Lue keskustelun säännöt.
Äiti menehtyi äkillisesti, miten ihmeessä mä
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin töihin läheisen kuoltua. Pomo kysyi, tarvinko sairauslomaa.
Koin, että työ piti pään kasassa ja antoi tarpeellisen lepotauon. Jaksoin sitten paremmin tehdä kaiken asiaan kuuluvan kotona ja lähipiirin kanssa, kun töissä annoin aivoille "vapaata" siitä surun tietoisesta kokoaikaisesta prosessoinnista.
Surusta ei voi ottaa lomaa. Mutta kivat sinulle kun pystyit lepäämään töissä samalla kun joku muu tyhjensi ja myi kuolleen läheisesi asunnon, hoiti valtakirjat pankkiin ja vakuutusyhtiöön, katkaisi sähkö- ja puhelinsopimukset, järjesti hautajaiset ja toimitti vaadittavat dokumentit perunkirjoitukseen.
Missä hän sanoi, että joku muu olisi nuo kaikki tehnyt? Ei missään. Päinvastoin hän sanoi: " JaksoiN sitten paremmin tehdä kaiken asiaan kuuluvan". Miten sä et osaa tuon vertaa lukea, aikuinen ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän mitä tarkoitetaan sillä että elämä jatkuu normaalisti. Kun lasteni isä kuoli niin edelleen piti hoitaa se vanhempi lapsi, odotin silloin nuorempaa, lapselle vaatetta, ruokaa, leikkipuistossa käymistä, päikkärit jne. Itsekin tein aika samoja juttuja mitä muutenkin, olin hoitovapaalla, tietty arki oli sitä lapsen kanssa olemista, mutta kävin kirjastossa, tapasin kavereita jne. Taivas ei romahtanut eikä elämä loppunut.
Oma vanhempani kuoli myös odottamatta. Sattui lomaa olemaan viisi päivää jäljellä. Menin loman jälkeen normaalisti töihin, enkä työpaikalla puhunut kuolemantapauksesta ollenkaan. Tuntui paremmalle, kun töissä saattoi keskittyä vain työntekoon ja asiat olivat kuin ennenkin, eikä minun tarvinnut alkaa puhumaan ja vastailemaan kysymyksiin surusta ja kuolemasta. Sitä tein sitten omalla ajallani kotiympyröissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä saa viikon sairaslomaa. Oman toipumisen ja normaalielämään pääsemiseksi on hyvä yrittää mennä töihin mahdollisimman pian. Varmaan voit neuvotella työpaikan kanssa jostain poikkeavista järjestelyistä.
Mitä tarkoitat toipumisella? Miten menetyksestä voi toipua? Mikä on normaalielämä äidin kuoleman jälkeen?
Minulta on kuollut niin äiti, isä, kaksi puolisoa, toinen sairauteen, toinen täysin yllättäen, molemmat kuolivat kotiin. Lisäksi lukuisat sedät, tädit ja isovanhemmat kuolleet. Kyllä minulla on ihan normaali elämä, olen käsitellyt surua sykäyksittäin. Kaksi aikuista lasta ja lapsenlapset sekä hyvät ystävät näyttävät sen, että elämä jatkuu. Toisen puolison kuolemasta on nyt kaksi vuotta, lämmöllä muistelen häntä, mutta en vello surussa.
N. 68v.
45 jatkaa. Ap:lle voimia suruusi ja osanottoni. Ole itsellesi armollinen, anna surulle aikaa, mutta älä jää siihen roikkumaan. Yritä saada sairaslomaa joksikin ajaksi. Surulla on taipumus muuttua jossakin vaiheessa sellaiseksi hiljaiseksi kaipaukseksi ja lämpimäksi kiitollisuuden ja rakkauden tunteen pehmeäksi liekiksi sieluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten lukea saattaa, ei ole kaikilla samanlaista kokemusta. Jokainen itse tietää, miten jaksaa ja miten ei.
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole sairaus. Osanotot kuitenkin.
Pöljä av-mamma et tiedä mistään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa suruusi AP.
Äitisi on varmasti ollut tärkeä ja rakas läheinen sinulle.
Isäni teki kuolemaa viikonpäivät. Hyvä työnantaja, ymmärsi että halusimme olla läsnä isämme kuolinpedillä.
Siskollani ja mulla sama työnantaja, eri osastot.
Poikani kuoli tosta joku puolivuotta, laukasi niin pahan stressireaktion että sain sairaslomaa kuukauden.
Psykologi ehdotti sitten pidennystä, minä en halunut vaan menin töihin.
Ajatusvirta oli vielä tuolloinkin poikkeavaa.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa suruusi AP.
Äitisi on varmasti ollut tärkeä ja rakas läheinen sinulle.
Isäni teki kuolemaa viikonpäivät. Hyvä työnantaja, ymmärsi että halusimme olla läsnä isämme kuolinpedillä.
Siskollani ja mulla sama työnantaja, eri osastot.
Poikani kuoli tosta joku puolivuotta, laukasi niin pahan stressireaktion että sain sairaslomaa kuukauden.
