Olen laihtunut,kukaan ei sano mitään
Olen laihtunut 15kg ja vaatekoko on pienentynyt.
Kukaan työkaverista eikä kavereista sano siitä mitään?! Eikö se näy,vai kateusko tässä nyt vaivaa.
Vai eikö enää uskalleta sanoa loukkaantumisen pelossa.
Kommentit (51)
Varmasti ovat huomanneet laihtumisesi, mutta nykypäivänä ei ole enää korrektia huomioida toisen ulkonäköä. Itsekin laihduin yhdessä vaiheessa, mutta vain yksi ihminen huomioi minulle asiasta. Ja hän sanoi asiasta hyvin hienovarovaisesti ja anteeksi pyydellen.
Vanhempi sukupolvi (60+) ovat vielä sitä ikäluokkaa, joka on tottunut ulkonäön arvosteluun, varsinkin naisten ulkonäkö on ollut vapaata riistaa. Esimerkiksi lihava ukko saattaa arvostella lihavaa naista jopa päin naamaa. Ja tuo on muka hauskaa.
No kommentoiko työkaverit kun sait hankittua tuon 15 kilon ylipainon?
Ja sit jos joku kommentoi painoa, huudetaan palstalla kehorauhaa!!
Ei tulisi mieleenkään kommentoida työkaverin painoa suuntaan tai toiseen. Jos joku itse ottaa asian puheeksi, voin siihen jotain ympäripyöreää sanoa. Laihtumisesta kehuminen tuntuu kiusaannuttavalta, koska joutuisin myöntämään että toinen ei aiemmin näyttänyt kovin hyvältä, ja siinä olisi sanoissa asettelemista. Töissä on muutakin mietittävää.
Läheisten ihmisten kanssa kannattaa puhua kiloasiat. Ei työpaikalla tommosia yleensä edes huomaa.
Vain äiti kommentoi minun ulkonäön muutoksia, painoa, hiuksia tai vaatteita, no oma mies tietty joskus. Ennen oli tosiaan toisenlaista, kuka tahansa saattoi sanoa mitä tahansa, se oli järkyttävää.
Voi olla kateutta, tai jos se ei näy niin selvästi. Mutta nykyään varmaan suurin syy on, että ei enää uskalleta sanoa ulkonäöstä kommentteja, vaikka olisi positiivisiksi tarkoitettu. Kun jotkut loukkaantuvat kaikesta. Ehkä se sitten viimeistään huomaavat kun ilmat lämpenevät ja vaatteet kevenevät.🤗 ja onhan tuo upea saavutus kuitenkin ap!
Laihduin yli 30 kg (92 -> 58) ja ainoastaan pari ihmistä on kommentoinut, ja nekin vasta 30 kg paikkeilla.
Laihtuminen ei automaattisesti meinaa parempaa ulkänäköä. Jotkut vanhenee silmissä ja iho jää roikkumaan. Ei varmaan ole kateutta.
Itse laihduin nuorena naisena 5 - 7 kiloa sydänsurujen takia ja olin jo reilusti alipainoinen. Silloin sekä äitini että kälyni kysyivät, että olenhan muistanut syödä, kun olen laihtunut niin kovin? Nyt vuosikymmeniä myöhemmin olen laihtunut sairauden vuoksi noin 15 kiloa ja äitini kyllä totesi minun laihtuneen, kukaan muu ei ole kommentoinut. Syynä varmaan tuo sairastaminen, mutta myös se, että lähtöpainoni oli huomattavasti korkeampi kuin tuolloin nuorena. Kun painoa on lähes sata kiloa, tuollainen pudotus siitä ei näy niin helposti. En huomaa sitä itsekään.
AP: "Vai eikö enää uskalleta sanoa loukkaantumisen pelossa."
Ei sanota koska vältellään #metoo syytettä.
Itse en huomaa painonvaihtelua. Ei kiinnosta toisten paino.
Huomaa kun ihminen voi hyvin ja on ns. Puhjennut kukkaan.
Toisia se v....aa on niin vaikea kehua tai sanoa hyviä sanoja toiselle.
En sano, kehuisin kuitenkin syöpäpotilasta painonpudotuksesta.
Itse en todellakaan halua, että painoani kommentoidaan, on se sitten laihtumista tai vaikka lihomista. Tympeää kun vanhoilla ihmisillä on edelleen tapan selvästi kommentoida ulkonäköä ja olen itsekin saanut kommenttia kun lievästi ylipainon puolelta sain pudotettua reilu 10kg. Sitten ovat olleet hiljaa kun paino taas noussut takaisin sinne lievän ylipainon rajalle.
Eihän toisen kehoa saa kommentoida. Jos joku sanoisi "wau ku sä oot laihtunu, näytät hyvältä" nii sit kuitenkin aattelet "eli ennen olin ruma läski, kiva".
Parempi vaan olla hiljaa.
Ystäväni anti vaatteitaan minulle kun olin hieman liian iso niihin vaatteisiin. Sittemmin kun laihduin, niin vaatelahjoitukset lakkasivat. Oliko pientä kiusan tekoa antaa vaatteita, kun ne ei oikein istuneet.
"ai ,sää pidit mua siis lihavana laiskiaisena aina ku oon nyt sun mielestä laihtunu.."
Minä en uskalla sanoa mitään, vaikka muutos olisi tosi huomattava. Koska jos myönnän jonkun laihtuneen, niin samalla myönnän toisen olleen aiemmin lihava. Laihtuneen pitää aloittaa asiasta keskustelu, ja sitten vasta sanon, että olen kyllä huomannut.