Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pitäisi tehdä, jos lapsi vihaa äidin uutta miestä?
30.03.2025 |
Siis todella inhoaa. Ei halua olla koskaan edes samassa huoneessa, ei tehdä yhdessä mitään mihin äidin uusi puoliso (aviopuoliso) osallistuu, ei halua jutella tälle, ei halua olla missään tekemisissä. Tämä alkanut kun lapsi oli 13 ja mies oli ollut tällöin kuvioissa pari kk, nyt jo muutaman vuoden jatkunut. Mitä sinusta asialle pitäisi tehdä?
Kommentit (101)
No mitä siinä sitten pitäisi tehdä? Ei kaikista voi tykätä. Ja jos et elä tuossa perheessä, niin et myöskään silloin "tiedä" millaista siellä "aina" on. Lapsi alkaa olla siinä iässä, että pian alkaa aikuistua ja aivan lähivuosina aika ratkaissee asian. Jos siinä joku ongelma on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyselet sitä täällä jos et liity asiaan itse millään tavalla?
En yhtään ihmettele nuoren käytöstä. Äiti on tuonut uuden miehen kuvioihin (asumaan) selkeästi ihan liian nopeasti. Rakastuneena on siinä omassa kuplassaan, eikä näe tai halua ymmärtää, miten uusi ihmissuhde vaikuttaa lapseen. Lapselle on annettava aikaa sopeutua tilanteeseen ja sen tuomiin tunteisiin.
Olin itse joitakin vuosia sitten tuo aloitukseni lapsi. Kyselen, koska oma lapsuus ja nuoruus on jäänyt vaivaamaan mieltä. Että mitä siinä tilanteessa oikein olisi pitänyt tehdä. Ap
Kohtalotoveri, minäkin olin muistaakseni just 13 tämän tapahtuessa. Ei tuossa tilanteessa lapsi voi oikein tehdä mitään. Miten toimit? Itse tosiaan kärsin tilanteesta pari vuotta, sitten muutin isälle ja sieltä sitten omilleni.
Minulla ei ollut mahdollisuutta muuttaa isälleni, koska hänen uusi vaimo ei halunnut minua sinne muistuttamaan isäni edellisestä liitosta. Eli minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä äitini kotona ja muuttaa omilleni sitten kun pystyin eli kun pääsin opiskelemaan. Välini äitiini on edelleen huonot tämän asian vuoksi. Ap
Pahimmillaan voi mennä välit lapseen tai etääntyä. Joskus lapsilla on myös hyvä vaisto. Todennäköisesti tuotu uusi kumppani liian nopeasti kotiin ja jäänyt lapsi huomioimatta. Eroaisin.
Vierailija kirjoitti:
No mitä siinä sitten pitäisi tehdä? Ei kaikista voi tykätä. Ja jos et elä tuossa perheessä, niin et myöskään silloin "tiedä" millaista siellä "aina" on. Lapsi alkaa olla siinä iässä, että pian alkaa aikuistua ja aivan lähivuosina aika ratkaissee asian. Jos siinä joku ongelma on.
Minä olin siis itse se lapsi, joitakin vuosia sitten. Tämä tilanne on jo ratkennut niin, että muutin pois kun täysi-ikäistyin. Ja syyni vihata äitini uutta miestä oli miehen alkoholismi ja väkivaltaisuus. Halusin vain kuulla täältä muiden mielipiteitä mitä tuolloin kun olin vielä lapsi olisi pitänyt tehdä. Asia jåånyt vaivaamaan mieltä. Ap
Minua inhotti yli kaiken, kun äitini miesystävä, siis täysin tuntematon ihminen, muutti kotiimme. Minulta ei mitään kysytty, enkä ollut mikään pikkulapsi enää, vaan teini-ikäinen. Päätin silloin, että jos joskus tulee ero, niin en ikinä pilaa lapseni kotia samalla tavalla. Mieluummin tapailen niin, että molemmilla on omat asunnot. Sitten, kun lapsi muuttaa pois kotoa, niin voi muuttaa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi ei voi väkisin viedä uutta parisuhdettaan eteenpäin, jos lapsi selvästi inhoaa tuota uutta kumppania. Se nimittäin tulee tuhoamaan lapsen lapsuuden ja nuoruuden, jos hänet pakotetaan elämään yhdessä vihaamansa ihmisen kanssa, samassa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä siinä sitten pitäisi tehdä? Ei kaikista voi tykätä. Ja jos et elä tuossa perheessä, niin et myöskään silloin "tiedä" millaista siellä "aina" on. Lapsi alkaa olla siinä iässä, että pian alkaa aikuistua ja aivan lähivuosina aika ratkaissee asian. Jos siinä joku ongelma on.
