Lue keskustelun säännöt.
Oliko teillä 80-luvulla luokalla lapsia, jotka nykyisin saisivat koulussa jotain tukea?
03.04.2025 |
Tai olisivat muuten erityislapsia?
Meillä oli ainakin yksi älykäs asperger, olen siitä aika varma. Aivan varmasti mennyt yliopistoon matemaattiselle alalle. Siihen aikaan hän oli vain yksinkertaisesti outo. Yksi ADHD oli varmaan myös, mutta hän vaihtoi koulua jo varhaisessa vaiheessa. Muut olivat pärjääviä.
Entä teillä?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuen tarpeessa olevat olivat kokonaan tai osittain omassa "erityisryhmässään", joten he eivät hidastaneet muiden opiskelua. Nykyään kaikki ovat samassa ryhmässä ja eihän siitä tule muuta kuin ongelmia.
T: nainen vuosimallia 1981
Ei ole kaikki samoissa. Nykyisinkin on pienluokkia ja erityisluokkia. Oma kehitysvammainen tyttärenikin on sellaisella.
Suurimmaksi osaksi kaikki todellakin ovat samoissa ryhmissä. Kehitysvammaiset usein ovat kuitenkin edelleen omissa ryhmissään.
Myös monet autistit jne. ovat pienluokissa. Eivätkä ole kehitysvammaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jonkin sortin autisteja oli, mutta pärjäsivät hyvin normiluokalla. Yhdellä oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 10.0.
Oliko hän suosittu? Niin.
Miksi pitäisi olla suosittu?
Koska sillä on merkitys itsetuntoon, sosiaalisiin taitoihin yms jotka on oleellisia työelämässä. Numerot on numeroita, ei niillä mitään tee ellei osaa luovia porukassa.
Sellaisessa yhteisössä, jossa on tärkeää olla suosittu, täytyy väistämättä olla epäsuosittuja. Porukassa luoviminen taas on eri asia.
-eri.
Mun kouluaikana oli ihan normaalia ja tavallista, että ala-asteella luokassa oli hiljaisia, äänekkäitä, nopeasti oppivia, hitaasti oppivia, lahjakkaita asiassa x, lapsia jotka eivät olleet lahjakkaita "missään", lihavia, laihoja...
Noin 15 oppilaan luokassa kaikki sai kuitenkin opetusta yhteiseen tahtiin. Eikä mun mielestä mitään erityistä kiusaamista ollut.
Joku aiemmin mainitsi, että nykyään myös "ylihoidetaan" ja -"diagnosoidaan". Alakulo ja huonommat sosiaaliset taidot ovat masennusta. Reipas ja innostunut on adhd jne. Tässä olen kyllä samaa mieltä. Siis että ollaan menty ääripäästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jonkin sortin autisteja oli, mutta pärjäsivät hyvin normiluokalla. Yhdellä oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 10.0.
Oliko hän suosittu? Niin.
Miksi pitäisi olla suosittu?
Koska sillä on merkitys itsetuntoon, sosiaalisiin taitoihin yms jotka on oleellisia työelämässä. Numerot on numeroita, ei niillä mitään tee ellei osaa luovia porukassa.
Ei sillä ole. Kaikki eivät voi olla suosittuja missään yhteisössä. Ryhmässä voi luovia oikeinkin taitavasti olematta suosittu. Itsetunto taasen tarkoittaa sitä, että uskaltaa olla oma itsensä. Ei siihen tarvitse suositun tytön/pojan asemaa.
eri
Siihen aikaan toisaalta eivät sossut innostuneet kaikesta pienestä. Muistan lintsanneeni nykymittakaavassa hirveän määrän päiviä kun inhosin koululiikuntapäiviä, mutta kympin oppilas siihen aikaan sai paljon vapauksia varsinkin jos vanhemmat+luokanopettaja hieman ymmärsivät yskän. Tai jos lopulta kiusattuna nörttinä vetäisi kiusaajaa turpaan kunnolla niin nykyisin se olisi katastrofi, aikanaan se vähän lakaistiin maton, muta se kisuaaminen loppui myös siihen. Nykyisin kaikesta tehdään liian iso asia....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse olisin 100% varmuudella saanut ADHD-diagnoosin, jos omana kouluaikanani olisi ollut nykyiset kriteeristöt. Olin villi poikatyttö enkä kiltti ja kuuliainen herranterttu
Siihen aikaan ihmisillä sai vielä olla luonteenpiirteitä eikä kaikkea diagnosoitu. Kurinpitoakin oli, eikä huonoa käytöstä kuitattu pois nepsypiirteenä niin kuin nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jonkin sortin autisteja oli, mutta pärjäsivät hyvin normiluokalla. Yhdellä oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 10.0.
