**SyysSissien Keskiviikko**

Ihanan positiivisella mielellä tosiaan kaikki eilisessä pinossa, sitä se kevät ja auringonpaiste teettää, ihanaa kun kesä on tulossa!



Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista, kihloista ja naimisiinmenosta.



Itse ollaan miehen kanssa myös vähän hitaamman puoleisia, yhdessä ollaan oltu 7.5 vuotta, josta reilu vuosi kihloissa. Naimisiin saakka ei olla ehditty.. Enkä onneksi koskaan ole mistään suuristä häistä tms. siihen liittyvästä haaveillutkaan. Vähän on mielessä käynyt, että josko vauvan ristiäispäivänä, mutta katsellaan..



Oma olo alkaa olla jo parempi, ihan lievää pahoinvointia iltaisin enää, mutta ei enää oksentelua. Väsymyskin alkaa jo helpottaa..Kaipa se energinen keskiraskaus pikkuhiljaa alkaa..



Jondeliini + rusina 15+4

Nopeasti käyn ilmottautumassa:) Olen kaikki juttunne lukenut.

onnea kaikille kihlautuville, naimisiin meneville ja häitä suunnitteleville sekä tietenkin onnea hienoista ultra ja neuvola kuulumisista:)

Levinian ja berry3 vuotohommat säikäytti minutkin, muistakaahan ottaa iisisti.



Oma ultra tänään... hitto ku jännittää. Vasta puoli 5 on aika, puoli kolmeksi meen parturiin.



Nyt täytyy alkaa joutumaan, týttö viedä eskariin.. vapaapäivä on mulla itelle. Mun porukat tulee tänne lapsilla kaitsijoiksi sillä aikaan kun olen asioilla.. miesku tulee taas vasta huomenna.



Tupakasta jämiä uppos taas kun mies oli kotona, kun sekin saisi oltua polttamatta niin kyllä se olisi mulle paljon helpompaa. Nyt taas ollu kolmatta päivää savun savua.



Äiti0004 ja salamatkustaja 12+0 (tänään se selviää että onko näin)

Päätäni on särkenyt maantaista asti ja viime yö meni ihan pelleilyksi säryn kanssa joten jäin suosiolla kotiin. Mies vei tytön hoitoon ja minä huilailen täällä. Soitin työterveyshuoltoon ja " määräsivät" lepoa, lämpöhoitoa ja venyttelyä. Eipä tässä tilassa olevalle voi paljon muuta tehdä. Jos nämäkään temput ei auta niin sitten huomenna lääkäriin. Tuo Panadol ei oikein tehoa meikäläiseen, joten aikamoista tämä tuska on.

Selkä ja niska tuntuvat jumahtaneilta joten siitä varmaan johtuu, veri ei kierrä ihan joka " kammarissa" :) Tänään pitäisi tehdä tytön synttärikakku hoitopaikkaan, saas nähdä miten junakakun tekeminen onnistuu tällä päällä. Huoks!

Nyt petiin lämpötyynyn päälle pötköttämään. Mobilatia sain luvan laittaa, joten sitä vähän kyytipojaksi jos jostain päin lähtisi veri kiertämään. Töitä olisi sekä työmaalla että täällä mutta minkäs teet. Mukavaa keskiviikkoa kuitenkin kaikille!

Ai niin, on ollut juttua siitä miten kauan on yhdessä miehen kanssa oltu. Meillä on yhteistä taivalta takana vuodesta 90, emmekä ole kihloissa tai naimisissa. 17 vuotta tulee syksyllä täyteeen ja olen ollut varsin tyytyväinen valintaani. Paljon huonommikin voisi olla, kotityöt ei kyllä oikein maistu mutta viimeisen päällä kunnollinen ja luotettava on. Eikä sitä nytkään ajateltu muutosta tähän tilanteeseen tulevan, ei se tässä vaiheessa enää muuta mitään :)

t: Typykkä päänsärkypotilas kotona

ON aluksi; etta verenvuoto on tyrehtyny, tuhruttelee kylla sellaista ' vanhaa' verta edelleen jos istuskelen enemman. Nippailut ja muut on taas jatkunu, joten toivossa on hyva elaa ens viikon tarkastukseen asti! Levossa siis edelleen...

