Synnytys ilman kivunlievitystä
Kommentit (263)
Keskimmäinen kolmesta syntyi ilman mitään,helppo ja nopea.Ensimmäinen myös yhdellä kipupiikillä lihakseen ja kolmannessa vähän ilokaasua.Aika nopeita kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme synnytystä ilman kivun lievitystä. Helpot ja nopeat olivat synnytykset.
Tasan eivät käy onnen lahjat tässäkään asiassa.
Sama juttu minulla.
Vaikuttaako synnytysasento kivuliaisuuteen?
Kiinnostaisi tietää että kuinka suuri osa niistä jotka ovat synnyttäneet ihan perinteisessä lähetyssaarnaaja-asennossa ovat pärjänneet ilman kivunlievitystä?
(Mitä te nauratte? Onhan se rouvan osalta periaatteessa sama asento.)
Yksikään synnyttäjä ei synnytä selällään maaten, se on puoli-istuva asento.
Selällään se on, kyseessä ei ole luonnollinen synnytysasento.
Ei ole selällään, törppö. Käy synnyttämässä ja jutellaan sitten.
Kyllä se on selällään kun tissit ja vatsakumpu osoittavat ylöspäin. Ei muuten mikään eläin synnytä tällaisessa asennossa, paitsi sellainen jota lääkärit ja kätilöt r aiskaavat.
Käy nyt ensin synnyttämässä niin tiedät sitten sen asennonkin.
Tiedossa on ja mikään luonnollinen ei sellaisessa asennossa ja setupissa synnytä. Ainoastaan ihmisnaiseen kohdistetaan tällaista vihaa ja väkivaltaa. Jopa tuotantoeläimet synnyttävät luonnollisesti.
Oli järjettömän kipeää. Toinen synnytys, lapsivedet meni aamulla. Soitin neuvolan tädille, joka käski mennä heti synnärille. Taksissakin supisteli, kuskia pelotti. Sairaalassa jonotusta ja erittäin tyly vastaanotto: "Mitäs varten sä tänne tulit? ". " Mä ajattelin tulla synnyttämään".
Lopulta pääsin tutkimuksiin, kohdunsuu lähes auki, suoraan synnytyssaliin. Pyysin puudutusta, en saanut, ei kuulemma ehdi. Minulta lupaa kysymättä synnytyssaliin tuli ehkä 10 opiskelijaa tuijottamaan alapäätäni !!!
Synnytys ei edistynyt, vanha kätilö , jolla viimeinen työpäivä, repi käsin kohdunsuun auki. Se sattui.
Vanhan kätilön mukaan tulossa oli pieni vauva, tulikin iso. Onneksi nuori kätilö osasi ommella alapään kuntoon.
Synnytyksen jälkeen kaikki: hoitajat, opiskelijat, mieheni lähtivät kylvettämään vauvaa. Minä tärisin kylmyydestä synnytyslaverilla. Onneksi yksi opiskelija tuli katsomaan minua ja peitteli minut.
Tota,ei mulle jääny vaurioita alatiesynnytyksistä,joita 3. Varmaan löytyy muitakin ilman vaurioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä väännetään selällään synnyttämisen kulmasta, kun pointti on se että selällään synnytys on kulmastu huolimatta huono suurimmalle osalle ja pitäisi ennemmin olla vaikka ihan toistepäin. Se on selvä asia mikä pitäisi muuttaa synnytyskäytännöissä, ei se ole mikään pelkän sairaalan ongelma vaan samaa tyrkyttää se kotikätilökin.
Kätilöt usein tekee noita "päätöksiä" synnytysasennoista omasta vinkkelistään. Synnyttäjä synnyttää siinä asennossa, josta kätilön on helpoin avustaa.
Mulle ennustettiin sokerivauvaa, siten yli visi kiloista jötkälettä. Oltiin sovittu allas synnytyksestä. Se kiellettiin vauvan koon takia. Samoin jakkarat jne. kaikki missä kätilön olisi pitänyt olla hankalassa asennossa. joten mä synnyttäjä sitten olin puoli-istuvassa hankalassa asennossa ja revin sukkiani hulluna. Itse en voinut olla nelinkontin, kun polvet on rikki.
