KIRJOLLA - 3.kausi OFFICIAL

Joillakin heistä näyttää olevan ystäviä ja sosiaalista elämää ja tietysti se on hyvä asia. Ymmärrän, että varmasti monilla heillä on ollut vaikeaa saada ystäviä ja varmasti se menee usein siihen, että voivat jäädä yksin. Minulla ei ole mitään diagnoosia, mutta ei myöskään ole ystäviäkään. Kiusaamistausta ja se on paljon vaikuttanut. Näin ehkä samaistun jotenkin myös heihin ja ymmärrän niitä vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa ja suhteissa.Itsekin jännitän paljon muiden seurassa oloa ja olen ollut niin kauan jo yksin, että tavallaan minustakin voisi luulla jo, että olisin jonkun diagnoosin omaava. En tykkää edes katsoa ihmisiä silmiin. Joskus toisaalta mietin voisiko minullakin olla joku diagnoosi, mutta toisaalta luota siihen, että ikävät kokemukset ovat vaikuttaneet ja jännitän vaan muuten ihmisiä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Odotan sarjaa, jossa mennään sinne kirjon toiseen päähän. Sellaisiin autisteihin, jotka eivät puhu, ovat väkivaltaisia, on kehitysvammaa ja mt-ongelmia. Sellaisten ihmisten kanssa minä työskentelen ja kaikesta huolimatta hekin voivat olla ihania ihmisiä - ainakin toisinaan. Mutta ei sellaisesta sarjasta tule suosittua, ihmiset eivät kestäisi katsella-

Sinänsä on hyvä, että autismista puhutaan ja sen eri muodoista, "kirjosta". Mutta itselleni nämä "topiborgit" yms. ovat autistien "eliittiä", jos niin voi sanoa - vähättelemättä yhtään heidän vaikeuksiaan.

Siihen, ettei tuollaista ehdottamaasi sarjaa tehdä on yksinkertainen syy: se on epäeettistä.

Vierailija kirjoitti:

Aadassa ei tosiaan mitään vikaa. Minusta nuo kaikki vaikuttavat tosi fiksuilta ja kypsiltä nuorilta, sillä ihan hirveästi on 15-18v nuoria jotka ovat ihan ns. normaaleja, mutta tosi lapsellisia ja itsekeskeisiä. 

En tiedä miten itse olisin edustanut tuossa 15-18v iässä, vaikka ihan älykäs ajattelija ja kaiken kyseenalaistaja olinkin.. 

Tämä on hyvä pointti. Jos minä olisin tuossa iässä esiintynyt sarjassa ( mitä ei olisi ikinä tapahtunut) niin olisin ollut hiljainen ja hävennyt itseäni, enkä omaa edes mitään diagnoosia. Ei minulla ollut ystäviä nuorena ja kiusattiin. Sosiaalinen elämäni on edelleen täysnolla. Näin typerää arvostella heitä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei todellakaan ole mitään "rupusakkia".

No näille joillekin ilmeisesti ainoa tapa elää kunnollista elämää on sellainen materian ja statuksen tavoitteluun keskittyvä kovien arvojen elämä, jossa määrätietoisuus kohdistuu nimenomaan noihin asioihin.

Määrätietoiset ja pitkäjänteiset tieteilijät, taiteilijat ja muut älyköt on heille jotain elämänhallintaongelmaisia. Heh. 

Vierailija kirjoitti:

Kiona jotenkin poikkeaa joukosta ja herättää pohtimaan: hänhän itsekin tuo esiin olevansa  "TikTok-autisti" (oma määritelmäni) eli tekee someen sisältöjä mm. unmaskauksesta, on saanu uusia autistikavereita TikTokista, käyttää kaulanauhaa ADHD:staan kertomiseen ja rannalle menosta tekee raskaan se että fidgetti ja vastamelukuulokkeet oltava mukana (äidin ehdotus, että mitäs jos pukisit vain uikkarit ja kylpytakin ja kävisit uimassa ei siis käy). Kiona kertoo, että autistiyhteisö on tosi avoin itsediagnosoituja kohtaan, mikä on kiinnostava kuulla koska luulisi valtaosan väestöstä suhtautuvan vähän varauksella. Näen jonkinlaisia yhtymäkohtia ilmiöön jossa tytöt teini-iässä omaksuvat yhtäkkiä transidentiteetin: näennäisen hyvin pärjäävä joukko nuoria saa netissä tietoa poikkeavasta identiteetistä ja uuden identiteetin myötä myös muu aiempi toimintakyky ja psyykkinen jaksaminen heikkenevät huomattavasti. Vanhemmat hämmentyneitä. Tie

Ihan näin yleisesti, ottamatta kantaa tähän yksittäistapaukseen; näen huolestuttavana ilmiön, jossa diagnoosista rakennetaan identiteetti. Etenkin kun on kyseessä rajoitteinen ja poikkeava identiteetti.

