Lue keskustelun säännöt.
Mistä nainen maalle?
05.04.2025 |
Olen mies, korkeasti koulutettu ja akateemisessa työssä, mutta perin maatilan ja olen nyt alkanut haaveilemaan sen pyörittämisestä. Muutin tilalle pari vuotta sitten ja tämä on niin erilaista kuin kaupungissa, siis hyvällä tavalla. Mutta. Nyt on alkanut tulla oli, että olisi kiva kun olisi joku kenen kanssa jakaa tätä elämää, ei täältä maalta noin vain ketään löydäkään. Tai on sitä tullut naisia vastaan, mutta ei sellaista reipasta ja itsenäistä, vaan lähinnä kaupungissa tai sohvalla viihtyvää. Ja jostain syystä he eivät ole sitten kuitenkaan koskettaneet. Tai ainakaan tarpeeksi. Syyksi arvelen juurikin tuon minun kriteerin, että pitäisi olla sellainen vastuuta ottavaa tyyppiä tms.
Mutta mistä sellaisen löytäisi?
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa lukea naisten kommentteja. Ikään kuin maalla asuminen olisi rangaistus ja naisesta tehtäisiin automaattisesti piika, synnyttäjä, karjakko jne...Ehkä se joskus on ollut näin ja on edelleen isoilla karjatiloilla. Nuoret naiset, joista on sinne emännäksi, ova todella harvassa.
Tosiaan, ihan samaa oon miettinyt, että mistä nainen maalle. Tiedän oikein hyvin, että naisissa on paljon koiraharrastajia ja hevosharrastajia, mutta MISSÄ heihin voi tutustua? Hehän nimenomaan haluaisivat asua maalla, mutta kun heihin ei törmää missään.
Netistä olen etsinyt...tietenkin... mutta ei se nettideittailu nykyään toimi, lähinnä pelkkää vitsiä koko Tinder sun muut.
Veikkaisin, että perinteiset tanssilavat ovat ne parhaimmat paikat löytää maanläheinen nainen.
Luonnonläheisyys on mukavaa, mutta itse nautin enemmän luonnonpuistoista ja puutarhoista kuin "maaseudusta" eli tehotuotantopellosta. Plus joku isokokoinen tanakka mies pippeli tanassa ei jostain syystä esiinny yhdessäkään fantasiassani. Jos olisit nuori, komea, luonteeltasi sopiva niin kyllä sinäkin puolison löytäisit. Se että naiset menevät sinua piiloon indikoi, että jokin on pielessä.
Koiraharrastajia on kahta sorttia, niitä riuskoja maatalouslomittajia ja sitten puudelinkasvattajia. Puudelinkasvattajiin sinulla ei ole asiaa ja maatalouslomittajatkin pyörivät tilallisten tonteilla, siis palkkaa vastaan. Kun etsitte "naista" etsitte käytännössä ilmaista työjuhtaa JA seksiä päälle. Siinä on jo kaksi ammattia, mistä ette kummastakaan maksa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä osa naiselle. Kokeiltu ja koettu. Jos on todella maalaishenkinen nainen, sen oman paikan saa puoli-ilmaiseksi ostettua vain itselleen. Helpompi naisen omalle tilalleen on etsiä miestä jos sellaista kaipaa.
Kokeilin asumista miehen sukutilalla. Siellä tehtiin kaikki niin kuin oli aina tehty. Edes huonekaluja ei saanut siirtää. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään hieno kartano arvokaluistoineen, vaan miehen vanhempien kasarilla sisustama pimeä ja ankea paikka. Kaikille minun ideoilleni maatilaan liittyen naurettiin, mutta miehen taloudellisesti hulluihin ideoihin olisi pitänyt suhtautua kannustavasti. Pahinta oli se kun oletettiin että laitan ruokaa kylän miehille jotka poikkeavat konetöissä auttelemaan.
Enää en vapauttani anna mistään hinnasta.
Aah mikä unelma.
&
"Tietysti työntekijöille on ruokaa tarjottava"
No kuinka monessa työpaikassa työnantajan vaimo tekee ruuat työntekijöille? On siinä naisihmisellä muutakin tekemistä, kuin alkaa yks kaks väsäämään ruokaa joillekin kylän ukoille. Yleensä töihin tuodaan omat eväät tai mennään omaan kotiin syömään, jos se on lähellä.
