Onko kumppanimakusi muuttunut vuosien saatossa?

Perinteinen ongelma joka on ollut esillä koko ihmiskunnan historian. Nainen toivoo miehen muuttuvan mutta mies ei muutu ja mies toivoo että nainen ei muutu muuta nainen muuttuu. Kumpikaan ei saa sitä sitä haluaa mutta pelkästään miehiä syytetään tuosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, edelleenkin mies on parhaimmillaan 25-30-vuotiaana. Vaatimuslista myös kasvaa kasvamistaan, en ole koskaan ollut niin nirso kuin näin keski-ikäisenä, kun mitään varsinaista painetta pariutumiselle ei enää ole.

Musta mies on parhaimillaan 35-45-vuotiaana

Senkus. Minusta taas ei. En edes näe sen ikäisiä sukupuolensa edustajina, äijääntyminen ei ole mulle seksuaalisesti puoleensavetävää.

" täysin karvattomia en pystyisi vieläkään deittaamaan. Tatuoinnit ja pitkät hiukset aina poissulkemiskriteeri, "

Ei tarvitse vastata, mutta mua kiinnostaa, että mitä jos joku olisi oikeasti kaikin tavoin muuten sun kriteerien mukainen, ihastuisit, ja myöhemmin kävisikin ilmi että hänellä on esimerkiksi yksi tatuointi nuoruudesta jollain ei-näkyvällä paikalla niin lopettaisitko sen suhteen? Siis jos se ihminen tuntuisi sielunkumppanilta ja olisi tosi fiksu ja kiva sekä olisi vetovoimaa yms.  

Entä jos sun rakas jonka kanssa olisit ollut kauan yhdessä onnellisesti sairastuisi alopecia universalikseen ja näin ollen menettäisi kaikki karvansa, lopettaisitko suhteen? 

Tai mitä jos jo olemassa oleva kumppani päättäisi yhtäkkiä kasvattaa pitkät hiukset? 

Tämä vähän aiheen vierestä kyllä ja ymmärrän mikäli kysymys on liian henkilökohtainen vastattavaksi. 

T: AP

Vierailija kirjoitti:

On muuttunut tai olen itse muuttunut.

Todennäköisesti molempia. Näin veikkaisin. T: AP

" Tuossa varmaan tarkoitettiin sitä omaa mies/naismakua. Mulla se on muuttunut niin että en halua kuin olla oman mieheni kanssa aina ja ikuisesti, toisin kuin nuorena jolloin kiinnostavia miehiä tupsahteli näköpiiriin tämän tästä. Edelleen mieskarkkimakuni on 25-30v, eli viisari ei värähdä ikäisilleni miehille, paitsi omalleni toki. "

Joo varmaan, mutta kun mä vastasin että itseäni lähinnä kiusaannuttaa parikymppiset niin en tarkoittanut kumppanimielessä ainoastaan vaan nimenomaan sitä että jos näen sen ikäisen esim. Somessa tai jossain ohjelmassa vähissä vaatteissa poseeraamassa lihastensa kanssa niin en viehäty eikä värähdä muu kuin kiusaantumisen tunne. En halua nähdä sellaista ja kun näen kasvoista jotenkin että toinen on vielä " lapsi " niin en näe mitään karkkia vaan tulee tunne että se esittely ei ole mua varten tehty ja olen osunut vahingossa paikalle. Tulee vähän sama olo kuin jos avais vessan oven ja siellä oliskin joku pöntöllä. Siitä on erotiikka kaukana. 😆

En silti tuomitse. Tarkensin vain mitä omalla kohdallani tarkoitin ja koen. 

T: AP

on muuttunut

" On. Ennen kiinnosti kaikki naiset, mutta nykyisin vanhat vain kaverimielessä ja panen itseäni puolta nuorempia (en usein).

Oikeasta kumppanista en enää välitä."

No onhan seksikumppanikin kumppani siinä yhdessä asiassa.

Mielenkiintoista, jos todella ikä on ollut ainoa kriteeri. Laaja maku siis, jos muulla ei ole ollut mitään väliä. 

T: AP

Vierailija kirjoitti:

Juu. Viimeisen vuoden aikana alkanut ymmärtämään että "panojen" kumppaneiksi kutsuminen on todella vammaista, enkä arvosta ihmisiä "kumppaneina" ollenkaan. Pitääkö aina paskoa kaikki kaunis kutsumalla paskaa kauniiksi?

 

Kurja kuulla että sulla on noin huono fiilis ja jokin kaunis mennyt paskaksi. 

