Avioehto on täysin turha.

Vierailija kirjoitti:

Se olisi iltapäivälääkkeiden aika sinulla. Sen verran sekavaa settiä, että lääkkeet selkeästi ottamatta. .

Suomennettuna: En osaa argumentoida takaisin ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas minä vastaisin: "Jos ajattelet jo nyt eroa, niin olet päättänyt erota jo minusta tulevaisuudessa ja väittää, että minun tienaamani rahat ovat mukamas aina olleet sinun. Erotaan siis jo nyt."

**

Olet ilmeisesti alakoululainen, kun kuvittelet, että avioehto=päätös avioerosta. Yhteiskuntaopin tunnilla yläkoulussa oppit, mikä ero näillä on. 

 

Missä sanoin noin? Näytätkö ihan lauseen missä sanoin noin? Se on muuten helppo aina argumentoida, kun vetää argumentteja ja sitä mitä toinen sanoo omasta haisevasta takapuolesta.

"Jos ajattelet jo nyt eroa"

Kyllähän tuo aika selkeästi osoittaa, että kuvittelet avioehdon tarkoittavan avioeroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se olisi iltapäivälääkkeiden aika sinulla. Sen verran sekavaa settiä, että lääkkeet selkeästi ottamatta. .

 

Suomennettuna: En osaa argumentoida takaisin ;)

Oikeasti: En viitsi vaivatua, kun vastapuoli on noin sekaisin, että hourailee Purrasta, kun puhutaan avioehdosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan poikkeava, kun en pysty näkemään omassa avioliitossani eron mahdollisuutta. Valitsin puolison huolella aikoinaan. Ollaan oltu yhdessä koko elämä ilman avioehtoa.

Et sä poikkeava ole. Tuollainen naiivi "me ei koskaan erota" ajattelu on hyvin yleistä. Sitten tulee iso itku, kun se mies lähteekin 50 yhteisen vuoden jälkeen puolet nuoremman matkaan. Näin kävi eräälle tutulleni, joka kuvitteli naiivisti, että heidän avioliittonsa on joku poikkeustapaus, joka ei ikinä voi päättyå eroon. 

Avioliitto ilman avioehtoa on yleensä hyvä suoja tuossa vaiheessa taloudellisesti huonommassa asemassa olevalle. Tuossa vaiheessa on huono enää katua, jos tuli allekirjoitettua kaiken pois sulkeva avioehto.

Vierailija kirjoitti: Miksi mennä edes naimisiin, jos kerta ei halua yhdistää taloutta jne? Siis kysyn siis ihan oikeasti tätä. Koska naimisiinmenossa on kaksi syytä: Se, että yhdistetään laillisesti talous ja että se puoliso saa oikeudet päättää sinun asioista, jos sinulle käy huonosti. Jos et taloudessa kykene toiseen luottamaan, niin miten tuossa toisessakaan? Vai mennäänkö naimisiin sen takia, koska ihquuu naimisiin? Jos mulle ehdotettaisiin avioehtoa, niin toteaisin että jätetään se naimisiinmeno siihen. Jos et luota minuun niin miksi minä luottaisin sinuun?

Voisin mennä naimisiin lesken asumisoikeuden takia. Menisin siis naimisiin, jos ostaisin yhteisen asunnon ja puolisolla on rintaperillisiä. Tässäkin tilanteessa tekisin selkeän avioehdon eron ja kuoleman varalta. En myöskään liiemmin yhdistäisi taloutta eli kummallakin olisi edelleen oma tili, säästöt, sijoitukset ja niin edelleen. Toki sopisimme, miten yhteisen kodin ja elämän kulut jaetaan oikeudenmukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas minä vastaisin: "Jos ajattelet jo nyt eroa, niin olet päättänyt erota jo minusta tulevaisuudessa ja väittää, että minun tienaamani rahat ovat mukamas aina olleet sinun. Erotaan siis jo nyt."

**

Olet ilmeisesti alakoululainen, kun kuvittelet, että avioehto=päätös avioerosta. Yhteiskuntaopin tunnilla yläkoulussa oppit, mikä ero näillä on. 

 

Missä sanoin noin? Näytätkö ihan lauseen missä sanoin noin? Se on muuten helppo aina argumentoida, kun vetää argumentteja ja sitä mitä toinen sanoo omasta haisevasta takapuolesta.

"Jos ajattelet jo nyt eroa"

Kyllähän tuo aika selkeästi osoittaa, että kuvittelet avioehdon tarkoittavan avioeroa. 

