Onko kumppanimakusi muuttunut vuosien saatossa?

Ei minulla ole koskaan ollut tietoisesti jotain makua. Ihminen vetää puoleensa ja yhteisen ajan kuluessa tapahtuu kiintymys ja rakkaus jos ne on syntyäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kumppanimaku muuttunut, elämäni varrella.   Sellainen on yleensä pysyvyä juttu ihmisellä.

Tietyt kumppanit kiinnostavat pysyväään suhteeseen. Kuten aviomieheni.

Sitten on niitä niin sanottuja kumppaneita, jotka kiinnostaa, pelkästään ja vain, seksimielessä. Ei muutoin.

Olenko siis jotenkin epänormaali kun mulla on muuttunut vai oletko sinä jäänyt teinin tasolle? En tarkoita pahalla, mietin vain. 

T: AP

Luulen, että jotkut ihmiset muuttuvat elämänsä aikana enemmän kuin toiset, eikä sillä ole mitään tekemistä jälkeenjääneisyyden kanssa. Me olemme edelleen vaimon kanssa leikkisiä ja pidämme samoista asioista kuin nuorenakin. Toisten kiinnostuksenkohteet muuttuvat enemmän iän myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasin ei, koska olen ollut aina hyvin kaikkiruokainen, eikä se ole muuttunut miksikään. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka luettelevat hyvin tarkkaan hiusten värit sun muut. Mitä ihme tekemistä hiusten värillä on sen kannalta, näyttääkö ihminen hyvältä,  saati onko tämä upea ihminen?

On muitakin ominaisuuksia kuin vain ulkoisia

Eikös tässä kysytty ulkonäkö edellä?

No mutta sisäisesti, en halunnut kumppanikseni nuorena pahaa poikaa enkä nytkään. Arvostan edelleen samoja hyviä luonteen ominaisuuksia kuin silloinkin.

 

Ihmisillä on erilaisia ihanteita että mikä toisessa viehättää ulkoisesti tai muuten. Onko makusi muuttunut vuosien varrella asiassa? 

 

minusta pahoista pojista sun muista puhuminen on vähän outoa. Harva ihminen lokeroituu noin selkeästi mihinkään. Mun maku on vuosien varrella muuttunut jonkin verran koska olen itsekin muuttunut ja oppinut asioita matkan varrella, arvostan esimerkiksi kädentaitoja enemmän kuin ennen. 

On toki. Lukiolaisena kiinnostuin lukioikäisist, nyt 47-vuotiaana n. 40-54-vuotiaista. Nykyisin myös on eri tavalla merkitystä elämäntyylillä ja tajuaa seksuaalisen yhteensopivuuden merkityksen. Nuorena kaikkien elämäntyyli oli aika samanlainen eikä sellaisia eroja ollut kuin aikuisena, ja seksistä ei ollut kokemusta saati syvällistä ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Uhri-ilmekin on red flag. Narsisti, tuo syytön piruparka, syytön kaikkeen.

Miten tämä liittyy aiheeseen? Olitko siis ennen viehättynyt narsisteista ja se on muuttunut. 

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti täällä ei saa kuvailla omaa makuaan koska aloitukseni poistettiin. 

Tyydyn sitten vain toteamaan että omalla kohdallani on muuttunut iän myötä. Vaatimuslista on myös vähäisempi kuin nuorempana. 

Ap

Itselleni taas on tullut enenmän kriteereitä, kun aikuisena on enemmän muuttujiakin esim. lapsi vai ei, elämäntyylit, lemmikit vai ei, jne. Ja myös oma ymmärrys suhteista ja omista toiveista on lisääntynyt. Nuorena toivoi vain samanhenkistä, jonka kanssa ollaan ralastuneita, nykyisin tajuaa ettei tuo pelkästään riitä.

N47

Kyllä on muuttunut. Arvostan entistä enemmän yhteistä kieltä, yhteneväisä käsityksiä elämäntyylistä ja sitä ettei ole päihdeongelmaa yms. elämänhallintaan liittyviä seikkoja. Lisäksi seksuaalisen yhteensopivuuden ja huomaavaisuuden arvostukseni on noussut entisestään. Miehen vakaus ja vastuunkantokyky ovat myös entistä suuremmassa arvossa. Kaikenkaikkiaan kumppanin kyky olla kumppani ja sitoutumiskykyinen hoivattavan ja paapottavan sijaan, on se mitä arvostan yli kaiken.

