Peruskoululaisia ahdistaa, eivät käy koulussa

Vierailija kirjoitti:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/koulupoissaolot-rajahtivat-kasiin-j…

Näitä oli pari vuotta sitten 100 000. Tuntuu, että ilmiö kasvaa. Pandemia tuskin syy. 

Koronasta se alkoi. Että oli helpompi vain jäädä kotiin.

100: ehkä sinulta meni pointti ohi. Lapsi oppii nopeammin pääsemään ohi kivuista ja pettymyksistä, kun joku huomaa ne kohtuullisissa määrin. En minäkään tule kertomaan sinulle, että ei sun selkä voi kovin kipeä olla, miksi aikuisen pitäisi tehdä samaa lapselle? Pääpointti on huomata, kysyä ja kuunnella. Joku nokkonen sattuu aika helkutisti mutta menee nopeasti ohi. Aikuinen voi kertoa tämän, mutta aikuinen ei voi kertoa, että ei sinuun nyt satu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en yhtään ihmettele. Mun mielestä peruskoulu oli aivan älyttömän ahdistava paikka jo 2000-luvun alussa, sai joka päivä tsempata itsensä sinne. Jos nykynuoret ymmärtävät jäädä pois ja siten lähettää hätähuutoja sen sijaan että vuosikausia käsittelevät niitä traumoja, niin minusta se on vain hyvä asia. 

Kyllä ehdottomasti tarvitsemme tähän maahan kipeästi kaltaisiasi elämänkalluja lisää.

Peruskoulu on ihan normaali paikka ja ei siellä ole tarkoituskaan olla aina kivaa. Ei ole töissäkään. Se on elämää ja elämään kuuluu myös ikätasoisia velvollisuuksia. Joka asiasta ei tarvitse ahdistua. Normaali lapsi ja nuori ei ahdistu koulusta. Jotain on ihmisessä joko kasvatettu pieleen tai sisäsyntyisesti pielessä jos tavallinen elämä on liikaa.

Voisitko olla vielä vähän yli

Huonolla kasvatuksella lapsesta ei tule likinäköistä. Mutta huonolla curling-kasvatuksella saat kyllä kaikista velvollisuuksista ja pienistäkin vaatimuksista ja pettymyksistä ahdistuvan nuoren aikaiseksi. Nykylapset eivät kestä mitään. Väitän, että johtuu siitä, että loputtomiin joustetaan, yksilöllistetään, ymmärretään ja annetaan periksi. Kukapa ei sitä hyödyntäisi jos oppii, että sillä voi välttää tylsiä hommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/koulupoissaolot-rajahtivat-kasiin-j…

Näitä oli pari vuotta sitten 100 000. Tuntuu, että ilmiö kasvaa. Pandemia tuskin syy. 

Koronasta se alkoi. Että oli helpompi vain jäädä kotiin.

Totta. Oman pojan luokalla yksi jäi kotiin, vaikka etäkoulu loppui silloin loppukeväästä 2020. Syynä oli se että äiti pelkäsi niin hysteerisesti koronaa. Muutaman vuoden päästä siitä sitten siirtyivät yläkouluun ja viime vuonna kun olivat seiskalla, niin kuultiin että samaista poikaa ei ole juuri näkynyt koulussa koko vuotena.

Ei täysjärkinen enää pärjää yhteiskunnassa. 

Tiedän alakoululaisen, jolle kukaan perheessä ei sano ei. Isosisko ja vanhemmat vaan myötäilevät kaikkea, jotta välttävät konfliktin. On melkoinen draama queen myös koulussa kavereille ja syyttää kiusaamisesta herkästi. Esim. minun lasta on syytetty tämän ulkopuolelle jättämisestä, kun ei otettu tätä mukaan SuperParkiin vaan otettiin toinen lapsi. Olisi pitänyt ottaa molemmat, vaikka olin luvannut lapselleni mukaan vain yhden kaverin ja tämän toisen kanssa oli sovittu jo monta viikkoa aiemmin. Tämän jälkeen alkoi keksimään kiusaamista kaikesta. Esim. siitä, että lapseni ei voinut olla koulun jälkeen, koska oli menossa mummon kanssa jätskille tai treeneihin. Lista olisi loputon. Mutta voin vain kuvitella miten tällainen lapsi masentuu ja ahdistuu, kun tulee eteen enemmän ja enemmän tilanteita, joissa asiat ei mene niin kuin hän tahtoo. Ja jää varmasti mielummin kotiin, kun siellä kaikki kävelee kananmunakuorilla, että tämä ei räjähdä.