Otat taas jotain takapuolestasi ja väität sen olevan timantti. Paska ei muutu timantiksi, vaikka kuinka yrität änkyttää asiaa.
Tuo "jos ajattelet jo nyt eroa" on vastaus edellisen "että otat osan minun omaisuudestani avioerossa,"
"avioerossa" tarkoittaa, että hän jo ajattelee avioeroa ja että se tapahtuu. Jos hän ei ajattelisi, olisi se kirjoitettu "jos päädymme avioeroon"

Näitä tehdessä kannattaa huomioida myös perintö. Voi olla että toisen vanhemmat ovat sulkeneet testamentilla perinnön avio-omaisuuden ulkopuolelle ja toisen eivät. Avioeron sattuessa voidaan siis päättyä varsin epäoikeudenmukaisiin lopputuloksiin.

Myös lasten hankkimisen vaikutus naisen tuloihin pitää huomioida. Ainakin korkeakoulutetuilla tässä voi nimittäin tulla äidille huimia tulonmenetyksiä kun lasten synnyttyä tasa-arvo ei olekaan sama asia kuin ennen lapsia. Eroaminenkaan ei tasaa tilannetta jos huolto ei mene puoliksi eron jälkeen eikä ehkä voikaan hakea haluamiaan hommia tai hoitaa työmatkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Miksi mennä edes naimisiin, jos kerta ei halua yhdistää taloutta jne? Siis kysyn siis ihan oikeasti tätä. Koska naimisiinmenossa on kaksi syytä: Se, että yhdistetään laillisesti talous ja että se puoliso saa oikeudet päättää sinun asioista, jos sinulle käy huonosti. Jos et taloudessa kykene toiseen luottamaan, niin miten tuossa toisessakaan? Vai mennäänkö naimisiin sen takia, koska ihquuu naimisiin? Jos mulle ehdotettaisiin avioehtoa, niin toteaisin että jätetään se naimisiinmeno siihen. Jos et luota minuun niin miksi minä luottaisin sinuun?

Voisin mennä naimisiin lesken asumisoikeuden takia. Menisin siis naimisiin, jos ostaisin yhteisen asunnon ja puolisolla on rintaperillisiä. Tässäkin tilanteessa tekisin selkeän avioehdon eron ja kuoleman varalta. En myöskään liiemmin yhdistäisi taloutta eli kummallakin olisi edelleen oma tili, säästöt, sijoitukset ja niin edelleen. Toki sopisimm

Eli menet vain sellaisissa tapauksissa, jossa itse hyödyt kaikist eniten, mutta jos puolisosi hyötyy sinusta niin gold digger?
Projosointia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin poistunut paikalta jo ennen kuin ehtisit sanoa tuon. Ei kiinnosta avioliitto pikkupoikien kanssa. Aikuinen mies ymmärtää, että avioeroon varautuminen on vain ja ainoastaan järkevää, koska elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.

 

No siinähän on henkilö näyttämässä "aikuisuutta" kun kävelee paikalta pois eikä suostu keskutelemaan sen jälkeen, kun itse on aloittanut kyseisen keskustelun eikä kuuntele toisen näkemystä asiasta. Vaikutat kyllä todella isolta Aikuiselta /s Ei mikään ihme, että kanssasi voi olla vain avioehdon kanssa

On turha jatkaa keskustelua, kun toiselle luottamus perustuu rahaan. Silloin arvomaailmat ovat niin ristiriidassa, että keskustelu on hyödytöntä. Ei ole tapana keskustella avioliitosta selllaisten kanssa, joiden kanssa en halua avioliittoa solmia. Ja erityisesti tuo viimeinen lauseesi vain alleviivasi sitä, miten lapsellinen ihminen olet. Ihan kuin avioehto olisi joku rangaistus :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se olisi iltapäivälääkkeiden aika sinulla. Sen verran sekavaa settiä, että lääkkeet selkeästi ottamatta. .

 

Suomennettuna: En osaa argumentoida takaisin ;)

Oikeasti: En viitsi vaivatua, kun vastapuoli on noin sekaisin, että hourailee Purrasta, kun puhutaan avioehdosta. 

Ok, eli projosoit sitä, että unohdit omat lääkkeesi. Täällä en ole puhunut mitään Purrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan poikkeava, kun en pysty näkemään omassa avioliitossani eron mahdollisuutta. Valitsin puolison huolella aikoinaan. Ollaan oltu yhdessä koko elämä ilman avioehtoa.

