Olin lapsena herkkä ja taiteellinen

Vierailija kirjoitti:

Joo vanhoista traumoista voi parantua. Oman elämän voi saada takaisin. Ei anneta muiden nujertaa meitä. On muitakin herkkiä jotka kokenut kovia.

Jännää ja erikoista, että tämä HSP ominaisuus yksilössä kuitataan vitsinä tai tietoisena valintana, terapiassakin tämä käsite oli hakusessa ja ilmeisen uusi ja outo.

Vierailija kirjoitti:

Hauskinta on kun nykyään kuulen vain miten menneet pitäisi jättää taakse ja ajatella tulevaisuutta. Ei mulla ole mennyttä, tätä päivää eikä tulevaa, ei mitään. Vaikka ympärillä olisi mitä elämää sisältäni kuoli elämä jo ajat sitten. Mitä terapeutti tekee sisäiselle kuolemalle? AP

No kyllä tuo kuulostaa sellaiselta asialta jolle terapeutti voisi jotain osata tehdäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta se taiteellisuus ja herkkyys juuri ei saa mennä niin pitkälle, että menee siitä rikki ja vähän joka asiasta. Kiusaaminen  on väärin mutta jonkunlaiset defenssit pitää oppia, ts. Vaikka ajatella että ne oli vaan kateellisia mun taidoista ja piste. Tehdä vaan omaa juttuaan!

Jos kerta itse tiedät että olet hyvä taiteissa, mikset keskity siihen? Tuollainen oikeasti pelottaa vanhempana että lapsesta tulisi liian herkkä jonkun taiteellisuuden takia. Kävin eräässä nuoren taiteilijan näyttelyssä ja pian kuulin, että oli kai tappanut itsensä. Miksi? Olisi vaikka tullut mulle juttelemaan, mennyt löytäeläimiä hoitamaan tai muuttanut ulkomaille jos niin ahdistaa. Erittäin harmillista eikä niin normaaliakaan. 

Voisiko tuolla olla takana jotain lapsuusjuttuja siis muutakin kun kiusaamista. Yksittäiset kerrat jää mieleen? Entä ne hyvät asiat? Oliko kavereita tai hyviä muistoja? Mitä toivoisit tulevaisuudelta, tai mihin voisi

En minä siitä mennyt rikki, että olin taiteellinen ja herkkä. Meillä oli tosi pieni asunto, oli lamaa ja työttömyyttä, vanhemmilla kovia riitoja ja joivat välillä ja tarhasta asti kiusattiin, koska muut lapset olivat rikkaammista perheistä tai näin ainakin väitettiin.

Mulle siis tarhassa sanottiin, että äitini tulisi tap paa ja isäni ha ka ta ja heidät sitten korvata uusilla "paremmilla" vanhemmilla. Varmaan se herkkyyteni näkyi ja siihen iskettiin armotta. 

Kouluni kävin samassa rakennuksessa seudun rikkaimpien lasten kanssa. Olin todella lahjakas ja älykäs sekä koulu sujui vaikken siihen edes panostanut. Kuitenkin en voinut hankkia koulusta edes kavereita kun eivät mahtuneet meille kotiin kylään (mulla ei ollut huonetta), koska meidän perhe asui kaksiossa.

Kiusaamistahan siitäkin seurasi ja kiusaajat olivat näistä rikkaista perheistä joilla oli valtavat omakotitalot. Opettajan vaatima nolaustyö liittyi juuri siihen ettei ollut asiat kuin muilla. En tiedä tajusiko sekään ihminen mitään.

Kuulostaa, anteeksi vain, aika harhaiselta ajatukselta, että opettaja ihan vain sinua nöyryyttääkseen on keksinyt koko luokalle  tehtävänannon, jossa et onnistuisi ja "nolaisit" itsesi. Ja että tämä on nyt se syy, miksi et voi enää aikuisena nauttia taiteilusta?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa, anteeksi vain, aika harhaiselta ajatukselta, että opettaja ihan vain sinua nöyryyttääkseen on keksinyt koko luokalle  tehtävänannon, jossa et onnistuisi ja "nolaisit" itsesi. Ja että tämä on nyt se syy, miksi et voi enää aikuisena nauttia taiteilusta?

Ymmärrätkö yhtään miten paljon rikkaita ihmisiä nuoleskellaan ja köyhiä vihataan? AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa, anteeksi vain, aika harhaiselta ajatukselta, että opettaja ihan vain sinua nöyryyttääkseen on keksinyt koko luokalle  tehtävänannon, jossa et onnistuisi ja "nolaisit" itsesi. Ja että tämä on nyt se syy, miksi et voi enää aikuisena nauttia taiteilusta?