Seksikumppani on kuitenkin myös kumppani ainakin yhdessä asiassa hetken ajan, ja koska kysyin onko maku muuttunut, niin se koskee sitä mikä viehättää, oli suhteen laatu sitten mikä tahansa. 

Harvoin ihanteet kuitenkaan vastaavat todellisuutta ja eri aikoina ihanteet voivat muuttua vaikka ei olisi yhtään suhdetta koko aikana. 

T: AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, edelleenkin mies on parhaimmillaan 25-30-vuotiaana. Vaatimuslista myös kasvaa kasvamistaan, en ole koskaan ollut niin nirso kuin näin keski-ikäisenä, kun mitään varsinaista painetta pariutumiselle ei enää ole.

Mulla sama.

N43

Mä täällä kihisen uteliaisuudesta että mitä nämä listat mahtavat pitää sisällään. Parempi varmaan kuitenkin jättää luetteloimatta. 

Itse ymmärrän tämän kyllä silleen että jos mulle tulis ero niin en lähtisi edes etsimään ketään, koska haluan olla rauhassa ja treffailumaailma on niin raskas. En uskaltaisi lähteä edes seksin perässä niin herkästi kuin nuorena. 

Siinä mielessä siis mullakin vaatimustason voidaan kai tulkita nousseen.

Toisaalta jos puhutaan ihanteista eikä todellisuudesta,  niin nykyään kriteerit on laskeneet mulla siinä mielessä että kunhan olis mukava, vakaa ja luotettava ihminen, jonka kanssa olis sen verran yhteistä että voisi syödä hyvin yhdessä, sarja - ja leffamaku olis suunnilleen sama, että vois istua sohvalla katsomassa yhdessä ja että olis muutama muu aktiviteetti joita vois yhdessä harrastaa. 

Keskustelu ja huumori kävis yksiin. Haaveilen sellaisesta että voitais olla herttainen mummi ja vaari tulevaisuudessa eikä mitään ihmeellistä tapahtuisi, eikä olis mitään pinnallista tai suuria eroja arvoissa tai elämäntavoissa. 

Nuorempana haittasi tai ei haitannut eri asiat ja vaati eri asioita.

Esim. Ei haitannut että kumppanilla oli täysin eri ruokavalio kuin itsellä. Nykyään taas haluan nimenomaan kumppanin jonka kanssa voi syödä samoja ruokia edes suurimman osan aikaa ja joka tykkää syödä niin kotona kuin ravintoloissa. 

T: AP

"Tätä mä just mietin että kun jotkut vastaavat että ei ole muuttunut YHTÄÄN niin onhan se vähän erikoista kun kyllähän ihmiset yleensä muuttuvat siitä lukioikäisestä paljonkin sekä fyysisesti, henkisesti että tyylillisesti. Mutta ehkä jotkut löytävät itsensä nuorina. En tuomitse. Olen vain utelias. 

Esimerkiksi 2000-luvun alun skeittarityyli ei ehkä enää niin paljon itseäni viehätä, koska se harvoin pukee keski-ikäistä, ja sellainen kyllä korostaa myös nuorten nuoruutta siinä määrin että itseäni ei enää vedä puoleensa. Tuntisin olevani joku vähän häiriintynyt täti jos sellaisten kanssa pyrkisin treffeille. 

En myöskään tunne enää itseäni kotoisaksi sen ajan tyylissäni eli jos joku olisi silloin minuun rakastunut ja olettaisi että tyyli pysyy niin ei. 😆

T: AP"

Kyllähän mainitsin niitäkin asioita, joiden suhteen maku myös on muuttunut - tai kehittynyt. Mutta kyllä ainakin itselläni on edelleen samoja ystäviä ja samoja läheisimpiä ystäviä, mitä nuorena. Että miksi toisaalta olisi outoa, jos miesmakukaan ei radikaalisti muuttuisi. Ihan samanlaisia asioita olen painottanut silloinkin ja samantyyppisistä ihmisistä viehättynyt, ja ulkonäöllisesti samantyyppiset asiat tuntuvat edelleen vetovoimaisilta. Jaa, yhden eron keksin! Nuorena en varmaan olisi voinut kuvitellakaan tuntevani vetoa karvaiseen mieheen tai mieheen, jolla on minkäänlaista partaa. Nykyisin nämä ovat ihan ok, joskaan eivät mitään preferenssejä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli kaikenlaisia illuusioita. Nykyään en jaksa oikein ajatella koko parisuhdekonseptia, paitsi ihan teoreettisessa mielessä.

Niin no ensin ajattelin otsikoida nais/miesmaku  mutta epäilin että se keskustelu olisi poistettu. Mietin myös sanaa " ihmismaku " mutta halusin välttää kannibaalivitsit. 