Kivaa kun teillakin siella on alkanut kevat- toivotaan nyt kuitenkin ettei tulisi jonkinnakoista takatalvea, aikaisin kun lumet lahti! Viime vuonna kavin Suomessa nailla viikoilla ja oli kosolti lunta ja pakkasta, vaikka heti loppukuusta kaikki suli kun jo lahdin kotiinpain!

Suhteenkestosta, etta ollaan tunnettu toisemme 16 vuotta, eika se todellakaan aluksi ollu mun puolelta mitaan vakavaa; vaikken koskaan ole tata suhdetta katunut! Mies on nostanut jalustalle ja kaiken minka aluksi lupasi mulle hankkia on tehnyt sen tuplasti! Eli Ruususen elamaa ilman vaaleanpunaisia laseja! Eniten mun vaakakupissa painaa uskollinen mies; edellisissa suhteissa kun ei tuota onnea suotu! Naimisin mentiin vasta tanne muutettua, jos oltaisiin Suomeen jaaty kai sita jossain vaiheessa oltaisiin menty, muttei ' kiireella' .

Lapsiakin alussa suunniteltiin kolmea, vaikka tiesin mieheni haluavan kuutta lasta! Rajansa kaikella tuntui silloin! Mutta niin nuo aatokset muuttuvat ajan kanssa ja lasten kasvaessa; kolme kun tayttavat alkaa mulla sellainen ' kaak-kausi' meilla ei ole enaa pikkuvauvaa, heh!!!

Mutta niin raskasta tama viidennen toive on ollut etta viimeiseksi taitaa jaada ihan fyysisesta vasymyksesta!



Mukavaa aurinkoista kevaanjatkoa kaikille

- levinia ja Hope 13+4 -

Siellä se pikkuinen vilkutteli äidille ja isille! Voi onnea!! Kaikki hyvin ja niskaturvotus normaali ja nenäluukin näkyi. Pikkuinen päätti heti ultran aluksi uinahtaa pikaisesti moikkailtuaan ja ei auttanut kun vetää farkut jalkaan ja hiukan aikaa kuljeksia ja töniä murusta että se heräsi ja tuo np voitiin mitata.

Vastaa juurikin viikkojansa eli 13 viikkoa tulee täyteen huomenna ja laskettu aika on 20.9 niinkuin mennkojen mukaankin. Mä olen ihan töttöröö =D

Tarvii myöntää että olipa se sittenkin aika lailla konkreettisempi kokemus tämä ultra kuin se eilinen sydänäänien kuuntelu. Ja kätilö oli aivan käsittämättömän ihana!!!

Tänään ei ole enää väsymystä joten huono olokin pysynee poissa. Päätin eilen että Raksa messut hoidan vielä, mutta ne saa ollakin viimeiset lukuunottamatta tietty hesan kotimessuja. Ei se kammotus olo ole sen arvoinen.



Mä olen nykyisen mieheni kanssa ollut kohta 10 kk, joten hyvin tuore suhde siis. Kumpikaan ei ole harrastanut näitä suhteita kovinkaan kepein perustein, joten molemmat tiedettiin ihan heti alusta lähtien että tää on nyt menoa. Kaksi kranttua joille juuri kukaan ei koskaan kolahtanut. =D Jouluna mentiin kihloihin (ja tosiaan taisi tämä meidän pikkuinen saada sit alkunsa siitä kihlajaisten juhlistuksesta) ja uutena vuotena muutettiin virallisesti yhteen. Hän tosin jo toukokuusta lähtien asui mun luonani ja taisi sitten viettää omassa kodissaan vain muutaman yön. Naimisiinmennään sitten kun mä mahdun kokoa 36 olevaan pukuun. Tai ehkä mä sit kelpuutan 38.. Mun paras kaveri on vaatesuunnittelija ja lisäksi morsiusliikkeessä töissä. Hän sit suunnittelee ja tekee mulle puvun. Mahdollisesti kesäksi 2008..



