Minkälainen ihminen on pois työelämästä yli 10 vuotta?

Monet rikkaat, joiden ei tarvitse painaa ja parempi olla kotiäiti

Omalla kohdallani masennus ja ikäsyrjintä olivat varmaankin ne päällimmäiset syyt. Maailmanluokan osaamista ja kokemusta kuitenkin oli kertynyt. Opettelin uuden ammatin, tai oikeastaan kaupallistin pitkäaikaisen harrastukseni, ja nyt menee ihan loistavasti. Vieläkään en ole työelämässä, olen vain yritykseni omistaja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yli 50-vuotiaan työttömäksi jäävät.

Tämä tuntui aluksi ihan järkyttävältä, kun tiedostin sen tosiasian, että minua ei oikeasti tämän jälkeen tarvita mihinkään. Nyt kun asian kanssa on sinut niin tämähän tuntuu ihan mukavalta. N52

Äiti joka tekee muutaman lapsen sopivilla aikaväleillä että saa maksimoitua mamma loman yhteiskunnan maksamana. Tai sitten elämäntapa sossupummi jolla ei ole aikomustakaan maksaa omaa elämäänsä vaan vaatii sitä muilta

No itse olin poissa työelämästä, koska oli päihdeongelma, joka alkoi siinä kun olin muuttamassa omilleni ja samalla adhd-lääkityskin jäi pois, kun en osannut hoitaa reseptiasioita ynnä muita tärkeitä itseinäistymiseen liittyviä juttuja...

Se aiheutti kaikkia ongelmia kuten asunnottomuutta ja vankeustuomioita.. 10vuotta siinä menikin kunnes vihdoin sainn apua lopettamiseen.

Sitten kun pääsin korvaushoitoon, niin aloitin opiskelun uudestaan, mutta hankalaa sekin on, kun on Ahdh ja lääkitystä ei ole ollut vuosiin..

Yritän kuitenkin etsiä jostain työtä, koska olen vasta 30vuotias ja terve hyväkuntoinen mies. Eniten häiritsee sekin että kun ei ole luottotietoja sekä on ulosottovelat ja muut elatusmaksuvelat niskassa, mutta pakko se on yrittää, että saisi joskus vielä tehtyä rahaa ja saisi talousasiat kondikseen.

Kumpa olisi silloin nuorempana saanut ohjausta enemmän oikeisiin asioihin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea aloittajalle, jolla ei ole ikinä ollut vastoinkäymisiä elämässään. Olet terve ja kaikkea. Hieno homma ja pidä turpasi kiinni. 

Mutta eikö kymmenen vuotta ole ihan hiton pitkä aika???!??? 🤯🤯🤯🤯🤯🤯🤯🤯🤯🤯

No jos olet 15 v kuten sinä, niin tottakai kymmenen vuotta on pitkä aika.

Vaikka joku vankila lusimisasia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuuseläkettä odotteleva nainen, ihan tavallista ettei 55 kelpaa enää työmarkkinoilla. 

 

50v täytettyä Työmarkkinat lähtee alta lopullisesti! kiitos Ikäsyrjinnän.

 

Samoin kävi minulle. 13 vuotta työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yli 50-vuotiaan työttömäksi jäävät.

Tämä tuntui aluksi ihan järkyttävältä, kun tiedostin sen tosiasian, että minua ei oikeasti tämän jälkeen tarvita mihinkään. Nyt kun asian kanssa on sinut niin tämähän tuntuu ihan mukavalta. N52

50v täytettyä työn saanti vaan loppuu, ikävä tosi asia. mutta minkä sille ihminen voi jos iän takia syrjitään! siitä ei kannata pahaa oloa käydä jos töitä ei saa, se on sitten voi voi! 266

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yli 50-vuotiaan työttömäksi jäävät.

Tämän voin omakohtaisesti allekirjoittaa.

Esim. Suvi Linden tmsp.?

Tässä puhutaan varmaan nimenomaan palkkatöistä? Olen itse ollut poissa työelämästä 10 vuotta. Vakava masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko(eristäytyminen palveluiden piiristä) olivat ensimmäiset diagnoosit. 10 vuodessa olen hiljalleen parannellut itseäni. Olen ollut mm viidellä eri kuntouttavan työtoiminnan jaksolla(eri paikoissa), tehnyt vapaaehtoistyötä, tehnyt kaksi puolen vuoden työkokeilua. Nyt yritän päästä opiskelemaan, koska kuntoutumiseni on tullut onnistuneeseen päätökseen. Ikää 34v. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yli 50-vuotiaan työttömäksi jäävät.

