Uskooko ateisti sieluun

Vierailija kirjoitti:

Ateisti kieltää Jumalan olemassaolon, ei kai se estä uskomasta, että on jokin henkinen minä olemassa. Ei sielu myöskään mikään kristinuskon keksintö ole. Ja samalla tapaa ateismi on uskon asia kuin kristinuskokin, koska Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa suuntaan eikä toiseen nykyisellään. Different shit, same asshole.

Ei ateisti kiellä jumalaa, hän ei vain usko väitettäsi sen olemassaolosta.

Sielun käsite vaatisi täsmentämistä, ennenkuin kysymykseen voi vastata. Jos sielulla tarkoitetaan niiden yksilöllisten reaktioiden, opittujen toimintatapojen ja personallisuuden piirteiden muodostamaa kokonaisuutta, kyllä minä ateistina uskon sielun olemassaoloon. Kukaan kanssaihminen ei ole persoonana samanlainen kuin minä. Kun minä kuolen, sieluni tai persoonallisuuteni sammuu. Kukaan ei tule koskaan olemaan personallisuudeltaan samanlainen kuin minä olen.

Vierailija kirjoitti:

Uskooko uskovainen RA-aurinkojumalaan?

Niin.

Jospa seuraavan kerran vähän pohdit kysymyksen muotoilemista ennen kuin kysyt.

Jokainen ateisti on yksilö ja heitä yhdistää vähintäänkin vain ateismi eikä välttämättä mikään muu.

Juuri näin. "Mun taikausko ja mielikuvitusolennot on oikeampia kuin sun taikausko ja mielikuvitusolennot!!" Näin ne uskovaiset kiistelevät, kuka on oikeassa. Ateistit lähinnä naureskelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateistilla on sielu, vaikkei tätä tiedostakaan, samoin kuin maailmassa on Jumala, vaikkei ateisti kykene tätä hyväksymään ja mieluummin palvoo sen sijaan ihmiskuntaa ja itseään jumalanaan. 

Esittäisitkö todisteen jostain jumalasta? Ihan mikä tahansa käy.

Tehdään jumalanpilkasta asianomistajarikos. Lupaan uskoa heti kun ensimmäinen oikeusjuttu tulee käsittelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Ateisti on sattumanvarainen leija.

Kaikki ihmiset on. Elämä on silkkaa sattumaa, eikä rukouksista ole mitään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateistilla on sielu, vaikkei tätä tiedostakaan, samoin kuin maailmassa on Jumala, vaikkei ateisti kykene tätä hyväksymään ja mieluummin palvoo sen sijaan ihmiskuntaa ja itseään jumalanaan. 

Esittäisitkö todisteen jostain jumalasta? Ihan mikä tahansa käy.

Jos olet kala akvaariossa ja kysyt todisteita veden olemassaolon perään, uskoisitko jos sinulle kerrottaisiin?

Kalatiedemiesten siellä akvaariossa olisi erittäin helppo ennen pitkään todistaa aukottomasti veden olemassaolo. Vähän niinkuin ihmiset ilman kanssa. Meni nyt sinulta tämä vertauskuva hyvin pahasti hakoteille

Huutista! Entä mitä näet kun aurinko nousee?

Näen tekstiä uskikselta, jonka mielestä hyvä perustelu jumalan olemassaolosta on "huutista!". Ei nyt vakuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateistilla on sielu, vaikkei tätä tiedostakaan, samoin kuin maailmassa on Jumala, vaikkei ateisti kykene tätä hyväksymään ja mieluummin palvoo sen sijaan ihmiskuntaa ja itseään jumalanaan. 

Sinullahan tarkkaa tietoa on asiasta. Nyt todista vielä nämä väitteesi. 

Osa ihmisistä kuvittelee olevansa kaikkivoipia kunnes Jumala toisin todistaa heille itsellensä. Kyllä alentuvat jossakin kohdassa jos eivät muuten opi koskaan.

Tämä on hekumointia väärin ajattelevien tulevasta rangaistuksesta. Joillekin pelkästään tämä riittää perusteeksi olla kristitty. Lähimmäisen rakastaminen on tästä kaukana.

Joo, mitä kehuskelemista on sellaisessa uskossa, jossa ollaan mukana vain palkkion toivossa ja rangaistuksen pelossa? Mitä virkaa sellaisella jumalalla oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Ateisti kieltää Jumalan olemassaolon, ei kai se estä uskomasta, että on jokin henkinen minä olemassa. Ei sielu myöskään mikään kristinuskon keksintö ole. Ja samalla tapaa ateismi on uskon asia kuin kristinuskokin, koska Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa suuntaan eikä toiseen nykyisellään. Different shit, same asshole.

Väärin. Todistustaakka on väitteen esittäjällä, eli jos väittää että jumala on olemassa, pitää pistää pöytään todisteita. Muiden ei tarvitse todistaa, että jumalaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei usko mutta ateisti herää tuomionylösnousemuksessa ikuiseen kadotukseen. Ne jotka uskoivat eläessään heräävät ensimmäisessä ylösnousemuksessa ikuiseenelämään.

Mitäpä jos se oikea uskonto onkin jokin muu sadoista tuhansista eri uskonnoista ja sinä heräät heidän tuomittavana sitten joskus?

"The answer is: mormons."