Nyt mun pitäis kai tehdä jotain töitäkin, mutta ei taida onnata.. Mun piti tehdä etäpäivä, mut pomon vaimo pyysi tänne selvittään yhtä juttua joten sanoin et mun pitää olla kl 14 ultrassa. Hitto mä olen kauhea... No, kokeet on otettava joten käyn siellä sit tänään tai huomenna aamulla viimeistään. Ny mä tahtoisin vaan mennä ostaan yhden pienen sievän vauvanvaatteen kun ekan sellaisen taitaa jo uskaltaa ostaa..



Voi että mä olen niin onnellinen =D



Tää oli kyl vuosituhannen omanapaisin teksti. Mutta onnea kaikille kihlautuneille, naimisiin meneville ja kaikille meille muillekin!!! Hienoa Levinia että vuoto on loppunut jo!!! Voin vaan kuvitella kuinka kivaa on maata koko ajan!!



Colatoffee ja Joululahja K-P 12+6 (voi ihanaa, viikot piti paikkansa!!!)

Mukava lukea nyt näitä onnellisia viestejä, on sitä surua riittänyt meidänkin listalla riittämiin. Mutta nythän ne ajat on takanapäin, sovitaanko kaikki niin:)

Meillä on sitten ihan sama laskettu aika. Oman laskukaavan mukaan la on 20.9, neuvolan mukaan 21. ja Jorvin mukaan 22.9. Mutta vastasi siis maanantaina jo viikkoja 12+6 joten uskallan tälläkin kerralla luottaa tuohon omaan päivääni.

Ja alkunsa sai siis tosiaan joulunpyhinä joten melkoinen lahja meilläkin :)

Esikoisen laskettu aika oli 13.3 ja omien laskujen mukaan 17.3 ja tyttö alkoi sitten syntymään juuri tuona oman laskuni mukaisena päivänä. Meni sitten kyllä seuraavaan päivään ennenkuin tuli ulos mutta tarkka likka siis heti alusta lähtien.

Oikein onnellista odotusta, teillä on tosiaan paljon tapahtunut lyhyessä ajassa. Ei sitä voi tällainen syntyjään hidas hämäläinen muuta kuin ihmetellä. Ihana auringonpaiste täällä Espoossa ja keittiön mittarissa tällä hetkellä +16 (aurinko kyllä paistaa siihen suoraan). Päänsärkykin alkaa vähän helpottaa ja mieli muuttuu näitä kirjoituksia lukiessa myös aurinkoiseksi. Kiitos sinulle siitä!

t: Typykkä ja Hermis jotka myöskin käyttävät laskettuna aikana 20.9 JES!

En ole pitkään aikaan päässyt tänne kirjoittelemaan kuulumisiani, on töissä ollut niin kova kiire, että sen jälkeen olen ollut ihan poikki. Nyt kuitenkin tipahdan kokonaan pois sisseistä, sillä sain keskenmenon...



Olo on todella tyhjä, koko ajan itkettää. Mun keskenmeno alkoi 1.3 kun vuodin vähän rusehtavaa vuotoa ollessani töissä iltavuorossa. Se säikäytti mut todella, mutta jotenkin jaksoin olla sen vuoron loppuun, sillä jonkun oli pakko ne pienet sairaat vastasyntyneet hoitaa. Sanoin kyllä heti töissä, että en ole perjantaina ja lauantaina tulossa tekemään vuorojani, sillä nyt on jokin pielessä. Perjaintai-aamuna soitin heti neuvolatädille, joka oli ihana, vakuutteli ettei vielä ole mitään hätää, kun ei ollut kipuja enkä vuotanut kovasti. Itse en voinut vain jäädä kotiin odottamaan vaan päätin lähteä sairaalaan naistentautien poliklinikalla, ilman lähetettä :( Onneksi ottivat minut sisään, sillä itse olen töissä pari kerrosta ylempänä (edes jotain etuja työpaikasta) ja pääsin ultraan. Viikkoja olisi tuolloin ollut 11+0. Vauva oli kuitenkin pieni viikkoihin nähden ja sydän ei sykkinyt :(