Teoreettisessa mielessä voi hyvin ajatella omasta realistisesta tilanteesta riippumatta. 

Tarkoitus on ikään kuin pohtia, onko omat ihanteet muuttuneet ajan myötä. Jos on tosi nuori vielä niin voi olla että tähän on vähän turha vastata, mutta saa toki. 

Ei tarvitse jaksaa mitään, haluta tai toivoa mitään oikeasti. 

T: AP

" Joo, rauhalliset miehet tuntuvat usein tykkäävän räväköistä ja äänekkäistä jännänaisista. Ovat varmaan sitten niin syvällä omissa ajatuksissaan ja kuplassaan, etteivät huomaa muunlaisia naisia. "

Ei pidä olettaa eikä yleistää.

En lue itseäni "jännänaiseksi " mutta se on niin suhteellinen käsite, että voinhan mä jollekin sellainenkin olla. Ainakin olen outo ja räväkkä ja saanut todella monet pakit rauhallisilta miehiltä. Olen ollut lähes kaikille ihan liikaa ja luulin pitkään etten ikinä päädy pitkään suhteeseen jossa en olisi. Olin yli 30-vuotias kun löysin kumppanin. 

Tuskin kukaan ainakaan sellaisesta kiinnostuu joka olettaa toisesta jotain tutustumatta? Sanelee, millainen toinen on ja mistä pitää...

Oli miten oli, mitäs jos ei tukittaisi tätä ketjua tällaisella vaan pysyttäisiin asiassa? 

Aiheena se onko ihanteet mahdollisesta kumppanista muuttuneet ajan myötä. 

T: AP

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen ongelma joka on ollut esillä koko ihmiskunnan historian. Nainen toivoo miehen muuttuvan mutta mies ei muutu ja mies toivoo että nainen ei muutu muuta nainen muuttuu. Kumpikaan ei saa sitä sitä haluaa mutta pelkästään miehiä syytetään tuosta

Onpas kovaa yleistämistä. En tiedä kenestä naisesta tai mlehestä puhut, koska keskustelu ei koske vain yhtä suhdetta ihmisen elämässä, eikä mitään suhdetta edes välttämättä ole vaan kyse on siitä, mitä pitää viehättävänä esimerkiksi eri ikäisenä itse ollessaan ja onko se muuttunut. 

Tässä keskustelussa ei ole pakko kertoa mitä sukupuolta edustaa, tai mikä on oma suuntautuminen. Tämä keskustelu ei ole vain heteroille. 

Yleisesti ottaen voisi kuvitella että riski kumppanin radikaalille muuttumiselle ajan myötä on suurin suhteissa jotka alkavat nuorina. Myös kyky sietää muutosta ja toisen kasvamista myös yksilönä suhteen sisällä on varmasti eniten nuoria koskeva ilmiö. 

Hyvin harva tapaa pitkäaikaisen kumppanin nuorena, siis niin pitkän että se kestäisi jonnekin keski-ikään tai vanhuuteen asti. 

Kyllä suurin osa ihmisistä muuttuu ainakin jonkin verran elämänsä aikana. On erilaisia elämänvaiheita. 

Olen seurustellut kymmenen vuotta ja kyllä molemmat meistä on muuttunut, varsinkin lapsen saamisen myötä. Eikä se haittaa vaan on luonnollista. 

Elämä on mitä se on. Tarkoitus on kertoa onko oma maku muuttunut eikä valittaa siitä että joku toinen on muuttunut. 

T: AP

" En tiedä kuka enää hahmottaa aikuisena maailmaa joidenkin pahat pojat -käsitteistön avulla, mutta olkoot. Että se on ainoa ominaisuus jonka ihmisestä keksii. Siinä ei ole minusta mitään mielenkiintoista. Ehkä lukioikäisenä olisi ollut. "

Ehkä se oli kielikuva tai ainoa asia mikä tuli mieleen, että ei ainakaan mitään kapinallista/sääntöjä rikkovaa ihmistä halua? Muuten on sitten aika vapaata. 

 Eihän tähän ole pakko kaikkia ominaisuuksia luetella, eikä se tarkoita ettei ihminen keksi mitään. Ei tarvitse avautua yhtään enempää kuin mitä haluaa. Ei tarvitse kertoa yhtään mitään. 

Mä en ymmärrä miksi pitää jonkun toisen vastaukseen sanamuotoineen takertua ja sitä arvostella? 

Aika moni käsite on suhteellinen ja tulkinnanvarainen ylipäätään. 

Nimenomaan: Olkoot. 

