Äiti menehtyi äkillisesti, miten ihmeessä mä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä saa viikon sairaslomaa. Oman toipumisen ja normaalielämään pääsemiseksi on hyvä yrittää mennä töihin mahdollisimman pian. Varmaan voit neuvotella työpaikan kanssa jostain poikkeavista järjestelyistä.

Mitä tarkoitat toipumisella? Miten menetyksestä voi toipua? Mikä on normaalielämä äidin kuoleman jälkeen?

Kyllähän se elämä jatkuu ihan ns. normaalina myös läheisen menettämisen jälkeen. Oikeastaan se on aika hassu tunne, elämä ei pysähdykään vaan jatkuu.

Ei varmasti jatku. Minulta kuoli lapsi. Luuletko että mikään on elämässäni enää niin kuin ennen?

Riippuu toki työtehtävästä ja kuinka läheinen oli, joka menehtyi. Minulle isän kuolema oli odotettu, pitkään sairasteli, vaikka oli alle 60v. Pari päivää oli poissa töistä, sitten takaisin. Työporukka on kuitenkn se henkinen tuki, se näyttää joka aamu, että arki rullaa eteenpäin, vaikka kuinka vastustaa. He tavallaan pitivät surussakin huolen siitä, että pysyin kiinni elämässä. Parempi minun oli olla työkavereiden kanssa kuin että olisin koiran kanssa ollut kotona yksin itkemässä.

Sinä jonka työkaveri on kokenut menetyksen. Alun otan osaa-toivotusten jälkeen työkaveri yleensä, ainakin minä, toivoin vain että arkiasiat hoidetaan kuten ennenkin. Mentiin yhdessä kahville, käytiin asiakkaan luona ja ne normaalit puheet, normaalit puhelinsoitot toimistolla ja lounaalla paikallisessa työpaikkaruokalassa. Samat valjut ja kulahtaneet vitsit iltapäivällä, ne kaikki ovat ankkureita, ptiävät jalkani maassa, auttavat huomaamaan että elämä jatkuu.

 Minä olen hyvin kiitollinen työkavereille.

Ajattele positiivisesti..perintöä pukkaa.. 

Menin töihin läheisen kuoltua. Pomo kysyi, tarvinko sairauslomaa.

Koin, että työ piti pään kasassa ja antoi tarpeellisen lepotauon. Jaksoin sitten paremmin tehdä kaiken asiaan kuuluvan kotona ja lähipiirin kanssa, kun töissä annoin aivoille "vapaata" siitä surun tietoisesta kokoaikaisesta prosessoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Menin töihin läheisen kuoltua. Pomo kysyi, tarvinko sairauslomaa.

Koin, että työ piti pään kasassa ja antoi tarpeellisen lepotauon. Jaksoin sitten paremmin tehdä kaiken asiaan kuuluvan kotona ja lähipiirin kanssa, kun töissä annoin aivoille "vapaata" siitä surun tietoisesta kokoaikaisesta prosessoinnista.

Surusta ei voi ottaa lomaa. Mutta kivat sinulle kun pystyit lepäämään töissä samalla kun joku muu tyhjensi ja myi kuolleen läheisesi asunnon, hoiti valtakirjat pankkiin ja vakuutusyhtiöön, katkaisi sähkö- ja puhelinsopimukset, järjesti hautajaiset ja toimitti vaadittavat dokumentit perunkirjoitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu toki työtehtävästä ja kuinka läheinen oli, joka menehtyi. Minulle isän kuolema oli odotettu, pitkään sairasteli, vaikka oli alle 60v. Pari päivää oli poissa töistä, sitten takaisin. Työporukka on kuitenkn se henkinen tuki, se näyttää joka aamu, että arki rullaa eteenpäin, vaikka kuinka vastustaa. He tavallaan pitivät surussakin huolen siitä, että pysyin kiinni elämässä. Parempi minun oli olla työkavereiden kanssa kuin että olisin koiran kanssa ollut kotona yksin itkemässä.

Sinä jonka työkaveri on kokenut menetyksen. Alun otan osaa-toivotusten jälkeen työkaveri yleensä, ainakin minä, toivoin vain että arkiasiat hoidetaan kuten ennenkin. Mentiin yhdessä kahville, käytiin asiakkaan luona ja ne normaalit puheet, normaalit puhelinsoitot toimistolla ja lounaalla paikallisessa työpaikkaruokalassa. Samat valjut ja kulahtaneet vitsit iltapäivällä, ne kaikki ovat ankkureita, ptiävät jalkani maassa, auttavat huomaamaan että elämä

Olet idiootti.

Pojalleni sanoi työterveyslääkäri ettei isäsi kuolema ole mikään sairaus joka edellyttää sairauslomaa. Sovi palkattomista päivistä jos tarvitset.

Vierailija kirjoitti:

Pojalleni sanoi työterveyslääkäri ettei isäsi kuolema ole mikään sairaus joka edellyttää sairauslomaa. Sovi palkattomista päivistä jos tarvitset.