Talkooporut on sitten vähän eri juttu, koska palkkana on vain se ruoka.
"No tietysti työntekijöille on ruokaa tarjottava. Olisit halunnut kädet ristissä olla.
t 30 v. emäntänä karjatilalla ollut ja nyt vapaana ja eläkkeellä mukavaa elämää viettämässä"
Herrat voivat ihan itse tehdä eväänsä tai huolehtia lounaansa, niinkuin muutkin normaalit työntekijät.
Maatilan tyttö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis, sä etsit jotakuta "jakamaan" eli tekemään ilmaista työtä. Mitä nainen hyötyy siitä että tulee sinun tilallesi olemaan reipas?
Korkeakoulutettu mies tietenkin maksaisi naiselle hyvää palkkaa ja maksaisi eläkevakuutusta siitä, että nainen työskentelee miehen tilalla.
Kai sitten voi periä naiselta vuokraa ja laittaa Sähkö lasku puoliksi?
Naisen ei tarvitse maksaa mitään tilan kuluja. Sähkölaskusta varmasti 95 % menee tilan käyttöön, siitä ei kuulu naisen maksettavaksi euroakaan.
Vuokrasopimuksen mies voi tehdä, mutta muistaa kuitenkin, että vuokratulo on verotettavaa tuloa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ne naiset löytyy? Mitäs jos menisit vaikka hevostapahtumiin? Kisakalenteri vaan esiin ja menet katsomaan kisoja, ihan vaikka sillä perusteella että olet muuttamassa paikkakunnalle maatilan perimisen takia ja haluat tutustua ihmisiin. Vilkaise paikkakunnan koiraharrastusryhmiä ja puutarhakerhoja. Nyt keväällä on erilaisia kylätapahtumia esim pääsiäisenä, joten sinne vaan näytille. Ihmiset laittavat kyllä sanan kiertämään!
Ei ne halua hevosnaistakaan, koska ne haisee ja niihin menee kaikki rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen naisia jotka ovat muuttaneet miehen kanssa maalle, mutta yleensä ovat ostaneet oman tilan yhdessä. Harva haluaa sukutilalle lähteä raatamaan
"No tietysti työntekijöille on ruokaa tarjottava. Olisit halunnut kädet ristissä olla.
t 30 v. emäntänä karjatilalla ollut ja nyt vapaana ja eläkkeellä mukavaa elämää viettämässä"
Kuulostaa siltä, että ne sinun emäntävuodet karjatilalla ovat olleen ankeita ja sitovia, kun vasta nyt eläkkeellä olet vapaana ja vietät mukavaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No tietysti työntekijöille on ruokaa tarjottava. Olisit halunnut kädet ristissä olla.
t 30 v. emäntänä karjatilalla ollut ja nyt vapaana ja eläkkeellä mukavaa elämää viettämässä"
Herrat voivat ihan itse tehdä eväänsä tai huolehtia lounaansa, niinkuin muutkin normaalit työntekijät.
Maatilan tyttö
Minulle yksi tällainen pöndepoika joskus toi kotiini kaverinsa, ja suorastaan suuttui kun en ollut tarjoilemassa ruokaa. Olin ihan pöllämystynyt, että jos joku random pano raahaa minun talooni kaverinsa, niin mitä minä siinä olen ketään kokkailemassa, hänenhän olisi pitänyt tulla itse kantamusten ja tuliaisten kanssa kun ei ollut edes emännän taholta kutsuttu? Pikkaisin ovat pimahtaneita nämä maatilojen pojat, eivät ihan ymmärrä että naisillakin on nykyään ihmisoikeudet - siis ne ihan samat kuin miehillä. Raavimme pillujamme toisten portailla rääkymässä ruokaa, että mikä se tuollainen isäntä on joka ei vieraalle naiselle laita ruokaa pöytään ja pyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia kommentteja naisilta. Mitä vikaa on fyysisesti raskaassa työssä? Itse hoitajana olen tehnyt tosi raskasta työtä ja jos nuorempi olisin vaihtaisin takuulla työni maalaistalon töihin. Muutenkin elämä siellä on olisi just sitä mitä haluaisin. Ensimmäisenä asiana tietty on että miehen kanssa natsaisi hyvin. Muu elämä järjestyisi sitten.
