Peruskoululaisia ahdistaa, eivät käy koulussa

Olen "vasta" kolmekymppinen, mutta mielestäni yleiset asenteet lastenkasvatukseen ovat muuttuneet. Omassa lapsuudessani ja kaveripiirissäni vanhemmat olivat aika tiukkoja ja huutivatkin lapsilleen ja oli ilmiselvää että aikuisia kunnioitetaan. Nykyisin sitten omat lapsia saaneet kaverini ovat ns. kavereita omille lapsilleen ja yleinen ajatus tuntuu olevan että lapsi menee rikki jos lapselle asettaa rajoja tai on liian jämäkkä. 

Minua muuten ahdisti jo lapsena enkä olisi halunnut mennä kouluun, mutta sinnehän mentiin sillä vanhempia pelkäsi sen verran ettei tullut mieleen olla menemättäkään. :D

Käy sääliksi melkein näitä nykylapsia. Toki Helsingissä ja Vantaalla on ollut surkeaa jo 90-luvun alusta tietyillä alueilla ja sieltä leviten muuallekin, mutta nykyään pikkukaupungitkin ovat jo menetettyjä.

Voi kun olisin itsekin uskaltanut olla menemättä. Olin kiusattu ja se pelossa eläminen oli hirveää. Kun tietää että kiusaajat ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa mistään, eli voivat tehdä ihan mitä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Moni lapsi ei kohtaa "oikeaa maailmaa" vaatimuksineen, vaan saa kotona olla sellainen kuin on, vanhemmat myötäelää ja helikopteroi, ei tarjoa epämukavuusalueita. Tulos on ettei lapsi kestä mitään tylsempää asiaa vaan ahdistuu. 

 

Keskiluokkaiset, ns. hyvät perheet hyysäävät lapsensa pilalle. Koko maailma pyörii lapsen ehdoilla, taaperolta kysytään mitä tämä haluaa syödä, jne.

Juuri eräs maisterismies syötti ravintolassa 5-vuotiasta pöydän alle lässytellen lapselle ja kehuen joka suupalan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/koulupoissaolot-rajahtivat-kasiin-j…

Näitä oli pari vuotta sitten 100 000. Tuntuu, että ilmiö kasvaa. Pandemia tuskin syy. 

On se osittain. "Koulupelokkaat" yleistyivät selvästi etäopetusjaksojen jälkeen. Ja mitä useampi jää kotiin sen helpommin jää muutkiin. Joissain perheissä on jäänyt jo enemmän kuin yksi, seurataan isomman sisaruksen esimerkkiä. 

Ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö kotoa isä?

Kaikkien tuntemieni tapausten kohdalla, KYLLÄ löytyy isä, oma isä. Ihan ydinperheiden lapsia ovat kaikki. 

Kasvatustyyli on muuttunut, lapsilta ei saa vaatia mitään, ne huutaa oikeuksiaan ja että ahdistaa ja mä tapan itteni. Tai opettaja "ragee" kun vaatii hiljaisuuttaa luokassa ja sekin ahdistaa. Lapset on oppineet näitä "oikeuksia" ja millä kiristää, ja että ei tarvi tehdä ikäviä asioita. Tosi monella syynä on että valvotaan puhelimen tai pelikoneen kanssa, ja siksi ei jaksa kouluun seuraavana päivänä. Osalla syynä oikea mt-ongelma, kiusattu tai syrjitty tai vaikea murrosikä, mutta ei kaikilla. 

Ennen muinoin eli kasarilla jos ei käynyt koulua, lähti koulukotiin. Nykyään sosiaalitoimesta sanotaan, että oppivelvollisuus on 18 ikävuoteen asti, jos ei nyt jaksa käydä koulua niin ei hätää. Käy sitten kun jaksaa. Oikeasti

Mihinkään koulukotiin ei ole koskaan viety lapsia sen takia etteivät ole menneet kouluun

Vanhemmat myös antaa helpommin periksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen "vasta" kolmekymppinen, mutta mielestäni yleiset asenteet lastenkasvatukseen ovat muuttuneet. Omassa lapsuudessani ja kaveripiirissäni vanhemmat olivat aika tiukkoja ja huutivatkin lapsilleen ja oli ilmiselvää että aikuisia kunnioitetaan. Nykyisin sitten omat lapsia saaneet kaverini ovat ns. kavereita omille lapsilleen ja yleinen ajatus tuntuu olevan että lapsi menee rikki jos lapselle asettaa rajoja tai on liian jämäkkä. 

Minua muuten ahdisti jo lapsena enkä olisi halunnut mennä kouluun, mutta sinnehän mentiin sillä vanhempia pelkäsi sen verran ettei tullut mieleen olla menemättäkään. :D

Aika surullinen lapsuus on niillä jotka pelkäävät vanhempiaan. Eikä sinustakaan näköjään ole normaalia ihmistä tullut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö kotoa isä?

