Avioehto ei todellakaan ole aina kannattava ja reilu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei olisi miehellesi reilu tilanne. Et näköjään ole tajunnut että miehesi rahoilla pystyit olemaan kotona lasten kanssa.

Olisihan se mieskin voinut olla kotona, jos se noin kadehdituttaa. Harva mies siihen kuitenkaan ryhtyy.

Toki olisi voinut, mutta käsitin että ap:n palkka on paljon huonompi kuin miehensä. Olisiko se onnistunut rahallisesti? Eikä meillä ole tietoa halusiko ap itse olla kotona lasten kanssa, olisiko antanut miehelle mahdollisuutta.

Miten niin ei ole tietoa? Sanoo selvästi että oli omasta halustaan kotona. Miehen halusta ei puhu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei olisi miehellesi reilu tilanne. Et näköjään ole tajunnut että miehesi rahoilla pystyit olemaan kotona lasten kanssa.

Olisihan se mieskin voinut olla kotona, jos se noin kadehdituttaa. Harva mies siihen kuitenkaan ryhtyy.

Toki olisi voinut, mutta käsitin että ap:n palkka on paljon huonompi kuin miehensä. Olisiko se onnistunut rahallisesti? Eikä meillä ole tietoa halusiko ap itse olla kotona lasten kanssa, olisiko antanut miehelle mahdollisuutta.

 

Minä taas käsitin, että alun perin kumman vaan palkasta olisi voinut tulla hyvä. Aloittajan palkka jäi pieneksi lasten takia, mutta aloittajan panos mahdollisti miehelle tosi hyvän oalkan.

Miettikää nyt, jos aloittaja tienaa 4000 €/kk, mikä on yliopistokoulutuksella aika vähän, hänen miehensä tienaa 16 000 €/kk, mikä on poikkeuksellisen paljon. Ei sellaisiin tuloihin päästä, jos ollaan pitkään perhevapailla ja kiiruhdetaan viideltä kotiin laittamaan koululaisille ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon voi laittaa nytkin kuntoon. Ja erilliset rahat. Ei ole pakko olla yhteistiliä. Ei edes samaa asuntoa, jos haluaa maksella omaa. Mutta miten tulot saa kasvamaan on ihan toinen kysymys.

Jaa meinaat, että ensin tuhotaan toisen työura epätasaisella perhevapaiden ja -vastuden jaolla, ja sitten tämä laitetaan jotenkin KUNTOON sillä, että toiselta viedään oikeus sen työn hedelmiin? Ne kodista huolehtimistyön hedelmät kun taloudellisesti ovat silloin ne työssäkäyneen osapuolen hyvät tulot.

Nämähän ovat täysin perhe- ja tilannekohtaisia asioita, mutta esimerkiksi jos toisella puolisolla on menestyvä yritys ja toinen on kotona niin järkevin tapa pitää huolta siitä toisesta on se että myös kotona olevalle maksetaan yrityksen kautta jonkinlaista eläkevakuutusta. Tällöin kotona oleva ei kärsi siitä että on tehnyt valintansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei olisi miehellesi reilu tilanne. Et näköjään ole tajunnut että miehesi rahoilla pystyit olemaan kotona lasten kanssa.

Olisihan se mieskin voinut olla kotona, jos se noin kadehdituttaa. Harva mies siihen kuitenkaan ryhtyy.

Toki olisi voinut, mutta käsitin että ap:n palkka on paljon huonompi kuin miehensä. Olisiko se onnistunut rahallisesti? Eikä meillä ole tietoa halusiko ap itse olla kotona lasten kanssa, olisiko antanut miehelle mahdollisuutta.

Mitä sitten? Olet sitä mieltä, että tuo ei olisi miehelle reilu tilanne. Lainsäätäjä on toista mieltä.

Ikävää, kun et pääse loisimaan. Onneksi maailmassa on välillä jotain hyvääkin.

Sitä niittää mitä kylvää. 

Niin pitää miettiä mihin nimensä laittaa. Avioehto on aina erilainen jokaisella parilla. Ei pidä laittaa nimeänsä paperiin että joutuu lähtemään liitosta kahta kättä heittäen. Ja tämä koskee sekä miehiä että naisia. Ja lapset muuttaa tilanteen. Mahdolliset tulevat lapset pitää ottaa huomioon jo avioehtoa tehdessä! Koska voipi olla että se toinen osapuoli ei enää suostu muuttamaan "mulle kaikki" avioehtoa myöhemmin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon voi laittaa nytkin kuntoon. Ja erilliset rahat. Ei ole pakko olla yhteistiliä. Ei edes samaa asuntoa, jos haluaa maksella omaa. Mutta miten tulot saa kasvamaan on ihan toinen kysymys.

