Minkä ikäisenä elit elämäsi onnellisinta aikaa?

4-7.

Sitten muutettiin kaupunkiin. Hyi.

30-vuotiaana. Olin terve ja liikuin paljon, töissä oli loistava ilmapiiri, läheiset olivat kaikki elossa, ystäväpiirini oli suuri jne. Mitään murhetta tai stressiä ei ollut muutamaan kuukauteen elämässä, elämä oli hauskaa ja helppoa. 

43 ikävuodesta eteenpäin. Jollekin tämä olisi suurien surujen aikaa, mutta minulle joka olen kokenut kamalia juttuja nämä nykyiset murheet ovat pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena 18-30-vuotiaana oli seksielämä kohdillaan, nyt juuri eläköityneenä 64 v on kaikki muu paremmin kuin milloinkaan ennen.

Millaista seksielämäsi oli tuolloin?

No, sisään ulos sisään ulos.

Noin 34-38-vuotiaana. Tuntui, että kaikki on vielä mahdollista, olin hyvässä fyysisessä kunnossa ja minussa oli vielä elämännälkää. Saavutin asioita.

Nyt 41-vuotiaana tavoitteet ja haaveet katoaa yksi kerrallaan tavoittamattomiin.

Vierailija kirjoitti:

6-12 vuotiaana. Voisinpa palata tuohon aikaan.

MInäkin voisin, mutta en kestäisi sitä epävarmuutta, kaikkia uuden asioiden pelkoa ja oman määräämisoikeuden puutetta. En koskaan ymmärtänyt sitä vanhempien luona asumista. Mitään hyötyä siitä ei ollut, jos joku ei olisi maksanut paikan missä elää. Toiseksi, niin kurjasti ja htaasti en ole enää sen jälkeen elänyt, kun muutin pois. Olin aikani "avainlapsi" joka tuli tyhjään asuntoon ja lähti aamulla tyhjästä asunnosta. Jos ei itse läytänyt ruokaa tai tehnyt sitä, niin kukaan ei sitä naamaan eteen laittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena 18-30-vuotiaana oli seksielämä kohdillaan, nyt juuri eläköityneenä 64 v on kaikki muu paremmin kuin milloinkaan ennen.

Millaista seksielämäsi oli tuolloin?

Aktiivista ja intohimoista. Oli pitempiä seurustelusuhteita ja yhden yön suhteita, Suomessa ja ulkomailla. Nyt on hyvä parisuhde ja kumppanuus, mutta kuivat limakalvot ja himo hiipunut.

Huo*asit nuorena ulkomaita myöten 🤢

En ole huo*annut. En koskaan seurustelukumppania ole pettänyt enkä koskaan seksiä harrastanut rahasta vaan ainoastaan halusta. Hienoa aikaa se oli, onneksi sain nauttia seksuaalisuudesta nuoruudessa.

Vaikea. Elin ikävuoteni 20-27 työttömänä ysärilamassa. Toki onnenkin hetkiä oli, sillä heittäydyin silloin muusikoksi.

Kyllä ne onnen hetken rokkenrolliin liittyy. On soitettu Tavastian ylä ja alakerrat.

Nyt, vanhana, rauhassa. 68 vee.

Vuosina 2003 - 2017, minulla oli vakituinen työ, matkustin paljon työssä ja vapaa-ajalla. Sain lapseni 2007. Haikailen näitä vuosia, elämä ja talous oli turvattu. Olin näinä vuosina 32 - 46-vuotias. 

36-44 v.

30- 45 

23-29-vuotiaana ja 40-44-vuotiaana. 

27 vuotiana olin vuoden työttömänä ja se oli tähän asti onnellisinta aika, oli aikaa lapsille ja harrastuksille. Kävelin paljon koiran kanssa ilman minkäänlaista kiireitä. Kaipaan vieläkin sitä aikaa kuin aamulla herätessä sai itse suunnitella päivän tekemiset. 

80luvula..Töitä oli.Jaksoi kaikkea.Elämän piti olla edessä.10v myöhemmin Suomesta tuli huono..Töitä mulla silti oli aina.

Toivon olleeni vauvana sen verran tietämätön, että vielä onnellinen. En kyllä millään olisi halunnut syntyä. Meni tosi paljon yliajalle mun syntymiseni. 

Ompa ihana kysymys! Ensin ajattelin, että silloin kun lapseni oli pieni, mutta olihan silloinkin murheita. Lapsi ei nukkunut, allergioita, isovanhemman sairastuminen syöpään, työttömyyttä. Toisaaltaan olin niin onnellinen omasta lapsesta <3 

Toisaaltaan ehkä nyt? Lapsi on alakouluikäinen ja parisuhde voi ihan hyvin, olen töissä missä viihdyn ja töitä riittää hyvin.. voinko sanoa nyt? Toisaaltaan koskaan ennen eläminen ei ole ollut näin kallista. Ja tulevaisuus näin epävarmaa (viitaten naapurimaahamme). Tämä oli tosi hyvä kysymys. Ehkä vastaisin, että onni vaihtelee...

Varmaan siinä 22-35-vuotiaana. Olin nuori, hoikka, jaksavainen. Hyvä puoliso. Rahaa ei ollut hirveesti parikymppisenä, mutta kaikkeen tarvittavaan se kuitenkin riitti. 

 

Nyt olen 44-vuotias ja jotenkin väsähtänyt. Jokaista suupalaa pitää miettiä, ettei liho. Hyvä puoliso mulla on kyllä edelleen, mutta suhde on arkipäiväistynyt. Ehkä eniten harmittaa, kun itsestäni on tullut näin passiivinen. Nuorena matkusteltiin, oli paljon haaveita. Nykyään en jaksaisi liikkua sohvan pohjalta enää mihinkään. Rahaa on hyvinkin reilusti, mutta siellä se tilillä makaa kun en jaksa tehdä mitään. 

alle kouluikäsenä siis alta 7v,  näkyy valokuvissa vielä hymyä, sen jälkeen ei .

En ole enää ollut onnellinen pitkään aikaan. Yritän vain jaksaa ja selvitä. Ja salaa odotan, että aikani loppuisi jo. Elämästä on mennyt ilo ja mielekkyys.