Peruskoululaisia ahdistaa, eivät käy koulussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen "vasta" kolmekymppinen, mutta mielestäni yleiset asenteet lastenkasvatukseen ovat muuttuneet. Omassa lapsuudessani ja kaveripiirissäni vanhemmat olivat aika tiukkoja ja huutivatkin lapsilleen ja oli ilmiselvää että aikuisia kunnioitetaan. Nykyisin sitten omat lapsia saaneet kaverini ovat ns. kavereita omille lapsilleen ja yleinen ajatus tuntuu olevan että lapsi menee rikki jos lapselle asettaa rajoja tai on liian jämäkkä. 

Minua muuten ahdisti jo lapsena enkä olisi halunnut mennä kouluun, mutta sinnehän mentiin sillä vanhempia pelkäsi sen verran ettei tullut mieleen olla menemättäkään. :D

Ei kai nyt tuolloin enää mitenkään tyypillisesti huudettu lapsille? Olen suht samanikäinen kuin sinä ja minusta tuollaiset vanhemmat olivat silloin poikkeus samalla tavalla kuin nytkin, kun niitä näkee julkisilla paikoilla. 

Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Ihan joka tenavalle joutuu joskus tiukkaan sävyyn sanomaan ja joskus jopa huutamaan. Se kuuluu kasvatukseen, että lapselle kerrotaan, mikä on oikein ja mikä väärin ja miten täällä maailmassa toimitaan. Jos lapsi esim. lyö toista lasta, niin kyllä silloin on suorastaan toivottavaa, että vanhempi älähtää tosissaan ja äkäisesti, eikä vain sanoita lempeästi tunteita.

Suomessa on oppivelvollisuus. Vanhemman tehtävä on huolehtia, että lapsi käy koulua ja tarvittaessa ipana vaikka kannetaan kouluun. Jos koulu ei teidän perheelle sovi, niin sitten vanhemmat ottavat lapsen kotiopetukseen ja opettavat lasta itse.

Se on hyvä pitää mielessä, että jos lapsi ei käy koulua, hänet jätetään yleensä luokalleen ja mikäli tilanne jatkuu, niin sosiaalitoimi huostaanottaa lapsen. Ja kyllä, näin käy ihan oikeasti, eli niitä rajoja pitää asettaa. Se on vanhemman tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni lapsi ei kohtaa "oikeaa maailmaa" vaatimuksineen, vaan saa kotona olla sellainen kuin on, vanhemmat myötäelää ja helikopteroi, ei tarjoa epämukavuusalueita. Tulos on ettei lapsi kestä mitään tylsempää asiaa vaan ahdistuu. 

 

Keskiluokkaiset, ns. hyvät perheet hyysäävät lapsensa pilalle. Koko maailma pyörii lapsen ehdoilla, taaperolta kysytään mitä tämä haluaa syödä, jne.

Juuri eräs maisterismies syötti ravintolassa 5-vuotiasta pöydän alle lässytellen lapselle ja kehuen joka suupalan jälkeen.

Kyllä lapselta voi kysyä mitä hän haluaisi syödä. Mikä siinä on ongelma? Aina vain ei saa sitä mitä haluaa. Siinä on se ero

Niinpä, tämä olikin pointtini. Kaverivanhemmat neuvottelevat kaikest

Mihin niitä lapsia kasvatetaan? Miehityssotaan? Miksei saisi valita mitä syö kun ei meillä ole mitään puutetta? Mä olin lapsena tosi valikoiva syöjä, enkä koskaan ole voinut tätä pakottamista ymmärtää. Yleensä vieläpä pakotettiin syömään ruoka-aineita, joita tuskin ensimmäisenä varastoitaisiin ensimmäisenä kriisitilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en yhtään ihmettele. Mun mielestä peruskoulu oli aivan älyttömän ahdistava paikka jo 2000-luvun alussa, sai joka päivä tsempata itsensä sinne. Jos nykynuoret ymmärtävät jäädä pois ja siten lähettää hätähuutoja sen sijaan että vuosikausia käsittelevät niitä traumoja, niin minusta se on vain hyvä asia. 

Kyllä ehdottomasti tarvitsemme tähän maahan kipeästi kaltaisiasi elämänkalluja lisää.