Herran siunausta ateisteille

AP:n kysymykseen - Olen ateisti, enkä usko sieluun. Pidän silti tärkeänä, että eläessäni teen asioita, joilla on positiivinen vaikutus muihin ihmisiin ja luontoon. Surullista, jos ainoastaan uskominen sieluun estää ihmistä näkemästä elämää "pelkkänä ruumiin elossapitona ja menestyksen jahtaamisena" ilman muita arvoja. 

Uskooko Uskis jumalattomuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Herran siunausta ateisteille

Buddhan siunausta kristityille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti kieltää Jumalan olemassaolon, ei kai se estä uskomasta, että on jokin henkinen minä olemassa. Ei sielu myöskään mikään kristinuskon keksintö ole. Ja samalla tapaa ateismi on uskon asia kuin kristinuskokin, koska Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa suuntaan eikä toiseen nykyisellään. Different shit, same asshole.

Ei ateisti kiellä jumalaa, hän ei vain usko väitettäsi sen olemassaolosta.

Unohtamatta että: uskova ei usko ateistin väitettä Jumalan olemattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti on sattumanvarainen leija.

Kaikki ihmiset on. Elämä on silkkaa sattumaa, eikä rukouksista ole mitään hyötyä.

Ei niistä olekaan hyötyä jos ei usko niistä olevan hyötyä. Niistä on hyötyä jos niistä uskoo olevan hyötyä. Elämäkin on sattumaa jos uskoo niin tai ei ole jos on uskomatta. uskominen on joko hyödyllistä tai ei ole. Hyödyllinen uskomus kannattaa pitää ja haitallisesta uskomuksesta luopua. Mutta miten vaikea onkaan irroittautua vaikka itseinhosta jos on masiksissa. En kelpaa kenellekään oi voi, voisin sanoa masentuneena itselleni ja pidän sitä normaalina. Teen sen itselleni ja se on ehdottomasti huono tapa mutta toiminnan ollessa käynnissä en tiedä että teen sitä. Minulla olisi kaikki valta puhua itselleni: kaikki pitävät minusta ja mieli paranisi heti. Tuollaisessa tilanteessa uskomus että on olemassa jumala tuolla jossain vaikka salattuna, on hyödyllisempi uskomus kuin että jumalaa ei ole. Siis suhteellista.

Vierailija kirjoitti:

Uskooko Uskis jumalattomuuteen?

Sekin on osa Jumalan luomaa valojen ja varjojen hyväntahtoista leikkiä, joten vastaus mielestäni kyllä. uskiksen on hyväksyttävä myös varjot koska nekin ovat Jumalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran siunausta ateisteille

Buddhan siunausta kristityille.

Ja Buddhan siunausta ateisteillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti kieltää Jumalan olemassaolon, ei kai se estä uskomasta, että on jokin henkinen minä olemassa. Ei sielu myöskään mikään kristinuskon keksintö ole. Ja samalla tapaa ateismi on uskon asia kuin kristinuskokin, koska Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa suuntaan eikä toiseen nykyisellään. Different shit, same asshole.

Ei ateisti kiellä jumalaa, hän ei vain usko väitettäsi sen olemassaolosta.

Unohtamatta että: uskova ei usko ateistin väitettä Jumalan olemattomuudesta.

Ei ateisti sellaista väitä. Etkö ymmärrä? Miksi te luulevaiset keksitte ateisteille ominaisuuksia, joita ateistin määritelmään ei kuulu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran siunausta ateisteille

Buddhan siunausta kristityille.

Ja Buddhan siunausta ateisteillekin.

Sopii mainiosti. Ei kukaan häntä jumalaksi väitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateisti tietenkään usko sieluun, koska sielu on teistien keksintö.

Mihin ateisti nojaa, vai tasapainoileeko oman egon nokassa?

  Moraaliin. Ihminen on luonnostaan sosiaalinen eläin, ja mistään ei tule mitään, jos emme voi luottaa toisiimme. Kaikkiin ei voi luottaa, se on surullinen tosiasia, mutta se on v'ähän sama kuin räjähtävät akut, niin voi käydä ja se on sitten voi voi, mutta elämästä tulisi aika outoa, jos olettaisit, että koko ajan niin käy. Minä luotan muihin, ja kun käyttäydyn luotettavasti, he taas minuun, ja siten elämä on yhdessä mukavaa. Kun en toiseen elämään usko, niin aika tärkeää, että tästä tulisi mahdollisimman hyvä. 

  Eli ei, en usko sieluun. En myöskään omavoittoisuuteen tai voiton maksimointiin. Uskon, että ihmiset haluavat olla hyviä, ja yritän käyttäytyä sen mukaan. Ostin eilen takin, lähetin myyjälle saman tien rahat, ja hän oletettavasti lähettää minulle takin. Hänen halunsa saada rahaa on yhtä hyvä kuin minun haluni saada takki, ja jos molemmat kunnioitamme toisiamme näinkin pienessä asiassa, hyvä tulee. Jos näin ei yleisesti menetellä, kukaan ei saa takkia eikä rahaa. 

  En tietenkään käyttäydy järkyttävän epäsosiaalisesti, käy muiden kimppuun tai sellaista jos voisinkin, koska toimivana sosiaalisena eläimenä en edes halua. Unko uslkosi johonkin kurihahmoon ainoa syy,mikset halua olla ilkeä, vai onko sosiaalisuus myötäsyntyistä? Koska jo ei ole, et taida olla oikein kunnon ihminen. 

  (Mutta hei, jos uskosi jumalhahmoon tai sieluun tai mihin tahansa saa aikaan että olet ihmisiksi niin se on hyvä, minäkin olen omista syistäni, voimme varmastikin tulla toimeen).