Mitä pitäisi tehdä, jos lapsi vihaa äidin uutta miestä?

Vierailija kirjoitti:

Mäkin vihaisin jos olisin lapsi. Tämä parien vaihtuminen on lasten kannalta aivan kestämätöntä ja kauheaa katsottavaa!

Tämä on juuri näin, valtava tragedia koko yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuolle mitään voi tehdä. Ei pidä yllättyä, jos teini ei hyväksy vanhemman uutta puolisoa. Et sinäkään tykkäisi, jos teini raahaisi kaverinsa teille asumaan.

 

Psykologit tai perheterapeutit selittävät tätä ilmiötä sillä, että näissä tilanteissa eroperheen lapsi yrittää tahallaan tai alitajuisesti "ajaa pois" äidin uuden kumppanin. Lapsi kuvittelee, että jos hän saa tunkeilijaksi kokemansa ihmisen pois kotoa, omat vanhemmat palaavat taas yhteen ja perheen elämä jatkuu onnellisena. Eronneet parit haluavat vain harvoin jatkaa yhdessä, joten lapsen ikävä käytös uutta ihmistä kohtaan ei johda  mukavaan lopputulokseen. Joskus voi muualla asuva isä/äiti yllyttää lasta huonoon käytökseen kotona. Se ei ole lapsen edun mukaista. Pitäisi osata ajatella, että jos vanhemman uusi kumppani on ok ihminen, lapsi saa ehkä elämäänsä yhden varaihmisen, jo

Tämä helvetti vaan voi sitten jatkua aika kauan ja lopulta vanhemman kumppani ei enää välitäkään lapsista yhtään. Alkaa lähes inhota. Eikä pysty sitä jatkossa muuttamaan. Vaikka isompia muita ongelmia ei olisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa vihata niin paljon kun tykkää, mutta minä tekisin teineille selväksi että sitä ei näytetä millään tavalla. Lapset eivät ole pomoja eivätkä osoita mieltä aikuisten päätöksistä. 

Teinille selväksi että jos käytös ei muutu ja heti niin lähtö lastenkotiin on edessä. Kun tarjoaa kuole*an, tyytyy kyllä kuumeeseen.

 

Saa olla melkoinen kutka äipän pil.lussa, kun uusi mies menee oman lapsen ohi.

 

Ei siinä ole kutkan kanssa mitään tekemistä. Perhe ei yksikkönä voi toimia jos lapsilla on päätösvalta asioihin.

Teini on niin kypsymätön ettei pysty edes omia asioitaan hoitamaan, miten ihmeessä sitten tekemään koko perhettä koskevia päätöksiä?

Joka uuden puolison ottaa ja haluaa perheen toimivan, on uusi puoliso laitettava lasten

Mutta tuo mitä kirjoitat ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista toteuttaa tai onnistua. Et voi laittaa uutta puolisoa lasten yläpuolelle. Koska lapset eivät tule koskaan sellaiseen sopeutumaan eikä suostumaan, kun tämä uusi puoliso ei ole niille lapsille mitään eikä mitään. Hän on vain joku random tyyppi, joka tulee häiritsemään kotirauhaa. Siinä olet oikeassa, että perhe ei voi toimia, jos lapset päättää perheen asioista. Mutta perhe ei myöskään voi toimia, jos joku perheen ulkopuolelta tullut tyyppi (uusi puoliso) alkaa päättämään perheen asioista. Eli käytännössä uusperhe ei voi toimia. Ellei lapset sitten ole aivan pieniä uusperheen alkaessa. 

Yllättävän usein se uusi puoliso vaan ei ole mikään ok ihminen vaan on jollain tavalla ihan aidosti haitaksi sille lapselle. Vähättelevä, ulkopuolelle sulkeva, nihkeä, epäreilu, tyly. Välillä jopa väkivaltainen tai juoppo. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas syy ettei kannata erota lapsen isästä eikä ainakaan hankkia uutta ja pakottaa lapsikin mukaan.

