Lue keskustelun säännöt.
Mies jättää kertomatta asioita.
05.04.2025 |
Meillä pitkä parisuhde ja 2 lasta. Suhteen alussa oli ongelmaa, että mies valehteli jotain tyhmiä juttuja. No meni kausi, että ei ainakaan jäänyt valehtelusta/asioiden kertomatta jättämisestä kiinni. Nyt meillä on ollut huono vaihe suhteessa toisen lapsen syntymän jälkeen viimeisen reilu vuoden. Olen ollut väsynyt ja mies tehnyt reissuhommaa ja opiskeli samalla avoimessa. Tilanne meni siihen, että olin tosi väsynyt ja usein pääkipua yms hoidin kotia ja lapsia lähes yksin. Mies oli väsynyt ja stressaantunut. Pyysin, että jättäisi opinnot nyt tauolle, siksi aikaa, että lapset vähän isompia. Sovittiin, että opinnot nyt jää tauolle. No nyt on alkanut selvitä, että jättänyt asioita kertomatta paljonkin. Osa pikkujuttuja esim jotain lääkärikäyntejä tms jäänyt kertomatta. Nyt sitten selvisi, että hän on selkäni takana jatkanut opintoja ja hakenut kunnolla opiskelemaan yliopistoon ja lukenut pääsykokeisiin. Kaiken tämän hän on jättänyt kertomatta. Kun löysin repusta pääsykoekirjan alkoi koko vyyhti selvitä. Hän kyllä sitten rehellisesti kertoi kaiken eikä yrittänyt valehdella. Sanoi, että halusi jatkaa opintoja ja hakea kouluun kun se on hänen haaveensa. Pelkäsi, etten hyväksy asiaa.
Olen äärettömän loukkaantunut ja ahdistunut tästä, että hän on jättänyt kertomatta minulle näin ison asian ja sopimuksesta huolimatta jatkoi opintoja. Pelkään myös mitä muuta hän jättää kertomatta ja pamahtaako kohta tietooni jotain isompaakin tyyliin pettämistä tms.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Hänellä siis on jo yksi yliopisto tutkinto ja palkka 6000e/kk. Tuskin palkka tuosta muutamaa satkua enempää nousiai uuden tutkinnon myötä.
Meillä ei ole tukiverkostoa lähellä ja itse olen lähes aina kotona.
Miehellä työ, opiskelu ja masennus johon 2 eri lääkkeet.. ei siinä enää kodin juttuihin niin jaksa osallistua.
No niin se sitten kai on, että koska olen kotona niin minun täytyy toisen haaveet toteuttaa ja repiä omasta selkänahasta jaksaminen
No sä voit hakeutua töihin ja opiskelemaan itsekin. Onhan niillä teidän lapsilla isäkin, joka ottaa sitten hoitaakseen lapset ja arjenpyörityksen, eiks vaan. Minäkin olin kokopäivätyössä ja iltaisin opiskelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti. Miten te muut suhtautisitte?
Ymmärrän, että hän haluaa opiskella, mutta se että meidän molempien jaksamisen kustannuksella tässä pikkulapsiarjessa. Hän on vielä nuori ja ehtii opintoja tehdä vielä myöhemminkin. Ja eniten loukkaa se, että hän vaan hyvällä omalla tunnolla jatkaa opintoja eikä pätkääkään piitannut vaikka näki että olin ihan puhki ja pyysin häneltä apua. Eikä hän oman stressinsä vuoksi jaksanut auttaa.
Oleellista on se, ettei hän pidä sinua kumppanina vaan naisesineenä. Minulle henkinen läheisyys on tärkeää, ehkä sinullekin. Ehkä miehestäsi ei ole siihen, kun ei ole empatiaakaan. Hänellä on muu elämä, mistä et tiedä mitään. Sorry.
Itselleni on tapahtunut samoin, tosin ei oltu noin pitkällä.
No mitä jos mä en halua opiskella
On hyvin lyhytnäköistä estää häntä opiskelemasta. Ensinnäkin opinnot tulevat hyödyttämään teitä molempia jatkossa miehen parempana työnä ja palkkana. Yliopisto-opinnot kestävät vuosia, joten lapsenne ehtivät kasvaa ja elämän helpottua. Mies voi alkuun ottaa vähemmän kursseja.
Vielä isompi asia on, että jos noin isot haaveet jäävät toteutumatta siksi, että puoliso estää tai kieltää, niin se voi harmittaa ja katkeroittaa häntä myöhemmin todella paljon. Ketä arvelet hänen syyttävän siitä.
Kolmanneksi parisuhteessa tuetaan puolison haaveita ja tarpeita. Tämä koskee myös miestäsi, nyt ja tulevaisuudessa. Nyt miehen tehtävä on miettiä, miten sinua tuetaan hänen opiskelujensa aikana konkreettisesti ja tulevaisuudessa sinullakin on oltava mahdollisuus toteuttaa sinun omia haaveitasi.
Olette molemmat olleet nyt itsekkäitä ajaessanne vain omaa kantaanne. Joten nyt miettimään miten toteutatte tämän asian yhdessä.
Ap, mitä veikkaat, osallistuisiko mies todella lasten- ja kodinhoitoon, vaikkei opiskelisikaan? Tuskinpa vain. Jos haluaisi sitä tehdä, tekisi sitä jo. Ei se ole niistä opiskeluista kiinni. Sinähän et edes tiennyt, että hän opiskeli.