Vierailija kirjoitti:

Kiona jotenkin poikkeaa joukosta ja herättää pohtimaan: hänhän itsekin tuo esiin olevansa  "TikTok-autisti" (oma määritelmäni) eli tekee someen sisältöjä mm. unmaskauksesta, on saanu uusia autistikavereita TikTokista, käyttää kaulanauhaa ADHD:staan kertomiseen ja rannalle menosta tekee raskaan se että fidgetti ja vastamelukuulokkeet oltava mukana (äidin ehdotus, että mitäs jos pukisit vain uikkarit ja kylpytakin ja kävisit uimassa ei siis käy). Kiona kertoo, että autistiyhteisö on tosi avoin itsediagnosoituja kohtaan, mikä on kiinnostava kuulla koska luulisi valtaosan väestöstä suhtautuvan vähän varauksella. Näen jonkinlaisia yhtymäkohtia ilmiöön jossa tytöt teini-iässä omaksuvat yhtäkkiä transidentiteetin: näennäisen hyvin pärjäävä joukko nuoria saa netissä tietoa poikkeavasta identiteetistä ja uuden identiteetin myötä myös muu aiempi toimintakyky ja psyykkinen jaksaminen heikkenevät huomattavasti. Vanhemmat hämmentyneitä. Tie

Hänellä oleva touretten syndrooma voi tehdä tuon, että poikkeaa joukosta. Lisäksi on mielenterveyden kanssa haasteita, sain sen käsityksen ohjelmasta että uupumuksen myötä tullut nämä autistiset oireet esiin enempi? 

Samu hyvä esimerkki siitä, miksi ei pidä sallia lasten tai edes aivan nuorten transhoitoja (tilanne elää kun kasvaa ja identiteetti kehittyy).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiona jotenkin poikkeaa joukosta ja herättää pohtimaan: hänhän itsekin tuo esiin olevansa  "TikTok-autisti" (oma määritelmäni) eli tekee someen sisältöjä mm. unmaskauksesta, on saanu uusia autistikavereita TikTokista, käyttää kaulanauhaa ADHD:staan kertomiseen ja rannalle menosta tekee raskaan se että fidgetti ja vastamelukuulokkeet oltava mukana (äidin ehdotus, että mitäs jos pukisit vain uikkarit ja kylpytakin ja kävisit uimassa ei siis käy). Kiona kertoo, että autistiyhteisö on tosi avoin itsediagnosoituja kohtaan, mikä on kiinnostava kuulla koska luulisi valtaosan väestöstä suhtautuvan vähän varauksella. Näen jonkinlaisia yhtymäkohtia ilmiöön jossa tytöt teini-iässä omaksuvat yhtäkkiä transidentiteetin: näennäisen hyvin pärjäävä joukko nuoria saa netissä tietoa poikkeavasta identiteetistä ja uuden identiteetin myötä myös muu aiempi toimintakyky ja psyykkinen jaksaminen heikke

Viittaan poikkeavuudella huomattavan heikkoon toimintakykyyn ja autismikeskeisyyteen kaikessa tekemisessä, en Touretteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiona jotenkin poikkeaa joukosta ja herättää pohtimaan: hänhän itsekin tuo esiin olevansa  "TikTok-autisti" (oma määritelmäni) eli tekee someen sisältöjä mm. unmaskauksesta, on saanu uusia autistikavereita TikTokista, käyttää kaulanauhaa ADHD:staan kertomiseen ja rannalle menosta tekee raskaan se että fidgetti ja vastamelukuulokkeet oltava mukana (äidin ehdotus, että mitäs jos pukisit vain uikkarit ja kylpytakin ja kävisit uimassa ei siis käy). Kiona kertoo, että autistiyhteisö on tosi avoin itsediagnosoituja kohtaan, mikä on kiinnostava kuulla koska luulisi valtaosan väestöstä suhtautuvan vähän varauksella. Näen jonkinlaisia yhtymäkohtia ilmiöön jossa tytöt teini-iässä omaksuvat yhtäkkiä transidentiteetin: näennäisen hyvin pärjäävä joukko nuoria saa netissä tietoa poikkeavasta identiteetistä ja uuden identiteetin myötä myös muu aiempi toimintakyky ja psyykkinen jaksaminen heikke

Minäkin näen huolestuttavana että diagnoosista rakennetaan identiteetti. Ei ole hyvä esim. napata itselleen uusia luonteenpiirteitä diagnostisista kritireeteistä, jos niitä ei luomusti ole.

t. nepsydiagnoosi saatu lapsena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin epätodellinen 'kirjo'. Hemmoteltuja ja 100% tuki perheestä. Antaa vääristyneen kuvan todellisuudesta. 