Tämä tuntui aluksi ihan järkyttävältä, kun tiedostin sen tosiasian, että minua ei oikeasti tämän jälkeen tarvita mihinkään. Nyt kun asian kanssa on sinut niin tämähän tuntuu ihan mukavalta. N52

 

50v täytettyä työn saanti vaan loppuu, ikävä tosi asia. mutta minkä sille ihminen voi jos iän takia syrjitään! siitä ei kannata pahaa oloa käydä jos töitä ei saa, se on sitten voi voi! 266

Juu, itse nyt influenssassa, käyn silti kaupassa huomenna, kun jääkaappi tyhjä.

Ja kun paranee niin kodin siivousta aina riittää. 

Pääsiäinenkin tulossa, pääsiäistä ennen myös kunnon siivous ja pääsiäisleivontaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä puhutaan varmaan nimenomaan palkkatöistä? Olen itse ollut poissa työelämästä 10 vuotta. Vakava masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko(eristäytyminen palveluiden piiristä) olivat ensimmäiset diagnoosit. 10 vuodessa olen hiljalleen parannellut itseäni. Olen ollut mm viidellä eri kuntouttavan työtoiminnan jaksolla(eri paikoissa), tehnyt vapaaehtoistyötä, tehnyt kaksi puolen vuoden työkokeilua. Nyt yritän päästä opiskelemaan, koska kuntoutumiseni on tullut onnistuneeseen päätökseen. Ikää 34v. 😊

siinä iässä töitä saa helposti vielä, mutta kun ikäsi on 43v se alkaa vaikeutua jonkin verran. monelle 43v on työnsaanti vaikeutunut huomattavasti. 

Sain osa-aikatöitä 58 vuotiaana ja edelleen töissä.

Tiedän useita työikäisiä pitkään työelämästä pois olleita, syitähän voi olla mitä:

Kotiäitiys - jos puoliso, suku tai yhteiskunta rahoittaa elämisen.

Yksi entinen työkaveri tuli ensimmäiseen työpaikkaansa 42-vuotiaana, oli varakkaasta suvusta ja selitys oli, että oli kotiäitinä siihen asti. Lapset olivat siinä vaiheessa jo täysi-ikäisiä, mutta mikäpäs siinä jos lähtökohdat elämään on sellaiset, ettei tarvitse toimeentullakseen tehdä töitä. Voi lasten muutettua omilleen harrastuksekseen vähän puuhastella pihasuunnitelmia tutuille tai jotain muuta kevyttä yritystoimintaa.

Suuri varallisuus - ei tarvitse tehdä palkkatöitä kun pystyy elättämään itsensä pääomatuloilla. Tunnen useita tällaisia ihmisiä. Useampi on yrittäjiä, jotka ovat saaneet yritystoiminnan sille mallille, että eivät enää itse osallistu operatiiviseen toimintaan, vaan keskittyvät nauttimaan elämästä ja hoitamaan sijoituksiaan.

Tällaiseen asemaan voi päästä myös myymällä hyvin toimivan yrityksen. Tai perimällä.

Toinen ääripää on ihmiset, joilla on jo syntyessään tai lapsuudestaan huonot lähtökohdat... fyysinen tai psyykkinen sairaus, jonka vuoksi on vaikeuksia opiskella ammattiin/työllistyä. Voi olla sosiaalisia ongelmia: köyhyyttä, tukiverkostojen puutetta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, itsetunto-ongelmia. On lukemattomia syitä miksi työllistyminen on vaikeaa.

Ja itse asiassa tämä yhteiskunta ei kaikkein heikoimmassa asemassa olevia edes tue... välillä tuntuu että pikemminkin päin vastoin lannistaa entisestään.