Itse menin aivan paniikkiin, itku tuli ja kamala ahdistus. Pyysin lääkäriä ultraamaan vielä uudestaan ja hakemaan uudemman laitteen, mutta mitään ei silti näkynyt. Pieni Pamsumme oli kuollut kohtuuni. Koska tätä vauvaa oli yritetty jo jonkin aikaa antoi lääkäri minulle kuitenkin uuden ultra-ajan viikon päähän. Siellä olin viime perjantaina ja tilanne oli aivan sama. Vauva ei ollut kasvanut ollenkaan ja sykettä ei löytynyt. Lisäksi vuotoni oli alkanut muuttua kirkaammaksi ja hyytyneemmäksi, joten sain tuolloin Mifegynen, jolla aloitettiin kohdun lääkkeellinen tyhjennys. Sunnuntaina menin osastolle jossa keskenmenoa yritettiin avustaa Cytotec-lääkkeillä. Supistukset alkoivat melkein heti ja kivut olivat todella kovat. Onneksi sain niihin lääkettä, mutta eihän se kipuja kokonaan poistanut. Koko päivän ajan tuli hyytynyttä vuotoa ja mankumalla sain päivystävän lääkärin ultraamaan minut uudestaan illalla. Hän teki ensin sisätutkimuksen, jossa totesi, että vauva tai raskausmateriaalia olisi juuri syntymässä ja päätti sitten ilman puudutusta avata kohdunsuutani pihdeillä ja kiskoa tuon " möykyn" ulos. Huusin ja tärisin kivusta, kokemus oli aivan kamala. Tämän jälkeen verta tulvahti lääkärin vaatteille saakka.



Hän ajatteli kaiken jo tulleen ja päätti ultrata kohtuni. Siellä kuitenkin näkyi nestekertymä, joten hän suositteli että jatkaisimme lääkkeillä seuraavana päivänä. Näin teimme. Sairaalassa taas sama rumba seuraavana päivänä, ja illalla piti päivystyvän lääkärin tulla ultraamaan. Hänelle oli soitettu jo kuuden aikaan mutta vielä 22 aikoihin ei mitään näkynyt. Yöhoitaja päätti soittaa hänelle, päivystäjä oli vaihtunut klo 21 ja hän sanoi ettei ole kuullutkaan mitään minusta?! Eikä aikonut tulla katsomaan. Minä yksikseni sairaalassa itkin koko yön, ei nukkumisesta tullut mitään. Olin henkisesti ja fyysisesti aivan rikki. Tuntui, että en ikinä selviä siitä.



Seuraavana aamuna minut ultrasi lääkäri, joka totesi tuon nestekertymän vielä olevan siellä. Hän määräsi minut kaavintaan, sillä olin ollut ravinnotta edellisestä illasta saakka. Oloni alkoi heikentyä, joten minulle päätettiin laittaa tippa, sillä tietoa siitä koska pääsisin saliin ei ollut ja olin ollut ilman ravintoa ja nesteitä jo 12 tuntia. Sama ulkomaalainen naislääkäri, joka oli ultrannut minut aamulla tuli laittamaan tippaa. Hän ei osannut sitä laittaa, ei staassanut, pitänyt suonesta kiinni :( Tunsin itseni neulatyynyksi ja viiden yrityskerran jälkeen meinasin pyörtyä. Minun teki huonoa ja aloin itkemään. Tämä lääkäri vain totesi kylmästi: ÄLÄ ITKE! Se ei tee hyvää anestesialle.



Odottelin tunnin verran, jolloin anestesialääkäri tuli laittamaan tippaa ja hän sai sen kerralla laitettua. Kaavintaan pääsin klo 13.30 ja heräämössä olin jo klo 14 aikohin. Kotiin pääsin illalla klo 19. Henkisesti toipuminen vie vielä varmasti aikaa, luottamus eräisiin lääkäreihin on mennyt. Harmi sinänsä, sillä joudun työskentelemään heidän kanssa kun olen samassa talossa töissä.