Näytelty hyvin: leivotaan......jne. kirjotyyppi katsoo vierestä. 

Kaikki -paljon - tehdään puolesta; annetaan väärä kuva siitä mikä on taitotaso oikeasti. 

Kuinka moni nykyään haluaa kuuluisaksi kirjolaiseksi?????????  

 

Jos googlaat näiden nimellä netistä niin sieltä löytyy monia hienoja saavutuksia. Yksi heistä on mm. voittanut lapsille tarkoitetun Finlandia-kirjoituskilpailun, yksi on saanut paljon meriittiä valtakunnallisesti kerhotoiminnassa. Yhteistä kaikille on se, että heillä on upea perhe taustatukenaan, mikä on todella tärkeä asia. Itse autistina en saanut tukea mistään, en edes omalta perheeltäni. Nykyisin onneksi asiat ovat toisin ja i

Myös melko erinomaiset vuorovaikutustaidot tai sitten maskaamistaidot kaikilla, ainakin ekan jakson perusteella. Omassa lähipiirissä on paljon autisteja ja suurimmasta osasta se näkyy ihan mikroilmeissä (tai niiden puutteessa, hah) ja keskustelun flowssa. Toki hienoa jos nämä osallistujat pärjäävät paremmin, mutta aika ruusuisen ja epärealistisen kuvan tämä antaa. Esimerkiksi työpaikan saaminen on melkoisen paljon haastavampaa, jos autismi näkyy vuorovaikutuksessa. 

Kionalla oli ennen tiktok-tili, jossa oli ihan normaali. Sitten katosi hetkeksi ja tuli takaisin autismivaikuttajana. Toki kyse voi olla oikeasti unmaskauksestakin, mutta aiemmat videot nähneenä, jäi vähän kummallinen kuva. Ihan varmasti ainakin osa piirteistä on diagnoosilistasta omaksuttua, vaikka onkin ihan selvää, että haasteita hänellä on.

Vierailija kirjoitti:

Kionalla oli ennen tiktok-tili, jossa oli ihan normaali. Sitten katosi hetkeksi ja tuli takaisin autismivaikuttajana. Toki kyse voi olla oikeasti unmaskauksestakin, mutta aiemmat videot nähneenä, jäi vähän kummallinen kuva. Ihan varmasti ainakin osa piirteistä on diagnoosilistasta omaksuttua, vaikka onkin ihan selvää, että haasteita hänellä on.

Mietin, että onko hänestä tullut tuollainen autistisen oloinen tuon uupumuksen myötä? Hänen äitinsähän sanoi, että uupumuksen myötä Kionan toimintakyky romahti.

Tuossa ohjelmassa Kiona tuntuu eniten sellaiselta strereotypiselta autistilta, mutta vaikeahan sitä on tietysti tietää mistä se johtuu.

Itselläni on lähipiiristä kokemus nuoresta, josta tuli masennuksen myötä autistisen oloinen ja autistisia piirteitä olemiseen sekä käytökseen, mutta vaikea sanoa onko se masennuksesta johtuvaa, vai masentuiko ja uupuiko hän nimenomaan siksi kun ei jaksanut enää feikata ja esittää? Hänellä ei siis ole mitään diagnoosia eikä itse miellä itseään autistiksi, mutta lähipiiri pitää häntä aika autistisena. Ei ole enää edes masentunut, eli on iloisena ja sosiaalisenakin sellainen autistisia piirteitä omaava. 

Ympäristöön panostaminen auttaisi tosi montaa noista paljon. Turhan tavaran karsiminen ja kodin pitäminen siistimpänä ja jopa minimalistisena auttaa aika paljon ylikuormitukseen, neurotyypillisilläkin. Toki alkupanostus on haastava, mutta jos sen yli pääsee, apu on valtava. Kionan tekemät harjoitukset ovat myös esimerkki siitä, miten itseään voi auttaa.

Nyt katson näitä jäljellä olevia jaksoja oikein tietoisesti nuita koteja tarkastellen, ja kyllä naurattaa tuo yksi viesti.

Ainoastaan Maunon perheen Kruununhaan kodissa on havaittavissa sellaista vasemmistolaista arkisuutta ja tosiaan paljon kirjoja, mutta ei kyllä minkäänlaisia elämänhallinnallisia ongelmia ole aistittavissa hänen perheestä sen enempää kuin muistakaan. 

Aadan kotia näkyy nyt enemmänkin, ja siellä on tosi valkoista ja siistiä (samoin perheen autossa), minkä pitäisi kelvata tuolle kirjoittajalle peukuttelijoineen. Aadan perheen tilusten rakennusten katot kyllä täynnä isoja aurinkopaneeleita, mikä on varmaan liian hippiä ja tiedostavaa? Kitaroita oli myös useampi, sekin aika epäilyttävää..