Oliko hän suosittu? Niin.
Miksi pitäisi olla suosittu?
Koska sillä on merkitys itsetuntoon, sosiaalisiin taitoihin yms jotka on oleellisia työelämässä. Numerot on numeroita, ei niillä mitään tee ellei osaa luovia porukassa.
Sinä selvästikään et ole mielipiteinesi suosittu tässä ketjussa, etkä oikein osaa luoviakaan. Mitenkäs itsetuntosi voi?
Vierailija kirjoitti:
Muistan kerran kun yksi "erkkari" kesken koulupäivää vei reppuni naulakoilta, piirteli reppuuni tussilla tekstejä ja heitti repun lopuksi ulos ikkunasta.
Noin 80-luvun lopulla tämä.
Joskus nämä "erkkarit" lopetettiin
Lopetettiin??? 😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kouluaikana oli ihan normaalia ja tavallista, että ala-asteella luokassa oli hiljaisia, äänekkäitä, nopeasti oppivia, hitaasti oppivia, lahjakkaita asiassa x, lapsia jotka eivät olleet lahjakkaita "missään", lihavia, laihoja...
Noin 15 oppilaan luokassa kaikki sai kuitenkin opetusta yhteiseen tahtiin. Eikä mun mielestä mitään erityistä kiusaamista ollut.
Joku aiemmin mainitsi, että nykyään myös "ylihoidetaan" ja -"diagnosoidaan". Alakulo ja huonommat sosiaaliset taidot ovat masennusta. Reipas ja innostunut on adhd jne. Tässä olen kyllä samaa mieltä. Siis että ollaan menty ääripäästä toiseen.
Näinpä. Mun aikana oli muutama "vilkas ja eloisa" ja joku "ujo ja hiljainen". Nyt heillä olisi diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kerran kun yksi "erkkari" kesken koulupäivää vei reppuni naulakoilta, piirteli reppuuni tussilla tekstejä ja heitti repun lopuksi ulos ikkunasta.
Noin 80-luvun lopulla tämä.
Joskus nämä "erkkarit" lopetettiin
Lopetettiin??? 😱
Ei taidettu ketään 40 vuotta sitten lopettaa oppimisvaikeuksien takia, mutta kun pistetään vielä toiset 40 vuotta taaksepäin, se oli Saksanmaalla vaihtoehto. Hurja ajatus. Ei ihme, että moni perhe vaikeni lapsen ongelmista vielä silloin 80-luvulla.
-ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kouluaikana oli ihan normaalia ja tavallista, että ala-asteella luokassa oli hiljaisia, äänekkäitä, nopeasti oppivia, hitaasti oppivia, lahjakkaita asiassa x, lapsia jotka eivät olleet lahjakkaita "missään", lihavia, laihoja...
Noin 15 oppilaan luokassa kaikki sai kuitenkin opetusta yhteiseen tahtiin. Eikä mun mielestä mitään erityistä kiusaamista ollut.
Joku aiemmin mainitsi, että nykyään myös "ylihoidetaan" ja -"diagnosoidaan". Alakulo ja huonommat sosiaaliset taidot ovat masennusta. Reipas ja innostunut on adhd jne. Tässä olen kyllä samaa mieltä. Siis että ollaan menty ääripäästä toiseen.
