Avioehto on täysin turha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystävä sanoi ettei tee avioehtoa kanssani koska ei aio vaatia mitään jo ero tulee. Sanoin että ei se nyt niin mene vaikka et vaadi niin laki on se joka pakottaa minut antamaan puolet omaisuudesta. Minulla on  400000 euron talo ja kesämökki ja rahaa. En aio naimisiin ennen kun tyttöystävä allekirjoittaa avioehdon ettei sillä ole oikeutta omaaisuuteeni.

Miksi näissä kuvitteellisissa esimerkeissä mies on aina menossa naimisiin täysin varattoman naisen kanssa? Kun todellisuudessa esim peritty varallisuus tulee molemmille sukupuolille, suomalainen nainen on korkeasti koulutettu ja todennäköisemmin työelämässä kuin mies, ja yleensä varsin järkevä rahankäyttäjä. Mistä näitä rahan perässä olevia nollaomaisuudella olevia oikein löytyy?

Varmaan sen takia, että pienituloiset ja nollaomaisuudella olevat ovat juuri niitä, jotka jäävät helposti heikkoon asemaan sellaisessa avioliitossa, jossa toinen tienaa selvästi paremmin ja vaatii kaiken poissulkevaa avioehtoa. Kyllä näitä on, koska monella naisvaltaisella alalla palkat ovat huonot. Eivät kaikki ole korkeasti koulutettuja ja hyvin palkatuissa töissä vaan hyvin moni on edelleen pienipalkkaisessta työssä. Eivätkä nämä esimerkit tarkoita, että nainen olisi rahan perässä, vaan ennemmin haetaan mieheltä reilluutta ja vastuunkantoa myös naisen ja koko perheen toimeentulosta ja oikeudenmukaisuudesta myös erotilanteessa, koska jotkut vaan ovat itsekkäitä ja ajattelevat vain omaa napaansa.

Silloin, kun molemmat ovat niin hyvätuloisia, että tulevat helposti toimeen omillaan sekä suhteen aikana että eron jälkeen, voi hyvin pitää rahat ja omaisuudet erillään ja kirjata sen avioehtoon. Jos toinen on pienituloinen, se ei ole reilua lapsiperheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystävä sanoi ettei tee avioehtoa kanssani koska ei aio vaatia mitään jo ero tulee. Sanoin että ei se nyt niin mene vaikka et vaadi niin laki on se joka pakottaa minut antamaan puolet omaisuudesta. Minulla on  400000 euron talo ja kesämökki ja rahaa. En aio naimisiin ennen kun tyttöystävä allekirjoittaa avioehdon ettei sillä ole oikeutta omaaisuuteeni.

Miksi näissä kuvitteellisissa esimerkeissä mies on aina menossa naimisiin täysin varattoman naisen kanssa? Kun todellisuudessa esim peritty varallisuus tulee molemmille sukupuolille, suomalainen nainen on korkeasti koulutettu ja todennäköisemmin työelämässä kuin mies, ja yleensä varsin järkevä rahankäyttäjä. Mistä näitä rahan perässä olevia nollaomaisuudella olevia oikein löytyy?

Mitä koulutus liittyy perimiseen/perintöön? Ja peritty varallisuus ei "tule molemmille sukupuolille", ei välttämättä kummallekaan sukupuolelle, jos perittävää ei ole. Joten mitä merkitystä sillä on, onko nainen kuinka koulutettu tai työelämässä vai ei vai ajattelitko, että perintö tehdään itse itselle? Kouluttamaton elämäntapatyötön voi olla saamassa enemmän perintöä kuin koulutettu hyväpalkkainen ja avioehto voikin hyödyttää avioituessa tätä "varattomampaa" osapuolta ja hän sitä haluta. 

Mistä löytyy nollaomaisuudella olevia? Oikeastiko luulet, että kaikilla on omaisuutta? Omaisuudella en nyt tarkoita muutaman tonnin vanhaa autonrämää enkä sitä, että "omistaa" puseroita ja luomivärejä (juuri kuulin kaupassa kun joku nainen selitti toiselle, kuinka "omistaa" jonkun takin).

Jos tekee avioehdon, se kannattaa ehdottomasti tehdä sellaiseksi, että sekä ennen avioliittoa saatu/hankittu varallisuus sekä mahdollisesti perintönä tuleva varallisuus on sen ulkopuolella. Puolisolla olisi silloin avioliiton päättyessä (ja sehän päättyy aina) avio-oikeus vain siihen varallisuuten, jonka toinen on itse hankkinut avioliiton aikana. Puolisollahan ei tietenkään ole mitään oikeutta sellaiseen varallisuuteen, johon hän ei mitenkään liity tai kuulu, kuten toisen entisessä elämässä hankittuun tai suvusta perittyyn/perittävään varallisuuteen. 

