Minkä ikäisenä elit elämäsi onnellisinta aikaa?

Joidenkin onnellisten lapsuusvuosien lisäksi olin onnellinen 19-vuotiaana kun kohtasin tärkeän ihmisen. Se kokemus nosti minua menneiden ja myös myöhempien tulevien kohtaamieni todella vaikeiden asioiden yläpuolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri nyt elän elämäni onnellisinta aikaa, olen 45 -vuotias. Mulla on hyvä avioliitto, mahtava työpaikka, ihana asunto ja stressitöntä elämää.

 Stressitön elämä?! Mitä se on? 😂

19 - 26

30  36

38 -42

55 - 62

6-10 ja 19-25

26-28. Sinkku, huoleton, kiva työ, unelmia, matkustelua, rahaa, paljon kavereita ja juhlintaa. Sitten tuli tylsä parisuhde ja jämähtäminen. Sitten lapset ja valvominen. Ei unelmia. Olen 38 ja odotan lasten kasvamista, että pääsisin edes joskus pois kodista muuallekin kuin töihin. Työkin on tylsää, mutta tällä väsymyksellä en pysty hakemaan haastavampiin oman alan töihin.

Olin 28-29-vuotias. En vain silloin tiennyt sitä, että se oli tähän mennessä parasta aikaani. Ja sitä ei saa koskaan enää takaisin. Nyt olen 35.

Nyt juuri, kun pääsin terveenä eläkkeelle. On vapaus tehdä ihan mitä huvittaa, kun säästöjäkin on. Hyvästi oravanpyörä!

Vauvana. Siitä eteenpäin ollut alamäkeä. 

24-30-vuotiaana. Varsinkin tuolla välillä tuli moni mamma kirnuttua, ja mammojen suusta kuului vain: oooh mmmmhhhhh aaahhh ooooh oih, mmmhhhh...

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siinä 22-35-vuotiaana. Olin nuori, hoikka, jaksavainen. Hyvä puoliso. Rahaa ei ollut hirveesti parikymppisenä, mutta kaikkeen tarvittavaan se kuitenkin riitti. 

 

Nyt olen 44-vuotias ja jotenkin väsähtänyt. Jokaista suupalaa pitää miettiä, ettei liho. Hyvä puoliso mulla on kyllä edelleen, mutta suhde on arkipäiväistynyt. Ehkä eniten harmittaa, kun itsestäni on tullut näin passiivinen. Nuorena matkusteltiin, oli paljon haaveita. Nykyään en jaksaisi liikkua sohvan pohjalta enää mihinkään. Rahaa on hyvinkin reilusti, mutta siellä se tilillä makaa kun en jaksa tehdä mitään. 

Lähdetähän matkaan. T kulkuri38

Nyt 43 v. Elämän isot linjat (työ, talous, ihmissuhteet, terveys) on hyvässä kondiksessa.

Lapsena oli syviä onnen hetkiä, mutta myös paljon pelkoa, jopa kauhua. Aikuisena 30-vuotiaana alkoi hyvä meininki, joka jatkuu edelleen, olen 5-kymppinen.

60-vuotiaana lopetin työt vapaaehtoisesti. Talous kunnossa ja terveys myös. Ihanaa nauttia luonnosta ja vapaudesta. En vaihtaisi mihinkään. 

Nyt juuri, eläkkeellä ollessani.

Nelikymppisenä tapasin ihanan nuoren tytön jonka kanssa sain viettää pari vuotta elämä parasta aikaa. Sen jälkeen seurasi suru, mutta sellaista se on. Jäi hyviä muistoja ja vieläkin naurattaa kun joitakin hullutuksia muistelee.

Nyt 37-vuotiaana. On vakityö, mies, omakotitalo, kivat lapset. Elämä rullaa mukavasti eteenpäin. 

Mä olen myös sinut itseni kanssa, osaan olla itselleni paljon armollisempi kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Nuoruuden epävarmuudet on jääneet enkä enää yritä miellyttää kaikkia omalla kustannuksellani.

Voisin sanoa, että tähänastisen elämäni parasta aikaa just nyt.

19 - 40v kun lapset oli pieniä. Sain olla kotiäiti. Nyt lähes 60v muistelen kaiholla noita vuosia. Nytkin on ihan mukavaa. On kiva työ ja ollaan miehen kanssa terveitä. Meillä on mukava yhteinen harrastus. Lapset käy usein kylässä. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt juuri, kun pääsin terveenä eläkkeelle. On vapaus tehdä ihan mitä huvittaa, kun säästöjäkin on. Hyvästi oravanpyörä!

Sama täällä. Hyvä eläke, hyvä terveys, lapset aikuisia  ja menestyvät hyvin tässä yhteiskunnassa

29-vuotiaana.

43-48