Ymmärrätkö yhtään miten paljon rikkaita ihmisiä nuoleskellaan ja köyhiä vihataan? AP

Avaisitko vähän tarkemmin tuota kokemusta, kun olet antanut sille niin ison painoarvon elämäsi kulussa? Tuostahan olisi voinut myös sisuuntua, että näyttää kaikille,etenkin halveksivalle opettajalle, miten altavastaajasta voikin tulla onnellinen ja menestynyt. Ei se vieläkään ole myöhäistä. Luovana ja taiteellisena ihmisenä sinulla on ominaisuuksia, joita monella ei ole. Älä uhriudu, vaan käännä kaikki elämääsi osunut paska lannoitteeksi, josta lopulta puhkeaa mitä kauneimpaan kukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa, anteeksi vain, aika harhaiselta ajatukselta, että opettaja ihan vain sinua nöyryyttääkseen on keksinyt koko luokalle  tehtävänannon, jossa et onnistuisi ja "nolaisit" itsesi. Ja että tämä on nyt se syy, miksi et voi enää aikuisena nauttia taiteilusta?

Ymmärrätkö yhtään miten paljon rikkaita ihmisiä nuoleskellaan ja köyhiä vihataan? AP

Avaisitko vähän tarkemmin tuota kokemusta, kun olet antanut sille niin ison painoarvon elämäsi kulussa? Tuostahan olisi voinut myös sisuuntua, että näyttää kaikille,etenkin halveksivalle opettajalle, miten altavastaajasta voikin tulla onnellinen ja menestynyt. Ei se vieläkään ole myöhäistä. Luovana ja taiteellisena ihmisenä sinulla on ominaisuuksia, joita monella ei ole. Älä uhriudu, vaan käännä kaikki elämääsi osunut paska lannoitteeksi, jost

Olen luovia ja taiteellisia juttuja yrittänyt tehdä, mutta en tavoita enää mitään siitä. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa, anteeksi vain, aika harhaiselta ajatukselta, että opettaja ihan vain sinua nöyryyttääkseen on keksinyt koko luokalle  tehtävänannon, jossa et onnistuisi ja "nolaisit" itsesi. Ja että tämä on nyt se syy, miksi et voi enää aikuisena nauttia taiteilusta?

Ymmärrätkö yhtään miten paljon rikkaita ihmisiä nuoleskellaan ja köyhiä vihataan? AP

Avaisitko vähän tarkemmin tuota kokemusta, kun olet antanut sille niin ison painoarvon elämäsi kulussa? Tuostahan olisi voinut myös sisuuntua, että näyttää kaikille,etenkin halveksivalle opettajalle, miten altavastaajasta voikin tulla onnellinen ja menestynyt. Ei se vieläkään ole myöhäistä. Luovana ja taiteellisena ihmisenä sinulla on ominaisuuksia, joita monella ei ole. Älä uhriudu, vaan käännä kaikki elämääsi osunut paska lannoitteeksi, jost

Siis ei ole mitään mistä voisi kasvaa mitään. Ei mitään. Sisälläni ei ole MITÄÄN. AP

Parahin ap. Kuulostat äärimmäisen paljon rakkaalta ystävältäni. Hyvin syvällä traumatisoituneen uhriminänsä uumenissa, täysin kykenemätön näkemään mitään mahdollisuuksia muuttaa ikinä mitään. Miksi nähdä vaivaa minkään eteen, kun mikään ei tunnu miltään? Minuus on täysi nolla, täysin arvoton. Koska niin ovat muut ihmiset menneessä elämässä osoittaneet. Tähän päälle korkean toimintakyvyn masennus, traumoista johtuva sekin, masennus joka vie viimeisetkin rippeet omanarvontunnosta ja aivan kaiken toivon. Elämä on suorittamista, pahan olon ja/tai tyhjyyden pakenemista.

Arvaatko mitä? Tilanteesi ei ole lainkaan toivoton. Se Tuntuu sinusta siltä, koska niin mielesi on vääristynyt tuntemaan traumojesi takia. Se ei siis ole Totuus, se on sinun Tunne. Joka johtuu sinulle tapahtuneista asioista. Sinun ei tarvitse jaksaa uskoa muutokseen juuri nyt, EI VÄHÄÄKÄÄN. MUTTA: ala tekemään sen eteen asioita, vaikka aivan väkisin. Väistämättä tulee se päivä, kun uhriminäsi kupla puhkeaa, ja olet ikuisesti kiitollinen ITSELLESI että muutuit oman elämäsi toimijaksi.