Tämä oli yksi syy miksi en edes yrittänyt hakea saikkua vaan otin palkatonta. Epäilin että lääkäri sanoo just noin, varsinkin kun minua ei itkettänyt hysteerisesti. Olisi tuntunut niin kiusalliselta jos lääkäri olisi tyrmännyt saikun hakemiseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä saa viikon sairaslomaa. Oman toipumisen ja normaalielämään pääsemiseksi on hyvä yrittää mennä töihin mahdollisimman pian. Varmaan voit neuvotella työpaikan kanssa jostain poikkeavista järjestelyistä.

Mitä tarkoitat toipumisella? Miten menetyksestä voi toipua? Mikä on normaalielämä äidin kuoleman jälkeen?

Kyllähän se elämä jatkuu ihan ns. normaalina myös läheisen menettämisen jälkeen. Oikeastaan se on aika hassu tunne, elämä ei pysähdykään vaan jatkuu.

Tottakai jatkuu, mutta tiedän että itkisin vain koko ajan niin tuleeko työnteosta mitään. Jos ois toimistotyö niin ei hätää mutta asiakaspalvelu kasvotusten. Ap

No eikös täällä ole jo moneen kertaan neuvottu ohjeet mitä tehdä jos näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojalleni sanoi työterveyslääkäri ettei isäsi kuolema ole mikään sairaus joka edellyttää sairauslomaa. Sovi palkattomista päivistä jos tarvitset.

Tämä oli yksi syy miksi en edes yrittänyt hakea saikkua vaan otin palkatonta. Epäilin että lääkäri sanoo just noin, varsinkin kun minua ei itkettänyt hysteerisesti. Olisi tuntunut niin kiusalliselta jos lääkäri olisi tyrmännyt saikun hakemiseni. 

Lääkäri kirjoitti mulle kaksi viikkoa sairauslomaa ja sen jälkeen otin vielä kaksi viikkoa lomapäiviä. Työpaikalla sanottiin, että ole vaan niin pitkään poissa kuin tarvitsen. Olin tuolloin ulkomailla töissä ja kuukaudessa sain hoidettua kaikki asiat eli järjestin hautajaiset ja perunkirjoitukset. Olin tuolloin vielä nuori ja kuolema tuli shokkina. 

Tietty tarvittaessa voi hakea sairaslomaa jos ei ole työkykyinen. Mutta jotkut haluaa että toiset suhtautuu ihan tavallisesti ja ymmärrän miksi. Kaverini menetti läheisiään Kaakkois-Aasian tsunamissa Thaimaassa ja halusi aloittaa tammikuussa koulun samaan aikaan kuin muut vaikka nämä läheiset oli kadonneina ja silloin oli ihan selvää että ovat kuolleet. Jotkut ihmetteli tätä päätöstä ja jotkut aikuiset paheksui sitä että hän meni kouluun vaikka perheessä on ns suruaika, mutta mitä muutakaan olisi pitänyt tehdä? Kun koulu alkoi oli tästä ehtinyt jo kulua viikko tai pari, itsekin olisin varmaan halunnut vaan kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin töihin läheisen kuoltua. Pomo kysyi, tarvinko sairauslomaa.

Koin, että työ piti pään kasassa ja antoi tarpeellisen lepotauon. Jaksoin sitten paremmin tehdä kaiken asiaan kuuluvan kotona ja lähipiirin kanssa, kun töissä annoin aivoille "vapaata" siitä surun tietoisesta kokoaikaisesta prosessoinnista.

Surusta ei voi ottaa lomaa. Mutta kivat sinulle kun pystyit lepäämään töissä samalla kun joku muu tyhjensi ja myi kuolleen läheisesi asunnon, hoiti valtakirjat pankkiin ja vakuutusyhtiöön, katkaisi sähkö- ja puhelinsopimukset, järjesti hautajaiset ja toimitti vaadittavat dokumentit perunkirjoitukseen.

Niin ihmiset hoitavat nuo asiat, vaikka eivät sairaslomalla olisikaan. Osa ottaa palkattomia tunteja tai hoitaa asioitaan ruokatunnilla - työpaikasta riippuen. Mun miehen äiti kuoli, niin ei kukaan viidestä lapsesta jäänyt sairaslomalle. Lähiomaisen kuolinpäivä on kaikissa tesseissä palkallinen vapaa.

Työtehosi on varmasti heikompi kuin normaalisti. Suru mm. heikentää keskittymiskykyä ja lähimuistia, ja myös vaikeuttaa asiakassuhteiden ylläpitämistä, kun ihmiset aistivat kyllä ettei aspalla ole kaikki kunniossa ja saattavat jopa häiriintyä itkeneen näköisestä työntekijästä. Lisäksi sureva ihminen ei syö kovinkaan hyvin tai paljon, minkä tähden verensokerin alhaisuus lisää työssä tehtävien virheiden määrää. Nämä yhdistettynä äkillisen kuolemantapauksen mukanaan tuomaan  työmäärään ja mahdolliseen unettomuuteen kyllä ovat niin selkeitä kuormitustekijöitä, että kyllä niillä saikkua saa viikon tai kaksi.

