Lue keskustelun säännöt.
Mies jättää kertomatta asioita.
05.04.2025 |
Meillä pitkä parisuhde ja 2 lasta. Suhteen alussa oli ongelmaa, että mies valehteli jotain tyhmiä juttuja. No meni kausi, että ei ainakaan jäänyt valehtelusta/asioiden kertomatta jättämisestä kiinni. Nyt meillä on ollut huono vaihe suhteessa toisen lapsen syntymän jälkeen viimeisen reilu vuoden. Olen ollut väsynyt ja mies tehnyt reissuhommaa ja opiskeli samalla avoimessa. Tilanne meni siihen, että olin tosi väsynyt ja usein pääkipua yms hoidin kotia ja lapsia lähes yksin. Mies oli väsynyt ja stressaantunut. Pyysin, että jättäisi opinnot nyt tauolle, siksi aikaa, että lapset vähän isompia. Sovittiin, että opinnot nyt jää tauolle. No nyt on alkanut selvitä, että jättänyt asioita kertomatta paljonkin. Osa pikkujuttuja esim jotain lääkärikäyntejä tms jäänyt kertomatta. Nyt sitten selvisi, että hän on selkäni takana jatkanut opintoja ja hakenut kunnolla opiskelemaan yliopistoon ja lukenut pääsykokeisiin. Kaiken tämän hän on jättänyt kertomatta. Kun löysin repusta pääsykoekirjan alkoi koko vyyhti selvitä. Hän kyllä sitten rehellisesti kertoi kaiken eikä yrittänyt valehdella. Sanoi, että halusi jatkaa opintoja ja hakea kouluun kun se on hänen haaveensa. Pelkäsi, etten hyväksy asiaa.
Olen äärettömän loukkaantunut ja ahdistunut tästä, että hän on jättänyt kertomatta minulle näin ison asian ja sopimuksesta huolimatta jatkoi opintoja. Pelkään myös mitä muuta hän jättää kertomatta ja pamahtaako kohta tietooni jotain isompaakin tyyliin pettämistä tms.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotiäitinä 2 alle 3 vuotiaan kanssa. Nyt tilanne on parantunut huomattavasti siitä viime syksystä ja mies osallistuu paremmin. Sen vuoksi loukkaakin ettei ole nyt sitten kertonut asioista. En tiedä. Keskusteluja on käyty ja mietitty miten jatkaa vai jatkaakko jos on näin vaikeaa.
Moni yh pärjää täysin yksin pienten lasten kanssa. Sinä saat apua mieheltäsi. Tarkoitan tällä sitä, että tilanteesi ei ole mitenkään huono tai mahdoton. Jos mies on nyt osallistunut enemmän, niin selkeästi hän pystyy osallistumaan perhe-elämään samalla kuin opiskelee.
Voisko mies pyörittää nyt perheen arkea välillä? Vai onko niistä lääkkeistä ollut mitään hyötyä?
Sekin olisi yksi vaihtoehto. Mies koti-isäksi, rouva töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin purkamaan tätä sillä että ap miettii itsekseen että miksi mies ei voinut/uskaltanut kertoa sinulle opinnoistaan. Tämän kautta selvinnee miksi mies on aikaisemmin myös valehdellut sulle. Kenties löydät jotain jota sinun tulee työstää itsesi kanssa.
Tämä tarina on provo. Mutta samalla tavalla äitikin voi lähteä toteuttamaan unelmaansa vai kuinka? Kai ne penskat joku hoitaa.
Tottakai, niin sen pitäisi ollakin, että kummallakin on mahdollisuus tavoitella unelmiaan. Se, voivatko molemmat tehdä sitä samaan aikaan on eri juttu. Perheellisen pitää usein vuorotella.
Vierailija kirjoitti:
Tajuatko yhtään mistään mitään ? Mies elää elämäänsä ja hänellä on oikeus opiskella, sinä et sitä päätä. Hirveää elämää miehellä kun ei kotona uskalla puhua mitään edes lääkärissä käynneistä vai olitko sinä sopinut ettei nyt käydä lääkärissä kun sinä olet väsynyt, niin parempi pysyä terveenä
Tajuatko sinä, että nainen elää elämäänsä ja hänellä on oikeus jättää kakarat miehen vastuulle. Vai meinaatko että mies ei kykene siihen, eli hoitamaan pensat? Nainen on väsynyt systeemiin ja olisi parenpi jaksaa eikö?