Hoitohenkilökunnan (niin lääkärit kuin hoitajat) asenteet ovat olleet todella negatiivisia ja kielteisiä. Itkeä ei saisi ja sairaslomaa ei pitäisi saada ollenkaan, eihän se vauva kerennyt edes kunnolla olemaan. Tiedän, että tämä on heille jokapäiväinen asia, mutta itselleni se sattui kohdalle ensimmäisen ja toivottavasti myös viimeisen kerran. Kipulääkkeen saaminenkin oli niin vaikeaa, että sitä ei tehnyt edes mieli aina pyytää. Hoitajilla oli kaikilla eri mielipiteitä mm. vierailuajoista, ultraamisesta, kännyköiden käytöstä sekä liikkumisesta. Jos toinen hoitaja oli sanonut toista seuraava hoitaja tuli haukkui kun et noudattunut osaston ohjeita, jotka olivat hänen mielestään aivan erilaiset.



Tässä siis meidän tarina, tänään viikkoja olisi ollut 12+5 :( Kaipaan niin kovasti vauvaamme :`(



Katosi tuulen,

lyönnit pienen sydämen.

Jättäen jälkeensä,

arvet ikuiset.

Migreeni senkun jatkuu ja loppua ei näy. Tämä on nyt kolmas päivä putkella. Eilen illalla pää oli niin kipeä, etten tahtonu pystyä olla. Sit oli hyvä jos oli täysin liikkumatta ja puhumatta. Täytyy varmaan loppuviikosta ottaa yhteyttä neuvolaan, jos ei helpota. Panadolit ei oikein auta ja panacodit ei taas sovi. Otin aamulla pakon edestä puolikkaan, mutta siitä tulee mulle huono olo. Onko kellään kokemuksia miten migreeniä voi hoitaa raskausaikana? Neuvolassa sanottiin et joku migreenilääke olis jota voi syödä mutta mikä?



Muuten olo on ollut hyvä. Kävin eilenn kampaajalla leikkaamassa hiukseni lyhyeksi. Saa nähä mitä mies sanoo huomena kun tulee kotiin. Mulla oli olkapäille ulottuvat hiukset ennen. Kampaajan jälkeen yritin vaalentaa niitä, mutta juurikaan mitään ei tapahtunut. Et se siitä kymmenen euron väristä.



Aurinko paistaa ulkona niin ihanasti, mutta ei paljoa pysty siitä nauttimaan. Se vaan ikävä kyllä pahentaa migreeniäni. Ei auta kuin yrittää pysyä sisällä, hämärässä. Äsken kyllä sain pestyä autoni sisältä. Sekin pakon edessä. Mennään perjantaina katsomaan luultavasti mulle uutta farmari autoa. Nykyinen täytyy sit puunata, jotta sitä kehtaa näyttää. Jäähän se vaihosa. Illat onkin menny autoja kahtellessa. ja mielelläni sen teenkin. Olenhan autohullu. Olen nyt 26-vuotias ja jos vaihdan uuden on se jo kuudes auto minulla... Nyt on kyllä pakko vaihtaa, koska minulla on pikku clio ja sinnehän ei lastenrattaat mahdu.



Toivottavasti muiden ei tarvitse kestää samanlaista migreeniä kuin minulla. Kaikille iloista mieltä ja hyviä vointeja!