Onneksi kaikki sujui ja lapsikin oli reilu kilon pienempi kuin ennuste. Tuo typerä sukkasynnytyskin sitten onnistui malliikkaasti ilman kivunlievennyksiä.
Silloin vaan tajusin sen, että se ja sama mitä mä haluan, niin kätilön käsky on laki.
Sairasta. Sairaala ei ole todellakaan turvallinen tai inhimillinen synnytysympäristö ja samoin tuo praktiikan kotiin tuominen on huono idea. Se on lähtökohtaisesti vinoutunut ja draamahakuinen, perverssi. Tuollaiset elementit eivät kuulu synnytykseen.
Vierailija kirjoitti:
Oli järjettömän kipeää. Toinen synnytys, lapsivedet meni aamulla. Soitin neuvolan tädille, joka käski mennä heti synnärille. Taksissakin supisteli, kuskia pelotti. Sairaalassa jonotusta ja erittäin tyly vastaanotto: "Mitäs varten sä tänne tulit? ". " Mä ajattelin tulla synnyttämään".
Lopulta pääsin tutkimuksiin, kohdunsuu lähes auki, suoraan synnytyssaliin. Pyysin puudutusta, en saanut, ei kuulemma ehdi. Minulta lupaa kysymättä synnytyssaliin tuli ehkä 10 opiskelijaa tuijottamaan alapäätäni !!!
Synnytys ei edistynyt, vanha kätilö , jolla viimeinen työpäivä, repi käsin kohdunsuun auki. Se sattui.
Vanhan kätilön mukaan tulossa oli pieni vauva, tulikin iso. Onneksi nuori kätilö osasi ommella alapään kuntoon.
Synnytyksen jälkeen kaikki: hoitajat, opiskelijat, mieheni lähtivät kylvettämään vauvaa. Minä tärisin kylmyydestä synnytyslaverilla. Onneksi yksi opiskelija tuli katsomaan minua ja peitteli minut.
Kammottavaa ja hirveää. Kukaan normaali ihminen ei pidä tällaista millään tavalla hyväksyttävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset aina vertaa synnyttämistä ulostamiseen mutta kyllä minä ainakin kävin aamulla laskemassa kaapelia ilman kivunlievitystä, muita?
Sulla menee nyt puurot ja vellit sekasin. Naisilta voi tulla synnytyksen aikana ulostetta, kyllä. Eläimetkin ulostaa jos niitä pelottaa tai niitä sattuu tarpeeksi, se on ihan luonnollista. Mutta se keskustelu mitä sä nyt kelaat oli sun ja Jorman välinen, aiheena krapularipuli.
Tuli tästä mieleen kun lapsen isä hoiti vauvaa niin vauva laski hätäkakat alleen. Suomen laki kuitenkin pakottaa pienenkin vauvan miehen huoltoon.
Miksi pidät itsesi ja varsinkin lapsesi lähellä miestä joka on selvästi väkivaltainen? Ei tuo ole normaalia. Siellä laissa on myös pykälä teidän tapausta varten ettei lapsen tarvitse ottaa vastaan hoitoa vanhemmalta joka on vaarallinen.
En pidä itseäni. Vauva jäi miehelle koska suomen laki ja miehen väkivaltaisuus (priorisoin oman turvallisuuteni ja mies käyttäytyi erittäin aggressiivisesti nimenomaan vauvan vuoksi). Lapset pakotetaan tapaamaan jopa tuomittuja rikollis-isejään, joten ei siinä ole naisella paljon tehtävää muuta kuin pelastaa oma nahkansa.
Siis jätit vauvan isälle vaikka tämä käyttää väkivaltaa lasta kohtaan ja viranomaiset oletettavasti tietää siitä mutta silti sallii tämän? Meniköhän ihan noin.. Lapsi ei nimittäin joudu tapaamaan isäänsä jos tämä on kohdistanut lapseen väkivaltaa.