Tällä hetkellä olet niin syvällä uhriminäsi tuskassa, että et kykene näkemään sitä. Toivot kipeästi että sinua satuttaneet joutuisivat tilille teoistaan, ja saisit oikeutta. Se on aivan inhimillistä ja ymmärrettävää! Mutta, he ovat sinut rikkoneet, ei heiltä yksinkertaisesti voi odottaa sitä että katuisivat tekojaan ja pyytäisivät anteeksi. Ja vaikka se jollain ihmeellä tapahtuisikin, ei se sinua korjaisi. Sinun on hyväksyttävä, että tapahtunutta ei vaan yksinkertaisesti voi muuksi muuttaa. Tämän hyväksyminen on kaiken avain. Voit vaikuttaa vain tähän hetkeen tai paremminkin tulevaan.

Se kivulias fakta tässä on, että kaikki on lopulta sinun käsissäsi. Jos joku läheisistäsi kertoisi sinun tarinaasi omanaan, ymmärtäisit kristallin kirkkaasti, että hyvänen aika, eihän kukaan ihminen hänen menneisyydestään voi määritellä hänen arvoaan ihmisenä. Hänhän on arvokas ja ihana ja tärkeä juuri sellaisena kuin on! Niin kuin sinäkin!

Sinun tehtäväsi on nyt hammasta purren ottaa se ensimmäinen askel, etsiä kokenut traumaterapeutti, ja jaksaa sitä yksinkertaisesti niin kauan että se vääristynyt kupla puhkeaa sisimmästäsi! Se päivä tulee, AIVAN VARMASTI. Silloin olet kiitollinen itsellesi, että teit tämän aloituksen, koska tämä on aivan oikeasti sinun ensimmäisen askeleesi jolla olet ottamassa omaa elämääsi haltuun! Olen ylpeä sinusta, usko tai älä 😍

Ja miksi paasaan näin kovin, no, pakko myöntää että en IKINÄ olisi uskonut ystäväni pääsevän tuosta tilasta. Hän koki olevansa se kaikista onnettomin uhri, jota kukaan ei pysty siitä kohtalosta pelastamaan. Ajautui todella syvälle masennukseen, ja muutamaan kertaan sain hänet puhuttua ulos aikeista ajaa kallioleikkaukseen.  Mutta jostain hän sai voiman mennä ensimmäistä kertaa terapiaan, ja siitä se lähti. Vaikka hän aivan vihasi sitä aluksi aivan valtavasti. No, yhtä kaikki, kun sen väkisin terapian läpi puskemisen tuloksia vierestä seurasin, niin nyt on pakko sanoa että MISTÄ TAHANSA ON MAHDOLLISTA SELVITÄ, VAIKKA EI ITSE USKO SIIHEN ALUSSA EI VÄHÄÄKÄÄN! 

Onnea matkaan!! Olet täällä, olet hyvä ja ihana ja arvokas! 🥰🥰🥰🥰🥰🥰

Ja jos et ole vielä kuunnellut, niin äkkiä hetimiten kuunteluun Juha Klaavun Lapsuuden kehityksellinen trauma! 

Vierailija kirjoitti:

Parahin ap. Kuulostat äärimmäisen paljon rakkaalta ystävältäni. Hyvin syvällä traumatisoituneen uhriminänsä uumenissa, täysin kykenemätön näkemään mitään mahdollisuuksia muuttaa ikinä mitään. Miksi nähdä vaivaa minkään eteen, kun mikään ei tunnu miltään? Minuus on täysi nolla, täysin arvoton. Koska niin ovat muut ihmiset menneessä elämässä osoittaneet. Tähän päälle korkean toimintakyvyn masennus, traumoista johtuva sekin, masennus joka vie viimeisetkin rippeet omanarvontunnosta ja aivan kaiken toivon. Elämä on suorittamista, pahan olon ja/tai tyhjyyden pakenemista.

Arvaatko mitä? Tilanteesi ei ole lainkaan toivoton. Se Tuntuu sinusta siltä, koska niin mielesi on vääristynyt tuntemaan traumojesi takia. Se ei siis ole Totuus, se on sinun Tunne. Joka johtuu sinulle tapahtuneista asioista. Sinun ei tarvitse jaksaa uskoa muutokseen juuri nyt, EI VÄHÄÄKÄÄN. MUTTA: ala tekemään sen eteen asioita, vaikka aivan väkisin. Väistäm

Pakko vielä lisätä ja painottaa, että sun ei tarvitse tässä hetkessä kyetä näkemään yhtään mitään pointtia traumojesi hoitamiselle. Sehän on aivan mahdoton tehtävä, et tietenkään kykene sitä näkemään, kun tila jossa olet on tehnyt sinut sille sokeaksi. Älä yritäkään vaatia itseltäsi sitä. Se tulee kyllä aikanaan, ihan varmasti! 