uma81 13+5

olen todella pahoillani puolestasi! Ja saamastasi kohtelusta. Tunnen suurta myötätuntoa sinua kohtaan. Itse koin keskenmenon puolitoista vuotta sitten ja sain myös itse todella huonoa kohtelua ja puutteelliset hoito-ohjeet.Aloin vuotamaan eräänä lauantiana ja minula oli kipuja. Sunnuntai aamuna menimme päivystykseen jossa minua pompoteltiin paikasta toiseen ja joka paikassa sanottiin ettei ole laitteita millä tutkia?!!! Kahdeksan tunnin jälkeen tuli vihdoin päivystävä lääkäri rullaluistelemasta ja ultrasi. Sykettä ei näkynyt. Jouduin jäämään yöksi sairaalaan vaikken tahtonut.Aamullahan minuthan sit lähettettiin loppujen lopuks sairaalavuorokauden jälkeen kotiin lääkkeiden kera, joilla sikiö pistettiin. Missään vaiheessa en mennyt sairaalaan tarkistamaan onko kaikki tullut ulos. vasta neuvolassa, minulle kerroottiin jälkitarkastuksesta ym. Minä ja mieheni petyimme todella paljon sairaalan toimitaan.



Sinulle toivon todella paljon jaksamista ja voimia!!!! Paljon halauksia!!!!



uma81

Voi miten surullista! Itku tuli kun luin sun tekstiäsi. Ja vielä kaiken muun kamalan lisäksi sä sait kokea noin hirveän huonoa kohtelua siellä sairaalassa. Tuollaista ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan. Aivan hirveää!

Jaksamista ja voimia teille!

Pirpsulle paljon voimia jaksaa eteenpäin. Todella välinpitämätöntä käytöstäkin olit vielä joutunut muiden murheiden lisäksi kestämään :( .

Toivottavasti pääset pian taas jaloillesi.



T: Buuffa

Olinkin vahingossa kirjoittanut eiliseen pinoon ja nyt huomasin vasta tämän päivän pinon ja Pirpsun ikävät uutiset...



Olen todella pahoillani! Olen myös itse kokenut keskenmenon tyttärieni välissä. Tosin olin onnekas, kun en joutunut kaavintaan vaan kaikki tuli itsekseen ulos. Muistan kuitenkin vielä ne pettymyksen ja surun tunteet, tuntui etten ikinä kykene pääsemään tapahtuneen yli, niin kovasti odotin tuota raskautta, jota myös oli odotettu jo melko pitkän aikaa.



Keskenmenon jälkeen päätin keskittyä muihin asioihin, harrastin ja liikuin paljon, sillä olin varman, että uutta raskautta jouduttaisiin taas odottamaan hyvän aikaa. Mutta eipä mennyt kuin 2kk ja olin uudelleen raskaana, tällä kertaa kaikki meni hyvin, vaikka alkuraskauden olin lähes hysteerisen pelokas. Nyt meidän pikkukakkonen on jo 1v7kk ikäinen, reipas neiti ja keskenmenon ajatteleminen ei tee enää kipeää.



Ymmärrän hyvin myös pettymyksesi saamastasi huonosta kohtelusta ja hoidosta! Vain aika parantaa haavat, mutta rohkaisen sinua hemmottelemaan itseäsi, liikkumaan ja nauttimaan kevätauringosta ja juttelemaan asiasta ystäviesi kanssa ja itkemään niin paljon kuin itkettää. Uskon, että pian saat kokea uusia riemun hetkiä uuden raskauden kanssa. Kannattaa myös muistaa, että on todennäköistä, että tulet uudelleen raskaaksi ja epätodennäköistä, että keskenmeno osuisi kohdallesi toista kertaa.



Haleja ja Voimia!!!

Pirpsulle - anna surun tulla, se kuuluu asiaan. Kasittamatonta kaytosta hoitohenkilokunnan taholta, olet syysta pettynyt ja vihainen.



Minulla on ollut nelja keskenmenoa. Voimia minulle antoi ajatus siita, etta mahdollisimman pian yritetaan uudestaan ja siita, etta tama lapsi ei ollut syysta tai toisesta riittavan vahva tahan maailmaan. Naihin alkuraskauksien keskenmenoihinhan ei oikein mitaan voi. Mutta ymmarran surusi ja tyhjyydentunteet hyvin.

Kyynelehtien luin kirjoituksesi;(

Tuskasi ja surusi on varmasti käsittömän suuri.