Myötätuntoa ap

Isän kuollessa olin just jäämässä kesälomalle. Kävin töissä kertomassa asian. Vielä poikkesin uudestaan jonkun tärkeän vuoksi, työkaverit oli ostanu valkoiset ruusut. Purskahdin itkuun.

Äiti saattohoidettiin kotona viikko, seuraavankin viikon otin sairaslomaa, en pystynyt kaupan kassalla olemaan...

Vierailija kirjoitti:

Menin töihin läheisen kuoltua. Pomo kysyi, tarvinko sairauslomaa.

Koin, että työ piti pään kasassa ja antoi tarpeellisen lepotauon. Jaksoin sitten paremmin tehdä kaiken asiaan kuuluvan kotona ja lähipiirin kanssa, kun töissä annoin aivoille "vapaata" siitä surun tietoisesta kokoaikaisesta prosessoinnista.

Joillain vanhemman kuolema taas aktivoi traumakokemukset ja sekä psyykkistä että fyysistä oireilua voi tulla paljonkin. Toisilla se iskee ennen hautajaisia, toisilla vaikka puoli vuotta kuoleman jälkeen. Itselläni surutyön vahvimpana oireena oli älytön väsymys, samanlainen kuin mitä koin aloittaessani aikanaan terapian.

Voimia suruusi, ap. Työt kyllä odottaa, käy hakemassa saikkua ja ilmoita työnantajalle että äitisi kuolema on sinulle järkytys. Jos olet tähän asti tehnyt työt hyvin, ei sinua pellolle heitetä vaikka olisitkin nollasopparilla. Työnantajille on isompi kustannus perehdyttää ja palkata uusi työntekijä.

Minä en ikinä suostuisi olemaan töissä työnantajalla, joka ei myöntäisi paria päivää palkallista vapaata vanhemman äkillisen kuoleman jälkeen. Itse esihenkilönä menisin tekemään hommat ensikädessä ja samalla sumplisin sijaisjärjestelyt tuleville viikoille, ennakoiden työntekijän sairaslomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä saa viikon sairaslomaa. Oman toipumisen ja normaalielämään pääsemiseksi on hyvä yrittää mennä töihin mahdollisimman pian. Varmaan voit neuvotella työpaikan kanssa jostain poikkeavista järjestelyistä.

Mitä tarkoitat toipumisella? Miten menetyksestä voi toipua? Mikä on normaalielämä äidin kuoleman jälkeen?

Kannattaa katsoa netistä Mielenterveystalon neuvot surusta toipumiseen. Toipuminen tapahtuu vaiheittain. Lopulta ihminen hyväksyy tapahtuneen ja jatkaa elämää sen tosiasian kanssa, että tällainen muutos on tapahtunut. Jää vain kauniit muistot ja elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä saa viikon sairaslomaa. Oman toipumisen ja normaalielämään pääsemiseksi on hyvä yrittää mennä töihin mahdollisimman pian. Varmaan voit neuvotella työpaikan kanssa jostain poikkeavista järjestelyistä.

Mitä tarkoitat toipumisella? Miten menetyksestä voi toipua? Mikä on normaalielämä äidin kuoleman jälkeen?

Kyllähän se elämä jatkuu ihan ns. normaalina myös läheisen menettämisen jälkeen. Oikeastaan se on aika hassu tunne, elämä ei pysähdykään vaan jatkuu

No kyllä minun elämäni ainakin tuntui pysähtyvän pikkuveljeni kuoleman jälkeen aika pitkäksi aikaa. Muiden elämät menivät ympärillä eteenpäin, minun elämäni pysähtyi. Pahimman surun laannuttua huomasin, että muutama vuosi oli mennyt niin, etten jälkeenpäin muista niistä juuri mitään. Elämä jatkuu kyllä, mutta pitkään aikaan ei tuntunut siltä. Samaa "normaalia" elämästä ei tule enää koskaan, mutta menetyksen kanssa oppii elämään, kun on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojalleni sanoi työterveyslääkäri ettei isäsi kuolema ole mikään sairaus joka edellyttää sairauslomaa. Sovi palkattomista päivistä jos tarvitset.

Tämä oli yksi syy miksi en edes yrittänyt hakea saikkua vaan otin palkatonta. Epäilin että lääkäri sanoo just noin, varsinkin kun minua ei itkettänyt hysteerisesti. Olisi tuntunut niin kiusalliselta jos lääkäri olisi tyrmännyt saikun hakemiseni. 

No ei pelkkä lähiomaisen kuolema olekaan mikään sairaus tai aiheuttaisi automaattisesti työkyvyttömyyttä. Kyllä siinä pitää olla jokin "syy", miksi sitä sairauslomaa tarvitaan, esim unettomuus, ahdistuneisuus tms. Jos ei mitään tällaista tuo esille vastaanotolla ja elämä sujuu ns normaalisti, niin lääkäri ei välttämättä näe tarvetta kirjoittaa sairauslomaa.