Minä olin siis itse se lapsi, joitakin vuosia sitten. Tämä tilanne on jo ratkennut niin, että muutin pois kun täysi-ikäistyin. Ja syyni vihata äitini uutta miestä oli miehen alkoholismi ja väkivaltaisuus. Halusin vain kuulla täältä muiden mielipiteitä mitä tuolloin kun olin vielä lapsi olisi pitänyt tehdä. Asia jåånyt vaivaamaan mieltä. Ap
Se, että sulla on tuollainen kokemus ollut, ei tarkoita sitä, että se sama kokemus on muillakin. Kannattaa mennä puhumaan johonkin nimenomaan siitä omasta kokemuksesta, kun se kerran on jäänyt painamaan mieltä. Tämä on tuskin viimeinen kerta, kun projisoit sitä tai asia nousee esiin. Asiaa ei ole liian myöhäistä käsitellä. Yritykset kontrolloida muiden elämää eivät auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi pitää änkeä uusiin naimisiin tai muuttamaan yhteen. Miksei riitä seurustelu, mutta molemmat omissa kodeissaan? Ainakin kunnes molempien lapset on muuttaneet pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä siinä sitten pitäisi tehdä? Ei kaikista voi tykätä. Ja jos et elä tuossa perheessä, niin et myöskään silloin "tiedä" millaista siellä "aina" on. Lapsi alkaa olla siinä iässä, että pian alkaa aikuistua ja aivan lähivuosina aika ratkaissee asian. Jos siinä joku ongelma on.
Minä olin siis itse se lapsi, joitakin vuosia sitten. Tämä tilanne on jo ratkennut niin, että muutin pois kun täysi-ikäistyin. Ja syyni vihata äitini uutta miestä oli miehen alkoholismi ja väkivaltaisuus. Halusin vain kuulla täältä muiden mielipiteitä mitä tuolloin kun olin vielä lapsi olisi pitänyt tehdä. Asia jåånyt vaivaamaan mieltä. Ap
Se, että sulla on tuollainen kokemus ollut, ei tarkoita sitä, että se sama kokemus on muillakin. Kannattaa mennä puhumaan johonkin nimenomaan siitä omasta kokemuksesta, ku
Anteeksi en nyt ymmärtänyt mitä tarkoitat. Ketä minä olen yrittänyt kontrolloida? Olin lapsi, joka kärsi siitä, että äidin uusi mies oli väkivaltainen juoppo. Vihasin sitä miestä. Mutta en kai kontrolloida ketään yrittänyt. Miten olisin voinutkaan, olin lapsi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äippä tekee niinko muukki äipät ja lykkää lapsen joko isälleen tai isovanhemmille. Jos näitä ei löydy niin nakkaa pihalle aina kun uus mies käy panemassa.
Yleinen tapa ja jos kerrostalossa, niin aina löytyy lämmin kellari mihin tenava menee aikaansa kuluttamaan.
Mä oon mennyt kellariin soittamaan pojalleni koska uusi mies on liian ankara pojalle. K-P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äippä tekee niinko muukki äipät ja lykkää lapsen joko isälleen tai isovanhemmille. Jos näitä ei löydy niin nakkaa pihalle aina kun uus mies käy panemassa.
Yleinen tapa ja jos kerrostalossa, niin aina löytyy lämmin kellari mihin tenava menee aikaansa kuluttamaan.