T: AP

Vierailija kirjoitti:

"Tätä mä just mietin että kun jotkut vastaavat että ei ole muuttunut YHTÄÄN niin onhan se vähän erikoista kun kyllähän ihmiset yleensä muuttuvat siitä lukioikäisestä paljonkin sekä fyysisesti, henkisesti että tyylillisesti. Mutta ehkä jotkut löytävät itsensä nuorina. En tuomitse. Olen vain utelias. 

Esimerkiksi 2000-luvun alun skeittarityyli ei ehkä enää niin paljon itseäni viehätä, koska se harvoin pukee keski-ikäistä, ja sellainen kyllä korostaa myös nuorten nuoruutta siinä määrin että itseäni ei enää vedä puoleensa. Tuntisin olevani joku vähän häiriintynyt täti jos sellaisten kanssa pyrkisin treffeille. 

En myöskään tunne enää itseäni kotoisaksi sen ajan tyylissäni eli jos joku olisi silloin minuun rakastunut ja olettaisi että tyyli pysyy niin ei. 😆

T: AP"

Kyllähän mainitsin niitäkin asioita, joiden suhteen maku myös on muuttunut - tai kehittynyt. Mutta kyllä ainakin itse

Mä siis komppasin eli mielestäni ymmärsin sitä kommenttia johon vastasin tämän, enkä maininnut mihin kommentteihin tarkalleen viittasin kun kirjoitin " jotkut ", mutta en siis viitannut sillä kommenttiin johon vastasin.  Mielestäni viittasin jonkun miehen kirjoittamaan kommenttiin ainakin, mutta en enää muista tarkasti. 

En siis ole varma mihin sinun kommenttiin viittaat ellei se ole tämä johon vastasin ja jossa en tarkoittanut kyseenalaistaa mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, edelleenkin mies on parhaimmillaan 25-30-vuotiaana. Vaatimuslista myös kasvaa kasvamistaan, en ole koskaan ollut niin nirso kuin näin keski-ikäisenä, kun mitään varsinaista painetta pariutumiselle ei enää ole.

Musta mies on parhaimillaan 35-45-vuotiaana

Senkus. Minusta taas ei. En edes näe sen ikäisiä sukupuolensa edustajina, äijääntyminen ei ole mulle seksuaalisesti puoleensavetävää.

Ehkä kaikki täällä ei puhu vain seksuaalisesta puoleensavetävyydestä vaan voi olla muitakin arvoja ja asennekin voi viehättää? Mies voi olla 35-45-vuotiaana parhaimmillaan monessa muussakin roolissa kuin objektina. Ulkonäkökin voi viehättää muutenkin kuin seksuaalisessa mielessä, esimerkiksi herättää hellyyden tunnetta. 

Lisäksi aika ikävästi sanottu tuo,  ettet näe tietyn ikäisiä edes oman sukupuolensa edustajina. Ikään kuin kenenkään mieheys tai naiseus katoaisi iän myötä. 

Toivoisin että näin rumasti ei ihmisistä puhuttaisi ollenkaan tässä ketjussa. En millään tavalla hyväksy tällaista ja toivon ettei koko ketju katoa tämän kommentin takia. 

Jokaisella on oma maku, kunnioitetaan sitä ja puhutaan omasta mausta toisia kunnioittavasti. Ihan kaikkea ei tarvitse kertoa. 

t: AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, edelleenkin mies on parhaimmillaan 25-30-vuotiaana. Vaatimuslista myös kasvaa kasvamistaan, en ole koskaan ollut niin nirso kuin näin keski-ikäisenä, kun mitään varsinaista painetta pariutumiselle ei enää ole.

Mielenkiintoista.

Eli ymmärsinkö oikein että mikään vaatimuslistan asioista ei ole muuttunut, on vain tullut lisää vaatimuksia? 

Itse en voisi kuvitella suhdetta 25-30-vuotiaan kanssa vaan näin päälle 40-vuotiaana kiinnostaa 40-55-vuotiaat enemmän. Nuoriso pelottaa, koska en usko että itseäni nuorempi todennäköisesti jäisi kumppanikseni. 

Toki nuoremmat ovat kaunista katseltavaa mutta 20-vuotiaat tuntuvat kakaroilta joten kiusaannun ennemmin kuin viehätyn. 

Oma vaatimuslistani painottuu nykyään siihen millainen ihminen on sisäisesti kun taas ulkonäköön liittyvie

Tulevaisuutesi on tukevasti paalutettu. Sen nimi on:

"Superparas elämä ihan itsekseni".

Kai sitä saa elää ihan itsekseenkin jos haluaa? 

Vaikka ei haluais suhdetta niin voi silti olla maku joka on muuttunut ajan kanssa.