Jaa meinaat, että ensin tuhotaan toisen työura epätasaisella perhevapaiden ja -vastuden jaolla, ja sitten tämä laitetaan jotenkin KUNTOON sillä, että toiselta viedään oikeus sen työn hedelmiin? Ne kodista huolehtimistyön hedelmät kun taloudellisesti ovat silloin ne työssäkäyneen osapuolen hyvät tulot.

Nämähän ovat täysin perhe- ja tilannekohtaisia asioita, mutta esimerkiksi jos toisella puolisolla on menestyvä yritys ja toinen on kotona niin järkevin tapa pitää huolta siitä toisesta on se että myös kotona olevalle maksetaan yrityksen kautta jonkinlaista eläkevakuutusta. Tällöin kotona oleva ei kärsi siitä ett

Jaa ei kärsi vai? Elämää on aika paljon elettävänä ennen eläkeikääkin. Eläkevakuutus on tai olisi toki tärkeä osa tätä asiaa, mutta ei se yksin riitä mihinkään, vaan ainoastaan täydentää avio-oikeutta. 

Yleensä eläkevakuutus on utopistinen, koska  siinä pitäisi olla todella iso kuukausimaksu, jotta vastaisi edes pienen palkan eläkekertymää. Nuorella perheellä ja aloittelevalla yrittäjällä ei ole varaa semmoiseen.

Parhaimmillaankin se eläkevakuutus korvaa vain aukon eläkkeessä. Avoo-oikeus taas puolestaan korvaa aukon tienesteissä ja säästöissä ja omaisuuden karttumisessa. Tarvitaan siis molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon voi laittaa nytkin kuntoon. Ja erilliset rahat. Ei ole pakko olla yhteistiliä. Ei edes samaa asuntoa, jos haluaa maksella omaa. Mutta miten tulot saa kasvamaan on ihan toinen kysymys.

Jaa meinaat, että ensin tuhotaan toisen työura epätasaisella perhevapaiden ja -vastuden jaolla, ja sitten tämä laitetaan jotenkin KUNTOON sillä, että toiselta viedään oikeus sen työn hedelmiin? Ne kodista huolehtimistyön hedelmät kun taloudellisesti ovat silloin ne työssäkäyneen osapuolen hyvät tulot.

No jos itse omasta tahdostaan tuhoaa uransa, niin ei kai se reilua ole vaatia toista maksamaan omista valinnoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiltä tuntuu usein unohtuvan se, että avioehto on sopimus jota voi ja kuuluukin tarvittaessa päivittää. 

 

Nykyään pitäisi olla lähtökohtana että kummallakaan ei ole mitään oikeutta toisen omaisuuteen ja siitä voitaisiin poiketa sopimuksin.

Sopii hyvin, jos tätä sovitellaan lakennallisesti lasten hoidosta ja omaishoidosta toiselle puolisolle syntyneellä rasitteella.

Voi näkisitte millaisia avo- ja avioehtoja on maailmalla. Mutta kukaan ei suostu omasta kodistaan lähtemään tyhjin käsin muuta kuin Suomessa. Täällä naiset maksaa kodista, arkielämästä ja jopa kaikki lasten kulut ja eron tullessa mies omistaa kaiken vaikka olisi käyttänyt rahansa lähinnä itseensä liiton aikana. No tyhmyydestä sakotetaan aina.

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon voi tehdä myös sellaiseen muotoon, että se on kannattava molemmille osapuolille, tuloeroista ja varallisuuksista riippumatta. Avioehdolla voi rajata vaikka vain yhden tietyn osan omaisuudesta avio-oikeuden ulkopuolelle.

Ideahan on juuri tuo, että ennen avioitumista oikaistaan epäreiluudet, jos sellaisia on. Tarkoitus ei ole tehdä avioehtoa epätasapainottamaan tilannetta.

Erossa on hyvä olla avioehto. Kuoleman kohdatessa yleensä puoliso jää yhteisen kodin "raunioille" ja tarvitsee kaiken tuen mitä voi saada. Olemme oman onnemme seppiä, mutta rakkaudellisessa avioliitossa jaamme kaiken, antaisimme myös toisillemme kaiken jos kuolisimme ensin.

Vierailija kirjoitti:

Niin pitää miettiä mihin nimensä laittaa. Avioehto on aina erilainen jokaisella parilla. Ei pidä laittaa nimeänsä paperiin että joutuu lähtemään liitosta kahta kättä heittäen. Ja tämä koskee sekä miehiä että naisia. Ja lapset muuttaa tilanteen. Mahdolliset tulevat lapset pitää ottaa huomioon jo avioehtoa tehdessä! Koska voipi olla että se toinen osapuoli ei enää suostu muuttamaan "mulle kaikki" avioehtoa myöhemmin.  