Väite, että entisajan reipas ja innostunut oppilas olisi tänä päivänä diagnosoitu ADHD-tapaus, osoittaa joko taitavaa provokaatiota tai suorastaan julmaa piittaamattomuutta nepsykirjon oppilaiden vaikeuksista ennen ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
Mun kouluaikana oli ihan normaalia ja tavallista, että ala-asteella luokassa oli hiljaisia, äänekkäitä, nopeasti oppivia, hitaasti oppivia, lahjakkaita asiassa x, lapsia jotka eivät olleet lahjakkaita "missään", lihavia, laihoja...
Noin 15 oppilaan luokassa kaikki sai kuitenkin opetusta yhteiseen tahtiin. Eikä mun mielestä mitään erityistä kiusaamista ollut.
Joku aiemmin mainitsi, että nykyään myös "ylihoidetaan" ja -"diagnosoidaan". Alakulo ja huonommat sosiaaliset taidot ovat masennusta. Reipas ja innostunut on adhd jne. Tässä olen kyllä samaa mieltä. Siis että ollaan menty ääripäästä toiseen.
Reipas ja innostunut EI OLE Adhd. Ota asioista selvää. ADHD on ylivireyttä ja keskittymishäiriötä. Se on täysin eri asia kuin innostus ja reippaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät sosiaaliset taidot=suosittu=pärjää työelämässä EI PITÄISI olla nykypäivänä totta :(
Minä 80-luvulla: hiljainen koululainen, joka suoritti koulun melko hyvin. Ei juuri kiusattu mutta en ollut suosittu. Lähinnä se luotettava kaveri ja ystävä. Viihdyin omissa oloissa.
Lapseni nyt ala-asteella: sosiaalisesti ei kovin hyvä, suht hiljainen. Kouluaineissa pärjääminen melko ok. Todella pidetty luokka-tason kesken. mm. Sai viimevuonna Hymy-patsaan kun luokkalaiset saivat äänestää. Eli pidetty vaikkei pidä meteliä itsestään.
Minä nyt töissä: työpaikkamme luottohenkilö, sosiaaliset taidot (pakotettuna) hyvät. Täydellisesti introvertti. Pärjään hyvin työssäni/ammatissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kerran kun yksi "erkkari" kesken koulupäivää vei reppuni naulakoilta, piirteli reppuuni tussilla tekstejä ja heitti repun lopuksi ulos ikkunasta.
Noin 80-luvun lopulla tämä.
Joskus nämä "erkkarit" lopetettiin
Lopetettiin??? 😱
Tarkoitin, että erityisluokat=erkkarit lopetettiin! Ei siis niitä lapsia! :)
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja innostunut EI OLE Adhd. Ota asioista selvää. ADHD on ylivireyttä ja keskittymishäiriötä. Se on täysin eri asia kuin innostus ja reippaus.
Tarkoitin juurikin 80-luvun diagnooseja! Ylivireys, keskittymishäiriöitä, yliaktiivinen, reipas, innostunut, duracell-pupu; näitä ajoin takaa kun mietin termejä mitä silloisista luokkakavereista tulee mieleen.
Oli. Lukihäiriö oli yhdellä. Sitä ei silloin tietty tiedetty, tyhmänä vain pidettiin. Aikuisena hän sittel luki itsensä insinööriksi. Apukouluun laitettiin yksi oppilas, oli kiltti oppilas, mutta muuten toiminnanohjauksessa ongelmia. Jotain muitakin varmasti oli, joille tuki olisi ollut tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
"Aivan varmasti mennyt.." huoh
Mitä huohottelet? Luokaltamme meni varmasti valtaosa yliopistoon, ja hän varmasti myös. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jonkin sortin autisteja oli, mutta pärjäsivät hyvin normiluokalla. Yhdellä oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 10.0.
Oliko hän suosittu? Niin.
Mitä väliä? Kenties koulumenestys "hiukan" tärkeämpää.
Ei ole. Itsetunto on kohdillaan, kun ei tarvitse mielistellä muita vaan on rohkeasti oma itsensä. Sosiaalisia taitoja taasen voi harjoittaa myös omissa "nörttipiireissään" tai muussa kaveripiirissä. Ei siihenkään tarvita suosittuna olemista. Eikä nykyisessä etätyöyhteiskunnassa tarvitse luovia porukoissa.