Et sä poikkeava ole. Tuollainen naiivi "me ei koskaan erota" ajattelu on hyvin yleistä. Sitten tulee iso itku, kun se mies lähteekin 50 yhteisen vuoden jälkeen puolet nuoremman matkaan. Näin kävi eräälle tutulleni, joka kuvitteli naiivisti, että heidän avioliittonsa on joku poikkeustapaus, joka ei ikinä voi päättyå eroon. 

Avioliitto ilman avioehtoa on yleensä hyvä suoja tuossa vaiheessa taloudellisesti huonommassa asemassa olevalle. Tuossa vaiheessa on huono enää katua, jos tuli allekirjoitettua kaiken pois sulkeva avioehto.

Normaali ihminen on 50 vuodessa hommannut ihan itse omalla työllään sellaisen omaisuuden, ettei jää pulaan, jos aviolitto yllättäen päättyy. Sitä kutsutaan aikuisuudeksi, että pystyy huolehtimaan itse itsestään eikä ole toisen rahojen varassa. 

Kun kosin, halusin ehdottomasti avioehdon. Se olisi ollut muotoa "minulla ei ole oikeutta toisen omaisuuteen, mutta toisella on minun".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan poikkeava, kun en pysty näkemään omassa avioliitossani eron mahdollisuutta. Valitsin puolison huolella aikoinaan. Ollaan oltu yhdessä koko elämä ilman avioehtoa.

Et sä poikkeava ole. Tuollainen naiivi "me ei koskaan erota" ajattelu on hyvin yleistä. Sitten tulee iso itku, kun se mies lähteekin 50 yhteisen vuoden jälkeen puolet nuoremman matkaan. Näin kävi eräälle tutulleni, joka kuvitteli naiivisti, että heidän avioliittonsa on joku poikkeustapaus, joka ei ikinä voi päättyå eroon. 

Ja vaikka ei tulisi eroa, jokainen avioliitto päättyy viimeistään toisen puolison kuolemaan. Senkin varalta voi olla viisasta tehdä avioehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas minä vastaisin: "Jos ajattelet jo nyt eroa, niin olet päättänyt erota jo minusta tulevaisuudessa ja väittää, että minun tienaamani rahat ovat mukamas aina olleet sinun. Erotaan siis jo nyt."

**

Olet ilmeisesti alakoululainen, kun kuvittelet, että avioehto=päätös avioerosta. Yhteiskuntaopin tunnilla yläkoulussa oppit, mikä ero näillä on. 

 

Missä sanoin noin? Näytätkö ihan lauseen missä sanoin noin? Se on muuten helppo aina argumentoida, kun vetää argumentteja ja sitä mitä toinen sanoo omasta haisevasta takapuolesta.

"Jos ajattelet jo nyt eroa"

Kyllähän tuo aika selkeästi osoittaa, että kuvittelet avioehdon tarkoittavan avioeroa. 

 

Otat taas jotain takapuolestasi ja väit

No mitä muuta kuin mahdollista avioeroa varten se avioehto sinun mielestäsi laaditaan? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin poistunut paikalta jo ennen kuin ehtisit sanoa tuon. Ei kiinnosta avioliitto pikkupoikien kanssa. Aikuinen mies ymmärtää, että avioeroon varautuminen on vain ja ainoastaan järkevää, koska elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.

 

No siinähän on henkilö näyttämässä "aikuisuutta" kun kävelee paikalta pois eikä suostu keskutelemaan sen jälkeen, kun itse on aloittanut kyseisen keskustelun eikä kuuntele toisen näkemystä asiasta. Vaikutat kyllä todella isolta Aikuiselta /s Ei mikään ihme, että kanssasi voi olla vain avioehdon kanssa

 

On turha jatkaa keskustelua, kun toiselle luottamus perustuu rahaan. Silloin arvomaailmat ovat niin ristiriidassa, että keskustelu on hyödytöntä. Ei ole tapana keskustella avioliitosta selllaisten kanssa, joiden kanssa en halua avioliittoa solmia. J

Jälleen, osoitat kyllä ihan oikeasti että aikuisena oleminen on aika kaukana sinusta. Olet päättänyt omassa päässäsi, että luottamus=raha ja yrität sitten väittää, että näin toinen näkee asian. Ja sitten yrität käyttää tätä jollain tekosyynä miksi et aio keskustella asiasta.

Mutta ihan oikeasti, hyvä vaan, että sulla on avioehto, koska eihän tuollaisen ihmisen kanssa kykene keskustelemaan mistään asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan poikkeava, kun en pysty näkemään omassa avioliitossani eron mahdollisuutta. Valitsin puolison huolella aikoinaan. Ollaan oltu yhdessä koko elämä ilman avioehtoa.

