Mies jättää kertomatta asioita.
Meillä pitkä parisuhde ja 2 lasta. Suhteen alussa oli ongelmaa, että mies valehteli jotain tyhmiä juttuja. No meni kausi, että ei ainakaan jäänyt valehtelusta/asioiden kertomatta jättämisestä kiinni. Nyt meillä on ollut huono vaihe suhteessa toisen lapsen syntymän jälkeen viimeisen reilu vuoden. Olen ollut väsynyt ja mies tehnyt reissuhommaa ja opiskeli samalla avoimessa. Tilanne meni siihen, että olin tosi väsynyt ja usein pääkipua yms hoidin kotia ja lapsia lähes yksin. Mies oli väsynyt ja stressaantunut. Pyysin, että jättäisi opinnot nyt tauolle, siksi aikaa, että lapset vähän isompia. Sovittiin, että opinnot nyt jää tauolle. No nyt on alkanut selvitä, että jättänyt asioita kertomatta paljonkin. Osa pikkujuttuja esim jotain lääkärikäyntejä tms jäänyt kertomatta. Nyt sitten selvisi, että hän on selkäni takana jatkanut opintoja ja hakenut kunnolla opiskelemaan yliopistoon ja lukenut pääsykokeisiin. Kaiken tämän hän on jättänyt kertomatta. Kun löysin repusta pääsykoekirjan alkoi koko vyyhti selvitä. Hän kyllä sitten rehellisesti kertoi kaiken eikä yrittänyt valehdella. Sanoi, että halusi jatkaa opintoja ja hakea kouluun kun se on hänen haaveensa. Pelkäsi, etten hyväksy asiaa.
Olen äärettömän loukkaantunut ja ahdistunut tästä, että hän on jättänyt kertomatta minulle näin ison asian ja sopimuksesta huolimatta jatkoi opintoja. Pelkään myös mitä muuta hän jättää kertomatta ja pamahtaako kohta tietooni jotain isompaakin tyyliin pettämistä tms.
Kommentit (134)
Tässä tarinassa puolisosi ei siis osallistu lasten- ja kodinhoitoon. Se on se suurin ongelma. Joudut siis yksin pyörittämään perheen arkea. Se sinut on imenyt kuiviin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tarinassa puolisosi ei siis osallistu lasten- ja kodinhoitoon. Se on se suurin ongelma. Joudut siis yksin pyörittämään perheen arkea. Se sinut on imenyt kuiviin.
Lasten kanssa kotona oleminen on leppoisaa.
Tuollaista salaopiskelua ei pidä kenenkään sietää! Jätä se sika!
Hoitaako se puolisosi vapaapäivinään ruokaostoksia tai ruoanlaittoa ja kotitöitä?
Mikä ihme siinä sinun elämässäsi siis on vaikeaa? Lapset on päivät hoidossa, voit varsin hyvin pidentää hoitopäivää ja nukkua kotona tunnin ennen kuin haet lapset kotiin. Voit opetella ostamaan eineksiä, ruokaa ei ole pakko tehdä itse, jos ei jaksa. Siivota ei tarvitse koko ajan, koska kukaan ei ole kotona päivällä jne.
Suosittelen silti eroa. Jos mies ei saa toteuttaa järkevää unelmaansa, niin elämä kanssasi ei ole elämisen arvoista. Viikko-viikko -systeemillä molemmat saavat osansa arjesta ja sinäkin saat aina viikon vapaata nukkumiseen. Lapsista oppii olemaan erossa.
Jos nyt leikitään että aloitus on totta, niin perheen tulevaisuuden kannalta tärkeintä olisi miehen korkeakoulututkinto.
Ihan hölmöä omaan jalkaan ampumista ap:lta yrittää sabotoida tuota. Johtaa vaan koko porukan wt-amiselämään ja hanttihommaköyhäilyyn.
Vaikea uskoa, että opiskella voisi salaa. Mut hei sun harteille jää ny sit tulojen hankinta perheen elatukseen. Kivaa selviytymistä tiedossa siis jatkoon.
Jos mulla olisi puoliso, joka ei arvostaisi koulutusta, johtaisi tilanne eroon. Okei, en olisi alunperinkään mennyt yhteen sellaisen ihmisen kanssa...
Tilanne on nyt se, että haluatte erilaisia asioita elämässänne. Mies haluaa opiskella ja sinä haluat, että mies käy töissä ja käyttää vapaa-aikansa kotitöihin, koska et jaksa.
Keskustelu olisi kaiken a ja o. Voitte miettiä, että miten jaatte paremmin kotityöt ja vastuun lapsista. Jos olet kotiäitinä, niin kodin ja lastenhoito on sinun työsi. Sovitte esimerkiksi, että miehellä joka toinen ilta vapaa opiskeluun ja sinulla joka toinen vapaa harrastuksiin tms. Samoin voitte päättää viikonlopusta, että toinen saa toisen päivän ja toinen toisen omille menoilleen ja toinen joutaa lapset ja kodin.
Toinen vaihtoehto on myös, että lapset menevät hoitoon, sinä menet töihin ja mies opiskelee/tekee töitä ja iltaisin olette yhdessä perheenä ja hoidatte yhdessä kodin ja lapset.
