Mä olen katkeroitunut siitä, miten elämäni meni

Meillä ei ole mitään muuta kuin tämä hetki. Menneisyys on vain illuusio, jonka aivosi ovat luoneet. Menneisyydessä oli ehkä vaikeaa ja mennyt on pilalla, mutta vain sinä voit sen antaa myrkyttää nykyisyyttä ja ainoata todellisuutta. Nykyisessä hetkessä voit tehdä kaikkesi, pelata niillä korteilla mitä sinulla nyt on, tai sitten voit surkutella loputtomiin, ilman että mikään muuttuu tulevaisuuteen.

T. huono lapsuus sekä tapaturman jälkeen nykyään myös keho rikki

Tunnistan katkeruuden, ja inhoan itseäni siitä että minusta on tullut hieman katkera.

Mä yritän hakeutua uusien, inspiroivien ihmisten seuraan. Ikäisteni naisten, jotka on vahvoja ja elämäniloisia. Kun tutustun sellaiseen ihmiseen ja kuulen hänen vastoinkäymisistään, saan uutta voimaa. Yritän ajatella että kaikenlaista p4sk4a tapahtuu kaikille, mutta hei, porskutetaan vaan eteenpäin! Tällainen ihminenhän voi olla kuka tahansa, vaikka joku verkkoluennoitsija tai influensseri. Muiden elämäntarinoiden kuuleminen jotenkin auttaa mua.

Vierailija kirjoitti:

Olen katkera lapsuudestani, joka oli turvaton äitini mielisairauden takia. En tajunnut vasta kuin liian myöhään, miksi olen vain suorittanut, yrittänyt kontrolloida kaikkea ja pelännyt. Eli olen elänyt vain selviytymistilassa. Vasta terapiassa keski-ikäisenä palaset loksahteli paikoilleen, kun terapeutti sanoi että käyttäydyn niin kuin alkoholistiperheissä  lapsuutensa viettäneet. Nyt tuntuu, että elämä meni jo enkä kaikilta peloiltani saanut siitä oman näköistä.

Mulla on ihan sama. Tosin en ole käynyt terapiassa enkä suorittanut. Alkkisperheessä kasvaneet ovat koko ajan jännitystilassa ja skannaavat ympäristöä ja tosiaan elämä jää paljon elämättä.

Miten se meni vai mitä itse valitsit?

Toistitko samat virheet monta kertaa? Jos, niin silloin teit ihan tietoisia valintoja ja halusit elää niin.

Jos elämä on mennyt pilalle, niin katkeroituminen pilaa lopunkin elämän. Sulla on itsellä mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen, että vellotko menneessä vai pelaatko lopun hyvin, niillä korteilla, jotka on jaettu.

"Muista että ne kaikki suurimmat kauhut

On sun toiveittes peilikuvat, käännä ne

Ja kädestäs löydät niihin avaimet

Ja että on helpompi antaa muille anteeksi

Kuin jäädä kaunaan kiinni" Apulanta, Valot pimeyksien reunoilla

Minullani on taustalla liuta virhevalintoja. Ei niille enää voi mitään, joten pidän nykyisestä elämästä - toisinaan vähemmän, yleensä enemmän. 

Suosittelen. 

Olen itse sellaisista rankoista taustoista lähtöisin, jossa katkeruus olisi voinut ottaa vallan. Ja ajoittain on ottanut ja välillä nostaa päätään edelleen.

Joku tahtotila oli kova mennä eteenpäin elämässä ja toki siellä lapsuudessa, joka aika karu olikin, oli myös niitä onnistumisen hetkiä. Joku ulkopuolinen ihminen siinä herkässä vaiheessa osui vain kohdalle. 