Peruskoulu on ihan normaali paikka ja ei siellä ole tarkoituskaan olla aina kivaa. Ei ole töissäkään. Se on elämää ja elämään kuuluu myös ikätasoisia velvollisuuksia. Joka asiasta ei tarvitse ahdistua. Normaali lapsi ja nuori ei ahdistu koulusta. Jotain on ihmisessä joko kasvatettu pieleen tai sisäsyntyisesti pielessä jos tavallinen elämä on liikaa.

Ehdottomasti. Maailmaan tarvitaan lisää ihmisiä jotka haukkuvat toisia keskustelupalstoilla. 

Etsikää syyt koulumaailmasta, kouluterveydenhuollosta. 

Koululääkärit huomauttelee tylysti ylipainosta, vaatii harrastuksiin, vaatii samankaltaisuutta muiden kanssa. Ei saa olla erilainen kuin muut, vaan sulautua samaan muottiin koko ryhmän kanssa. Miettikää, jos teidän pitäisi olla vaikka kiinnostunut laskuvarjohypyistä, koska kaikki muut työkaverinnekin on.

Olisi pakko harrastaa jääkiekkoa, koska työkaverinnekin tekee niin. 

Ylipainosta työterveyslääkäri paasaisi joka kerta. Kyllä nyt on elämäntavoissa vikaa, kuinka koko muu perhe on hoikkia, harrastavatko he jääkiekkoa? 

Pitkät lainausketjut eivät toimi.

Joo, kasarilla kyllä joutui koulusta paljon lintsaavat koulukotiin.

Minunkin luokaltani yksi kouluun välinpitämättömästi suhtautuva ja tunnilla häiriköivä poika kävi 9. luokan Pohjolan Poikakodissa Muhoksella. Hän ei ollut edes rikollinen eikä mitenkään paha tai ilkeä.

Nykyään ko. laitos tunnetaan paikkana, johon lähetetään erittäin vaikeat tapaukset, joiden kanssa lastensuojelu ei muualla ole pärjännyt, sinne ei todellakaan joudu pelkästä lintsaamiesta eikä muutenkaan 1. huostaanoton jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kotona ei ole vaadittu yhtään mitään. Ei kotitöitä, ei kouluun panostamista, ei sinnikkyyttä, tylsyydensietoa, pitkäjänteisyyttä,  mielikuvituksen käyttöä, lukemista jne. Kuten tulee joku töppäily, vanhemmat sättivät kyllä kaikki mahdolliset muut tahot ja penäävät päitä pölkylle. Vika ei koskaan voi olla omassa lapsessa. Puolesta passataan kaikki ja joka inahduksesta hössätään ja sanoitetaan tunteita. Lapset oppivat monitoroimaan kaiken aikaa tuntemuksiaan ja heti kun on tylsää tai vaaditaan jotain, alkaa ahdistaa. Siitä sitten ahdistuskorttia heilutellen kouluun, rimaa lasketaan, eriytetään, passataan ja saadaan taas erityiskohtelua. Voimat riittävät vain kaikkeen itselle mieluisaan, tiktokkia ja pelejä jaksetaan kyllä tollottaa.Kierre on valmis.

Lapset pitää saada takaisin perusasioiden äärelle. Lakiin somekielto peruskouluikäisille. Kouluihin takaisin oppilaan velvollisuudet, luokallejättö, ulkoa opettelu, kauno jne. Laps

Tämä! Lapsilta ei tosiaan edellytetään nykyään mitään. Huomaa jo päiväkodissa. Maanitellaan ja neuvotellaan, puetaan vielä eskarilaisiakin, lasten kädentaidot on heikot, sosiaaliset taidot myös, samoin sanavarasto, eivät jaksa edes satuja kuunnella. Ihan kuin lasten kanssa ei olisi tehty mitään. Osa on aivan zombeja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen "vasta" kolmekymppinen, mutta mielestäni yleiset asenteet lastenkasvatukseen ovat muuttuneet. Omassa lapsuudessani ja kaveripiirissäni vanhemmat olivat aika tiukkoja ja huutivatkin lapsilleen ja oli ilmiselvää että aikuisia kunnioitetaan. Nykyisin sitten omat lapsia saaneet kaverini ovat ns. kavereita omille lapsilleen ja yleinen ajatus tuntuu olevan että lapsi menee rikki jos lapselle asettaa rajoja tai on liian jämäkkä. 