Tämä on se monen monen todella tuskallinen kompastuskivi, kun ei sitä toivoa enää vain ole. Kuvitelma, että pitäisi jaksaa uskoa tulevaan tai muutokseen, jotta terapiaan kannattaisi mennä. EI TARVITSE. Nyt vain MENET. Loppu tapahtuu itsestään. 

Halaus! 💖

Vierailija kirjoitti:

Parahin ap. Kuulostat äärimmäisen paljon rakkaalta ystävältäni. Hyvin syvällä traumatisoituneen uhriminänsä uumenissa, täysin kykenemätön näkemään mitään mahdollisuuksia muuttaa ikinä mitään. Miksi nähdä vaivaa minkään eteen, kun mikään ei tunnu miltään? Minuus on täysi nolla, täysin arvoton. Koska niin ovat muut ihmiset menneessä elämässä osoittaneet. Tähän päälle korkean toimintakyvyn masennus, traumoista johtuva sekin, masennus joka vie viimeisetkin rippeet omanarvontunnosta ja aivan kaiken toivon. Elämä on suorittamista, pahan olon ja/tai tyhjyyden pakenemista.

Arvaatko mitä? Tilanteesi ei ole lainkaan toivoton. Se Tuntuu sinusta siltä, koska niin mielesi on vääristynyt tuntemaan traumojesi takia. Se ei siis ole Totuus, se on sinun Tunne. Joka johtuu sinulle tapahtuneista asioista. Sinun ei tarvitse jaksaa uskoa muutokseen juuri nyt, EI VÄHÄÄKÄÄN. MUTTA: ala tekemään sen eteen asioita, vaikka aivan väkisin. Väistäm

Mistä tällaisen traumaterapeutin löytää? Eli enkö voi yksin tehdä mitään ilman terapeuttia? AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parahin ap. Kuulostat äärimmäisen paljon rakkaalta ystävältäni. Hyvin syvällä traumatisoituneen uhriminänsä uumenissa, täysin kykenemätön näkemään mitään mahdollisuuksia muuttaa ikinä mitään. Miksi nähdä vaivaa minkään eteen, kun mikään ei tunnu miltään? Minuus on täysi nolla, täysin arvoton. Koska niin ovat muut ihmiset menneessä elämässä osoittaneet. Tähän päälle korkean toimintakyvyn masennus, traumoista johtuva sekin, masennus joka vie viimeisetkin rippeet omanarvontunnosta ja aivan kaiken toivon. Elämä on suorittamista, pahan olon ja/tai tyhjyyden pakenemista.

Arvaatko mitä? Tilanteesi ei ole lainkaan toivoton. Se Tuntuu sinusta siltä, koska niin mielesi on vääristynyt tuntemaan traumojesi takia. Se ei siis ole Totuus, se on sinun Tunne. Joka johtuu sinulle tapahtuneista asioista. Sinun ei tarvitse jaksaa uskoa muutokseen juuri nyt, EI VÄHÄÄKÄÄN. MUTTA: ala tekemään

No, jaksaisitko vaikka kuunnella tuon kirjan? Se on aivan timanttinen klassikko, ja todella avaa silmiä sille miksi susta tuntuu siltä kuin tuntuu. Auttaa näkemään itsesi muiden silmin, ja sitä kautta saat myötätuntoa ja ymmärrystä itseäsi kohtaan. Voi sitten olla aika raskasta, kun silmät yhtään avautuu. Mutta niin niin palkitsevaa! Ja jonkin aikaa prosessoituasi voit kuunnella uudelleen, avautuu ihan eri tavalla kun tarttumapintaa on sitten enemmän. 

Traumaterapeutteja kannattaa etsiä Minduu.fi osoitteesta, klikkaa hakukriteeriksi Trauma. Niitä on aika vähän saatavilla, kannattaa varautua etsimään jonkin aikaa. Ystäväni joutui etsimään pitkään ja sitten vielä jonottamaankin hetken. Mutta aivan kaiken arvoista, joka minuutti.

Jaksamista sinulle! 💖

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tuo väärin olikin, niin joku sanoi kerran, ettei koskaan ole liian myöhäistä hankkia hyvää lapsuutta.

