Miten sujuu 1000km:n automatka taaperon kanssa?

Me mennään joka kesä ja joka talvi Lappiin, meillä on 2-3 pysähdystä ja nekin reippaita. Lapset ovat oppineet, että tylsä päivä, mutta se on sen päivän ohjelma ja sitten onkin kivaa tiedossa. Ne eivät valita, tietävät että lisäpysähdykset vaan pidentävät matka-aikaa.



Pelejä, lehtiä, äänikirjoja, piirustustarvikkeita on aina mukana.

mutta kun rauhallisesti vastaat siihe marinaan, että koko päivä ollaan autossa ja kiukuttelu ei auta niin kyllä se siitä. Ekan sellaisen matkan kun kärsii niin kyllä se siitä sitten.



Riippuu vanhempienkin asenteesta - jos vanhemmat on itsekin ahdistuneita matkasta niin se tarttuu lapsiin, mutta jos ollaan sillä mielellä että nyt ajetaan ja sitten ollaan wau siellä ja kivaa, niin se tarttuu.



meillä lapset ei siis koskaan paljon kiukuttel noilla pitkillä matkoilla, lyhyemmät mökkimatkat on paljon raskaampia ;).

Toukokuussa mennään taas, lapset on silloin 1v5kk, 2v11kk ja 4v8kk. Leluja, lastenlauluja, kirjoja, naposteltavaa.

minun 2-v:ni on viettänyt siten aikansa 4x12h ajomatka kaksi vuotta sitten. ja toinen samoin kuusi vuotta sitten.



äänikirjoja ja pelejä on monenlaisia.

nyt 3v poika ja meillä ei oo kirjaa tai pikkuautoo kummempaa mukana. hyvin on viihtynyt, ollaan pienestä pitäen tehty selväksi että etupenkiltä ei viihdytetä ja palvella. Pysähdytään jkl ja kuopio.

Ihan hyvin on matkat menneet. Olemme ajaneet yölläkin, jolloin lapset nukkuvat koko yön. Satukasetteja, kirjaa sekä itsekeksittyjä puuhajuttuja ja leikkejä vain matkaan. Sekä naposteltavaa. Porkkanaa, omenaa ja sen semmosta mikä ei tee huonoa oloa. Välillä on tietty pysähdytty.



Teillä on sen verran pieni tuo, ettei meidän omista puuhasteluista ole varmastikkaan apua vielä teille. Tsemppiä matkaan, kyllä se menee! :)

Ajaettiin viime kesänä läpi suomen kolmella pysähdyksellä,ja takapenkillä neljä lasta.

Täytyy tosiaan yrittää vain ajaa ilman turhia taukoja -pitää vain ruokapaussit suunnilleen normaaleihin ruoka-aikoihin.



Meidän lapsi viihtyy ja nukkuu yleensä hyvin autossa, ja koska mennään ihan tuntemattomia teitä Keski-Euroopassa, eikä ole koko matkaa motaria, niin ajateltiin yrittää ajaa päivällä. Eiköhän meidänkin matka mene ihan hyvin. Jossain välissä tietenkin hermostuu, mutta sehän on joka päiväistä pikku uhmiksen kanssa.



Toivottavasti nukkuu huonosti lähtöä edeltävän yön, niin autossa nukuttaa :)



ap

Ainakaan meidän pojalla. Jos sanon, että mennään illalla kauppaan, poika kysyy pian, että joko nyt, onko jo ilta? Eli ei 2-vuotiaalle kannata puhua, että ' ollaan koko päivä autossa, tylsää on, mutta minkäs teet, koita jaksaa' ....Matka on PITKÄ ja se myös tuntuu siltä. 2v lapsi ei käsitä, että matka sen kun vaan jatkuu ja jatkuu eikä tavallaan lopu ollenkaan. Sehän ahdistaa ihan kamalasti!

meillä on mökki pohjois--lapissa ja muistan, miten kamalaa ja tuskaista matkustaminen oli, vaikka ekat muitikuvat ovatkin avsta n. 4v vanhana. Matka oli piktä kuin nälkävuosi, ei auttanut, että äiti sanoo, että koita kestää. Kyselin silti varmaan 5 kertaa tunnissa, että MILLOIN OLLAAN PERILLÄ?

Mä en laittaisi ton ikäsitä matkaamaan 13 tuntia autossa. 2v on ohjelmoitu liikkumaan, ton ikäisen jokainen solu vetää sitä irti siitä tuolista. 2-vuotias on yleensä todella energinen ja vilkas, vähemmästkin alkaa kiukuttamaan, jos penkkiin sidotaan noin kauaksi aikaa.



Juna tai lentokone ja kaikilla on kivempaa!

ettei jalat riipu pohkeiden kohdalta maahan päin? Pineten jalat puutuvat tosi helposti ja niihinkin voi tulla verenkiertohäiriöitä. Kunnon jalkateline tai tuki noin pitkille matkoille!

Pakko pakata lasten jalkatilaankin tavaraa, kun sitä tulee 3-4 kk kestävälle reissulle väkisinkin mukaan aika paljon.

T: se Kreikkaan ajava

Vierailija:

ettei jalat riipu pohkeiden kohdalta maahan päin? Pineten jalat puutuvat tosi helposti ja niihinkin voi tulla verenkiertohäiriöitä. Kunnon jalkateline tai tuki noin pitkille matkoille!

