Lue keskustelun säännöt.
Oliko teillä 80-luvulla luokalla lapsia, jotka nykyisin saisivat koulussa jotain tukea?
03.04.2025 |
Tai olisivat muuten erityislapsia?
Meillä oli ainakin yksi älykäs asperger, olen siitä aika varma. Aivan varmasti mennyt yliopistoon matemaattiselle alalle. Siihen aikaan hän oli vain yksinkertaisesti outo. Yksi ADHD oli varmaan myös, mutta hän vaihtoi koulua jo varhaisessa vaiheessa. Muut olivat pärjääviä.
Entä teillä?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jonkin sortin autisteja oli, mutta pärjäsivät hyvin normiluokalla. Yhdellä oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 10.0.
Oliko hän suosittu? Niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jonkin sortin autisteja oli, mutta pärjäsivät hyvin normiluokalla. Yhdellä oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 10.0.
Oliko hän suosittu? Niin.
Miksi pitäisi olla suosittu?
Vierailija kirjoitti:
Oli: ekalla tai tokalla luokalla oli pari täysin pärjäämätöntä tapausta, jotka jäivät sitten luokalle. Muistan hämärästi kuinka opettaja oli aivan epätoivoinen kun ei pystynyt tekemään mitään näille. En tiedä mikä olisi diagnoosi, mutta mistään ei tullut mitään kun eivät tehneet läksyjään, muistaneet ottaa kirjojaan mukaan tai keskittyneet yhtään mihinkään.
Sama juttu, toinen oli ehkä lievästi kehitysvammainen eikä oppinut kelloa ja lukemaankin vain heikosti. Häiritsi kyllä opetusta ja oli muuten huomionkipeä.
Varmasti. Suurin osa niistä kävi läpi vain murrosikää. Nykyään normaali murrosikä on medikalisoitu. 95 prosenttia potee ahdistusta, joka kuuluu murrosikään, mutta heistä iso osa saa terapiaa ja käy koulua vain osa-aikaisesti (jos ollenkaan), koska "ahdistaa". Ahdistus ei parane kotiin jäämällä. Päättötodistusta saa sitten usein odotella vuoden-pari pidempään ja kun sen saa, ei ole hääppöinen. Onnea vaan jatkoon, kun ongelmat on "ratkaistu" jäämällä kotiin.
Tuen tarpeessa olevat olivat kokonaan tai osittain omassa "erityisryhmässään", joten he eivät hidastaneet muiden opiskelua. Nykyään kaikki ovat samassa ryhmässä ja eihän siitä tule muuta kuin ongelmia.
T: nainen vuosimallia 1981
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ala-asteella aika monta. Selviä oppimisvaikeuksia monilla. 70- 80-luvulla se tarkoitti että opettaja opetti näitä ja muut piirteli vihkoon ja odotteli että mentäs eteenpäin.
Koulu oli tylsää. Osasin jo lukea sujuvasti kun menin kouluun joten aikaa meni ihan hukkaan. Lahjakkaita ei tuettu mitenkään. Ylä-asteella sentään jaettiin pitkään ja lyhyeen matematiikkaan jne.
Meidän luokalla kyläkoulussa 80-luvulla oli yksi oppilas, joka ei koskaan oppinut kunnolla lukemaan. Lukihäiriöstä siihen aikaan puhuttiin, mutta varmaan nykyään todettaisiin laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Rauhallinen hän kyllä oli, ja eikä small talkissa vaikuttanut mitenkään poikkeavalta, mutta hän ei vain oppinut mitään. Peruskoulun päättötodistus annettiin varmaan säälistä. Ei ole tietääkseni ollut missään jatko-opinnoissa tai työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuen tarpeessa olevat olivat kokonaan tai osittain omassa "erityisryhmässään", joten he eivät hidastaneet muiden opiskelua. Nykyään kaikki ovat samassa ryhmässä ja eihän siitä tule muuta kuin ongelmia.
T: nainen vuosimallia 1981
Ei ole kaikki samoissa. Nykyisinkin on pienluokkia ja erityisluokkia. Oma kehitysvammainen tyttärenikin on sellaisella.
Vierailija kirjoitti:
Oli: ekalla tai tokalla luokalla oli pari täysin pärjäämätöntä tapausta, jotka jäivät sitten luokalle. Muistan hämärästi kuinka opettaja oli aivan epätoivoinen kun ei pystynyt tekemään mitään näille. En tiedä mikä olisi diagnoosi, mutta mistään ei tullut mitään kun eivät tehneet läksyjään, muistaneet ottaa kirjojaan mukaan tai keskittyneet yhtään mihinkään.
