Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttavat kaksoissukunimet
27.03.2025 |
Asiakaspalvelussa näihin törmää jatkuvasti, mikä laittaa vaimon ottamaan sukunimekseen vaikka Holmberg-Vihreävuori? Jos miehellä on niin heikko itsetunto että naisen on otettava hänenkin sukunimensä väliviivalla lisäksi, missä muissa asioissa huono itsetunto tulee esiin?
Jos nainen haluaa vaikkapa harvinaisuussyistä pitää oman sukunimensä, ei siihen miehen nimeä enää ole ideaa lisätä. Ja jos siitä omasta sukunimestä luopuminen ilman mitään syytä on naiselle vaikeaa, voidaan taas ajatella mikä muukin asia tulee suhteessa olemaan yhtävaikeaa.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen ota juuri sen nimen, jonka haluaa. Itse.
No vähän silti voisi miettiä. Muuthan sen nimen kanssa joutuvat toimimaan ja sitä kirjoittamaan ja lausumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotakin outoa epävarmuutta omasta arvosta kuvaa se, jos vaihtaa nimensä vaan sen takia, että on kumppani tarttunut mukaan matkan varrella.
Vähän samaa kuin se, että esitellään ihastuksissaan instassa sitä vasemman käden nimetöntä , johon se ihana uros on pujottanut sormuksen.
"Katsokaa mitä minä pyydystin, hihihi". Tämä sitten sementöidään ottamalla nöyrästi miehen sukunimi. Kokeilkaapa joskus ajatella toistepäin: kuinka monta sellaista miestä tiedätte, joka on ottanut naisen sukunimen? Aivan, ei yhtään.
Joidenkin (yleensä näiden kananaisten, jotka ottaa miehen nimen) mukaan kyseessä on pikkujuttu, mutta eipä vaan ole. Nimi jos mikä on ihmisen identiteetin ydin. Vaihtamalla miehen nimeen nainen osoitt
Minun mieheni kyllä sanoisi, että hän on tässä viimeiset 30 vuotta ollut minun alaiseni. 😁 Ilmeisesti et ole pitkäikäisessä parisuhteessa? Ainakin sinun tekstistäsi sellainen huokuu. Olepa naimisissa yhden ihmisen kanssa 30 vuotta ja tule vasta sitten puhumaan, pikkuneiti.
Vierailija kirjoitti:
Hanhikki-Sirkku Yli-Suonmaanlammi-Ala-Huuhtasenniemi
Tämäntyyppiset nimihirviöt on jostain syystä opettajien suosiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen ota juuri sen nimen, jonka haluaa. Itse.
No vähän silti voisi miettiä. Muuthan sen nimen kanssa joutuvat toimimaan ja sitä kirjoittamaan ja lausumaan.
Juu, ehkä max. kahden minuutin ongelma normaalielämässä jollekin tuntemattomalle virkailijalle, jos nimi on äärivaikea.
Myönnä nyt vain, että kyse on henkilökohtaisesta muusta kaunasta jotain pitkänimistä kohtaan.
Me mentiin naimisiin silloin, kun ei vielä ollut kovin yleistä pitää oma nimi. Minullekin perinteitä kunnioittavana oli täysin selvää että otan miehen nimen. Ei sitä nuorena sitä sen kummemmin ajatellut.
Mutta nyt ajattelee. Olen varmaan yli 15 vuotta katunut, etten pitänyt omaa nimeäni, koska nimi on kaunis ja harvinainen. Vaikka olen yli puolet elämästäni ollut miehen nimellä.
Olen harkinnut yhdysnimeä siksi, että lapsetkin on miehen sukunimellä. Sitten meillä olisi edelleen yksi yhteinen nimi lasten kanssa. Mutta en ole sitä päätöstä saanut tehtyä. Todennäköisesti vaihdan kuitenkin takaisin tyttönimeeni lähivuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
USAssa nainen voi tehdä niin, että pitää oman sukunimensä ja lisää miehen sukunimen perään, jos luopuu omasta toisesta etunimestään.
Esimerkki: Violet Roseann Smith nai Paul Jonesin ja ottaa nimekseen Violet Smith Jones.
Vierailija kirjoitti:
Sama kait tuo, jos tykkäävät. Kohteliasta olisi kuitenkin pitää käyntikortteja mukana kun menevät virastoihin asioimaan, niin ei kaikkien muiden tarvitse kuluttaa päiväänsä siihen kun virkailijalle yritetään selventää rönsyilevää nimeä ja väliviivojen sijaintia.
Hyvä idea, lykkään ensi kerralla KELA-kortin tiskiin. Tosin jotkut lukee siitäkin oman version.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Norjassa on myös mielenkiintoisia nimirimpsuja.
Minulla on kolme lasta. Jokainen on pitänyt naimisiin mennessään oman sukunimensä (ei kaksoisnimeä), kuten puolisonsakin, sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotakin outoa epävarmuutta omasta arvosta kuvaa se, jos vaihtaa nimensä vaan sen takia, että on kumppani tarttunut mukaan matkan varrella.
Vähän samaa kuin se, että esitellään ihastuksissaan instassa sitä vasemman käden nimetöntä , johon se ihana uros on pujottanut sormuksen.
"Katsokaa mitä minä pyydystin, hihihi". Tämä sitten sementöidään ottamalla nöyrästi miehen sukunimi. Kokeilkaapa joskus ajatella toistepäin: kuinka monta sellaista miestä tiedätte, joka on ottanut naisen sukunimen? Aivan, ei yhtään.
Joidenkin (yleensä näiden kananaisten, jotka ottaa miehen nimen) mukaan kyseessä on pikkujuttu, mutta eipä vaan ole. Nimi jos mikä on ihmisen identi
No pikkurouva nauttii ihan vapaasti miehensä nimestä, ei ole minulta pois. Johan sinä 30 vuoden aikana olet ehtinyt aika tavalla oman identiteettisi jo unohtaa.
Römppänen-Rumputinperä
Suomessa on kyllä yleisesti todella kauheita nimiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
USAssa nainen voi tehdä niin, että pitää oman sukunimensä ja lisää miehen sukunimen perään, jos luopuu omasta toisesta etunimestään.
Esimerkki: Violet Roseann Smith nai Paul Jonesin ja ottaa nimekseen Violet Smith Jones.
No eihän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin. Minun nimeni on minun identiteettini, eikä sitä kukaan muu määrää, ei varsinkaan joku juuri ja juuri kehdostaan ylös ponnistanut. Enpä juuri arvosta nuorempia sukupolvia, ja hyvin tämäkin ketju sitä tunnetta vahvistaa.