En sanonut että kohdisti lapseen väkivaltaa. Lapsen kärsimys on normalisoitu kaiken maailman itkuisuutena ja tuollainen alleen paskominenkin katsotaan ihan normaaliksi. En tiedä mitä viranomaiset tietävät, eikä sinänsä kiinnosta enää. Hoitakoot itse työnsä
Siis vauvat paskovat alleen aina.
Hirveän rumasti puhutte. Vauva kakkaa lähtökohtaisesti vaipan ulkopuolelle, jos se mahdollisuus annetaan. Toki vauva oppii myös kakkaamaan vaippaan, jos se on ainoa vaihtoehto.
Suomessa ei tiedetä tällaisesta mitään ja korvikettakin tuputetaan jo sairaalassa. Täällä ollaan menossa niin kovaa vauhtia kuin mahdollista täyteen tehotuotantoon, kun vanhempainvapaakin on jaettu jo miehelle ja naiselle, jotta nainen saadaan pakotettua takaisin tuottavaan työhön lapsen ollessa alle 1v. Ihan skitso meininki kaikin puolin, ei inhimillistä. Kärsijöinä tietysti naiset ja lapset.
Miten pystyy ponnistamaan jos ei tunne mitään puudutuksen takia, työntöpolttojen tullen? Täytyy siinä synyttäjänkin olla juonessa mukana, vaikka kohtu toimii tahdosta riippumatta.
Kohtu on muuten kehon vahvin lihas. Hyvä tietokilpailukysymys illanistujaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Oli järjettömän kipeää. Toinen synnytys, lapsivedet meni aamulla. Soitin neuvolan tädille, joka käski mennä heti synnärille. Taksissakin supisteli, kuskia pelotti. Sairaalassa jonotusta ja erittäin tyly vastaanotto: "Mitäs varten sä tänne tulit? ". " Mä ajattelin tulla synnyttämään".
Lopulta pääsin tutkimuksiin, kohdunsuu lähes auki, suoraan synnytyssaliin. Pyysin puudutusta, en saanut, ei kuulemma ehdi. Minulta lupaa kysymättä synnytyssaliin tuli ehkä 10 opiskelijaa tuijottamaan alapäätäni !!!
Synnytys ei edistynyt, vanha kätilö , jolla viimeinen työpäivä, repi käsin kohdunsuun auki. Se sattui.
Vanhan kätilön mukaan tulossa oli pieni vauva, tulikin iso. Onneksi nuori kätilö osasi ommella alapään kuntoon.
Synnytyksen jälkeen kaikki: hoitajat, opiskelijat, mieheni lähtivät kylvettämään vauvaa. Minä tärisin kylmyydestä synnytyslaverilla. Onneksi yksi opiskelija tuli katsomaan minua ja peitteli minut.
Ja sit vielä naisia painostetaan synnyttämään/tulemaan raskaaksi, joo ei kiitos kun lukee näitä kertomuksia, siis tuohonkin hommaan tartti tusinan ihmisiä, kylvettämään vauvaa, ei tsiisus.
Siis vauvat paskovat alleen aina.
----------------------------------------
Hirveän rumasti puhutte. Vauva kakkaa lähtökohtaisesti vaipan ulkopuolelle, jos se mahdollisuus annetaan. Toki vauva oppii myös kakkaamaan vaippaan, jos se on ainoa vaihtoehto.
--------------------------------------------
En puhunut vaipasta mitään vaan sanoin "alleen". Tarkoitin, että vauva ei voi kauheasti pidätellä, kakka tulee kun tulee. Vessahätäviestinnän idea on se, että äiti huomaa, että nyt se kakka kohta tulee ja vie vessan päälle tai potalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset aina vertaa synnyttämistä ulostamiseen mutta kyllä minä ainakin kävin aamulla laskemassa kaapelia ilman kivunlievitystä, muita?
Sulla menee nyt puurot ja vellit sekasin. Naisilta voi tulla synnytyksen aikana ulostetta, kyllä. Eläimetkin ulostaa jos niitä pelottaa tai niitä sattuu tarpeeksi, se on ihan luonnollista. Mutta se keskustelu mitä sä nyt kelaat oli sun ja Jorman välinen, aiheena krapularipuli.