Eli ei pidä antaa vanhojen muistojen määritellä sitä, mitä teet elämälläsi.

Eihän tässä ole kyse vanhoista muistoista ja menneestä ajasta, vaan siitä, miten ap:n minuus meni rikki. 

En minäkään muista lapsuudestani juuri mitään, joten en voi/halua syyttää ketään. Se ei silti auta minua muuttumaan uudelleen viattomaksi ja herkäksi lapseksi. Elämä on koulinut, kovalla kädellä ja seuraukset ovat mitä ovat. No can do.

Sain autismidiagnoosin kypsässä keski-iässä. Siihen asti luulin, että olen vain jotenkin kelvoton ja yliherkkä kestämään normaalia elämää.

Sun luovuus on edelle sinun sisällä. Yritä päästä tuohon luovaan puoleesi yhteyteen. Se alkaa sillä että tekee asioita joista nauttii, itsensä vuoksi ei muiden tai näyttämisen vuoksi. Kokeile tehdä niitä asioita joita teit tuolloin lapsena joista pidit. Jos se oli Nindendon pelaamista niin pelaa niitä pelejä, jos se oli Aku Ankkojen lukemista niin lue niitä vanhoja Akuja (ehdottomasti niitä sinun lapsuutesi Akuja siis), jne. Se luova lapsi on sinussa joka pitää piirtämisestä, mutta hautautuneena vaan kaiken tomun alle. Löydä tämä luova lapsi itsessäsi ja pääset takaisin luovuuden puron äärelle. Luovuutta ei voi patistella tai pakottaa, sen täytyy antaa tapahtua. Mutta sille voi luoda ympäristön jossa se rupeaa versoamaan. Olin myös kuvallisesti lahjakas, mutta 7-9 kouluvuosina uusi kuvataideopettaja ei vaan pitänyt minusta ja piirustukseni saivat aina vaan numeron 7, vaikka kuinka yritin parastani (tätä ennen se oli numero 9). Lukiossa sitten tilanne parani kun opettaja muuttui ja numerokin nousi. Mutta sen kuvataiteen ilon kyllä tuo noita-akka maikka vuosina 7-9 todellakin nujersi minusta.

Päätä ettei kiinnosta suunnilleen vattuakaan, valvota itseäsi sopivasti (pehmentää päätä) ja sitten vaan toteuttamaan itseä. Toimii (itsellä).

Vierailija kirjoitti:

Sun luovuus on edelle sinun sisällä. Yritä päästä tuohon luovaan puoleesi yhteyteen. Se alkaa sillä että tekee asioita joista nauttii, itsensä vuoksi ei muiden tai näyttämisen vuoksi. Kokeile tehdä niitä asioita joita teit tuolloin lapsena joista pidit. Jos se oli Nindendon pelaamista niin pelaa niitä pelejä, jos se oli Aku Ankkojen lukemista niin lue niitä vanhoja Akuja (ehdottomasti niitä sinun lapsuutesi Akuja siis), jne. Se luova lapsi on sinussa joka pitää piirtämisestä, mutta hautautuneena vaan kaiken tomun alle. Löydä tämä luova lapsi itsessäsi ja pääset takaisin luovuuden puron äärelle. Luovuutta ei voi patistella tai pakottaa, sen täytyy antaa tapahtua. Mutta sille voi luoda ympäristön jossa se rupeaa versoamaan. Olin myös kuvallisesti lahjakas, mutta 7-9 kouluvuosina uusi kuvataideopettaja ei vaan pitänyt minusta ja piirustukseni saivat aina vaan numeron 7, vaikka kuinka yritin parastani (tätä ennen se oli numero 9). Lukiossa sitten til

Täsmennys tähän että kyseessä ala-asteen luokat 7-9.

Hienosti muuten toimi moderointi tässä äsken, lähti aivan käsittämätön kommentti tästä pois.

Vierailija kirjoitti:

Hienosti muuten toimi moderointi tässä äsken, lähti aivan käsittämätön kommentti tästä pois.

Pyysin poistoa. AP

Vierailija kirjoitti:

Sinä et olisi kestänyt taidekoulussa päivääkään saati työelämässä sen jälkeen. 

Lohduttaudu sillä. Taitelijan pitää sietää kritiikkiä ja kestää sitä, että lyödään ja nolataan. Sellainen ei saa masentaa. 

Eikä pidä. Ei ketään saa lyödä eikä nolata. Mitä sinä oikein sekoilet?

Toi Klaavun kirja on hyvä. Suosittelen.