Ei kannattaisikaan, jos ei ole aivan pakko. Joskus se isä on pahempi. 

Olen itse lapsena kahden uusperheen osaksi joutunut (äidin ja isän puolelta). Ja molemmat olivat yhtä hel vettiä. Niistä kauheuksista voisi kirjoittaa kirjan, ja silti osa ei uskoisi niitä tapahtumia, vaikka osasta kauheuksia on olemassa kirjalliset (viranomaisten) todisteet. Että tällä kokemuksella en suosittele uusperheitä lapsen näkökulmasta kenellekään. 

En antaisi teinin alkaa määräillä. Itselläni oli uusi kumppani, kun lapset olivat 15 ja 16-vuotiaita. Hyvin meni kaikki vaikka miehellä ei ollut mitään kokemusta lapsista. Lapset rakastivat hänen tekemäänsä ruokaa. Teinin on opittava, ettei hän voi vanhempiaan määräillä. Se luo turvattomuutta ja semmoisista tulee niitä minäminäminä tyyppejä.

Kummallista kyllä, että isällä on yleensä aina uusia kumppaneita ja niistä ei vikistä. Meidänkin teinitytär katsoi kauhuissaan, kun isänsä hillui kaupungilla uuden 17-vuotiaan tyttöystävänsä kanssa, kun hänen avovaimonsa oli kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kummallista kyllä, että isällä on yleensä aina uusia kumppaneita ja niistä ei vikistä. Meidänkin teinitytär katsoi kauhuissaan, kun isänsä hillui kaupungilla uuden 17-vuotiaan tyttöystävänsä kanssa, kun hänen avovaimonsa oli kotona.

Yleensähän niillä isillä on ollut siinä alkuperäisessäkin perheessä jo sivusuhde tai pari. Eri asia tietysti, äidillä ei saa olla elämää.

Vierailija kirjoitti:

Kummallista kyllä, että isällä on yleensä aina uusia kumppaneita ja niistä ei vikistä. Meidänkin teinitytär katsoi kauhuissaan, kun isänsä hillui kaupungilla uuden 17-vuotiaan tyttöystävänsä kanssa, kun hänen avovaimonsa oli kotona.

Höpsis. Johan isän uusista kumppaneista eli pahoista äitipuolista on jo sadan vuoden ajan kirjoitettu paljon kirjojakin. 

Vierailija kirjoitti:

En antaisi teinin alkaa määräillä. Itselläni oli uusi kumppani, kun lapset olivat 15 ja 16-vuotiaita. Hyvin meni kaikki vaikka miehellä ei ollut mitään kokemusta lapsista. Lapset rakastivat hänen tekemäänsä ruokaa. Teinin on opittava, ettei hän voi vanhempiaan määräillä. Se luo turvattomuutta ja semmoisista tulee niitä minäminäminä tyyppejä.

Ei teini voi äitiään tai isäänsä määräillä tietenkään. Mutta toisaalta äidin tai isän uusi kumppani ei voi määräillä teiniä. Jos yrittää, niin huonostihan siinä käy. Ja äidin ja isän vastuulla on, että ottaa uudeksi kumppaniksi vain sellaisen henkilön, joka on aidosti hyvä ja turvallinen ihminen, ja sellainen joka kohtelee niitä lapsia kunnioittavasti ja reilusti. 

Pakkoko sitä on jotain uusperheitä alkaa väkertämään. Miksei riitä, että seurustelee. Uusi kumppani siis saa mieluusti olla olemassa, ja saa tutustua toki myös lapsiin jne. Mutta varsinaiset uusperheet, sellaiset jossa muutetaan saman katon alle, ne on kyllä lasten kannalta ihan per seestä. 

No ei se mieskään ole ihan penaalin terävin kynä, jos hän muuttaa yhteen naisen kanssa, jonka lapsi inhoaa tätä.