Ei minua ainakaan kova työ pelottaisi, mutta päätin jo lapsena(lapsuuden koti pieni maatila)etten koskaan voisi olla maatilan emäntä. Tykkään eläimistä liikaa, että siihen hommaan pystyisin. Muistan vieläkin, näin yli 60v, miten lehmät ajetiin piiskan/sähköpiiska(?) avulla teurasautoon, kun eihän ne sinne vapaaehtoisesti menneet.
Raavas teurasautokuski tiesi kyllä konstit, miten eläintä käsiteltiin niin, että se totteli.
Olenkin ollut kasvissyöjä jo pitkään ja syynä osittain se, kun näin miten miten eläin joutui menetämään henkensä ihmisen lautaselle. Ei ne sitä halunneet, ne oli tuntevia ja elämänhaluisia otuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisnainen oli muutaman vuoden ajan naimisissa maatalon isännän kanssa. Hän ei käsittääkseni osallistunut tilan töihin. Kävi palkkatöissä muualla.
Maalla oli kuulemma oikein mukava asua ja mieskin Ok. Harmi vain, kun miehen vanhemmat asuivat samassa asuinrakennuksessa kuin he. Appivanhemmilla oli kyllä oma huoneisto talon päässä, että sikäli elivät omaa elämäänsä. Mutta jatkuvastihan anoppi käyskenteli pihassa, istui puutarhakeinussa kaiket päivät ja miniä oli tarkkailun alla.
Nuorella parilla ei ollut mitään omaa elämää, eivät saaneet elää vapaasti. Seksiäkin uskalsivat harrastaa vain silloin kun appivanhemmat olivat pois kotoa.
Että sellaista. Ero tuli. Nainen pakkasi tavarat ja lähti.
Jos ap:n maatila on oikea tuotantotila ja y-tunnuksella toimii, niin maksat työntekijällesi palkan ja eläkkeen etkä yritä puljata toiminnasta kannattavaa pelkän vihkivalan turvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen akateeminen, itsenäinen ja vastuun omasta elämästä kantava nainen. Akateemisena työurani on kaupungissa. En ikinä muuttaisi minnekään maatilalle. Tuskin kukaan muukaan akateeminen nainen, joka haluaa säilyttää oman kykynsä kantaa vastuun omasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia kommentteja naisilta. Mitä vikaa on fyysisesti raskaassa työssä? Itse hoitajana olen tehnyt tosi raskasta työtä ja jos nuorempi olisin vaihtaisin takuulla työni maalaistalon töihin. Muutenkin elämä siellä on olisi just sitä mitä haluaisin. Ensimmäisenä asiana tietty on että miehen kanssa natsaisi hyvin. Muu elämä järjestyisi sitten.
Ei minua ainakaan kova työ pelottaisi, mutta päätin jo lapsena(lapsuuden koti pieni maatila)etten koskaan voisi olla maatilan emäntä. Tykkään eläimistä liikaa, että siihen hommaan pystyisin. Muistan vieläkin, näin yli 60v, miten lehmät ajetiin piiskan/sähköpiiska(?) avulla teurasautoon, kun eihän ne sinne vapaaehtoisesti menneet.
Raavas teurasautokuski tiesi kyllä konstit, miten eläintä käsiteltiin niin, että se totteli.
Olenkin ollut kasvissyöjä jo pitkään ja syynä osi
Mahdatko kuitenkaan.. Tiedätkö, että maatiloilla viljellään myös kasveja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopas on negatiivista kommentointia.Minun emännällä on oma työ ja silloin kun hän halutessaan osallistuu tilan töihin hän laskuttaa oman yrityksensä kautta.Täällä ollessaan kaikki menot tilan piikkiin,teki töitä tai ei.
Maaseudulla ihmiset odottavat talon isännän menevän naimisiin, ei siellä susipareja katsella.
Vierailija kirjoitti:
Olen akateeminen, itsenäinen ja vastuun omasta elämästä kantava nainen. Akateemisena työurani on kaupungissa. En ikinä muuttaisi minnekään maatilalle. Tuskin kukaan muukaan akateeminen nainen, joka haluaa säilyttää oman kykynsä kantaa vastuun omasta elämästä.
Mä olen tuo tilallisen tytär, joka kirjoitti, että on perintötila. Mulla on myös korkeakoulututkinto. Jos tuottaja sais kunnollisen korvauksen tuottamastaan ruoasta, en tekisi mitään muuta. Rakastan fyysistä työtä luonnonläheisyydessä.