Älypuhelimet pois alaikäisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö kotoa isä?

Isä on sellainen joka osallistuu lapsen elämään.

Kommentti on sikäli turha koska monellakin lapsella "isä" käy vain nukkumassa kotona lapsen nukkuessa.

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimet pois alaikäisiltä.

Yleensäkin koko internet pois alle 16-vuotiailta. Lapsille pelkkää turhuutta ja haittaa.

Olin kaupassa kun äiti päiväkoti-ikäiselle lapselleen kertoi että äiti syö tätä ja mitäs te syötte? Äiti syö tätäkin, mitäs te syötte.

Lapsi oli ihan hiljaa eikä vastannut kysymyksiin.

Pitääkö leikki-ikäisen jo osata valita mitä syö? Mielestäni se on vanhemman tehtävä huolehtia ravitsevasta ruuasta.

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimet pois alaikäisiltä.

Ei se älypuhelinten vika ole. Vanhempi pystyy säätelemään mihin lapsi sillä puhelimellaan pääsee ja jos sitä puhelinta ei osaa käyttää, niin sitten se lähtee tauolle. 

Itse olen ainakin päättänyt ja tehnyt sen lapsillekin selväksi, että jos koulusta tulee yksikin puhelin-merkintä Wilmaan, niin puhelin lähtee lapselta. Ja puhelimiin on asennettu illalla sulkuaika. Klo 22 jälkeen ei nettiin eikä sovelluksiin pääse. Sen jälkeen nukutaan.

Vierailija kirjoitti:

Somessa vietetty aika heikentää sosiaaliset taidot. Siellä tapahtuva kiusaaminen jää piiloon, jolloin nuori kärvistelee yksin vaikeiden tunteiden kanssa. Tilanne on todella huono, kävin sen itse toteamassa, kun olin yläkoululla töissä. Ei pystynyt jäämään, liian voimaton olo tuli itselle. Ja olin siis oppilashuollon puolella, eli muitakin työpaikkoja minulle löytyy. Mutta surulliseksi vetää.

Siinä taas joku ahdistuva lumihiutale. Jos kuulet, että lasta tai nuorta kiusataan netissä, niin puutut asiaan. Otat kiusatun ja kiusaajien vanhempiin yhteyttä ja puhuttelet koko sakin. Tarvittaessa tehdään rikosilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Somessa vietetty aika heikentää sosiaaliset taidot. Siellä tapahtuva kiusaaminen jää piiloon, jolloin nuori kärvistelee yksin vaikeiden tunteiden kanssa. Tilanne on todella huono, kävin sen itse toteamassa, kun olin yläkoululla töissä. Ei pystynyt jäämään, liian voimaton olo tuli itselle. Ja olin siis oppilashuollon puolella, eli muitakin työpaikkoja minulle löytyy. Mutta surulliseksi vetää.

Siinä taas joku ahdistuva lumihiutale. Jos kuulet, että lasta tai nuorta kiusataan netissä, niin puutut asiaan. Otat kiusatun ja kiusaajien vanhempiin yhteyttä ja puhuttelet koko sakin. Tarvittaessa tehdään rikosilmoitus.

Ole hyvä ja hoida homma, jos se noin yksinkertaista mielestäsi on.

Vierailija kirjoitti:

Some ja kiusaaminen. Ei tällaista vielä 15v sitten ollut.

Somea ei ollut, mutta kiusaamista oli. 

Kiusaaminen oli jopa entisaikoina yleisempää ja raaempaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, myös opettaja voi olla kiusaaja. Lapsi voi pelätä myös opettajaa. Vähättely, henkinen väkivalta, toisten edessä nolaaminen. Lapsen itsetunnon heikentäminen. 