Ja sitten nykyaikuiset selittää että ennen vanhaan ei ollut olemassakaan nepsylapsia vaan kaikki oli kiinni vain kurista ja nykyään on keksitty diagnooseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jonkin sortin autisteja oli, mutta pärjäsivät hyvin normiluokalla. Yhdellä oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 10.0.
Oliko hän suosittu? Niin.
Miksi pitäisi olla suosittu?
Koska sillä on merkitys itsetuntoon, sosiaalisiin taitoihin yms jotka on oleellisia työelämässä. Numerot on numeroita, ei niillä mitään tee ellei osaa luovia porukassa.
Meillä ainakin kaikki ne joilla oli isompia haasteita siirrettiin heti erityiskouluun, jossa oli omat erityisopettajat.
Itselläni todettiin lukihäiriö ensimmäisellä luokalla ja sain paljon tukiopetusta. Itse muistan kiitollisena kouluaikaa ja sitä miten hyvä työrauha luokassa oli, muuten en olisi pärjännyt. En vielä aikuisenkaan pysty keskittymään melussa tai jos ympärilläni on jotain häiriötekijöitä kuten liikettä. Nykyaikana olisin pulassa koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan noita. Yhdestä tuli menestynyt mäkihyppääjä. Ei tosin tapahtunut 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ala-asteella aika monta. Selviä oppimisvaikeuksia monilla. 70- 80-luvulla se tarkoitti että opettaja opetti näitä ja muut piirteli vihkoon ja odotteli että mentäs eteenpäin.
Koulu oli tylsää. Osasin jo lukea sujuvasti kun menin kouluun joten aikaa meni ihan hukkaan. Lahjakkaita ei tuettu mitenkään. Ylä-asteella sentään jaettiin pitkään ja lyhyeen matematiikkaan jne.
No mitä sinusta sitten tuli kun olit niin fiksu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin oli tarkkiset ja muut eli kauaa ei luokassa katseltu riehujia. Oli hyvää aikaa!
Pari selkeää ADHD-tapausta oli. Aikuisena sitten rötöstelivät ja pari tehnyt itsemurhan. Mulla puolestaan autisti, en tiedä miksi ei diagnosoitu jo tuolloin kun olin/olen niin selkeä tapaus, ehkä johtui sukupuolestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jonkin sortin autisteja oli, mutta pärjäsivät hyvin normiluokalla. Yhdellä oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 10.0.
Oliko hän suosittu? Niin.
Miksi pitäisi olla suosittu?
Koska sillä on merkitys itsetuntoon, sosiaalisiin taitoihin yms jotka on oleellisia työelämässä. Numerot on numeroita, ei niillä mitään tee ellei osaa luovia porukassa.
Suosituilla yleensä nimenomaan ei ole hyvää itsetuntoa. Hyvään itsetuntoon ei tarvita palvontajoukkoja, jotka kiehnäävät kyljessä.
minä.
Sain välillä kiitettäviä,välillä vitosia,samoista aineista yms. Älyn puolesta mikään ammatti ei ois ollu kuulemma ongelma,psykologin sanoin.
Asperger+adhd dg:t sain vasta 5 vuotta sitten. 3 eri koulua jäi kesken,pisin työsuhde pari kk...,masennusta,ahdistusta ..
Nyt TK-eläkkeellä. Aika paska elämä kaikin puolin, ihan sama millä mittarilla katottuna.
Meillä valittiin pari oppilasta, joilla oli tietynvärinen huppani merkkinä välkkärillä, ja heidän kanssaan sai mennä puhumaan, jos oli ongelmia. Ja tietysti tarvittaessa sitten veivät asian opettajalle tai lähtivät mukaan, jos ujostutti itse kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuen tarpeessa olevat olivat kokonaan tai osittain omassa "erityisryhmässään", joten he eivät hidastaneet muiden opiskelua. Nykyään kaikki ovat samassa ryhmässä ja eihän siitä tule muuta kuin ongelmia.
T: nainen vuosimallia 1981
Ei ole kaikki samoissa. Nykyisinkin on pienluokkia ja erityisluokkia. Oma kehitysvammainen tyttärenikin on sellaisella.
Suurimmaksi osaksi kaikki todellakin ovat samoissa ryhmissä. Kehitysvammaiset usein ovat kuitenkin edelleen omissa ryhmissään.
Varmaan jonkin sortin autisteja oli, mutta pärjäsivät hyvin normiluokalla. Yhdellä oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 10.0.