Et sä poikkeava ole. Tuollainen naiivi "me ei koskaan erota" ajattelu on hyvin yleistä. Sitten tulee iso itku, kun se mies lähteekin 50 yhteisen vuoden jälkeen puolet nuoremman matkaan. Näin kävi eräälle tutulleni, joka kuvitteli naiivisti, että heidän avioliittonsa on joku poikkeustapaus, joka ei ikinä voi päättyå eroon. 

Ja vaikka ei tulisi eroa, jokainen avioliitto päättyy viimeistään toisen puolison kuolemaan. Senkin varalta voi olla viisasta tehdä avioehto.

Miksi? Eihän perintö määrity avioehdon nojalla, vaan sitä varten laaditaan testamentti. Jos siis haluaa, että puoliso perii jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan poikkeava, kun en pysty näkemään omassa avioliitossani eron mahdollisuutta. Valitsin puolison huolella aikoinaan. Ollaan oltu yhdessä koko elämä ilman avioehtoa.

Et sä poikkeava ole. Tuollainen naiivi "me ei koskaan erota" ajattelu on hyvin yleistä. Sitten tulee iso itku, kun se mies lähteekin 50 yhteisen vuoden jälkeen puolet nuoremman matkaan. Näin kävi eräälle tutulleni, joka kuvitteli naiivisti, että heidän avioliittonsa on joku poikkeustapaus, joka ei ikinä voi päättyå eroon. 

Ja vaikka ei tulisi eroa, jokainen avioliitto päättyy viimeistään toisen puolison kuolemaan. Senkin varalta voi olla viisasta tehdä avioehto.

Se on kyllä testamentti, joka tehdään kuolemaa varten, eikä avioehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin poistunut paikalta jo ennen kuin ehtisit sanoa tuon. Ei kiinnosta avioliitto pikkupoikien kanssa. Aikuinen mies ymmärtää, että avioeroon varautuminen on vain ja ainoastaan järkevää, koska elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.

 

No siinähän on henkilö näyttämässä "aikuisuutta" kun kävelee paikalta pois eikä suostu keskutelemaan sen jälkeen, kun itse on aloittanut kyseisen keskustelun eikä kuuntele toisen näkemystä asiasta. Vaikutat kyllä todella isolta Aikuiselta /s Ei mikään ihme, että kanssasi voi olla vain avioehdon kanssa

 

On turha jatkaa keskustelua, kun toiselle luottamus perustuu rahaan. Silloin arvomaailmat ovat niin ristiriidassa, että keskustelu on hyödytöntä. Ei ole tapana keskustella avioliitosta selllaisten k

Ihan tuon vastapuolen argumenteista poimin tuon luottamus=raha. Hän ihan itse määritteli, että suhteessa ei ole luottamusta, jos tehdään avioehto. Silloinhan luottamus perustuu rahaan, koska aviehto tehdään aina vain rahan takia. 

Vierailija kirjoitti:

Eli menet vain sellaisissa tapauksissa, jossa itse hyödyt kaikist eniten, mutta jos puolisosi hyötyy sinusta niin gold digger?

Projosointia?

Kuka tässä nyt projisoi ja mitä? Miten se on onnenonkijuutta, jos haluan pitää omaisuudet erillään eron ja kuoleman tilanteissa ja että kumpikin rahoittaa elämänsä omilla rahoillaan? Miten on onnenonkijuutta, että leski haluaa jäädä asumaan yhteiseen kotiin ja yhteisesti omistettuun asuntoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan poikkeava, kun en pysty näkemään omassa avioliitossani eron mahdollisuutta. Valitsin puolison huolella aikoinaan. Ollaan oltu yhdessä koko elämä ilman avioehtoa.

Et sä poikkeava ole. Tuollainen naiivi "me ei koskaan erota" ajattelu on hyvin yleistä. Sitten tulee iso itku, kun se mies lähteekin 50 yhteisen vuoden jälkeen puolet nuoremman matkaan. Näin kävi eräälle tutulleni, joka kuvitteli naiivisti, että heidän avioliittonsa on joku poikkeustapaus, joka ei ikinä voi päättyå eroon. 

Ja vaikka ei tulisi eroa, jokainen avioliitto päättyy viimeistään toisen puolison kuolemaan. Senkin varalta voi olla viisasta tehdä avioehto.

Kuoleman varalta tehdään testamentti. Avioehdolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, jos toinen osapuoli kuolee.