Tiedänpä jopa eronneen pienehköjen lasten 50-50!yhteishuoltajan, jolla on vaativa työ (tienaa ylimmässä kymmenyksessä), ja sen lisäksi opiskelee maisterin tutkintoa työnsä ohessa. Ja silti ehtii hoitaa lapsia 50 prosenttia ajasta ja huushollinsa tietysti kokonaan yksin, kun on taloudessaan ainoa aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleksää hommannut itsellesi kolme mukulaa? Lapset mieslapsen lisäksi.
Tämä vaikuttaa siltä, että AP on itse sopinut opiskelu tauosta, eikä miehellä ole ollut sananvaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät sovellu parisuhteisiin. Sen sijaan että puhallettaisiin yhteen hiileen yritetään vaan mahdollisimman paljon hyötyä toisesta (tässä tilanteessa se että kun toinen hoitaa kaiken niin toisella onkin aikaa kivasti opiskella).
Opiskeleminen hyödyttää koko perhettä. Paremmat työmahdollisuudet, parempi palkka. Mieluisampi työ. Opiskella voi yksin, samaan aikaan tai vuorotellen.
Mitä se sellainen väite on, että ei ole tukiverkostoja? Eikös se päivähoito-oikeus ole melkoisen hyvä ja varma tukiverkko lapsiperheille nykyisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä vaikuttaa siltä, että AP on itse sopinut opiskelu tauosta, eikä miehellä ole ollut sananvaltaa.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos tarinan äiti ei ole töissä, niin hänhän voisi kerryttää eläkettään ottamalla lapsia perhepäivähoitoon.
Ai lapsia hoitoon tuollaiselle joka ei JAKSA hoitaa edes omia lapsiaan, mikä näitä kotina olevia niin väsyttää. Ap kuulostaa niin rasittavalta puolisolta, että suosittelusin miehelle pikaista eroa. N. 60v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vaikuttaa siltä, että AP on itse sopinut opiskelu tauosta, eikä miehellä ole ollut sananvaltaa.
Tämä.
Ap vois sopia myös itselleen puolisonsa mielipidettä kuuntelematta työpaikan jostain toiselta paikkakunnalta ja alkaa opiskelemaan. Kai se isi-daddy hoitaa mukulansa?
Myös aloittaja voi päättää aloittaa korkeakouluopiskelun. On mahdollista, että aloittajan miehen opiskelupaikka tulee olemaan toisella paikkakunnalla.
Joka tapauksessa, aloittajan mies ei ole perhettä perustaessaan tiennyt, mitä haluaa ja on nyt herännyt liian myöhään opiskeluhaaveineen. Nyt kun on pieniä lapsia, pitää heidät huomioida ja laittaa etusijalle kaikessa päätöksenteossa ja itsekkäät haaveet jättää taka-alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos tarinan äiti ei ole töissä, niin hänhän voisi kerryttää eläkettään ottamalla lapsia perhepäivähoitoon.
Ai lapsia hoitoon tuollaiselle joka ei JAKSA hoitaa edes omia lapsiaan, mikä näitä kotina olevia niin väsyttää. Ap kuulostaa niin rasittavalta puolisolta, että suosittelusin miehelle pikaista eroa. N. 60v.
Tätä minä juurikin ihmettelen, että ei se kahden muksun hoitaminen nyt niin raskasta ole. Monet kotiäidit ottavat perhepäivähoitoon muiden lapsia ollessaan kotona omien lasten kanssa. Minäkin otin muiden lapsia kotiini omien lasten lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kellään mitään asiallista neuvoa.
Lakkaa nalkuttamasta ja lyttäämästä miehen haaveita. Äläkä nyt ainakaan lisää lapsia tee.
Vierailija kirjoitti:
No mitä jos mä en halua opiskella
No sitä että sit et opiskele. Miks noin yksinkertainen?
Mikäs maalaisjuntti teki aloituksen?
Vierailija kirjoitti:
Tämä vaikuttaa siltä, että AP on itse sopinut opiskelu tauosta, eikä miehellä ole ollut sananvaltaa.
Tarinan mieshän päätti jatkaa opiskelua, joten oli sananvaltaa.
Eipä tuo oo vielä mitään verrattuna omaan elämään. Haaveiltiiin pitkään yhteisestä talosta, vihdoin saatiin ostettua sellanen. Myöhemmin kävi ilmi että mies pelannu rahojansa, ottanu kaikenmaailman lainoja jne. Yks päivä pamautti että ei selviä veloista enää. Olin ite aika vasta jääny työttömäks. Talo meni lopulta ulosottoon. Oisin ostanu miehen osuuden jos oisin pystyny.
Nyt elän vuokralla kädestä suuhun kun kaiken lisäksi vammauduin osittain kun jouduin onnettomuuteen hetken kuluttua siitä kun talo menetettiin.
Että sellasta. On elämä
Itselläni on korkeakoulututkinto mutta olemme päättäneet että lapset saa olla kotona siihen asti että pienin on 3 vuotta, eli n 2 vuotta vielä.
Ymmärrän että tilanne helpottaa kun menen töihin, on helpompi jakaa lastenhoitovastuu. Se on vaan aika raskasta yksin olla koko päivä 2 pienen kanssa ja aamulla alusta, että toinen saa toteuttaa haaveitaan. En kuitenkaan yhksi halunnut parisuhteessa