Onko sinun kukaan tuttava/läheinen tehnyt itsemurhan?
Onko sinun kukaan läheinen tehnyt itsemurhan? Oliko se yllätys vai ei yllätys?
Mun serkku teki itsarin 30-vuotiaana ja se oli yllätys kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Kommentit (46)
Veljeni. Oli se vähän yllätys, tiesin että on ollut rankkaa mutta ei sitä ihan osannut odottaa kuitenkaa.
Olen kotoisin Pohjois-Savolaiselta pikkupaikkakunnalta, jossa ihan "normaali" tapa kuolla on itsemurha, että ei sinänsä yllätys. Eli vastaan kyllä, moni on lähtenyt oman käden kautta. Negatiivinen ilmapiiri ja näköalattomuus ihan omassa mittakaavassaan siellä, kiusaamista paljon sekä päihdeongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se voi tulla totaalisena yllätyksenä vaikka olisi miten läheinen, kuten äitini oli minulle.
Siitäs näet ettei äitisi ollut kertonut sinulle läheskään kaikkea. Ette te siis niin läheisiä olleetkaan. Jokaisella on salaisuutensa.
En minäkään kerro lapsilleni "kaikkea" tai varsinkaan halua kuormittaa heitä omilla murheillani, vaikka olen läheinen myös lasteni kanssa. Eikä läheisen itsemurha ei ole huonon läheisyyden merkki, vaan sairauden (yleensä useamman) oire.
Yhden ihmisen tiedän joka päätti päivänsä melko nuorena. Ei löytämyt paikkaansa maailmassa. Töitä oli mutta ei muuta sitten ollutkaan. Vanhempamme tunsivat mutta en voi sanoa että kyseessä olisi ollut ystävä vaan lähinnä tuttu.
Isäni 37 v, oli sairastanut imusolmukesyöpää pitkään joka levisi.
Tämä 70 luvulla kun lääketiede ei niin kehittynyttä.kun tänä päivänä. Ymmärrän kun näin ne kivut ja tuskat.
On. Poikani. Tiesin että oli masennusta, ja itsetuhoisia ajatuksia. Hän pääsi hoitoon (mt-poli, jossa viikoittaiset käynnit), mutta se ei ehtinyt auttaa...mutta järkytys ja yllätys se silti oli.
Kaksi sukulaista. Toinen 18-vuotias ja toinen 30. Toinen oli ennustettavissa ja toinen tuli täysin puskista koko suvulle. Monta elämää tuhoutui. Eihän vanhemmat tuollaisista pääse koskaan yli. Jos mietit tekeväsi, niin mieti kaikkia läheisiä. He joutuvat elämään tuskan ja itsesyytösten kanssa koko loppuelämän.
Ei kukaan läheinen ole. Tosin en ole ihan varma, kuoliko ukkini tapaturmaisesti vai tahallaan, kun asiasta ei puhuta. Tiedän myös, että mummini veli tappoi itsensä, mutta tämä on varmaan tapahtunut ennen syntymääni. Yksi samalla ala-asteella ollut minua vanhempi poika onnistui tappamaan itsensä toisella yrittämällä nuorena aikuisena. Lisäksi yksi sukulaisten kautta tuttu tappoi myös itsensä ajamalla kai puuta päin, en muista tarkalleen. Sitten lukioaikana yksi poika ampui itseään päähän. Kuulemani mukaan äiti siivosi veret ja rippeet. Onhan näitä, kun alkaa miettimään ja muistelemaan.
Kyllä, ystävättäreni avomies, oli kova isku ystävälleni, joka oli visiitillä kauempana tuttavansa luona, kun sai ilmoituksen.
Ystävästä ei tiedä. Hukkui.
Enon itsemurha ei ehkä ollut yllätys, mutta kurjaa.
Ainakin yksi serkku on tehnyt itsarin.
Vierailija kirjoitti:
Setä ajoi rekan alle, samoin työkaveri. Kummallakin oli syynsä, jotka olivat periaatteessa ymmärrettäviä, mutta parempi vaihtoehto olisi molempien ollut selvittää omat sotkunsa.
Joskus kanssaihmiset on se sotku.
Kaukaisen sukulaisen vaimo hyppäsi koskeen ja löytyi vasta 4 kk:n kuluttua.
Kai tiesivät että tän elämänsä kuoleman jälkeen voivat syntyä johonkin järkevämpään maahan.
On. Veljeni.
Puhui toisinaan siitä että tekee sen mutta ne aina jäi puheeksi eikä edes yrittänyt, kunnes sitten lopulta meni ja ihan oikasti sen teki.
Isäni on. Hän oli vielä aika nuori. 36v. Itse olin teini.
Tuskin oli yllätys, hän oli voinut huonosti jo pitkään, erityisesti ero otti koville.
Harmittaa että ei saanut apua ajoissa.