Minua muuten ahdisti jo lapsena enkä olisi halunnut mennä kouluun, mutta sinnehän mentiin sillä vanhempia pelkäsi sen verran ettei tullut mieleen olla menemättäkään. :D

Ei kai nyt tuolloin enää mitenkään tyypillisesti huudettu lapsille? Olen suht samanikäinen kuin sinä ja minusta tuollaiset vanhemmat olivat silloin poikkeus samalla tavalla kuin nytkin, kun niitä näkee julkisilla paikoilla.&nb

 

Kummasti harvoin kuulen ammattikasvattajien huutavan. Jotenkin saavat tuon kaiken selväksi ilmankin sitä. 

Vaikka minua ahdisti ja turhautti tietyt asiat koulussa, silti kävin siellä. Miten nuo pärjää työelämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka minua ahdisti ja turhautti tietyt asiat koulussa, silti kävin siellä. Miten nuo pärjää työelämässä?

Eipä mua ainakaan koskaan ole työelämässä ahdistanut yhtä paljon kuin koulussa. Helpompaa verrattuna peruskouluun, jo lukio oli oikein mukavaa pienestä stressistä huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olin 80-90-luvulla pois koulusta 150-200 tuntia/lukukausi kiusaamisen vuoksi. Ketään ei huolestuttanut.

Itekin olin 80-luvun alussa yläasteella aika paljon poissa, en kiusaamisen takia vaan koska tietyt tunnit ei kiinnostaneet. Lähdin kaupungille chillaamaan.

Muistakaa, myös opettaja voi olla kiusaaja. Lapsi voi pelätä myös opettajaa. Vähättely, henkinen väkivalta, toisten edessä nolaaminen. Lapsen itsetunnon heikentäminen. 

Opettajan stressi, masennus, alkoholsmi, narsismi, työpaineet. 

Niin opettajat kuin kouluterveydenhuolto myös voi olla kiusaaja. Ja kuka näiden lasten kanssa näkee usein. Koulupsykologi, terkat, koululääkäri. He kaikki ovat ihmisiä ja heistä joku voi olla kiusaaja, ankeuttaja. Jos jossakin koulussa on useampia kouluja käymättömiä, olisi syytä pohtia myös tätä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni lapsi ei kohtaa "oikeaa maailmaa" vaatimuksineen, vaan saa kotona olla sellainen kuin on, vanhemmat myötäelää ja helikopteroi, ei tarjoa epämukavuusalueita. Tulos on ettei lapsi kestä mitään tylsempää asiaa vaan ahdistuu. 

 

Keskiluokkaiset, ns. hyvät perheet hyysäävät lapsensa pilalle. Koko maailma pyörii lapsen ehdoilla, taaperolta kysytään mitä tämä haluaa syödä, jne.

Juuri eräs maisterismies syötti ravintolassa 5-vuotiasta pöydän alle lässytellen lapselle ja kehuen joka suupalan jälkeen.

Kyllä lapselta voi kysyä mitä hän haluaisi syödä. Mikä siinä on ongelma? Aina vain ei saa sitä mitä haluaa. Siinä on se ero

Niinpä, tämä oli

Kyse on kasvatuksesta. Jos aina kyselet mitä haluaa ja tarjoat vain mieleisiä vaihtoehtoja, lapsi tottuu siihen. Koulussa nämä lapset ovat sietämättömiä. Juuri niitä, jotka ahdistuvat heti kun joku asia ei sitten olekaan mieleistä. En tykkää, en halua, onko pakko, miksi on pakko, mun äiti sanoi ettei oo pakko. En halua luistella, en halua salaattia, en halua uida, en kirjoittaa ainetta, en opiskella ruotsia, laittaa ulkohousuja, olla ton pari, tulla kahdeksaksi... Eikä mun ole pakko kun äitikin sanoi niin. Ja äitihän toki kouluun soittaa ja hankkii joltain terapeutilta lausunnon, että ei kasin aamuja meidän Adalle, hän ei kestä niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona ei ole vaadittu yhtään mitään. Ei kotitöitä, ei kouluun panostamista, ei sinnikkyyttä, tylsyydensietoa, pitkäjänteisyyttä,  mielikuvituksen käyttöä, lukemista jne. Kuten tulee joku töppäily, vanhemmat sättivät kyllä kaikki mahdolliset muut tahot ja penäävät päitä pölkylle. Vika ei koskaan voi olla omassa lapsessa. Puolesta passataan kaikki ja joka inahduksesta hössätään ja sanoitetaan tunteita. Lapset oppivat monitoroimaan kaiken aikaa tuntemuksiaan ja heti kun on tylsää tai vaaditaan jotain, alkaa ahdistaa. Siitä sitten ahdistuskorttia heilutellen kouluun, rimaa lasketaan, eriytetään, passataan ja saadaan taas erityiskohtelua. Voimat riittävät vain kaikkeen itselle mieluisaan, tiktokkia ja pelejä jaksetaan kyllä tollottaa.Kierre on valmis.