Ulkoisesti ei, mutta luonteesta olen paljon vaativampi kuin ennen. Nuorena en tiennyt mitä haluan ja mikä minulle olisi hyvä. Katsoin asioita läpi sormien ja olin liiankin ymmärtäväinen. Silloin mm odottelin vuosia sitoutumiskammoisen päätöstä. Nykyään jos tapaan ihmisen joka vaikuttaa tai jopa sanoo ettei halua sitoutua, totean että etsimme eri asioita. Toinen mistä en enää luovu on keskustelutaito. Vanhoissa suhteissani oli oikeastaan mahdottomuus keskustella suhteesta. Mies oli heti lähes paniikissa eikä pystynyt keskustelemaan lainkaan avoimesti ja rehellisesti tunteistaan. Nykyiseni taas tykkää keskustella ja toivoo sitä. Suhde on ihan eri pohjalla tällaisen miehen kanssa. 

On muuttunut, silloin nuorempana mulle pääasia oli lähinnä kumppanin ulkonäkö, mutta sen jälkeen nyt kun ikää on tullut enempi olen alkanut arvostamaan luonnetta paljon, paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasin ei, koska olen ollut aina hyvin kaikkiruokainen, eikä se ole muuttunut miksikään. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka luettelevat hyvin tarkkaan hiusten värit sun muut. Mitä ihme tekemistä hiusten värillä on sen kannalta, näyttääkö ihminen hyvältä,  saati onko tämä upea ihminen?

On muitakin ominaisuuksia kuin vain ulkoisia

Eikös tässä kysytty ulkonäkö edellä?

No mutta sisäisesti, en halunnut kumppanikseni nuorena pahaa poikaa enkä nytkään. Arvostan edelleen samoja hyviä luonteen ominaisuuksia kuin silloinkin.

Mitä sillä pahalla pojalla oikein tarkoitetaan? Jotain elämän kallua vai jotain rikollista tai narkomaania? Eihän tuollaiset normaalisti ihmisten mielestä kiinnostavia ole, lähinnä ongelmatapaukset näistä kiinnostuvat ja sellaiset, jotka liikkuvat samoissa piireissä.

Sitten tietysti jonkun uskiksen mielestä varmaan ateisti on "paha poika" ja jonkun konservatiivivanhuksen mielestä sellainen, joka on arvoiltaan liberaali, mutta ei kai nyt tämän mukaan käytetä tuota termiä?

Itseasiassa ei ole. Jo nuorena viehätyin niistä tavallisista, hieman hiljaisemmista ja rauhallisista miehistä (teininä tietenkin pojista) enkä oikein olisi jaksanut sellaisia elämöitseviä ja äänekkäitä suupaltteja navanalusvitseineen ja naistennaurattamisineen.

Valitettavasti tuo mieluisa miestyyppi ei taasen tuntunut koskaan viehättyvän minun kaltaisista naisista vaikka olen siis itsekin hyvin tavallinen, hieman hiljaisempi ja rauhallinen. Yritin sitten kyllä katsella sormien läpi tuollaista supersuulasta ekstroverttiä josko vaikka siihen jatkuvaan menemiseen / tulemiseen ja muuhun elämöintiin ja äänekkyyteen voisi tottua ja sopeutua.. Juu ei, se ei onnistu ainakaan minulta.

Olihan sitä nuorempana jos jonkinlaisia kriteerejä joilla ei tänä päivänä ole merkitystä. Esim. tatuoinnit olivat nou nou, mutta nyt en edes "näe" niitä nykyiselläni, vaikka niitä useita onkin. Seksuaalinen yhteensopivuus on myös muuttunut entistä tärkeämmäksi. Nuorempana sitä jäi suhteeseen, vaikka siinä saattoi olla joku isokin asia joka ahdisti ja turhautti seksuaalisesti, esim. suuseksin puute. Nylkyttäjänaistakin katselin liian kauan. Ei oppinut, vaikka kuinka ohjasin ystävällisesti. Luonnemaku myös muuttunut. Enää en katselisi minkäänlaista taloudellista hyväksikäyttöä enkä kumppanin mitätöintiä riitatilanteissakaan. Toisaalta olen myös paljon sallivampi millainen toinen "saa" olla. Hyväksyn toisen juuri sellaisena kuin hän on, vikoineen päivineen, niin ulkoiset puutteet kuin luonteen omituisuudet ja traumat. Tämä siis, jos noita edellä mainittuja ehdottomia nou nou ominaisuuksia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kumppanimaku muuttunut, elämäni varrella.   Sellainen on yleensä pysyvyä juttu ihmisellä.