Mä oon mennyt kellariin soittamaan pojalleni koska uusi mies on liian ankara pojalle. K-P
Miksi sitten olet tuon miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eroamassa siitä.
Se on luultavasti viisas ratkaisu. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä siinä sitten pitäisi tehdä? Ei kaikista voi tykätä. Ja jos et elä tuossa perheessä, niin et myöskään silloin "tiedä" millaista siellä "aina" on. Lapsi alkaa olla siinä iässä, että pian alkaa aikuistua ja aivan lähivuosina aika ratkaissee asian. Jos siinä joku ongelma on.
Minä olin siis itse se lapsi, joitakin vuosia sitten. Tämä tilanne on jo ratkennut niin, että muutin pois kun täysi-ikäistyin. Ja syyni vihata äitini uutta miestä oli miehen alkoholismi ja väkivaltaisuus. Halusin vain kuulla täältä muiden mielipiteitä mitä tuolloin kun olin vielä lapsi olisi pitänyt tehdä. Asia jåånyt vaivaamaan mieltä. Ap
Se, että sulla on tuollainen kokemus ollut, ei tarkoita sitä, että se sama kokemus on muillakin. Kannattaa mennä puhumaa
Yrität kontrolloida tuttavaperheesi elämää ja kyselet täällä lisävinkkejä siihen. Sinun vaikutuspiirissäsi ei ole toisten ihmisten perhe-elämä ja heidän tunteensa toisiaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä
Miten sä jaksat vuositolkulla spämmätä tätä samaa kissasatua tänne eri ketjuihin? Ja käyt vielä itse peukuttamassa sitä.
Ei ne syyt inholle aina niin dramaattisia ole. Voin täasä anonyymisti tunnustaa, että en koskaan pitänyt isäpuolestani ihmisenä. Hän oli tylsä, hieman yksinkertainen, eivätkä persoonamme kohdanneet lähes lainkaan. En voi ymmärtää, miten äitini kaltainen älykäs ja mielenkiintoinen ihminen halusi juuri hänet. Hän ei kuitenkaan ollut paha ihminen, enkä minäkään suuremmin hänestä kiukutellut. Arki oli aika seesteistä. 8 vuotta saman katon alla. Äijä on nyt mullan alla.
Siis ymmärsinkö oikein, että kahden kuukauden kuluttua esittelystä lapselle, alkoi lapsi inhota miestä eikä halua olla samassa paikassa eikä missään?
Mitä silloin tapahtui, mitä mies teki?
Yrität kontrolloida tuttavaperheesi elämää ja kyselet täällä lisävinkkejä siihen. Sinun vaikutuspiirissäsi ei ole toisten ihmisten perhe-elämä ja heidän tunteensa toisiaan kohtaan.
.. . .
Joku kirjoitti yllä minulle näin, en onnistunut lainaamaan tekstiä kunnolla. Mutta vastaan tähän. Aloitus kerto minusta. Omasta lapsuudestani. Olen aloitukseni lapsi itse, nyt jo aikuiseksi kasvaneena. Ei aloitus mistään tuttavaperheestä kerro. Eikä toisten perhe-elämästä. En edes tunne ketään jolla olisi vastaava tilanne kuin itselläni oli omassa lapsuudessani. Kirjoitin ihan selvästi jo pari kertaa tässä ketjussa, että olen itse tuo lapsi. En ymmärrä mistä tähän jonkun tuttavaperheen oikein repäisit, tai kontrolloinnin. Ap
Alue: Aihe vapaa
Se on aikuisilta kurjaa ja itsekästä kun tuhoavat oman lapsensa lapsuuden. Tässäkin tapauksessa olisi ihan hyvin voinut keksiä ratkaisuja, miten teinin elämä on turvattu vielä muutamiksi vuosiksi kun asuu kotona vanhemman kanssa. Tapailla voi, mutta mikä ihmeen pakko on aikuisen ihmisen mennä kiireellä avioliittoon ja yhteen asumaan. Kun lapsi alkaa olla parikymppinen, alkaa luonnollisesti uusi elämänvaihe kun hän lentää pesästä - siinä kohtaa voi aikuinen ajatella omaakin etuaan.