Tuli tästä mieleen kun lapsen isä hoiti vauvaa niin vauva laski hätäkakat alleen. Suomen laki kuitenkin pakottaa pienenkin vauvan miehen huoltoon.
Miksi pidät itsesi ja varsinkin lapsesi lähellä miestä joka on selvästi väkivaltainen? Ei tuo ole normaalia. Siellä laissa on myös pykälä teidän tapausta varten ettei lapsen tarvitse ottaa vastaan hoitoa vanhemmalta joka on vaarallinen.
En pidä itseäni. Vauva jäi miehelle koska suomen laki ja miehen väkivaltaisuus (priorisoin oman turvallisuuteni ja mies käyttäytyi erittäin aggressiivisesti nimenomaan vauvan vuoksi). Lapset pakotetaan tapaamaan jopa tuomittuja rikollis-isejään, joten ei siinä ole naisella paljon tehtävää muuta kuin pelastaa oma nahkansa.
Siis jätit vauvan isälle vaikka tämä käyttää väkivaltaa lasta kohtaan ja viranomaiset oletettavasti tietää siitä mutta silti sallii tämän? Meniköhän ihan noin.. Lapsi ei nimittäin joudu tapaamaan isäänsä jos tämä on kohdistanut lapseen väkivaltaa.
En sanonut että kohdisti lapseen väkivaltaa. Lapsen kärsimys on normalisoitu kaiken maailman itkuisuutena ja tuollainen alleen paskominenkin katsotaan ihan normaaliksi. En tiedä mitä viranomaiset tietävät, eikä sinänsä kiinnosta enää. Hoitakoot itse työnsä
Siis vauvat paskovat alleen aina.
Eivät tee hätäpaskoja huutoitkien kuin jos pelkäävät. Minun seurassani vauva ei edes itkenyt. Mutta keksi vaan lisää valheita jos se sinua lohduttaa.
Olet ilmeisen katkera, että menetit huoltajuuden. Mutta tekstistäsi näkyy aika järkkynyt ihminen. Olisitko jaksanut hoitaa vauvaa hyvin? Entä jos se näyttäisi vihaamaltasi mieheltä? Miten kestäisit sen? Kuka teki arvion, että lapsi jää miehelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä väännetään selällään synnyttämisen kulmasta, kun pointti on se että selällään synnytys on kulmastu huolimatta huono suurimmalle osalle ja pitäisi ennemmin olla vaikka ihan toistepäin. Se on selvä asia mikä pitäisi muuttaa synnytyskäytännöissä, ei se ole mikään pelkän sairaalan ongelma vaan samaa tyrkyttää se kotikätilökin.
Kätilöt usein tekee noita "päätöksiä" synnytysasennoista omasta vinkkelistään. Synnyttäjä synnyttää siinä asennossa, josta kätilön on helpoin avustaa.
Mulle ennustettiin sokerivauvaa, siten yli visi kiloista jötkälettä. Oltiin sovittu allas synnytyksestä. Se kiellettiin vauvan koon takia. Samoin jakkarat jne. kaikki missä kätilön olisi pitänyt olla hankalassa asennossa. joten mä synnyttäjä sitten olin puoli-istuvassa hankalassa asennossa ja revin sukkiani hulluna. Itse en voinut olla nelinkontin, kun polvet on rikki.
Onneksi kaikki sujui ja lapsikin oli reilu kilon pienempi kuin ennuste. Tuo typerä sukkasynnytyskin sitten onnistui malliikkaasti ilman kivunlievennyksiä.
Silloin vaan tajusin sen, että se ja sama mitä mä haluan, niin kätilön käsky on laki.
Onneksi kaikki sujui ja lapsikin oli reilu kilon pienempi kuin ennuste. Tuo typerä sukkasynnytyskin sitten onnistui malliikkaasti ilman kivunlievennyksiä.
Silloin vaan tajusin sen, että se ja sama mitä mä haluan, niin kätilön käsky on laki.