Lapset pitää saada takaisin perusasioiden äärelle. Lakiin somekielto peruskouluikäisille. Kouluihin takaisin oppilaan velvollisuud

Kurin puute on huono asia. Ennen opettaja oli auktoriteetti jota toteltiin, noustiin pulpetista ylön kun vastattiin. Silloin myös opittiin kun oli pakko oppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona ei ole vaadittu yhtään mitään. Ei kotitöitä, ei kouluun panostamista, ei sinnikkyyttä, tylsyydensietoa, pitkäjänteisyyttä,  mielikuvituksen käyttöä, lukemista jne. Kuten tulee joku töppäily, vanhemmat sättivät kyllä kaikki mahdolliset muut tahot ja penäävät päitä pölkylle. Vika ei koskaan voi olla omassa lapsessa. Puolesta passataan kaikki ja joka inahduksesta hössätään ja sanoitetaan tunteita. Lapset oppivat monitoroimaan kaiken aikaa tuntemuksiaan ja heti kun on tylsää tai vaaditaan jotain, alkaa ahdistaa. Siitä sitten ahdistuskorttia heilutellen kouluun, rimaa lasketaan, eriytetään, passataan ja saadaan taas erityiskohtelua. Voimat riittävät vain kaikkeen itselle mieluisaan, tiktokkia ja pelejä jaksetaan kyllä tollottaa.Kierre on valmis.

Lapset pitää saada takaisin perusasioiden äärelle. Lakiin somekielto peruskouluikäisille. Kouluihin takaisin oppilaan velvollisuud

Alapeukuttajan mukula vissiin juuri tämmöinen. Usein se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Itseohjautuvuus ja itsearviointi opetuksessa on yksi valtava huti.

Osa ei pysty tähän edes aikuisena, alakoululaisena ei kukaan.

Erityisen tuhoisaa tällainen on lieville nepsyongelmaisille, jotka pärjäsivät vanhassa opettajavetoisessa ja strukturoidussa ympäristössä mainiosti.

Minun nuorin tyttäreni on takuulla lievä asperger(kieltäytyi tutkimuksista,  joten asiasta ei ole varmuutta), hän vihasi peruskoulun alaluokilla siirtymistä avoimeen oppimisympäristöön. 

Palataanpa tähän keskusteluun, kun oma lapsesi on murrosiässä :D Mä olin yhtä idealistinen aikanaan.

 

Se alakoululainen on melkein 12-vuotias ja murrosikä kyllä alkanut. Jos lasta ahdistaa joku asia, siitä jutellaan yhdessä ja pohditaan, että mikä auttaisi. Ja se koulusta pois jääminen ei ole vaihtoehto. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, että sanoo lapselle, että tässä maailmassa on vaan pärjättävä. Voin olla tukena ja mukana miettimässä keinoja, joilla pärjää paremmin ja joilla ahdistus ja muut ikävät tunteet selätetään ja niitä siedetään. Itse en ainakaan näe vaihtoehtona, että elätän lastani loppuelämän tai että annan tämän heittäytyä yhteiskunnan varaan jo nuorena. Meillä puhutaan ahdistuksesta avoimesti. Siitä, että minua ja isäänsä ahdistaa välillä työt todella paljon. Ja välillä maailman tilanne. Mutta silti toimitaan tässä maailmassa. Ja että joskus on vain rämmittävä paskan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni lapsi ei kohtaa "oikeaa maailmaa" vaatimuksineen, vaan saa kotona olla sellainen kuin on, vanhemmat myötäelää ja helikopteroi, ei tarjoa epämukavuusalueita. Tulos on ettei lapsi kestä mitään tylsempää asiaa vaan ahdistuu. 