Tietyt kumppanit kiinnostavat pysyväään suhteeseen. Kuten aviomieheni.

Sitten on niitä niin sanottuja kumppaneita, jotka kiinnostaa, pelkästään ja vain, seksimielessä. Ei muutoin.

Olenko siis jotenkin epänormaali kun mulla on muuttunut vai oletko sinä jäänyt teinin tasolle? En tarkoita pahalla, mietin vain. 

T: AP

Luulen, että jotkut ihmiset muuttuvat elämänsä aikana enemmän kuin toiset, eikä sillä ole mitään tekemistä jälkeenjääneisyyden kanssa. Me olemme edelleen vaimon kanssa leikkisiä ja pidämme samoista asioista kuin nuorenakin. Toisten kiinnostuksenkohteet muuttuvat enemmän iän myötä.

 

No, oletko huomannut esimerkiksi että alunperin olisit ihastunut vaimossasi joihinkin ulkoisiin piirteisiin ja jos ne ovat ajan myötä muuttuneet joko tyylinmuutoksen tai muun syyn takia, niin olet viehättynyt näistä uusistakin piirteistä? Vai onko suhteestanne tullut enemmän toverillinen muutosten myötä? 

Edelleen en kysy pahalla. 

T: AP

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ole koskaan ollut tietoisesti jotain makua. Ihminen vetää puoleensa ja yhteisen ajan kuluessa tapahtuu kiintymys ja rakkaus jos ne on syntyäkseen.

Selvä. Oletko jälkikäteen huomannut samankaltaisuutta eri kumppaneissa? Eihän maun tarvitse olla tietoista. Se voi olla myös alitajuista. 

T: AP

Vierailija kirjoitti:

Vastasin ei, koska olen ollut aina hyvin kaikkiruokainen, eikä se ole muuttunut miksikään. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka luettelevat hyvin tarkkaan hiusten värit sun muut. Mitä ihme tekemistä hiusten värillä on sen kannalta, näyttääkö ihminen hyvältä,  saati onko tämä upea ihminen?

Ei sillä sinäänsä olekaan, mutta vauvana meidän eka rakkaus on omat vanhemmat tai muu henkilö kuten kasvattivanhempi, ja sillä saattaa olla yhteyttä millaisia ihmisiä pidämme viehättävinä ja turvallisina puolisoina. 

Mikäli vanhempi kohtelee kaltoin, se ei valitettavasti muuta asiaa vaan saatamme pitää aikuisina sellaista käytöstä ja kohtaloa tuttuna ja turvallisena. Siksi jotkut ajautuvat väkivaltaisiin suhteisiin. Elleivät sitten korjaannu joko terapiassa ja muuten jolloin epävakaat henkilöt eivät enää vedä puoleensa. 

Ihminen ei kuitenkaan hae kumppania sukulaisista, vaan tuttujen piirteiden ohella etsitään jotakuta jonka geenit ovat mahdollisimman kaukana, mutta jossa kuitenkin on jotain tuttua. 

Tämä selittää miksi makuja on niin monia eikä pakkeja kannata ottaa henkilökohtaisesti. 

Se, että jotkut tietyt ulkoiset piirteet viehättävät eniten, ei tarkoita sitä että ei voisi ihastua muunlaisiin ihan yhtä paljon. Heissä voi henkisesti olla jotain tuttua mikä vetää puoleensa. 

Kaikki tieteelliset teoriat ovat kuitenkin vain teorioita ja aina on poikkeuksia jotka eivät sovi teoriaan. 