Psykologi ehdotti sitten pidennystä, minä en halunut vaan menin töihin.
Ajatusvirta oli vielä tuolloinkin poikkeavaa.
Ymmärtävät työtoverit ja pomo, siintä se sitten pikkuhiljaa läks menemään.
Lapseni kuolema on pahin kaikesta kokemastani.
Mikään ei oikeen järkytä tai hetkauta enää ton jälkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojalleni sanoi työterveyslääkäri ettei isäsi kuolema ole mikään sairaus joka edellyttää sairauslomaa. Sovi palkattomista päivistä jos tarvitset.
Tämä oli yksi syy miksi en edes yrittänyt hakea saikkua vaan otin palkatonta. Epäilin että lääkäri sanoo just noin, varsinkin kun minua ei itkettänyt hysteerisesti. Olisi tuntunut niin kiusalliselta jos lääkäri olisi tyrmännyt saikun hakemiseni.
No ois kannattanut kuitenkin kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
45 jatkaa. Ap:lle voimia suruusi ja osanottoni. Ole itsellesi armollinen, anna surulle aikaa, mutta älä jää siihen roikkumaan. Yritä saada sairaslomaa joksikin ajaksi. Surulla on taipumus muuttua jossakin vaiheessa sellaiseksi hiljaiseksi kaipaukseksi ja lämpimäksi kiitollisuuden ja rakkauden tunteen pehmeäksi liekiksi sieluun.
Kiitos<3. Ei ole tarkoitus jäädä roikkumaan, tää vaatii vaan nyt hetken että saan kasattua ajatukset. Tammikuussa kuoli kissa,jota ei voi tähän menetykseen verrata mutta surullistahsn sekin oli. Nyt on voimakkaampi.
Esihenkilö sanoi että omalla ilmoituksella en voi olla,joten olen lääkäriin huomenna yhteydessä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä saa viikon sairaslomaa. Oman toipumisen ja normaalielämään pääsemiseksi on hyvä yrittää mennä töihin mahdollisimman pian. Varmaan voit neuvotella työpaikan kanssa jostain poikkeavista järjestelyistä.
Mitä tarkoitat toipumisella? Miten menetyksestä voi toipua? Mikä on normaalielämä äidin kuoleman jälkeen?
Kyllähän se elämä jatkuu ihan ns. normaalina myös läheisen menettämisen jälkeen. Oikeastaan se on aika hassu tunne, elämä ei pysähdykään vaan jatkuu.
Ei varmasti jatku. Minulta kuoli lapsi. Luuletko että mikään on elämässäni enää niin kuin ennen?
Se on se uusi normaali. Eihän elämä jatku samanlaisena esim aikuistuttuakaan ja kot
Älä sinä saatana tule sanomaan minulle miten minun tulee elää ja surra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa.
Mielestäni aikuisen tulee selvitä tunnemyrskystä ilman sairaslomaa. Kuolema kuuluu meille kaikille, tulee se sitten yllättäen tai hitaasti hiipien. Olen kokenut nuo molemmat, siinä menee vähän aikaa sulatellessa, mutta työpäivän aikana pääsee ajatukset hieman muualle, se auttaa.
Järkyttävän pitkiä sairaslomia, luulisi pari päivää riittävän, tuskin kukaan lääkäri edes harkitsee kahta vikkoa jos on päästään terve.
Tsemppiä. Jäin itse työkyvyttöymyseläkkeelle läheisen kuoleman vuoksi.
Meidän työpaikalla kollegani sai 2 viikkoa sairaslomaa kun isänsä kuoli yllättäen nukkuessaan.
Kun oma äitini kuoli, asui hän jo palvelukodissa. Esimieheni sanoi että äitisihän oli jo vanha ! Olin töissä mutta keskittymiskyky huono. En tajunnut edes palkatonta vapaata pyytää...
Minä menin ainaki heti töihin, kun ei yksinkään viitsinyt kotona olla.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa.
Mielestäni aikuisen tulee selvitä tunnemyrskystä ilman sairaslomaa. Kuolema kuuluu meille kaikille, tulee se sitten yllättäen tai hitaasti hiipien. Olen kokenut nuo molemmat, siinä menee vähän aikaa sulatellessa, mutta työpäivän aikana pääsee ajatukset hieman muualle, se auttaa.
Joo jos olisi toimistotyö. Niin ei ongelmaa,siinähän voi tirauttaa kyyneleen jos toisenkin. Mut kun pitää olla skarppina asiakaspalvelusta ja olet ainoa työntekijä tilanne on toinen. Ap
Se on se uusi normaali. Eihän elämä jatku samanlaisena esim aikuistuttuakaan ja kotoa pois muuttaessa, mutta silti elämä on ja voi olla normaalia. Elämäntilanne on erilainen ja siihen tulee sopeutua, käsitellä sitä surua vaikka ammattiavun turvin, jotta pystyy jatkamaan omaa elämää, koska se ei ole päättynyt. Ei kaikki lapsensa menettäneet jämähdä kotiin loppuiäkseen ja vello vain päivästä viikosta kuukaudesta ja vuodesta toiseen siinä surussa. Sellainen ei ole tervettä.