Mutta epäilen, ettei mies ole valmis muuttamaan minun tilalle, vaan naisen piräisi muuttaa miehen tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis, sä etsit jotakuta "jakamaan" eli tekemään ilmaista työtä. Mitä nainen hyötyy siitä että tulee sinun tilallesi olemaan reipas?
Korkeakoulutettu mies tietenkin maksaisi naiselle hyvää palkkaa ja maksaisi eläkevakuutusta siitä, että nainen työskentelee miehen tilalla.
Kai sitten voi periä naiselta vuokraa ja laittaa Sähkö lasku puoliksi?
Voi laittaa kiinteistöt puoliksi 50/50 sopimuksella ja nainen asuttaa omaa huonettaan (ja sänkyään). Jos ei mene juridiseen avioon niin sitten tehdään reilut kauppakirjat ja sopimukset. Seksulipalveluksista voi antaa sitten vaikka vähän alennusta jos mies sitoutuu pitkäaikaiseen diiliin niiden suhteen eikä käytä muita palveluntarjoajia.
Höpläytett
Tiivistettynä Suomalainen nainen on maksullinen seuralainen.
"Ja näissä on se ongelma, että jos haluaa puutarhan tai eläintarhan, sellaista voi pitää minimuodossa kaupungissakin."
Itse asiassa ei voi. Tunnen monia naisia, joilla on suuri tuska just siksi että on helkkarin vaikea löytää haja-asutusalueen kiinteistöjä missä olisi enemmän kuin hehtaari maata. Jos haluaa hevoset omaan pihaan niin maata pitää olla paljon, paljon enemmän. Ja jos tavoitteena on hevosten lisäksi kanat, ankat, lampaat, vuohet, pari lemmikkilehmää ja strutsi niin ei niitä mihinkään postimerkkitontille sijoiteta. Tämä on haaveena on todella isolla määrällä naisia, että pääsee maalle, voi kasvattaa ruokaa pihalla, voi pitää eläimiä, voi rempata vanhaa taloa jne. Se on nimenomaan ihmisten unelmaelämää, harvalla vaan on varaa toteuttaa. Joten jos jostain löytyy mies, jolla on talo tarjolla niin johan sille santerille tulee jonoa, pääsee valikoimaan parhaiden joukosta.
Itse siis olen viiskymppinen nainen, pihassa kanoja, lampolan laitto suunnitelmissa, akateeminen (etä)työ ja elän unelmieni elämää. Mies lähti, mutta yksin itse asiassa helpompaa olla. Tätä tavoittelin koko elämäni, harmi vaan ettei miestä kiinnostanut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia kommentteja naisilta. Mitä vikaa on fyysisesti raskaassa työssä? Itse hoitajana olen tehnyt tosi raskasta työtä ja jos nuorempi olisin vaihtaisin takuulla työni maalaistalon töihin. Muutenkin elämä siellä on olisi just sitä mitä haluaisin. Ensimmäisenä asiana tietty on että miehen kanssa natsaisi hyvin. Muu elämä järjestyisi sitten.
Ei minua ainakaan kova työ pelottaisi, mutta päätin jo lapsena(lapsuuden koti pieni maatila)etten koskaan voisi olla maatilan emäntä. Tykkään eläimistä liikaa, että siihen hommaan pystyisin. Muistan vieläkin, näin yli 60v, miten lehmät ajetiin piiskan/sähköpiiska(?) avulla teurasautoon, kun eihän ne sinne vapaaehtoisesti menneet.
Raavas teurasautokuski tiesi kyllä konstit, miten eläintä käsiteltiin niin, että se totteli.
Olenkin ollut kasvissyöjä jo pitkään ja syynä osi
Pitäisikö lehmienkin saada kuolla luonnollinen kuolema? Omat lehmien vanhainkodit? Terveydenhoito, kivunlievitys? Hautaaminen. Sama muilla lihakarjalla. Eläimillä on tunteet ja kipukynnys mutta kuolisivatko ne sukupuuttoon mikäli kukaan ei enää söisi lihaa, käyttäisi eläinperäisiä tuotteit, mikä olisi niiden tehtävä? Sohvalla pötköttäminenkö?
Minulla on myös perintötila. Tuletkos sinä tänne minun tilalle reippaaksi seuralaiseksi?
N30