Vierailija kirjoitti:

Osittain kyllä, osittain ei. Edelleen pidän tietyntyyppisiä miehiä hyvännäköisinä, mutta tosielämässä otan mieluummin karun ja rujon, jopa rumahkon miehen ja olen itse se paremman näköinen parisuhteessa.

Tunnetko sitten kuitenkin vetoa näihin karumpiin? 

T: AP

Vierailija kirjoitti:

kyllä on. Ennen olin hyvinkin avoin, koska olin naiivi ja luotin, että jokainen ihminen on hyvä sisältä. No, vähänpä tiesin.

Enää ei kelpaa mikään.

Okei. Eihän vetovoima tai viehätys, se mitä pitää ulkoisesti tai sisäisesti viehättävänä tarkoita sitä, että ihannetta vastaavaa henkilöä on edes olemassa.

Eikä se tarkoita, että johonkuhun täytyy luottaa tai ryhtyä hänen kanssaan suhteeseen. 

Ikävää että sua on satutettu ja luottamus on petetty monesti. Mulle on käynyt samoin mutta sitten löysin kuitenkin kumppanin joka on hyvä sisältä. 

Kaikkea hyvää sulle. Toivottavasti kohtaisit vielä korjaavan rakkaussuhteen. 

T: AP

Kyllä.

Nuorena luulin pitäväni lihavista naisista.

Nyt on tullut sen verran itseluottamusta, että kiihotun normipainoisista.

Vierailija kirjoitti:

kyllä on. Ennen olin hyvinkin avoin, koska olin naiivi ja luotin, että jokainen ihminen on hyvä sisältä. No, vähänpä tiesin.

Enää ei kelpaa mikään.

Tämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kumppanimaku muuttunut, elämäni varrella.   Sellainen on yleensä pysyvyä juttu ihmisellä.

Tietyt kumppanit kiinnostavat pysyväään suhteeseen. Kuten aviomieheni.

Sitten on niitä niin sanottuja kumppaneita, jotka kiinnostaa, pelkästään ja vain, seksimielessä. Ei muutoin.

Olenko siis jotenkin epänormaali kun mulla on muuttunut vai oletko sinä jäänyt teinin tasolle? En tarkoita pahalla, mietin vain. 

T: AP

 

Ihmiset ollaan erilaisia. Jos toinen kokee eri tavoin, ei tarkoita että jompi kumpi olisi automaattisesti epänormaali tai teini.

Itse koen myös, että oma makuni on ollut "kypsä" aina, eli en ole ollut pinnallinen oikeastaan koskaan.

Se on totta. Mietin vain sitä että varhaisteinit ja teinit ihastuvat kokeeksi sen ajan julkkiksiin esim. Poikabändien jäseniin tai vaikkapa sen ajan ihanteiden mukaiseen bikimalliin. 

Sillä lailla tavoittamattomaan ihastumalla nuori harjoittelee ihastumista turvallisesti välimatkan takaa. Siihen perustuu fanitus. 

Toisinaan ihastus voi myös olla joku tuttu, esim. Kaverin isosisarus joka ei kuitenkaan kiinnitä ihastuneeseen nuorempaan mitään huomiota ( ja monesti hyvä niin ). 

Se on eräänlainen herkkyyskausi. Kuitenkin suuri osa ihmisistä ei enää esimerkiksi pukeudu samoin kuin teininä tai nuorena aikuisena esim. Jonkun sen ajan villityksen mukaan. Muodissa voi olla myös tietynlainen käytös tai arvot eri aikakausina. Eri vuosikymmeninä ja vuosisatoina on ihanteet muuttuneet vartalotyypeissäkin. 

Yksi esimerkki on se miten alakerran karvoitus on minäkin aikakautena siistitty joten esim. Millenniaalit miehet hyvin usein suunnilleen ällöävät naisen karvoja kun taas hippiajan miehet eivät ehkä ihannoi posliinia ainakaan ainoana vaihtoehtona. 

Voisi kuvitella, että osa ihanteista säilyy ja osa ei. Niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Jokainen on oman aikansa tuote. 

Nuorena myös musiikkimaku vakiintuu, mutta se ei tarkoita etteikö voisi tykätä jostain uudestakin. Sama ilmiö tässäkin minusta. 

En pidä näitä asioita pinnallisuuden merkkinä. 

T: AP