Ehkä parempi olisi olla tekemättä sellaisia huonoja valintoja elämässään, että joutuu elämään toisten työn ja armeliaisuuden varassa. Tienaa itse rahansa, niin ei jää aikaa turhalle käsien heiluttelulle.

AP ei vaikuta kovin korkeasti koulutetulta, tai sitten tutkinto on joltain alalta mistä sen saa, jos näyttää pari kertaa naamaansa luennoilla.

Meillä on sovittu että kaikki on yhteistä ja olikin jo ennen avioliittoakin ja lapsia. Jos tulee ero niin kaikki puoliksi ja heippa. Yhdessä kaikki on saatu ja ansaittu. Kumpikaan ei ole pihi tai itsekäs eikä myöskään tuhlari. Perinnötkin on yhdessä käytetty perheen kesken tai sijoitettu tuottamaan hyvää koko perheelle. Perhe on tärkeintä ja ollaan hyvä tiimi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon voi laittaa nytkin kuntoon. Ja erilliset rahat. Ei ole pakko olla yhteistiliä. Ei edes samaa asuntoa, jos haluaa maksella omaa. Mutta miten tulot saa kasvamaan on ihan toinen kysymys.

Jaa meinaat, että ensin tuhotaan toisen työura epätasaisella perhevapaiden ja -vastuden jaolla, ja sitten tämä laitetaan jotenkin KUNTOON sillä, että toiselta viedään oikeus sen työn hedelmiin? Ne kodista huolehtimistyön hedelmät kun taloudellisesti ovat silloin ne työssäkäyneen osapuolen hyvät tulot.

No jos itse omasta tahdostaan tuhoaa uransa, niin ei kai se reilua ole vaatia toista maksamaan omista valinnoistaan.

Omalla suostumuksella olisi ehkä parempi tapa ilmaista asia. Mieskin on halunnut lapsia, kun niitä on suhteessa saatu. Ja aloittaja on hoitanut lapsia miehenkin puolesta. Tämä on ollut hänelle ok, koska ei ole avioehtoa ja jörjestely on muutenkin sopinut hänelle. Se ei poista sitä, että miehen hyvä työura on myös aloittajan mahdollistama asia, joten osa hyödystäkin kuuluu hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei olisi miehellesi reilu tilanne. Et näköjään ole tajunnut että miehesi rahoilla pystyit olemaan kotona lasten kanssa.

Olisihan se mieskin voinut olla kotona, jos se noin kadehdituttaa. Harva mies siihen kuitenkaan ryhtyy.

Toki olisi voinut, mutta käsitin että ap:n palkka on paljon huonompi kuin miehensä. Olisiko se onnistunut rahallisesti? Eikä meillä ole tietoa halusiko ap itse olla kotona lasten kanssa, olisiko antanut miehelle mahdollisuutta.

 

Miten niin ei ole tietoa? Sanoo selvästi että oli omasta halustaan kotona. Miehen halusta ei puhu mitään.

Niin, omasta halustaan oli kotona. Mutta olisiko antanut miehen olla jos mies oisi halunnut, ja ap itse käynyt töissä?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on useaan otteeseen kiitellyt , sitä että olin lasten kanssa kotona pitkään, ja hän sai hoitaa työuraansa. Arvostaa kovasti .  Itse olen kahden vaiheilla, oliko järkevää olla töistä pois niin kauan. Mutta tehty mikä tehty, lapset hyvinvoivia , fiksuja aikuisia ovat.  Avioehto meillä luonnollisesti on. Mutta viisaasti tehty molempien kannalta.

Miten käy työeläkekertymäsi kanssa? 

Tiedän perheen, jossa ei ollut avioehtoa, koska se olisi ollut epäreilu naiselle.

Kun ero tuli, nousi esiin miehen testamentilla saama omaisuus, joka oli suljettu avio-oikeudelta (kuin myös sen tuotolla tai sijaan hankittu omaisuus). Miehellä oli metsää, mökki ja osakkeita, arvoa 800 000 e, yhdessä hankittua oli talo arvoltaan 400 000 e. Koska mies osoitti, että oli maksanut oman osuutensa perinnön tuotolla, miehen osuutta ei talosta ei otettu huomioon osituksessa, jakoon tuli vain naisen omistama puolikas. Mies lunasti talon ja maksoi exälleen 100 000 e.

Jos olisi ollut avioehto, jolla suljetaan erotilanteessa molempien omaisuus avio-oikeudelta, nainen olisi saanut pitää koko osuutensa talosta eli 200 000 e.