Kaikkien tuntemieni tapausten kohdalla, KYLLÄ löytyy isä, oma isä. Ihan ydinperheiden lapsia ovat kaikki. 

Kasvatustyyli on muuttunut, lapsilta ei saa vaatia mitään, ne huutaa oikeuksiaan ja että ahdistaa ja mä tapan itteni. Tai opettaja "ragee" kun vaatii hiljaisuuttaa luokassa ja sekin ahdistaa. Lapset on oppineet näitä "oikeuksia" ja millä kiristää, ja että ei tarvi tehdä ikäviä asioita. Tosi monella syynä on että valvotaan puhelimen tai pelikoneen kanssa, ja siksi ei jaksa kouluun seuraavana päivänä. Osalla syynä oikea mt-ongelma, kiusattu tai syrjitty tai vaikea murrosikä, mutta ei kaikilla. 

Ennen muinoin eli kasarilla jos ei käynyt koulua, lähti koulukotiin. Nykyään sosiaalitoimesta sanotaan, että oppivelvollisuus on 18 ikävuoteen asti, jos ei nyt jaksa käydä koulu

Kyllä pitkäaikainen lintsaaminen on voinut johtaa huostaanottoon ja koulukotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni lapsi ei kohtaa "oikeaa maailmaa" vaatimuksineen, vaan saa kotona olla sellainen kuin on, vanhemmat myötäelää ja helikopteroi, ei tarjoa epämukavuusalueita. Tulos on ettei lapsi kestä mitään tylsempää asiaa vaan ahdistuu. 

 

Keskiluokkaiset, ns. hyvät perheet hyysäävät lapsensa pilalle. Koko maailma pyörii lapsen ehdoilla, taaperolta kysytään mitä tämä haluaa syödä, jne.

Juuri eräs maisterismies syötti ravintolassa 5-vuotiasta pöydän alle lässytellen lapselle ja kehuen joka suupalan jälkeen.

Kyllä lapselta voi kysyä mitä hän haluaisi syödä. Mikä siinä on ongelma? Aina vain ei saa sitä mitä haluaa. Siinä on se ero

Vierailija kirjoitti:

Voi kun olisin itsekin uskaltanut olla menemättä. Olin kiusattu ja se pelossa eläminen oli hirveää. Kun tietää että kiusaajat ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa mistään, eli voivat tehdä ihan mitä huvittaa.

Osalla lintsaaminen voi johtua kiusaamisesta, mutta suurimmalla osalla ei johdu. Ne muutamat mihin olen törmännyt, niin kaverit saattavat jopa soittaa perään ja pyytää tulemaan kouluun. Yleensä se on vielä niin, että ne koululintsarit ovat aina samojen perheiden lapsia. Eli siellä on pari isompaa sisarusta maannut peruskoulun kotona ja pienemmät sisarukset tekevät saman perässä.

Kristinusko nousee tytöissä ja pojissa. Relativistinen ateismi öyhötys romahduttaa minkä tahansa kansan.

Mä en yhtään ihmettele. Mun mielestä peruskoulu oli aivan älyttömän ahdistava paikka jo 2000-luvun alussa, sai joka päivä tsempata itsensä sinne. Jos nykynuoret ymmärtävät jäädä pois ja siten lähettää hätähuutoja sen sijaan että vuosikausia käsittelevät niitä traumoja, niin minusta se on vain hyvä asia. 

Vierailija kirjoitti:

Olen "vasta" kolmekymppinen, mutta mielestäni yleiset asenteet lastenkasvatukseen ovat muuttuneet. Omassa lapsuudessani ja kaveripiirissäni vanhemmat olivat aika tiukkoja ja huutivatkin lapsilleen ja oli ilmiselvää että aikuisia kunnioitetaan. Nykyisin sitten omat lapsia saaneet kaverini ovat ns. kavereita omille lapsilleen ja yleinen ajatus tuntuu olevan että lapsi menee rikki jos lapselle asettaa rajoja tai on liian jämäkkä. 

Minua muuten ahdisti jo lapsena enkä olisi halunnut mennä kouluun, mutta sinnehän mentiin sillä vanhempia pelkäsi sen verran ettei tullut mieleen olla menemättäkään. :D

Ei kai nyt tuolloin enää mitenkään tyypillisesti huudettu lapsille? Olen suht samanikäinen kuin sinä ja minusta tuollaiset vanhemmat olivat silloin poikkeus samalla tavalla kuin nytkin, kun niitä näkee julkisilla paikoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joten jos ja kun lasta ei voi väkisin pakottaa kouluun, sen annetaan maata kotona, ja toivotaan että kun ikää tulee pari vuotta lisää, tajuaa itse että on pakko opiskella ammatti. 

 

Ok. Kerrotko vielä, miten lapsen voi pakottaa kouluun? Tämä on tärkeä tieto, koska yleensä lapsia ei edes tulisi pakottaa kouluun. 