En tiedä, minulla kävi tuuri sitten ehkä. Mutta myös itse tuli tehtyä oma-aloitteisesti asioita, jotka vei pois siitä kurjuudesta. Esimerkiksi lukeminen ihan lapsesta saakka on ollut semmoinen poispääsy kaikesta ikävästä. Ja luonnossa liikkuminen. Toki ymmärrän, ettei kaikki ole lukuihmisiä tsi asuu jossain betonihelvetissä. 

Vierailija kirjoitti:

Katkeruudesta pääsee eroon antamalla anteeksi, niin muille kuin itselleenkin. 

Jos tuntuu vaikealta, niin psilosybiini auttaa.

Voiku oiski saatavilla .... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sen olisi pitänyt mennä?

Siten että olisin saanut ammatin ja työn. Sillä tavalla kuin muilla ihmisillä menee.ap

Minkä ikäinen olet ? Miksi et voisi saada vieläkin ammattia ? Tai perustaa vaikka jotain yritystä ? Hoiva-tai siivousfirmaa tms ? Muuttofirmaa, julkisivujen puhdistusfirmaa, puutarhanhoitofirmaa tai kahvilaa.

51v. Ei onnistu. Terveyssyyt yms.ap 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, kannattaa antaa elämänsä saatanalle.

Ai kauhee🤣🤣🤣🤣🤣🤣

Anteeksi🙈

Kannattaa hankkia vaikkapa joku harrastus, mistä saa iloa.

Kyllä sen elämän voi täyttää muullakin, kuin työnteolla.

Olen katkeroitunut, kostonhimoinen, jatkuvasti vihainen ja masentunut. Näin on mennyt suurin piirtein 16 vuotta elämästäni enkä usko että saan koskaan rauhaa ellen kosta ihmisille jotka ovat minua loukanneet.

Turha surra menneitä vaan keskittyä nykyisyyteen ja korjata menneisyyden virheet.

Vierailija kirjoitti:

Turha surra menneitä vaan keskittyä nykyisyyteen ja korjata menneisyyden virheet.

Ei mun virheitä voi korjata.ap

Huomenta kaikille.ap

Minäkin. Ja aion siivota vain oman kotini ja pitää vain itsestäni huolta koko loppuelämän.

Muita en auta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hankkia vaikkapa joku harrastus, mistä saa iloa.

Kyllä sen elämän voi täyttää muullakin, kuin työnteolla.

 

Noista harrastuksista vaan ei saa rahaa. Ja onhan tässä vuosikymmenten aikana kerinnyt harrastamaan vaikka mitä. On tullut tehtyä vapaaehtoistyötäkin.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asetan toivoni uudelleensyntymään. Ehkä seuraavalla kerralla onnistun paremmin.

Toinen lohduttava ajatus on rinnakkaistodellisuudet. Ehkä kaikki mitä olen halunnut toteutuu toisessa todellisuudessa joka on samanaikainen ja yhtä todellinen kuin tämäkin. Toki olen itse jumissa tässä todellisuudessa...

Kolmantena, ehkä vaivat, murehtiminen ja katumus päättyvät kuolemaan. Se toteutunee ennemmin tai myöhemmin.

Kadotus tai taivas; siinä ovat vaihtoehdot tuonpuoleisessa. Jos valitsee huonosti ja päätyy sinnen kadotukseen, tuonpuoleisessa ovat asiat jopa huonommin kuin ne olivat täällä maan päälä.

Toivo, joka jatkuu myös rajan toisella puolella iankaikkisuudessa, saadaan vain Jumalan ja Kristuksen kautta. Ihminen elää kerran ja sen jälkeen tulee tuomio.

- entinen reinkarnaatio-oppiin uskonut, nykyinen uudestisyntynyt kristitty -

Aah, hienoa kuulla tervettäkin oppia tällä trollien ja hullujen palstalla. Näin se menee, valinta on tehtävä tässä elämässä. 

Mä en kyllä ole saanut uskosta ja uskovaisuudesta kuin harmia.ap

Miksi katkeroidut omista valinnoista? Turhaa, mieti miten voit muuttaa asioita tulevaisuudessa.