 

Keskiluokkaiset, ns. hyvät perheet hyysäävät lapsensa pilalle. Koko maailma pyörii lapsen ehdoilla, taaperolta kysytään mitä tämä haluaa syödä, jne.

Juuri eräs maisterismies syötti ravintolassa 5-vuotiasta pöydän alle lässytellen lapselle ja kehuen joka suupalan jälkeen.

Kyllä lapselta voi kysyä mitä hän haluaisi syödä. Mikä siinä on ongelma? Aina vain ei saa sitä mitä haluaa. Siinä on

 

Minusta ruoka on yksi asia, kaikki muu on toinen. Ei mua kotona pakotettu syömään, mutta opetettiin että kun ollaan vierailla niin siellä ei voi olettaa saavansa toista ruokaa vaan sitten pitää kohteliaasti jättää syömättä. Mikä ongelma siinä on? 

Vierailija kirjoitti:

Itseohjautuvuus ja itsearviointi opetuksessa on yksi valtava huti.

Osa ei pysty tähän edes aikuisena, alakoululaisena ei kukaan.

Erityisen tuhoisaa tällainen on lieville nepsyongelmaisille, jotka pärjäsivät vanhassa opettajavetoisessa ja strukturoidussa ympäristössä mainiosti.

Minun nuorin tyttäreni on takuulla lievä asperger(kieltäytyi tutkimuksista,  joten asiasta ei ole varmuutta), hän vihasi peruskoulun alaluokilla siirtymistä avoimeen oppimisympäristöön. 

Nepsynä vain sanoa vihanneeni sitä opettajavetoista koulua, enkä todellakaan pärjännyt mainiosti kuin korkeintaan arvosanojen osalta. Paljon mukavempaa oli, kun ala-asteen lopussa saatiin laiska opettaja joka antoi opiskella kavereiden kanssa itsenäisesti. Numeroni pysyivät samana, hyvinvointi koheni. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olin 80-90-luvulla pois koulusta 150-200 tuntia/lukukausi kiusaamisen vuoksi. Ketään ei huolestuttanut.

Itse lintsasin yläasteella 90-luvulla niin paljon kuin arvioin menevän läpi. Väärensin huoltajan allekirjoitukset jne. Koko yläasteen ajan se ympäristö ja ihmiset ahdisti niin paljon. Jos olisin ollut rohkea, olisin vaan kertakaikkiaan kieltäytynyt kaikesta ja käynyt kotikoulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni lapsi ei kohtaa "oikeaa maailmaa" vaatimuksineen, vaan saa kotona olla sellainen kuin on, vanhemmat myötäelää ja helikopteroi, ei tarjoa epämukavuusalueita. Tulos on ettei lapsi kestä mitään tylsempää asiaa vaan ahdistuu. 

 

Keskiluokkaiset, ns. hyvät perheet hyysäävät lapsensa pilalle. Koko maailma pyörii lapsen ehdoilla, taaperolta kysytään mitä tämä haluaa syödä, jne.

Juuri eräs maisterismies syötti ravintolassa 5-vuotiasta pöydän alle lässytellen lapselle ja kehuen joka suupalan jälkeen.

Kyllä minä olen kysynyt taaperoilta, mitä he haluavat syödä. Aivan järkevä kysymys nykymaailmassa, missä on vaihtoehtoja saatavilla. Etenkin esikoinen oli hyvin perso hyvälle ruoalle. Nykyään hän on teini-ikäinen ja harrastaa ruoanlaittoa, kokkaa koko perheelle pari kertaa viikossa ja etsii meille uusia reseptejä.

Sitten muissa asioissa on välillä pitänyt ragetakin. Ajatus, että lapselle pitäisi olla johdonmukaisesti tiukka tai johdonmukaisesti hemmotteleva, on täysin luonnonvastainen. Emme me mitään robotteja ole. Jokainen kasvatussuhde on ihmissuhde. Lasta ei saa rangaista tietämättömyydestä tai kehittymättömyydestä, mutta jos hän tieten tahtoen tekee väärin, pitää hänen oppia, mitä se inhimillisessä kanssakäymisessä tarkoittaa. Vaikka lasta rakastaisi kuuhun ja takaisin - kuten rakastaakin - voi lapselle joskus suuttua.