Onhan se tietty alistumista jne, mutta elämä nyt ylipäänsä menee niin, että ne tylsät jaksot on vaan kestettävä ja sitten tulee taas kivaa. Ei aina tarvitse olla kivaa, se pitää tajuta.



3

matkoja ollaan tehty siitä, lähtien kun esikoinen on ollut 2kk ikäinen. Matkustamiseen varataan koko päivä. Liikkeelle lähdetään, kun aamupala syöty ja mukaan leluja, kirjoja yms viihdykettä. Taukoja pidetty riippuen lapsen herilläoosta noin 2-3 h välein. Nyt viime reissuilla mukana ollut myös dvd-elokuva, jota esikoinen on voinut katsella kannettavasta matkan aikana. Jos päivämatkustaminen ei suju niin sitten liikkeelle yötä vasten. Toinen ajaa koko yön ja toinen nukkuu ja seuraavana päivänä kuskilla lepovuoro.

me ajetaan kesällä 1600km yhteen suuntaan, mennään lappiin. lapset on 2 ja 4v. ajateltiin ostaa kannettava dvd kahdella näytöllä, niin eiköhan lapsetki jaksa istua takapenkillä. enolla kolme vilkasta poikaa ja olivat ostaneet kannettavan dvd:n, niin sanoi että sen jälkeen pitkät automatkat ovat sujuneet kuin unelma!! mut eihän se herkkua ole istua, kerran lähettiin ajaan yöllä et lapset nukkuu suurimman osan ajasta. tälläkertaa kyllä lennän toiseen suuntaan lasten kanssa ja mies tulee autolla myähemmin perässä.

Jos ja kun etelän sukulaisia meinataan tavata ja välillä nähdä vähän muuta maailmaa. Lapsia on erilaisia, toiset parempia ja toiset huonompia kestämään autossa istumista. Eipä ne aina niin mukavia reissuja ole, että huvikseen ajelisi, mutta kun on pakko niin selviää kyllä. Meillä vanhempi alkoi noin 2,5-vuotiaana tajuamaan, että ollaan menossa mummolaan, ja että vaikka on tylsä ja pitkä päivä, niin siitä se riemu repee kun pääsee mummon ja papan luo. Yhden neuvon lausun vakavasti: PANOSTAKAA PYSÄHDYSPAIKKOIHIN! Siis laatuun, ei niinkään määrään (unohtakaa heti kättelyssä kaikki " asiantuntijoiden" neuvot tunnin välein pysähtelystä). Ottakaa selvää, millä huoltiksilla reitin varrella on hyvät leikkipaikat lapsille. Isot huoltikset, esim. ABC:t on järjestään parhaita, koska niissä on istuimessaan tylsistyneen lapsen tilaa juoksennella, ja niissä on usein hyvät leikkitilat ja -välineet. Autossa meillä lapsia viihdyttää musiikki, äänikirjat ja lelut. Karkkia meillä ei juuri autossa anneta, se on niin lyhykäinen apu ja siitä alkaa vaan kinuaminen. Sen sijaan jotain jännää evästä, rusinoita, riisikeksiä, jotakin mitä lapsi ei normaalioloissa koskaan syö.

Meillä on mummulaan matkaa " vain" 500 km suuntaansa, ajetaan sinne noin kerran kuukaudessa. Lapset ovat 4.5 ja 1-vuotiaat. Molemmat ovat matkustaneet ihan vauvasta saakka, joten siihenkin ilmeisesti tottuu. Lähdemme aina matkaan aikaisin aamulla, pidämme kunnollisen lounastauon ja pari pikkutaukoa (happea ja jalkojen liikuttamista) lisäksi.



Pojille laukkuun kirjoja, pikkuautoja ja juomista. Vanhempi jo ymmärtää, että mummulaan on pitkä matka ja matkaan menee puoli päivää. Nuorempi saattaa joskus nostaa metelin, mutta silloin pidetään tauko. MIelestäni kahden kanssa on helpompi matkustaa kuin yhden lapsen - voivat sentään pelleillä toistensa kanssa, ei tule niin tylsää.



Hyvin se menee teilläkin :)

Viimeksi tammikuussa ajettiin 500km. Huomenna olis tarkoitus ajaa edestakas eli Itä-Suomesta Helsinkiin ja takas.



Meillä lapsilla paperia, kyniä, jotai kivoja eväitä ja pysähdytään 2 krt per matka.



Ja lapset on 6 ja 2.5v. Pienempi nukkuu matkasta n.2.5h per suunta.

Nimenomaan 2-vuotias ei vielä jaksa keskittyä hirveästi mihinkään kehittyneempiin aktiviteetteihin, mutta yhdessä pikku rusinalaatikossa riittää kummasti hupia, kun saa itse sieltä niitä kaivaa. :)



1000 km on aika huima matka yhdessä päivässä, mutta kaipa sekin menee. Parempi olisi mennä ainakin osa matkasta nukkuma-aikaan (esim. lähtisitte ajelemaan jo aamuyöstä?). Me ollaan yleensä ajeltu 400 km:n matka mummolaan, mikä parivuotiaan kanssa menee jo ihan iisisti. Lapsi on matkustanut kuusiviikkoisesta noita pidempiä reissuja, eli on tottunut autossa istumiseen.

Lapset tottuvat kun totuttaa.