Kokeilla perheterapiaa, mutta jos se ei auta, rauhoittaa lapsen viimeiset lapsuusvuodet niin että puolisot asuvat eri kodeissa silloin kun lapsi on paikalla. 

Muutos oli selvästi liian suuri ja lapsi ei kokenut tulleensa kuulluksi ja nähdyksi. Hän reagoi todella voimakkaasti ja sitä on jatkunut pitkään. Vanhemman on nyt pakko nostaa pää pensaasta ja korjata asiat, kun tilanne ei ole omalla painollaan helpottanut. 

Vierailija kirjoitti:

Kokeilla perheterapiaa, mutta jos se ei auta, rauhoittaa lapsen viimeiset lapsuusvuodet niin että puolisot asuvat eri kodeissa silloin kun lapsi on paikalla. 

Muutos oli selvästi liian suuri ja lapsi ei kokenut tulleensa kuulluksi ja nähdyksi. Hän reagoi todella voimakkaasti ja sitä on jatkunut pitkään. Vanhemman on nyt pakko nostaa pää pensaasta ja korjata asiat, kun tilanne ei ole omalla painollaan helpottanut. 

Ihan hyvä neuvo johonkin tilanteeseen, mutta ei oikein aloittajalle taida neuvoksi sopia. Outoa, että ihmiset ei lue edes ketjun ekan sivun kommentteja ennen kuin kommentoivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa vihata niin paljon kun tykkää, mutta minä tekisin teineille selväksi että sitä ei näytetä millään tavalla. Lapset eivät ole pomoja eivätkä osoita mieltä aikuisten päätöksistä. 

Teinille selväksi että jos käytös ei muutu ja heti niin lähtö lastenkotiin on edessä. Kun tarjoaa kuole*an, tyytyy kyllä kuumeeseen.

 

Saa olla melkoinen kutka äipän pil.lussa, kun uusi mies menee oman lapsen ohi.

 

Ei siinä ole kutkan kanssa mitään tekemistä. Perhe ei yksikkönä voi toimia jos lapsilla on päätösvalta asioihin.

Teini on niin kypsymätön ettei pysty edes omia asioitaan hoitamaan, miten ihmeessä sitten tekemään koko perhettä koskevia päätöksiä?

Joka uuden puolison ottaa ja haluaa

Miten niin ei ole käytännössä mahdollista toteuttaa? Aikuiset määrää ja lapsille ei anneta vaihtoehtoa. Jos uuden kumppanin ottaa, hänet on asetettava lasten yläpuolelle ja täysi käskyvalta suhteessa lapsiin.

Jos lapset ei halua, sitten onkin pakko, ei se sen kummempaa. Sanktiot käyttöön pienimmästäkin epäkunnioituksesta, molempien aikuisten toimesta.

Aikuiset tekevät lapsille selväksi että olemme nyt se pari ja meidän parisuhde on teidän koti.

Kun pari tekee lapsille selväksi että ovat aina ja kaikessa samalla puolella, alkaa lasten vaihtoehdot käydä vähiin. Jos päätösvallan antaa lapsille, mielivallalla ei ole mitään rajaa eikä määrää

Erota. Miehessä on jotain vikaa. 

T. 3 lapsen äiti

Heitä se kakara pois! Voi että kun olen onnellinen, kun en lisääntynyt! Ei tarvii välittää kenenkään ääliön kitinöistä 

Jos muutaman vuoden jo jatkunut, niin eikö ole pian täysikäinen? Voi muuttaa pois jos niin ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Heitä se kakara pois! Voi että kun olen onnellinen, kun en lisääntynyt! Ei tarvii välittää kenenkään ääliön kitinöistä 

Kysytään tätä uudestaan sitten kun katselet elämäsi auringonlaskua. Saattaisit välittää paljonkin, jos olisi se ääl!ö kitisemässä.