Nostat lapsen sängystä ylös ja tarvittaessa kannat kouluun lapsen isän kanssa. Jos pelleily jatkuu, niin etuudet pois. Lapsen kännykän voi Family linkin kautta sulkea niin, ettei sillä pääse muuta kuin soittamaan. Sen voi myös takavarikoida kokonaan. Pelikoneet voi myös takavarikoida ja piilottaa vaikka varastoon loppuvuodeksi. Karkkipäivän voi peruuttaa. Lapsen voi määrätä pesemään vessan rangaistuksena myöhästymisistä. Kyllä vanhemmilla keinoja on.

Ding dong todella typerä kommentti, taidat trollata. Toivon ainakin niin. 🤔

Kotona ei ole vaadittu yhtään mitään. Ei kotitöitä, ei kouluun panostamista, ei sinnikkyyttä, tylsyydensietoa, pitkäjänteisyyttä,  mielikuvituksen käyttöä, lukemista jne. Kuten tulee joku töppäily, vanhemmat sättivät kyllä kaikki mahdolliset muut tahot ja penäävät päitä pölkylle. Vika ei koskaan voi olla omassa lapsessa. Puolesta passataan kaikki ja joka inahduksesta hössätään ja sanoitetaan tunteita. Lapset oppivat monitoroimaan kaiken aikaa tuntemuksiaan ja heti kun on tylsää tai vaaditaan jotain, alkaa ahdistaa. Siitä sitten ahdistuskorttia heilutellen kouluun, rimaa lasketaan, eriytetään, passataan ja saadaan taas erityiskohtelua. Voimat riittävät vain kaikkeen itselle mieluisaan, tiktokkia ja pelejä jaksetaan kyllä tollottaa.Kierre on valmis.

Lapset pitää saada takaisin perusasioiden äärelle. Lakiin somekielto peruskouluikäisille. Kouluihin takaisin oppilaan velvollisuudet, luokallejättö, ulkoa opettelu, kauno jne. Lapsena on tärkeä käyttää aivoja, oppia pitkäjänteisyyttä, tekemään myös tylsiä hommia jne. Elämä ei ole mitään loputonta huvipuistoa, joten siihen ei pidä tottua.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat myös antaa helpommin periksi. 

Kun ei ole keinoja. Teet niin tai näin seuraa lastensuojeluilmoitus. Tuosta lasusta on jo tehty niin mörkö, että tuokin jo haittaa ja aiheuttaa perheiden hyvinvointia ja aiheuttaa stressiä, vaikka tuskin tarkoitus. 

Ei pidä uhkailla lasulla, koska sen ei pitäisi olla rangaistus, vaan apu! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni lapsi ei kohtaa "oikeaa maailmaa" vaatimuksineen, vaan saa kotona olla sellainen kuin on, vanhemmat myötäelää ja helikopteroi, ei tarjoa epämukavuusalueita. Tulos on ettei lapsi kestä mitään tylsempää asiaa vaan ahdistuu. 

 

Keskiluokkaiset, ns. hyvät perheet hyysäävät lapsensa pilalle. Koko maailma pyörii lapsen ehdoilla, taaperolta kysytään mitä tämä haluaa syödä, jne.

Juuri eräs maisterismies syötti ravintolassa 5-vuotiasta pöydän alle lässytellen lapselle ja kehuen joka suupalan jälkeen.

Kyllä lapselta voi kysyä mitä hän haluaisi syödä. Mikä siinä on ongelma? Aina vain ei saa sitä mitä haluaa. Siinä on se ero

Niinpä, tämä olikin pointtini. Kaverivanhemmat neuvottelevat kaikesta lapsen kanssa eivätkä uskalla asettaa rajoja.

Lapselle ei kehity resilienssiä.

Vierailija kirjoitti:

- Koronan vaikutuksesta jauhetaan edelleen. No, sehän tosiaan vaikutti niin että koulukiusatut lapset alkoivat voida huomattavasti paremmin eivätkä suostu menemään enää niin usein kouluun rääkättäviksi

- Osalla syynä on täysin vanhemmuuteen kykenemättömät vanhemmat, ei ole joidenkin omien selvittämättömien traumojen takia alkeellisintakaan kykyä tukea ujoa ja herkkää lasta, tai on kyse siitä ettei lapselle osata/jakseta pitää mitään rajoja 

Ne ahdistuneet, jotka koronan aikaan saivat olla menemättä kouluun, eivät koronan jälkeen enää uskaltaneet mennä kauppaankaan. Jos nuoren elämänpiiri kaventuu, on sitä vaikea aikuisena kasvattaa uudelleen. 

Mikä meno siellä koulussa on?Opet uuvahteneita?

Ei varmasti lasten syy ole.

Ryhmäkoot on valtavia, tukimuodot ei toteudu.

Yks iso tekijä on 9 vuotta sitten tullut muutos...itseohjautuvuus ja avoimet oppimisympäristöt.

Miettikääpä tuota!