Olen todella pettynyt saamaasi kohteluun!!!

Toivon teille sinne voimia surun keskelle!#halaus#

Lämmin osanotto menetyksenne johdosta. Paljon voimia surun kohtaamiseen ja tulevaisuuden ajattelemiseen. Kurja ja kivinen tie sinulla siellä sairaalassa, mutta se kaikki on nyt onneksi jo takanapäin. Toivottavasti et ikinä enää joudu kokemaan moista. Parantele itsesi rauhassa ja yritä kuitenkin nauttia keväästä ja auringosta. Vaikka nyt tuntuukin kurjalta niin aika parantaa haavat ja se lapsikin kyllä tulee kun on tullakseen. Nyt vauva ei ollut valmis kohtaamaan kovaa maailmaa, seuraava todennäköisesti sen tulee kyllä kohtaamaan. Voimia teille molemmille suureen suruunne!

t: Typykkä

Ystävä hyvä, paljon voimia nostamaan pää ylös ja katsomaan eteenpäin! *halirutistus*



Saahan puhua silti iloisistakin aiheista.. On nimittäin niin hieno fiilis minulla :D Niin kuin tuntui olevan monella muullakin, mitä nyt pinoja selasin. Kevät tekee mielen virkeäksi. Ultrakuulumisia ja vaikka mitä oli tapahtunut!! Hyvä tytöt :)



Oli kenties jotain puhetta parisuhteiden kestoista.. Me ollaan hyvää matkaa 4:ttä vuotta yhdessä, vuosi ollaan saman katon alla asuttu. Ja mies tosiaan viimiset 9kk ollut armeijassa, että sellaista kaukosuhdetta tavallaan eletty ;) Kohta onneks pääsee pois!



Mulla edelleen vaivaa selkä- ja mahakivut, kai supistuksiakin. Eilen jouduin lähtee aikasemmin töistäkin pois ja tänään soitin neuvolaan, niin halusi mun tulevan huomenna käymään lääkärin juttusilla.



Oon piristänyt itseäni kampaajalla ja vaunuja kävin kovasti testailemassa. Viikonloppuna typy saa luvan mennä hoitoon ja me vietetään miehen kanssa Laatuaikaa parisuhteelle -viikonloppu!! Sitä innolla odottaen :D



Dumle huomenna alkais 14. rv

Nosti kyllä kyyneleet silmiin täälläkin. Ei voi muuta kuin toivoa sinulle voimia ja parempaa jatkoa! Itsekin olen hoitoalalla ja tulen aina niiiiin vihaiseksi kun kuulen käsittämättömän huonosta kohtelusta jota jotkut ihmiset joutuu sairaalassa kärsimään... :(



Omaan napaan ei uutta kuulu. Vointi on hyvä ja aamulla jo lähdin pitkälle lenkille esikoisen kanssa, teki niin hyvää! Aurinko on ihana ja aamulla ei vielä ollut loskaakaan tiellä.



Nyt odottelen jännityksellä huomista, kun meidän väsäämät ultrakuvakortit saapuu perille isovanhemmille... Varmaan molemmista paikoista mummot soittaa. :)



Kyllä nyt riittää vauvoja ensi syksylle! Juuri eilen kuulin että yksi hyvä kaverini saa vauvan elokuussa! Eli vauvoja syntyy elokuusta marraskuulle joka kuukausi jollekin läheiselle. :) Onko nyt joku buumi?!



Dumle, kuulostaa ihanalta että saatte viettää viikonlopun ihan kaksin! Vau! :) En osaa itse edes kuvitella minkälaista olis jos mies olis niin paljon poissa. Välillä mun mies on joitakin päiviä työmatkoilla ja ne erot riittää vallan mainiosti. Kaikkeen varmaan tottuu.



Esikoinen huutelee tuolla siihen malliin että taidanpa mennä hätiin... Mihinkähän se nyt on ittensä jumittanut... Oppi juuri konttaamaan eikä osaa tulla itse esim. sohvan alta pois. :)

Ihan ensin Pirpsulle halaus! Surullisia uutisia!