Toi tarinan luuseri-inkkeli vois antaa muutaman vuoden elämästään pienille lapsilleen kuten tarinan äitikin. Onko liikaa vaadittu?
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti. Miten te muut suhtautisitte?
Ymmärrän, että hän haluaa opiskella, mutta se että meidän molempien jaksamisen kustannuksella tässä pikkulapsiarjessa. Hän on vielä nuori ja ehtii opintoja tehdä vielä myöhemminkin. Ja eniten loukkaa se, että hän vaan hyvällä omalla tunnolla jatkaa opintoja eikä pätkääkään piitannut vaikka näki että olin ihan puhki ja pyysin häneltä apua. Eikä hän oman stressinsä vuoksi jaksanut auttaa.
No tossahan ne miehen prioriteetit näkee: hänen omat unelmansa ja tarpeensa menee edelle. Ne toteutetaan perheen ja sun kustannuksella. Ei tossa puheet auta. Et saa häntä toimimaan toisin, koska hänellä ei ole motivaatiota toimia toisin.
Lähtisin miettimään avoimesti, että haluanko olla yhdessä miehen kanssa, jolle omat tarpeet menee perheen edelle. Tukeeko mies sua missään? Ei. Halusiko hän myös lapsia?
Lapselle ei ole hyvä malli, jos isän halut ensin ja äidin tarpeilla ei väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotiäitinä 2 alle 3 vuotiaan kanssa. Nyt tilanne on parantunut huomattavasti siitä viime syksystä ja mies osallistuu paremmin. Sen vuoksi loukkaakin ettei ole nyt sitten kertonut asioista. En tiedä. Keskusteluja on käyty ja mietitty miten jatkaa vai jatkaakko jos on näin vaikeaa.
Moni yh pärjää täysin yksin pienten lasten kanssa. Sinä saat apua mieheltäsi. Tarkoitan tällä sitä, että tilanteesi ei ole mitenkään huono tai mahdoton. Jos mies on nyt osallistunut enemmän, niin selkeästi hän pystyy osallistumaan perhe-elämään samalla kuin opiskelee.
Voisko mies pyörittää nyt perheen arkea välillä? Vai onko niistä lääkkeistä ollut mitään hyötyä?
Sekin olisi yksi vaihtoehto. Mies koti-isäksi, rouva töihin.
Kyllä ja työelämä ei mitään häviä vaikka isukki on aikansa koti-isänä. Monet onkin ne järkevimmät miehet.
Jälleen isi-daddy jättää lastenhoidon yksin puolison hoidettavaksi. Eipä ole uutta tähtitaivaan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä löysit puolisoksi vapaan taivaanlinnun ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä olette? Tässä tulee pakostakin se fiilis että on tehty elämän asiat ihan väärässä järjestyksessä. Jos mies halusi opiskelemaan tuota alaa ennen lasta, olisi ollut paljon järkevämpää että ensin hoidetaan ne opinnot ja sitten lisäännytään. Meillä on nyt tuo tilanne, mies lähtee opiskelemaan, lapset ei tulisi kuuloonkaan tällä hetkellä. Ei todellakaan. Miksi ihmeessä olette tehneet asiat tuossa järjestyksessä?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kellään mitään asiallista neuvoa.
Anna sille tissiä , sitten piirakkaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen myös joillekin muille tässä ketjussa. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mist
Ajatella, että mummo osasi hoitaa tuon tilanteen noin vähäeleisesti ja tyylikkäästi, vaikka oli vasta lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Tässä tulee pakostakin se fiilis että on tehty elämän asiat ihan väärässä järjestyksessä. Jos mies halusi opiskelemaan tuota alaa ennen lasta, olisi ollut paljon järkevämpää että ensin hoidetaan ne opinnot ja sitten lisäännytään. Meillä on nyt tuo tilanne, mies lähtee opiskelemaan, lapset ei tulisi kuuloonkaan tällä hetkellä. Ei todellakaan. Miksi ihmeessä olette tehneet asiat tuossa järjestyksessä?
Ihan eri, mutta hehän ovat jo opiskelleet tutkinnot. Mies haaveilee jatko-opinnoista. Eikä se mikään mahdottomuus ole. Meilläkin onnistui aivan hyvin. Vuoden tai kaksi on vähän raskaampaa.
Vau, incel on keksinyt uuden spämmäysvastauksen.