Oliko teillä 80-luvulla luokalla lapsia, jotka nykyisin saisivat koulussa jotain tukea?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ala-asteella aika monta. Selviä oppimisvaikeuksia monilla. 70- 80-luvulla se tarkoitti että opettaja opetti näitä ja muut piirteli vihkoon ja odotteli että mentäs eteenpäin.

Koulu oli tylsää. Osasin jo lukea sujuvasti kun menin kouluun joten aikaa meni ihan hukkaan. Lahjakkaita ei tuettu mitenkään. Ylä-asteella sentään jaettiin pitkään ja lyhyeen matematiikkaan jne.

Ylä-asteella?

Me jotka olimme kunnollisia muutimme pois. Ei tuntunut reilulta kohtelulta. Ja nyt siellä on jäljellä vaan ongelmat jotka eivät olleet ongelmia silloin kuin me elimme siellä normaalia elämää. Nyt teillä on siellä niiden ongelmat, moninkertaisesti. Karma

Erityiset meni lähinnä muiden mukana ja ryhmäpaine piti sitten aisoissa.Sitten lähinnä muutamat jotka sitten heikkolahjaisina sitten apukouluun.

Oli. Varmaan kansaneläkettä saisivat.

Mun naapurissa oli pari veljestä jotka oli apukoulussa 90 2000luvun vaihteessa

Yksi joutui heti ekaluokalla apukouluun.

Oli yksi lievästi kehitysvammainen. Siis hyvin lievästi, mutta ilmeisesti. Pärjäsi kyllä, mutta selvästi olisi hyötynyt lisätuesta. Niin tunneilla kuin kokeissakin aika loppui usein kesken ja kotiin jäi hirveästi ylimääräisiä tehtäviä. Hän oli kaverini ja kävin hänen luonaan muutaman kerran ja autoin myös läksyissä, minulle jäi sellainen vaikutelma perheestään, että siellä tuettiin kyllä niiden koulutehtävien kanssa, mutta ei se tietenkään kokeissa auttanut, kun sitä aikaa ei vain ollut riittävästi. Pääsi kuitenkin kaikista kokeista läpi mutta arvosanat eivät toki niin hyviä mihin olisi pystynyt, jos hänen haasteensa olisi huomioitu. Todella harmi, ettei silloin otettu tällaisia huomioon jolloin hänellä olisi ollut enemmän mahdollisuuksia myös jatko-opintojen suhteen peruskoulun jälkeen. Selvästi yritti parhaansa ja teki todella paljon töitä pysyäkseen muiden mukana.

Olin musiikkiluokalla kolmannesta luokasta eteenpäin, ei ole muistikuvaa, että olisi ollut tukea tarvitsevia. Todennäköisesti ei ollut. Samassa koulurakennuksessa oli tarkkis ja apukoulu, nykyäänhän ne ovat yleisopetuksen ryhmissä.

Ysärillä ainakin oli. Ja nollarilla oli jo "tarkkisluokka" pahimmille tapauksille, mutta kyllä varmaan useampikin olisi tuesta hyötynyt. Meidän yläasteen luokassa opiskelu oli välillä jokseenkin mahdotonta kun osa porukasta oli niin levotonta. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokalla kyläkoulussa 80-luvulla oli yksi oppilas, joka ei koskaan oppinut kunnolla lukemaan. Lukihäiriöstä siihen aikaan puhuttiin, mutta varmaan nykyään todettaisiin laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Rauhallinen hän kyllä oli, ja eikä small talkissa vaikuttanut mitenkään poikkeavalta, mutta hän ei vain oppinut mitään. Peruskoulun päättötodistus annettiin varmaan säälistä. Ei ole tietääkseni ollut missään jatko-opinnoissa tai työelämässä. 

Tuli tästä mieleen, että muutama vuosi sitten iltapäivälehdessä kerrottiin tutkimusta jostain Kainuun/Koillismaan alueelta olleista pitkäaikaistyöttömistä. Kävi ilmi, että todella suuri prosenttiosuus oli itse asiassa lievästi kehitysvammaisia. Kuitenkin he olivat käyneet 9-vuotisen peruskoulun, eikä missään vaiheessa ollut kiinnitetty asiaan sen vertaa huomiota, että mitään tutkimuksia olisi tehty. Oli vaan päästetty läpi, luokka-aste kerrallaan.

Toinen näistä veljistä oli apukoulun kunkku

Vierailija kirjoitti:

En muista meidän luokalta ketään mutta koulussamme oli tuolloin "erityisluokka". Olivat about samanikäisiä kuin me mutta esim. tosi aggressiivia ja ilkeitä. Tässä erkkari-luokassa oli kait joku 8 lasta. Nämä "pahikset" oikeasti pelottivat 4-luokkalaista minua. 

Muistan kerran kun yksi "erkkari" kesken koulupäivää vei reppuni naulakoilta, piirteli reppuuni tussilla tekstejä ja heitti repun lopuksi ulos ikkunasta.

Noin 80-luvun lopulla tämä.

Joskus nämä "erkkarit" lopetettiin ja samanlaiset ilkeät sekopäät olivat/ovat samoilla luokilla kun ne "tavalliset".

Nykyisin samaa näkee ns. normi lapsissa. Tänä päivänä lapset ja nuoret ovat melkoisen ilkeitä. Sekä ulkonäköön ja ikään keskittyviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jonkin sortin autisteja oli, mutta pärjäsivät hyvin normiluokalla. Yhdellä oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 10.0. 

Oliko hän suosittu? Niin.

Miksi pitäisi olla suosittu?