Itselle kävi sillä tavalla, että olin työelämässä n.33v  saakka. Kerkesin tuona aikana valmistua ammattikorkeakoulusta tradenomiksikin työn ohella ja asiat olivat ookoo. En koskaan tienannut yli 2300€/kk bruttona, mutta kuitenkin. Jäin työttömäksi n.33v, kun meidän osasto lakkautettiin ja toiselle osastolle en tullut valituksi. Sinne piti hakea. Suoraan ei siirretty työntekijöitä muihin tehtäviin talon sisällä muuta kun niitä joilla oli vakituiset työsopimukset. Minulla oli määräaikainen. Tämän jälkeen en enää löytänyt töitä vaikka kuinka hain. Ihan joka paikasta ja kaikilta aloilta. Lähdin sitten kouluttautumaan korkeammalle, eli suoritin kauppatieteiden maisterin tutkinnon, siinä toivossa jospa se avaisi lisää mahdollisuuksia. Siinä vaiheessa kun valmistuin maisteriksi niin oli jo sen verran pitkään mennyt aikaa siitä kun olin viimeksi työelämässä, että se jo varmaan alkoi vaikuttamaan siihen etten saanut töitä. Näin siis itse luulin. Hain opintojen aikana kokoajan töitä, mutta en saanut mitään. Sain usein sellaista palautetta, että lähden varmaan heti kun valmistun tai en olisi muka tarpeeksi motivoitunut niin matalapalkkaiseen työhön. Vaativiin töihin ei otettu kokemuksen puutteen vuoksi. Olin ansassa. Hain töitä opintojen aikana ja  valmistumisen jälkeen ja erilaisia TE-toimiston järjestämiä rekrykoulutuspaikkoja ja ilmaisia työkokeilupaikkoja enkä päässyt mihinkään. Selitykset olivat aina seuraavat: 

1. Olet ylikoulutettu

2. Sinulla ei ole tarpeeksi työkokemusta

3. Olet ollut liian pitkään työtön. Oletkohan kykenevä heräämään päivästä toiseen aamulla aikaisin ja jaksatkohan tulla joka päivä työpaikalle ja olla sen 8h/pvä ja 5pv/viikko?

Eli näinkin voi käydä ja itse ei pääse välttämättä vaikuttamaan asiaan vaikka kuinka yrittää. Ketään ei voi pakottaa palkkaamaan. Itse kuvittelin, että jos vaan hankin tarpeeksi koulutusta ja osaamista kaikesta ajankohtaisesta mikä tuo lisäarvoa työnanatajalle, niin loogisestihan sen pitäisi työllistää minut ennenmmin tai myöhemmin. Valitettavasti en voinut tälläkään keinolla vaikuttaa työnantajien päätöksiin.

Lisäksi uskon, että suhteilla olisi ehkä päässyt helpommalla, mutta itsellä ei niitä ollut. Tai ei ollut oikeanlaisia suhteita. Tutuille, jos mainitsin tilanteestani, niin he lopettivat yhteydenpidon tai tokaisivat, että voi harmi. Kukaan ei auttanut, eikä halunnut suositella mihinkään. Kysyin pari kertaa ihan suoraan, että voisitko suositella minua, johon sain vastaukseksi, että "joo voin sitten jos saat haastattelun". Tämä vastaus tuli kahdelta eri tutulta. Jännä periaate. Sanoin heille, että en saa haastattelua ellei joku suosittele minua, koska hakijamäärät ovat niin suuret, ettei oma hakemus ja CV loista sieltä tarpeeksi, että työnantajat huomaisivat sen luonnollisesti ominpäin. Kaverit sen verran periaatteellisia, että eivät halunneet minun ohittavan tai hyötyvän tuolla tavalla. Heitä harmitti kun he itse joutuivat aikoinaan hakea kaikkien muiden kanssa samassa joukossa ja "ansaita" paikkansa. Ja nyt joku pääseekin heistä hyötymällä noin helposti töihin. Tosin mielestäni ajat olivat silloin toisenlaiset. Kyllä itsekin pääsin 15-20v sitten helposti töihin ihan vain hakemalla. Eli se niistä suhteista. 

Olen nyt 40v, Tradenomi ja kauppatieteiden maisteri ja hakenut töitä n. 5-6 vuotta. Työkokemusta minulla on lähinnä kaupan alalta noin 15 vuotta. Olen ihan perusterve enkä käytä päihteitä/viinaa.

Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia? Miten olette päässeet pois tilanteesta?

Olin kotiäitinä yli 20v. 6 lasta. Elämäni parasta aikaa. Nyt yksityisyrittäjänä ollut n 15v. Noita kotiäiti vuosia kaipailen vieläkin vaikka tykkään työstäni. Onneksi on muistot.

Konalan pikku perskärpäsen kaltainen ihminen.

Jos tekee ceeveetä niin ei ehdi töihin.