Ristiäiskutsu, mies ei aio lähteä!

Tietenkään hänen ei tarvitse lähteä tuntemattomien ihmisten perhejuhliin. Mitä varten sä siitä suutut?

On kyllä tavannut kyseiset ihmiset ennenkin. Mielestäni parisuhteessa voi kyllä joustaa toisen hyväksi, miten voi ikinä tutustua kehenkään tuolla asenteella? Jos asenne on minä,.minä, ehkä kannattaa pysyä sinkkuna. Ap

Erikoisia tilanteita nämä että kutsuja eli kohtelias ja ystävällinen, teitä molempia paikalle toivova ihminen pitää myös miestä itselleen niin tuttuna, että kutsuu mukaan juhlimaan ristiäisiä. Mies ei selvästi arvosta kutsujaa, ei osaa tai ainakaan pidä minään kohteliaita käytöstapoja eikä juuri arvosta sinuakaan ellei ole valmis 1-2h kestävään kahvitteluun sinulle tärkeiden ihmisten juhlan kunniaksi. Lukemattomat ihmiset tapaavat kumppaninsa sukulaiset/perheen/ystävät ekaa kertaa osallistuessaan kumppanin kanssa perhejuhliin kuten häihin. Täysin normaali ja hyvä osa monien elämää, ei mitään ventovieraiden perhejuhlia. Perhejuhlaanhan kutsutaan vain perhe, vertaus ontuu sitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään hänen ei tarvitse lähteä tuntemattomien ihmisten perhejuhliin. Mitä varten sä siitä suutut?

Niin. Parisuhde toimii parhaiten kun kumpikin tekee ihan mitä itse haluaa eikä ikinä jousta toisen hyväksi missään.

No mutta nythän sinä voit miettiä onko mies se, jonka kanssa jaat arvot vai et. Hyvä kun tulee erimielisyyksiä suhteessa. Siitä alkaa näkemään toisen oikean minän. 

En minäkään lähtisi mitään paskatykkiä "ihastelemaan" ja olen nainen.

Miksi sosiaalinen kanssakäyminen on miehille niin vastenmielistä? Kaikki anoppilavirailut ja muut sukujuhlat myrkkyä

Ristiäisiä muistelin tässä päivänä muutamana.

Ne on parhaat silloin, kun kutsuttuna on vain vähän väkeä. Lapsen kummit ja mummit.

Kaikenlainen muu hälinä pois noin intiimistä tilaisuudesta.

On ok. Me miehet liikumme ylemmällä kognitiivisella tasolla eikä yksinkertainen nainen saata käsittää vähänkään monimutkaismepia asiakokonaisuuksia, etenkään abstrakteja käsitteitä, vaikka kuinka selittää. Naiselle riittää kun sanoo kyllä tai ei.

Pikkuvauvan kitinän kuuntelu se onkin lystiä touhua. En yhtään ihmettele, että miestä ei kiinnosta.

Ehdotan että vastavuoroisesti sinäkään et tee mitään jos sinua ei huvita. Jos sinua vaikka ei huvita syödä pihviä kun ensi kerralla teet ruokaa, niin mies saa tyytyä porkkanakeittoon tai olkoon nälissään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sosiaalinen kanssakäyminen on miehille niin vastenmielistä? Kaikki anoppilavirailut ja muut sukujuhlat myrkkyä

Ei se ole miesten yksinoikeus. Inhoan kaikkia kyläilyreissuja tasapuolisesti ja olen nainen. Ei jaksa anoppia eikä omia vanhempiakaan, ei ystäviä ei ketään. Yksinolo on parhainta.

Vierailija kirjoitti:

Ristiäisiä muistelin tässä päivänä muutamana.

Ne on parhaat silloin, kun kutsuttuna on vain vähän väkeä. Lapsen kummit ja mummit.

Kaikenlainen muu hälinä pois noin intiimistä tilaisuudesta.

Voisiko ap laittaa tänne kutsujan yhteystiedot niin tämä anonyymi kommentoija voi kertoa, miten hänen kuuluu järjestää juhlansa.

Mies on kutsuttu,koska niin vain kuuluu tehdä.Ja toisten perhejuhliin ei mennä tutustumaan vieraisiin siellä pääosassa on se päivänsankari jota juhlitaan.Minäkään en menisi,koska tietäisin olevani se velvollisuudesta kutsuttu ja nainen 53v olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sosiaalinen kanssakäyminen on miehille niin vastenmielistä? Kaikki anoppilavirailut ja muut sukujuhlat myrkkyä

Ei se ole miesten yksinoikeus. Inhoan kaikkia kyläilyreissuja tasapuolisesti ja olen nainen. Ei jaksa anoppia eikä omia vanhempiakaan, ei ystäviä ei ketään. Yksinolo on parhainta.

Niin minäkin. Mutta menen silti koska haluan huomioda muitakin.

Mä menisin ihan vaan syömisten ja juomisen takia ja niin monesti käynkin ja vedän tarjoiluja kaksin käsin. Puoliso sinne haluaa niin hommaa lahjan. En ainakaan osaa seurustella tuntemattomien kanssa. Sen verran voin, että kehun tarjoiluja ja hän lisää. Suu täynnä on vaikea jutella.

Parisuhteeseen kuuluu, että tuollaisiin tilaisuuksiin mennään yhdessä, jos molemmat on kutsuttu piti siitä tai ei. Ei voi vain poimia rusinoita pullasta vaan pitää välillä (=usein) olla toiselle mieliksi. Parisuhteen alussa on luonnollista, että ei tunne toisen ystäviä ja sukulaisia vielä kovin hyvin. Tällaiset tilaisuudet ovat hyviä mahdollisuuksia tutustua paremmin. Puoliso vaihtoon, jos tuollainen asenne jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Mä menisin ihan vaan syömisten ja juomisen takia ja niin monesti käynkin ja vedän tarjoiluja kaksin käsin. Puoliso sinne haluaa niin hommaa lahjan. En ainakaan osaa seurustella tuntemattomien kanssa. Sen verran voin, että kehun tarjoiluja ja hän lisää. Suu täynnä on vaikea jutella.

Kahvipöydän antimet ovat minullakin ainoa kimmoke osallistua sukukinkereihin. Nykyään vaan meinaa sekin olla riittämätön houkutus. Jään mielummin kotiin, vaikkei olisi kuin kynnet pureskeltavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään hänen ei tarvitse lähteä tuntemattomien ihmisten perhejuhliin. Mitä varten sä siitä suutut?

Niin. Parisuhde toimii parhaiten kun kumpikin tekee ihan mitä itse haluaa eikä ikinä jousta toisen hyväksi missään.

Juuri näin. Mikä tässä on siis ongelmana?

Parisuhteen raskaimpia lieveilmiöitä ovat lisääntyvät velvollisuusvierailut kumppanin perheen ja sukulaisten luona. Ottaa lujille kouluttaa porukat siihen, että ei vain mene paikalle, mutta lopulta he tottuvat eivätkä edes enää odota tai kutsu mukaan.