Voitte myös yksinkertaisesti listata, mitkä kotityöt kuuluvat sinulle ja mitkä miehelle jne... Vaihtoehtoja on lukuisia. Keskustelu on kaiken avain. Et voi kuitenkaan kieltää toista kehittämästä itseään tai määrätä, opiskeleeko hän tai käykö missä töissä vain koska se sopii sinulle. Nämä päätökset jutellaan parisuhteissa läpi, mutta mielestäni ovat kuitenkin loppupeleissä henkilökohtaisia ratkaisuja.
30 vuoden onnellisen avioliiton kokemuksella ajattelen ettei puolison unelmia pidä vähätellä, mitätöidä tai tuhota. Hakeeko puoliso opiskelupaikkaa avoimen polun kautta? Pitäisikö hänen vain unohtaa unelmat ja/tai tehdyt opintopisteet ja jättää kaikki koska sinua väsyttää? Aika lyhytnäköistä, itsekeskeistä ja itsekästäkin. Vaihtoehtoja on. Suomessa on paljon perheitä joissa toinen tai molemmat vanhemmat opiskelevat. Opiskelu mahdollistaa tulevaisuudessa paremmat palkat ja paremmat työmahdollisuudet. Koko perhe hyötyy kun lasten kasvaessa ja elämisen kulujen lisääntyessä tulotaso paranee.
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla olisi puoliso, joka ei arvostaisi koulutusta, johtaisi tilanne eroon. Okei, en olisi alunperinkään mennyt yhteen sellaisen ihmisen kanssa...
Tilanne on nyt se, että haluatte erilaisia asioita elämässänne. Mies haluaa opiskella ja sinä haluat, että mies käy töissä ja käyttää vapaa-aikansa kotitöihin, koska et jaksa.
Keskustelu olisi kaiken a ja o. Voitte miettiä, että miten jaatte paremmin kotityöt ja vastuun lapsista. Jos olet kotiäitinä, niin kodin ja lastenhoito on sinun työsi. Sovitte esimerkiksi, että miehellä joka toinen ilta vapaa opiskeluun ja sinulla joka toinen vapaa harrastuksiin tms. Samoin voitte päättää viikonlopusta, että toinen saa toisen päivän ja toinen toisen omille menoilleen ja toinen joutaa lapset ja kodin.
Toinen vaihtoehto on myös, että lapset menevät hoitoon, sinä menet töihin ja mies opiskelee/tekee töitä ja iltaisin olette yhdessä perheenä ja hoidatte
Sopiiko myös niin päin, että äiti lähtee reissutöihin? Eikös siinä olekin helpompi arki äidille?
Hommaa itsellesi ap salaa reissutyö ja alat opiskelemaan samalla iltaisin siellä reissun päällä. Illathan sulla olisi vapaata siellä reissuhommissa. Vapaat voit hyvinkin käyttää opiskeluun.
Tottakai sopii, miksei sopisi?
Luettelemani vaihtoehdot olivat esimerkkejä siitä, millaisiin vaihtoehtoihin perhe voi päätyä, niitähän on vielä vaikka millaisia muitakin yhdistelmiä.
Joko aapeellä on ammatti hankittuna? Nyt kiireesti opiskelemaan, jos ei ole mitään tutkintoa peruskoulun ja lukion jälkeen tullut hankittua.
Kaikki eivät sovellu parisuhteisiin. Sen sijaan että puhallettaisiin yhteen hiileen yritetään vaan mahdollisimman paljon hyötyä toisesta (tässä tilanteessa se että kun toinen hoitaa kaiken niin toisella onkin aikaa kivasti opiskella).
Mitä jos menisitte molemmat opiskelemaan? Lapset päivähoitoon vaan. Sitten kun molemmat ovat saaneet opiskeltua mieleiset tutkinnot, niin työtäkin saa helpommin. Ettei teidän tarvitsisi olla tukien varassa hamaan tappiin saakka.
Mun (ex)mies unohti kertoa, että lähtee kuukaudeksi ulkomaille :D
Toisaalta jos tarinan äiti ei ole töissä, niin hänhän voisi kerryttää eläkettään ottamalla lapsia perhepäivähoitoon.
Hänellä siis on jo yksi yliopisto tutkinto ja palkka 6000e/kk. Tuskin palkka tuosta muutamaa satkua enempää nousiai uuden tutkinnon myötä.
Meillä ei ole tukiverkostoa lähellä ja itse olen lähes aina kotona.
Miehellä työ, opiskelu ja masennus johon 2 eri lääkkeet.. ei siinä enää kodin juttuihin niin jaksa osallistua.
No niin se sitten kai on, että koska olen kotona niin minun täytyy toisen haaveet toteuttaa ja repiä omasta selkänahasta jaksaminen
Se on selvää, ettei mies voi yksin päättää noin isosta ajankäytöllisestä asiasta kuin opiskelu perheessä, jossa on pieniä lapsia.
Mutta koska ap on saanut suuttumisellaan ja pakotuksillaan miehen vain syvemmälle poteroonsa ja toimimaan salaa, on varmaan hyvä hetki vaihtaa strategiaa: rakentava keskustelu.
Otsikko voisi olla vaikka Kuinka molemmille saadaan hyvää tässä parisuhteessa.