Minun 8 viikkoa kestänyt pahoinvointini kruunautui viime viikonlopun oksennustaudilla, jonka nuorempi tyttäreni edellisellä viikolla päiväkodista mukanaan toi. Ei voi muuta sanoa, että kyllä veti huonoon kuntoon... Nyt kyllä alkaa vähitellen tämän yhden lajin (oksentaminen) kanssa olla mitta täysi! Onneksi tänään tuntuu, että josko tämä nyt tästä alkaisi vihdoin elämä meikäläisenkin risukasassa kirkastua. Neuvolassa maanantaina pieni sydän jumpsutti ihan tasaiseen tahtiin, ei ilmeisesti pikkutyyppi paljon välitä äitinsä olotiloista... onneksi!



Ahdistaako teitä muita muuten neuvolan painontarkkailu? Minua nimittäin ahdistaa. Minulla on kaikissa raskauksissa tullut yli 20 kg, vaikka lähtöpainoakin on liikaa, enkä oikein kestä asiasta huomauttelua... Kun en ihan oikeasti voi asialle mitään!



Viimeeksikin alussa paino nousi huonovointisuuden takia, kun pakko syödä tasan sitä mitä pystyy, ja mehuissa ja jugurteissahan on aika paljon sokeria... Myöhemmin yritin katsoa, mitä suuhuni pistän ja mielestäni söinkin ihan terveellisesti, mutta ehkä vaan liikaa -tai sitten aineenvaihduntani toimii raskausaikana siten, että se varastoi kaiken energian ylitehokkaasti. Olenkin kyllä aina imettänyt pitkään ja hartaasti, joten ehkä ne vararavinnot ovat olleet ihan tarpeeseen, vaikka kyllähän sitä omastakin takaa löytyisi...;)



No, tulipahan purnattua...



Sparven, tänään 14+6

Itsekin alan ihmisenä ihmettelen suuresti, miten välillä hoitohenkilökunta käyttäytyy todella epäammattimaisesti.



Muistan itse edellisessä raskaudessa, kun neuvola lähetti minut osastolle vauvan sydänäänien tarkkailuun, kun terkkari kuuli niissä omituisia laskuja. Osastolla ollut kätilö oli tosi tökerö. Ensin hän sanoi, että " ei näin pienillä viikoilla asiolle voi mitään tehdä" tarkoittaen, että ihan turhaan sinut tänne lähettivät (viikkoja oli jotain 20 ja risat) ja sitten hän vielä valitti, kuinka sydänäänien kuuntelu on niin hankalaa, kun sikiö on vielä niin pieni ja " kun sinulla on tätä ylimääräistä vatsanahkaakin" .



Minusta kommentti oli tosi törkeä. On totta, että ensimmäisen synnytyksen jälkeen vatsalle jäi ylimääräinen " pelastusrengas" , mutta kenellä sitä nyt pyykkilautavatsa olisi... ja vaikka potilas olisi ihan oikeasti lihava, niin huomautus olisi silti täysin asiaton!



Odottajalla on huoli vauvasta ja hän kaipaa tukea ja rohkaisua eikä arvostelua - eikä hän todellakaan tule osastolle hoitajien kiusaksi!:/

Täällä oli surullisia uutisia, olen pahoillani, iso rutistus!



Aurinkoisesta päivästä nautittu työn parissa.. Vie nuo työt ihan voimat, vaikka mulla suht kevyt työ onkin.. Noin niinkuin fyysisesti.. Eilenkin kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen aivan valmista kamaa sängyn pohjalla.. Tänään ja huomenna onneksi hieman lyhyempää päivää..



007 tuolla masussa mönkii kovasti.. Viikonlopulla oli jo rauhallisempaa, mutta varsinkin tänään taas pitänyt kovaa menoa..

Päänsärystä on moni kärsinyt.. Täällä myös.. Nytkin vihloo aika ikävästi ohimolta..

Nyt lähdettävä kuskaamaan lapsia harrastuksiin..