Tästähän tuli huvittavaa tästä loppujaksojen katsomisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ympäristöön panostaminen auttaisi tosi montaa noista paljon. Turhan tavaran karsiminen ja kodin pitäminen siistimpänä ja jopa minimalistisena auttaa aika paljon ylikuormitukseen, neurotyypillisilläkin. Toki alkupanostus on haastava, mutta jos sen yli pääsee, apu on valtava. Kionan tekemät harjoitukset ovat myös esimerkki siitä, miten itseään voi auttaa.

Kenellä heistä on ympäristössä turhaa tavaraa? Ymmärrätkö, että esimerkiksi kulttuurin ja taiteen akateemisilla on eri tyyppinen estetiikka kuin ekonomeilla?

Ja ylipäätään ihmisillä, ei kaikki halua sitä sun minimalistista kotia, missään nimessä. 

Ilmeisesti on niin, että ihmiset ovat tottuneet katsomaan telkkarista sisustusohjelmia kodeista, joissa on kaikki valkoista ja kliinistä kuin jossain laboratoriossa. Kirjat ovat nykynuorten kodeissa harvinaisuuksia, joten kirjahylly näyttää heidän silmiinsä epäsiistiltä, vaikka olisi kuinka nätisti järjestyksessä jne. Olen itse autistinen ja en edes kiinnittänyt huomiota näiden ohjelmassa esiintyvien henkilöiden koteihin kun keskityin niin kovasti kuuntelemaan mitä heillä oli sanottavaa.

Kionan isä hienosti mukana lapsensa elämässä. :)

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti on niin, että ihmiset ovat tottuneet katsomaan telkkarista sisustusohjelmia kodeista, joissa on kaikki valkoista ja kliinistä kuin jossain laboratoriossa. Kirjat ovat nykynuorten kodeissa harvinaisuuksia, joten kirjahylly näyttää heidän silmiinsä epäsiistiltä, vaikka olisi kuinka nätisti järjestyksessä jne. Olen itse autistinen ja en edes kiinnittänyt huomiota näiden ohjelmassa esiintyvien henkilöiden koteihin kun keskityin niin kovasti kuuntelemaan mitä heillä oli sanottavaa.

Vai viitattiinko enemmän stereotyyppiseen wannabe kulttuurikodin pakollisiin Lundioihin kaikkine lukenemattomine kirjoneen.

Vierailija kirjoitti:

Ei pahalla, mutta mulla ei kestäisi hermot Aadan kanssa. Oonko ainoa? 

Et. Miehen kanssa just eilen sanottiin molemmat samaa kun katsottiin pari jaksoa. Toisaalta aikaansaava ja sosiaalisen oloinen tyyppi, toisaalta sarkastinen, vit tuileva ja äksyilevä pikkulapsi. Vanhemmat kulkevat munankuorilla ja tekevät mitä tytär käskee, varmaan raivokohtauksia välttääkseen.

Voisiko please joku nyt heti kertoa, mitä Aada tarkoitti ekassa jaksossa kertoessaan harrastuksistaan että harrastaa erilaistein leipäsettien kierrättämistä tjsp.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristöön panostaminen auttaisi tosi montaa noista paljon. Turhan tavaran karsiminen ja kodin pitäminen siistimpänä ja jopa minimalistisena auttaa aika paljon ylikuormitukseen, neurotyypillisilläkin. Toki alkupanostus on haastava, mutta jos sen yli pääsee, apu on valtava. Kionan tekemät harjoitukset ovat myös esimerkki siitä, miten itseään voi auttaa.

Kenellä heistä on ympäristössä turhaa tavaraa? Ymmärrätkö, että esimerkiksi kulttuurin ja taiteen akateemisilla on eri tyyppinen estetiikka kuin ekonomeilla?

Ja ylipäätään ihmisillä, ei kaikki halua sitä sun minimalistista kotia, missään nimessä. 

Kaikilla noista on ylimääräistä tavaraa tasoilla jne, eikä erityisen siistiä. Ei kyse ole mistään estetiikasta, vaan siitä että tavaran vähentäminen helpottaa aistikuormitusta ja myös toiminnanohjausta, kun valinnanvaraa esim. astioissa, vaatteissa jne on vain vähän. Toki ovat niin nuoria, että vanhempien säännöillä mennään. Mutta tulevaisuutta ajatellen.

Omat nepsypiirteeni helpottivat huomattavasti, kun aloin olemaan tarkempi ympäristöstäni. Samoin rutiinit ja muut tottumukset pitää laittaa kuntoon itselle sopivalla tavalla.