Koska sillä on merkitys itsetuntoon, sosiaalisiin taitoihin yms jotka on oleellisia työelämässä. Numerot on numeroita, ei niillä mitään tee ellei osaa luovia porukassa.

No, tämä kommentti avaa aika perusteellisesti sitä ongelmaa, joka tällä hetkellä Suomessa on sekä oppilaitoksissa että työpaikoilla, kun ihmisillä ei ole sitä osaamistasoa, joka heillä koulutuksen perusteella pitäisi olla. Palkataan niitä "hyviä tyyppejä" eli suulaita ekstroverttejä, joille arvosanat on "vaan numeroita, joilla ei mitään tee", ja jotka luovivat opintonsa ja puhuvat itsensä töihin ilman riittävää kompetenssia. Vielä jos onnistuvat "itsetuntonsa, sosiaalisten taitojensa yms jotka on oleellisia työelämässä" avulla luovimaan itsensä porukoissa pomoasemiin, niin siinä ollaankin jo Suomen heikon tuottavuuden, olemattoman kilpailukyvyn ja ylipäänsä laman ytimessä.

Yksi luokkakaveri ei millään meinannut oppia lukemaan ja oli muutenkin hidas, vaikka luokassa oli viisi oppilasta ja varmaan sai yksilöllistä opetusta. Myöhemmin isommassa koulussa yksi luokkakaveri mm. heitteli luokkakavereita kalapuikoilla kun turhautui, oli myös down-lapsi alemmalla luokalla. Yläkoulussa oli ainakin pari aivan selvää adhd-tapausta, toinen taisi saada ekan rikostuomion jo heti täysikäisenä, toinen kävi lukion mutta reputti kirjoitukset, myöhemmin on monien vaiheiden jälkeen löytänyt vahvuutensa ja pärjää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kouluaikana oli ihan normaalia ja tavallista, että ala-asteella luokassa oli hiljaisia, äänekkäitä, nopeasti oppivia, hitaasti oppivia, lahjakkaita asiassa x, lapsia jotka eivät olleet lahjakkaita "missään", lihavia, laihoja...

Noin 15 oppilaan luokassa kaikki sai kuitenkin opetusta yhteiseen tahtiin. Eikä mun mielestä mitään erityistä kiusaamista ollut.

Joku aiemmin mainitsi, että nykyään myös "ylihoidetaan" ja -"diagnosoidaan". Alakulo ja huonommat sosiaaliset taidot ovat masennusta. Reipas ja innostunut on adhd jne. Tässä olen kyllä samaa mieltä. Siis että ollaan menty ääripäästä toiseen.

Reipas ja innostunut EI OLE Adhd. Ota asioista selvää. ADHD on ylivireyttä ja keskittymishäiriötä. Se on täysin eri asia kuin innostus ja reippaus. 

Kyllä mä muistan sellaisen iloisen häslääjätytön joka aikuisena sai adhd-diagnoosin. Kouluaikana sanottiin "onpa se energinen ja vilkas". Voi olla että adhd tiettyyn luonteeseen yhdistettynä on hyväksytty helpommin. 

Oli toki. Yksi ei tiennyt koulun aloittaessaan edes värejä. Opettaja kysyi jotain ruskeaa väriä, ja poika oli vaan kummastuneena hiljaa. Oli vähän sellainen raukka resupekka, en tiedä minkälaiset vanhemmat oli. Koulu oli pieni, niin opettajalla oli aikaa sen verran luotsata, että pääsi luokalta, mutta hilkulla oli ettei jäänyt luokalle, kun silloin oli vielä olemassa kriteerit että oikeasti sitten jätettiin luokalle jos ne täyttyi. Esim. piti osata lukea että pääsi kolmoselle.

Ala-asteella ei ollut kukaan minkään tuen piirissä, ainakaan meidän luokalla. Ei mielestäni muillakaan, en toki ole varma.

Yläasteella oli erityisluokka, jossa lähinnä "punkkaripoikia". Sanoisinko joku 5kpl. Myös yksi meidän luokkalainen joutui sinne, mutta lähinnä sen vuoksi, että oli liki puoli vuotta poissa ku ei huvittanut tulla kouluun.

Tämä on totta. Vain peruskoulun varassa olevista liki puolet on työttömänä, joten siksi on toinen aste nykyään pakollinen. Ja pitkäaikaistyöttömissä oikeasti on kaikenlaisia sairauksia joita ei huomata missään missä asioivat, työkkärissä, soten palveluissa, kelassa, eikä edes siellä missä pitäisi huomata viimeistään että jotain on, eli lääkärissä. Erilaisia mielenterveysongelmia varsinkin ja myös kehitysvammaisuutta, työterveydessä ne varmasti huomattaisiin. Pitkäaikaistyöttömillä on enemmän syöpiä, enemmän sydän- ja verisuonitauteja, enemmän alkoholismia ja suurempi kuolleisuus, eli paljon on huomaamatta avun ja hoidon tarvetta. Alkoholismikin voi työttömyyteen nähden olla sekä syy tai seuraus, joko on saanut potkut päihteiden käytön takia, tai on työttömänä pitkästynyt ja päihteiden käyttö lähtenyt lapasesta kun ei tarvitse skarpata töiden takia.

Ei ollut. Erityislapset kävivät omaa kouluaan, apukouluksi taidettiin sanoa sitä. Oli myös tarkkailuluokkia, joissa varmaan sen ajan adhd-lapset olivat (ainakin yläasteella).

Kaikilla oli mahdollisuus saada tukiopetusta.

Ne, jotka tarvitsivat vahvempaa tukea, ohjattiin tarkkikselle.