Avioehtoja kun voi tehdä erilaisia, kaiken poissulkeva ei ole ainoa vaihtoehto, vaikka itselle (naisena) juuri sellainen on ja oli itsestäänselvyys.

Jos tämäKIN on ongelma niin silloin voi varmuudella päätellä, miksi kanssasi halutaan avioon ja ilman avioehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tekee avioehdon, se kannattaa ehdottomasti tehdä sellaiseksi, että sekä ennen avioliittoa saatu/hankittu varallisuus sekä mahdollisesti perintönä tuleva varallisuus on sen ulkopuolella. Puolisolla olisi silloin avioliiton päättyessä (ja sehän päättyy aina) avio-oikeus vain siihen varallisuuten, jonka toinen on itse hankkinut avioliiton aikana. Puolisollahan ei tietenkään ole mitään oikeutta sellaiseen varallisuuteen, johon hän ei mitenkään liity tai kuulu, kuten toisen entisessä elämässä hankittuun tai suvusta perittyyn/perittävään varallisuuteen. 

Avioehtoja kun voi tehdä erilaisia, kaiken poissulkeva ei ole ainoa vaihtoehto, vaikka itselle (naisena) juuri sellainen on ja oli itsestäänselvyys.

Jos tämäKIN on ongelma niin silloin voi varmuudella päätellä, miksi kanssasi halutaan avioon ja ilman avioehtoa.

Tämä. Jos ajatellaan, että avioehto olisi "epäreilu" kun nainen on ollut kotona lasten kanssa mahdollistaen miehen työssäkäynnin ja säästäen päivähoitomaksuissa eikä ole voinut kartuttaa omaa varallisuuttaan, niin tämä perustehan ei mitenkään enää päde osakkeisiin, jotka mies on hankkinut poikamiehenä tai kesämökkiin ja metsään, jotka hän on perinyt. Jos puoliso kokee, että hänellä on x vuotta kestäneen avioliiton perusteella oikeus sellaiseen omaisuuteen, jonka saamiseen hän ei ole mitenkään liittynyt tai edes ollut paikalla, niin do the math.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystävä sanoi ettei tee avioehtoa kanssani koska ei aio vaatia mitään jo ero tulee. Sanoin että ei se nyt niin mene vaikka et vaadi niin laki on se joka pakottaa minut antamaan puolet omaisuudesta. Minulla on  400000 euron talo ja kesämökki ja rahaa. En aio naimisiin ennen kun tyttöystävä allekirjoittaa avioehdon ettei sillä ole oikeutta omaaisuuteeni.

Noin vanhalla miehellä luulisi olevan naisystävä eikä tyttöystävä. Noin siinä käy kun rupeaa seurustelemaan nipinnapin täysi-ikäisen kanssa vaikka itse on liki viisikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystävä sanoi ettei tee avioehtoa kanssani koska ei aio vaatia mitään jo ero tulee. Sanoin että ei se nyt niin mene vaikka et vaadi niin laki on se joka pakottaa minut antamaan puolet omaisuudesta. Minulla on  400000 euron talo ja kesämökki ja rahaa. En aio naimisiin ennen kun tyttöystävä allekirjoittaa avioehdon ettei sillä ole oikeutta omaaisuuteeni.

Miksi näissä kuvitteellisissa esimerkeissä mies on aina menossa naimisiin täysin varattoman naisen kanssa? Kun todellisuudessa esim peritty varallisuus tulee molemmille sukupuolille, suomalainen nainen on korkeasti koulutettu ja todennäköisemmin työelämässä kuin mies, ja yleensä varsin järkevä rahankäyttäjä. Mistä näitä rahan perässä olevia nollaomaisuudella olevia oikein löytyy?

Kuvitteellisesta on hyvä esimerkki olemassa esim. Jari-Matti Latvalan ympärillä pyörivät nollatuloiset ig-beibet.

Jos ei toisten rahat kiinnosta niin avioehdossa ei ole mitään ongelmaa. Mutta kyllähän nämä tietyntyyppiset henkilöt useimmiten tunnistaa jo deittailu- ja seurusteluvaiheessa käytöksestä, joka sekin osoittaa kiinnostusta muuhunkin kuin pelkkään toisen persoonaan. Samoin suhdehistorian kumppaneista voi päätellä jotakin "kiinnostuksen" perusteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sen tekee niin tekis sitten kuoleman varalle ja eron varalle eri tavalla.

Miksi? Testamentti on keksitty, jos et vielä tiennyt. 

Tasingosta ei makseta veroa, perinnöstä maksetaan. Kannattaa laskea, kuinka paljon haluaa verottajaa rikastuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon pitäisi olla pakollinen. Olisi selkeintä niin. 