Opettajan stressi, masennus, alkoholsmi, narsismi, työpaineet. 

Niin opettajat kuin kouluterveydenhuolto myös voi olla kiusaaja. Ja kuka näiden lasten kanssa näkee usein. Koulupsykologi, terkat, koululääkäri. He kaikki ovat ihmisiä ja heistä joku voi olla kiusaaja, ankeuttaja. Jos jossakin koulussa on useampia kouluja käymättömiä, olisi syytä pohtia myös tätä. 

Avartava kirjoitus.Tätä olen pohtinut usein, se kiusaaja voi olla myös koulun aikuinen.Olen itse ollut koululla käymässä, odotin luokan oven takana, ovi oli raollaan,  ope päästeli tulemaan oppilailla moitteita, todella epäkunnioittavasti.

Tiesin tuon open ja hänen tyyli puhua vanhemmille oli erityylinen.

Samoin koulun aikuisten yhteishenki heijastuu oppilaisiin.Huono johtaja, jota osa opeista aristelee, ei voi olla hyväksi.Tyyppi on kovin vihaisen oloinen ja syyttelee aina muita.Ei ole alueella pidetty ja koululla isoja probleemia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki woke, seksin tyrkyttäminen, sukupuolien hämärtäminem ym vastaava sotkee viimeisetkin ajatukset teinien ja vasta kehittyvien lasten mielissä. Kouluissa pitäisi palata perusasioihin. 

En tiedä onko meillä vain käynyt tuuri, mutta lapsen koulussa ei ole tullut mitään tällaista vastaan. Somessa ehkä tulisi, jos olisi kiinnostunut sellaisesta sisällöstä. 

Lapsia ei enää pystytä pakottamaan kouluun jos ne eivät sinne halua mennä. Vielä parikymmentä vuotta sitten tilanne oli toinen, ja silloin kouluun joko mentiin tai itkettiin ja mentiin.

Käytännössä oppivelvollisuus on enää vain teoreettinen velvollisuus, lapsi pystyy kieltäytymään siitä jos haluaa.

Osa johtuu varmasti juurikin kiusaamisesta ja some lasten käsissä ei helpota tätä. Kiusaamista on toki ollut aina ja varmasti ahdistustakin, mutta pääosin kiusaaminen ym. ei päässyt seuraamaan samalla tavalla kotiin kuin nykyään ja kiusaamiseen oli helpompi puuttua. Somen kautta myös helppo levittää kuvia, videoita, editoida niitä ja levittää julkiseenkin mediaan eikä kerran esim. johonkin snäppiryhmään laitettuakaan saada pois (ihmiset tallentaa ja levittää eteenpäin). 

 

Vanhemmat ei myöskään seuraa oikeasti mitä ne omat kultamussukat tekee puhelimillaan tai mitä siellä tapahtuu vaikkei se oma muksu olisi suoraan osallinen mihinkään. Luotetaan family linkeihin pienempien kohdalla ja oletetaan että se riittää. Sitten ihmetellään neuvottomina paineita ja lisääntyneitä mt-ongelmia ja sinne kuoppaan on jo astuttu niin sieltä ei enää noustakkaan. Lapsille ja teineille annettu liikaa käsiksi vehkeitä joita ei osata käyttää asianmukaisesti. 

 

Tähän sitten päälle vielä jo aiemmin mainittu seikka ettei myöskään nykypäivän muksuille jakseta opettaa vastuuta ja omatoimisuutta ikätason mukaisesti. Varmaan ahdistaa kun ne kullannuput kuskataan kouluun, ei vaadita pitkäjänteisyyttä ja opeteta elämän perusasioita. Sitten kun ne läsähtää naamalle kertalaakista niin ei ole välineitä käsitellä niitä > ahdistus. Sinänsä ihan luonnollinen reaktio. 