Näköjään käytännöt vaihtelevat, synnytin 90-luvulla yhden vauvan nelinkontin ja kaksi seisaallaan eikä kätilöt valittaneet.
Ponnistusvaihe seisoen on aika nopea, ei siinä kätilön tarvitse kauan kumarrella.
Hengitys tietyllä lailla auttaa. En olisi ikinä etukäteen arvannut! Jatkoin hengitysharjoituksia alusta loppuun (n. 12h synnytys) ja lopuksi olin jo aivan omissa tiloissa. Mutta toki olin lopuksi myös ammeessa, lämmin vesi todella rentouttava ja auttaa. Aivan luomuna mennyt minulla näillä. Ennen synnytystä doulalta kurssi jossa kerrottiin kaikesta mahdollisesta synnytykseen liittyvästä, ihan synnytyksen historiasta ja siitä miten esim alkuperäiskansat edelleen synnyttävät ilman sairaaloita. Paras asento heille punnertaa on seisaallaan ja mieheni pitänyt minua siinä asennossa kun vauva syntynyt. Siis seisaaltaan jalat koukussa ja käsivarret miehen käsivarsissa, mies selän takana. En nyt osaa paremmin kertoa. Painovoima auttaa ponnistamisessa ja sairaalassa selällään sängyssä makaaminen luonnoton asento ponnistaa.
Ei kannata mitään myrkkyjä itseensä pistättää. Tulee vielä dalidomeja. Vaimollekin sanoin, että revin lääkkeet ja piikit hoitureilta käsistä, jos yrittävät huijata lääkitystä synnyttävälle.
Ekan kanssa epiduraali. Huusin, että sahatkaa mun jalka irti, kun sattui niin.
Tokassa synnytyksessä ensimmäiset supistukset heittivät maahan kontilleen, mutta kun pääsin ammeeseen, oli supistukset otettavissa vastaan.
En synnyttäisi ilman mitään kivunlievitystä, mutta omalla kokemuksella lääkkeetön toimi paremmin.
Puudutuksenkin kanssa sattuu ihan pe*keleesti. Ilman kipulääkettä selviää äidin tuskin hengissä kipu on sietämätöntä.
Ensimmäisessä epiduraali ja selinmakuultaan ponnistus, toisessa pelkkä ilokaasu ja ponnistusta autettiin lopulta imukupilla vähäsen. Oli hurja kokemus, mutta ei käynyt mitään, ei repeämiä kummastakaan. Kolmas ilman yhtään mitään, veteen pääsin synnyttämään niin kuin halusin mutta oli tiukassa, jouduin pitämään synnytyskuplani sisältä puoliani ja tavallaan taistelemaan sen. Otti vähän tunnelmaa ja fiilistä pois, mutta ihana synnytys silti. Kaikki meni hyvin! Parhaassa kunnossa olin ekan jlk. Sitten tasapeli 2. ja 3. jlk. Kävelin suihkuun jne. Verta tuli vähän liikaa 3. jlk, joten jouduin jäämään sairaalaan n. 2 pv, enkä päässyt nopeasti kotiin.
Ensimmäinen syntyi ilman kipulääkettä. Vedet meni edellisen päivän iltana, siitä sitten voimistuvia supistuksia reilu vuorokausi. Tukala olo alkoi olla vasta silloin, kun piti jo ponnistaa. Selvisin kahdella ompeleella ja toivuin nopeasti, kokemus oli kaikkineen hyvä. Toisen kohdalla sain hetken ilokaasua, kun aloin panikoida sydänäänien häviämistä. Lapsi syntyi kuitenkin hyvävointisena ja minä selvisin ilman repeämiä. Verta vuosi enemmän kuin ensimmäisessä. Kipu ei ollut ongelma, vaan koin inhottavana ilokaasun aiheuttaman tokkuraisuuden. Jos saisin vielä kolmannen lapsen, kieltäytyisin ilokaasusta. Kamalaa tavaraa.
Eivät tee hätäpaskoja huutoitkien kuin jos pelkäävät. Minun seurassani vauva ei edes itkenyt. Mutta keksi vaan lisää valheita jos se sinua lohduttaa.