synttärijuhlista mielipiteitä

Mulle on alkanut tulee tressi ja pieni närkästyksen poikanen lastensynttäreistä ja lahjoista. Kivaahan se on kun lasten myötä sosiaalinen ympäristö on laajentunut ainakin kymmenkertiasesti, mutta en tiiä onko mussa joku on vikana kun nää synttärit ovat alkaneet mietityttää.



Synttäri kutsuja tulee valtavasti,pihakaverit, satunnaiset puistokaverit ja harrastuskaverit... Uskomattoman paljon sitä onkin kontakteija ympärinsä. Kutsut koskevat vielä koko perhettä kun vielä pyöritään tässä pikkulapsiympäristössä. ( omat a ovat 1 ja 3 - V) Käyn myös mielelläni kylässä, joten kutsu synttäreille on/ olisi tietty kivakin ohjelmanumero, mutta mua rassaa se, ettei ne juuri mitkään varsinaiset syntymäpäiväjuhlat kuitenkaan useinkaan ole.



Tuntuu kun kävisi piipahtamassa jollissakin tupareissa. Tupa on kutsuttu tekstarilla täyteen porukkaa avoimet ovien periaatteella. (tullaaan ja menneään omia tahteja) syntärisankari viipottaa omia teitään arkivaatteissa, hyvä jos vilauksen näkee. Ovelle ei tulla tervehtimään ja lahjat saapi jättää jonnekin lahjapöytään josta ne sitten vain vaivihkaa häviää. Ohjelma on aikuisten keskustelua. Sattaa olla vaikka tv auki. Tarjoittavat seisovastapöydästä omaan tahtiin kahvia, keksiä, pullaa. " Kakkua ei kannata leipoa kun sitä ei kukaan kuitenkaan syö" . Tarjouluan tai koristeiden suhteen syntymäpäivistä ei ole tietoakaan. Lapset noukkivat pöydästä namit ja touhuat sitten omaan tai kiehnää sylissä. Sit sitä jossain vaiheessa vaan sanotaan kiitti ja moi. .. ja yritetään huhuilla päivänsankaria jostain uudien lelujen parista.



Käytiin siis kylässä. Ainoa erotus oli tietty se et oli vietävä paketti mukanaan.



En kyllä suuria järjestelyjäkään kaipaa. Mutta kymmenkunta synttäriä on tullut koluttua ja vaan kahdessa on ollut sellainen fiilis , et PALJON ONNEA VAAN PÄIVÄNSANKARI, Ihanasti olet kassvanut " .

On ollut kakku ( ei edes kummonen , mutta kynttilät ovat sankari saanut puhaltaa ja laulettu ) Tässä hetkessä on näkynyt salaperäinen jännitys sekä sankarilla ja että pienillä vierailla.

Lahjat ovat avattu kaikkien nähden, niistä on kiitetty ja kortit on luettu.

Lapsille on ollut pientä kokoavaa ohjelmaa, ( toisessa onginta josta sai ilmapalloja ja serpenntiiniä, joilla sitten leikkivät. toisessa pari leikkiä ) Sankari on nostettu päivän tähdeksi. ( toisella juhlamekko ja toisella oli synttäri kruunu ) Esille oli laitettu sankarin valokuvia ja vauvakirjat. Niiden pohjalta keskustelu kääntyi tähän lapseen. Hänen harastuksiin ja luonteeseen..( kirjaan sai myös kirjoittaa terveiset) Hyvin pienillä asioilla ainakin minulle on tullut sellainen olo ,että ollaan juhlimassa jonkun vuosipäiviä. On ollut kiva tunne käydä onnittelemassa ja ojentamassa lahjansa.

Sattumaa lieneekö, että nämä kaksi synttäriä ovat myös olleet lapsemme mieleen.

Miten te olette synttärit järjestäneet ja miltä itse synttäreiltä odotatte? Olenko mä vaan kranttu, kun itse toivoisin et ois edes " hieman nähty vaivaa " ymmärrän kyllä ettei lapsiperheessä ehdi mitään kummosia varkätä, mutta ..