 

Lisäksi vielä nykypäivän ylenpalttinen mt-ongelmien nostaminen jalustalle. Siihen ei suhtauduta enää sairautena vaan siitä tehdään jo identiteetti. Tästä oli hyvä juttu jokin aika sitten. Jos lapsella tai nuorella on fyysinen sairaus, sen kanssa opitaan elämään eikä jäädä tuleen makaamaan ja hyväksytään että se on vaan osa elämää, se on toki ikävää, mutta se ei tarkoita sitä että koko elämä on pilalla ja eletään omanlaista normaalia elämää sen kanssa. Mielenterveysasioissa taasen käy monella niin, että luodaan koko elämä sen pohjalle, ei pystytä siihen eikä tähän koska minulla on se ja se ongelma, en suoriudu tästä ja tuosta koska on sitä ja tätä vs vaikka minulla ei jalat toimi normaalisti, voin silti tehdä sitä ja tätä ja tuota. 



Meille iskostetaan nykyään että ahdistus, jännitys ja muut negatiiviset tunteet kielii aina jostakin syvemmästä ongelmasta vaikka ne ovat ihan normaaleja tuntemuksia. On normaalia jännittää uusia asioita, on normaalia että joskus voi jopa ahdistaakin. Ne ei tarkoita silti mielenterveydenhäiriötä. Kuinka monella nuorella normaalit tuntemukset on muunnettu sairaudeksi tai kuinka monella lopulta sairaus on kehittynyt oikeasti koska normaaleista asioista tehtiin epänormaaleja? Negatiivisia tunteita pitää kuitenkin elämässä pystyä sietämään jos täällä meinaa pärjätä, mutta jos siihen ei opeteta niin ei ihmekään että ahdistaa. 

 

120 jatkaa vielä:

Tämä ei kuitenkaan toki tarkoita sitä pitäisi palata vanhaan hyvään aikaan että tunteista ei puhuta ja ei opetettaisi tunnekasvatusta. Siinä kuitenkin mennään pieleen kun lapselle negatiivinen tunne puretaan antamalla periksi siinä mistä harmistus johtuu. On ok harmistua ikätasoisesti, mutta sitten opetellaan että nyt asia menee näin ja selitetään miksi. Ja tarvittaessa riippuen mikä tilanne ja missä poistutaan rauhoittumaan muualle ja palataan takaisin kun asia käsitelty ja kiukku hellittänyt. Tämä on vaan unohtunut jossain vaiheessa 2000-luvun lasten, etenkin lähempänä 2010-luvulla syntyneiden kanssa ja siitä eteenpäin. 

 

Näissä täysin pilvihattarassa kasvatetuissa lapsissa on aivan valtava resurssimenetys. En vaan voi ymmärtää miksi se kultainen keskitie asiassa kuin asiassa aina unohtuu. Hypitään ääripäistä toiseen ja ihmetellään kun ne ei toimi. 

Vierailija kirjoitti:

120 jatkaa vielä:

Tämä ei kuitenkaan toki tarkoita sitä pitäisi palata vanhaan hyvään aikaan että tunteista ei puhuta ja ei opetettaisi tunnekasvatusta. Siinä kuitenkin mennään pieleen kun lapselle negatiivinen tunne puretaan antamalla periksi siinä mistä harmistus johtuu. On ok harmistua ikätasoisesti, mutta sitten opetellaan että nyt asia menee näin ja selitetään miksi. Ja tarvittaessa riippuen mikä tilanne ja missä poistutaan rauhoittumaan muualle ja palataan takaisin kun asia käsitelty ja kiukku hellittänyt. Tämä on vaan unohtunut jossain vaiheessa 2000-luvun lasten, etenkin lähempänä 2010-luvulla syntyneiden kanssa ja siitä eteenpäin. 

 

Näissä täysin pilvihattarassa kasvatetuissa lapsissa on aivan valtava resurssimenetys. En vaan voi ymmärtää miksi se kultainen keskitie asiassa kuin asiassa aina unohtuu. Hypitään ääripäistä toiseen ja ihmetellään kun ne ei toimi. 

Perinteisesti tunteisiin oli melko terve ja tasapainoinen suhtautuminen. Tunnekasvatuksen käyttöönoton jälkeen tunteet (todelliset tai "sanoitetut" sellaiset) on nostettu jalustalle ja ne ovat lähes pyhässä asemassa.