Avioliitto on lain näkökulmasta ensisijassa talousliitto. Myös avioliiton alkuperäinen tarkoitus oli nimenomaan taloudellinen. Siksi tuntuisi nurinkuriselta tehdä avioehdosta pakollinen. Sehän vesittäisi koko avioliiton tarkoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystävä sanoi ettei tee avioehtoa kanssani koska ei aio vaatia mitään jo ero tulee. Sanoin että ei se nyt niin mene vaikka et vaadi niin laki on se joka pakottaa minut antamaan puolet omaisuudesta. Minulla on  400000 euron talo ja kesämökki ja rahaa. En aio naimisiin ennen kun tyttöystävä allekirjoittaa avioehdon ettei sillä ole oikeutta omaaisuuteeni.

Oletkohan sinä aikeissa valita juuri sen ihanteellisen naisen puolisoksesi... vai tarkasteletko sitä kandidaattiasi vain jonkun sellaisen (kuvitellun tai todellisen) hyöty/nautintonäkökohdan kannalta josta haluaisit päästä ainakin hetkeksi osalliseksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sitten tee sellaista. Muut tehköön mitä itse parhaaksi näkevät. Eikös ole helppoa?

En haluakaan, mutta toinen haluaa. 

Oletko P.A. ja toisella on varallisuutta?

Mitä sitten. Asia ei kuulu sulle 

Eikä kuulu minullekaan mutta oletko miettinyt asiaa omalta kannaltasi - ja sen toisenkin kannalta, kenties jopa yhdesssä ääneen? 

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole. Jos ei suostu avioehtoon, herää kysymys, miksi haluaa solmia avioliiton. 

Näissä esitetyissä mielipiteissä vaikuttaisi monesti olevan sellainen piirre että puhutaan avioehdosta ikäänkuin se olisi aina samanlaiseksi määritelty seikka.

VAIKKA kyseessähän on sellainen sopimus jonka ehdot vasta määritellään siinä sopimuksessa ihan sellaisiksi kuin ne (kenties muun lainsäädännön jossain määrin rajoittamina)  keskinäisesti aivan erityisesti sopien halutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miten niin turha? Sehän osoittaa, että halutaan olla toisen kanssa rakkauden takia eikä rahan takia. Meillä on sellainen avioehto, että jos avioliitto päättyy kuolemaan, leski perii kuolleen, mutta jos tulisi ero, niin kumpikin pitäisi oman omaisuutensa. Lapsia meillä ei ole, rahaa on ja paljon.

Tämähän se on se hyvä asetelma dekkareille ja muulle rikoskirjallisuudelle, eli päättyikö sen kuolleen elämä varmuudella luonnollisesti vaiko ei ja millaisessa tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon pitäisi olla pakollinen. Olisi selkeintä niin. 

Se riippuu tilanteesta ja kenen kantilta sitä katsoo. Elämäntilanteita ja avioehtoja on niin erilaisia. Riskinä on, että avioehto ei ole oikeudenmukainen molempien kannalta, vaan vain varakkaamman ja/tai parempituloisen kannalta.

Avioehto on aina oikeudenmukainen, kun kumpikin pitää oman omaisuutensa eron jälkeen. Avioliitto ei ole mikään hyötysuhde, joka solmitaan siksi, että halutaan rikastua. 

Välillä esiintyy niitä jotka kerskuvat tehneensä hyvät tilit avioeroillaan. 

taas sie,mee jo pois. oot tyhmäää,erttä nolottaa sun puolesta. elätä ittes .

Avioehto on suurin rakkauden osoitus, sillä osoittaa ettei ole toisen kanssa hänen varallisuutensa vuoksi.

Avioehto on nimenomaan rakkaudenosoitus kun rahalla ei ole merkitystä.

Nin, onhan se kyllä todella epäluotettava temppu toiselta ottaa ja kuolla. 

Me teimme avioehdon, jonka mukaan ositus tehdään vain, jos avioliitto päättyy "muusta syystä kuin avioeroon". Olemme toistemme perillisiä, joten käytännössä menee niin, että varakkaampi leski ei joudu itselleen maksaman tasinkoa, mutta jos varakkaampi kuoleekin ensin, leski saa osan perinnöstä verovapaasti avio-oikeuden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Nin, onhan se kyllä todella epäluotettava temppu toiselta ottaa ja kuolla. 

 

Me teimme avioehdon, jonka mukaan ositus tehdään vain, jos avioliitto päättyy "muusta syystä kuin avioeroon". Olemme toistemme perillisiä, joten käytännössä menee niin, että varakkaampi leski ei joudu itselleen maksaman tasinkoa, mutta jos varakkaampi kuoleekin ensin, leski saa osan perinnöstä verovapaasti avio-oikeuden kautta.

Leski voi periä verottomana 110.000eur saakka.

Miksi ottaa vakuutusta, sehän maksaa! Kannattaa ottaa se vasta kun varma vahingosta!!

Br Ronald Dump