Olen 43 vuotias ja odotan esikoista. Mies on 51. Onko epärealistista haaveilla, että saisimme vielä kaksi lasta?
Haluaisin kolme.
En löytänyt aiemmin kumppania ja minulla ei ole vielä vaihteenvuosia.
Eli suunittelin, että teemme pian perään toiseen eli olen 44v, kun toinen syntyy. Sitten tauko ja 45 vielä yksi. Jos ei vaihdevuodet yllätä.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Mikäs poikimis vimma vanhukselle iskenyt?
Poikimisvimma on yhdyssana.
Vierailija kirjoitti:
Heh. Kattokaa nyt tän ekan kanssa ensin. Voi olla, ettei olekaan enää niin hinku lisälapsiin. Älä käsitä väärin, lapset on ihania, mutta vanhemmuus on paljon rankempaa kuin osaa kuvitellakaan. Tosiaan, hoitele nyt tän ekan vauva-aika ja miettikää sitten lisää. 🙂
Viisikymppistä kolmivuotiaan isää katsellessa sanon vaan, että jätä väliin. On ihan eri juttu käydä siinä iässä isoisänä sillointällöin palloa potkimassa lapsenlapsen kanssa, kuin elää isänä pikkulapsi perhe-elämää. Jos mallia katsoo noista iäkkäistä, jopa seitsenkymppisistä julkkis-isistä, niin heillä on varaa palkata henkilökuntaa. Viisikymppisellä tavallisella töissäkäyvällä miehellä harvemmin on. Edellisen kierroksen lapset elävät jo nuoren aikuisen elämää, eivät ehdi sisarpuolia hoitamaan ja mummut ja papat ovat liian vanhoja. Aika yksin saa kakkoskatraan kanssa pärjätä.
Sulla ei siis vielä ole sitä ensimmäistäkään lasta? Odota nyt sen verran, että lapsi on syntynyt ja nähneet miten se teidän perheen arki lähtee sujumaan yhdessä lapsen kanssa. Sitten tiedät onko sinulla resursseja selvitä lapsen tai useamman lapsen kanssa. Usein vanhemmille miehille lapsi on vain saavutus, josta on kiva kertoa kivoja juttuja. Todellisuudessa äijä ei osallistu lapsen hoitamiseen mitenkään.
Aina kannattaa vähintään yrittää. Todennäköisyydet eivät ehkä ole teidän puolellanne, mutta se yksilöllinen tilannehan tässä vaikuttaa. Miten helposti tämä raskaus lähti käyntiin ja miten on mennyt? Jos ette jostain syystä ehtisi saamaan toivomaanne lapsimäärää täyteen, mutta teillä olisi tilaa useammalle, niin kannattaa tutustua sijaisperhe- ja tukiperhetoimintaan.
Jälleen kerran kysymys, joka pitäisi kysyä siltä omalta lääkäriltä.
Katsokaa nyt lapsi kerrallaan.
Mutta ei se nyt täysin mahdotonta ole, onhan noita esimerkkejä.
Älä suunnittele enään toista. Ole kiitollinen yhdestä niinkuin minäkin.
Etkö sen verran tiedä Ap että tuo on yksilöllistä. Moni ei tule luonnollisesti raskaaksi yli 40 vuotiaana lainkaan, toiset tulevat. Tuossa iässä hedelmällisyys voi romahtaa muutamassa kuukaudessa. Hedelmällisyys loppuu usein myös vuosia ennen menopaussia.
Todennököisesti tämä lapsi jää ainoaksi, ainakin omilla munasoluillasi. Toinen ei ole täysin poissuljettu mahdollisuus, mutta kolmas kylläkin.
Onnea odotukseen!
Aina voi adoptoida, ainakin melkein aina.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei tajua elämän realiteetteja,vaikka on keski-iässä. Hän ei ymmärrä, että vanhemmuuteen tarvitaan todella paljon jaksamista,niin fyysistä kuin hankistäkin ja sitä tukiverkkoa on ehdottomasti oltava saatavilla, erityisesti,jos on ikää noin paljon. Koita nyt ap ensin sen esikoisesi hoitamista, voin luvata,että mieli useasta lapsesta tuossa iässä muuttuu hyvin nopeasti. Sääliksi kävisi lapsia,joiden äiti on toinen jalka haudassa monine sairauksineen ja vaivoineen ym. ja miten te ajattelitte pysyä perässä,kun lapsenne kuitenkin tulee elämään taysin toisenlaisessa maailmassa ja kulttuurissa lapsuutensa/nuoruutensa kuin te? En itse näin päälle 40v ikimaailmassa tekisi enää yhtään lasta, liian myöhään mielestäni tuli kuopuskin,vaikka olin vasta 33 vuotias. Että jotain rajaa ja vastuullisuutta tähän lastentekovimmaan keski-ikäisille-hyvin itsekäs lähtökohta aloittajalla lisääntymistarpeelleen, sanoisin.
Ehkä hän on yhtä ääripäätä ja tosiaan saa vielä kolme lasta tuolla iällä. Emme voi tietää. Sinä taas olet selvästi toista ääripäätä, kun olet kokenut saaneesi kuopuksesi liian myöhään 33-vuotiaana. Oletko pahasti ylipainoinen vai kroonisesti sairas, koska mitenkään normaaliahan tuo ei ole.
Kiire tulee, mutta kyllä ehtii. Toki, olet äidiksi aika vanha. Itse olen 49 ja lapset 19 ja 21, niin tästä näkökulmasta olisi kamala olla edelleen pienten lasten kanssa. Mutta aikansa kutakin. Kun se vanhempana lapsia saanut oli vapaa, niin minä olin sidottu vaippoihin, päiväkotiin, kurahousuihin, alakoulun vanhempainiltoihin jne.
Eräs vanha tuttu aloitti 42-vuotiaana ja ehti vielä kolme. Viimeisin syntyi 47-vuotiaana. Aika moni saa lapsia 40+ nykyään. Eihän se optimi ole, mutta ehdottomasti parempi kuin kovin nuori vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Aina voi adoptoida, ainakin melkein aina.
Tuon ikäiset eivät saa adoptoida vauvaa , eikä aivan pientä lasta vaan korkeintaan kouluikäistä. Laki.
Ei voi tietää ennenkuin kokeilee. Mutta kyllähän lapsissa on aina hoitamista. Oli ikä mikä tahansa. Ja sanonta toinen lapsi menee siinä samassa. Ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Kattokaa nyt tän ekan kanssa ensin. Voi olla, ettei olekaan enää niin hinku lisälapsiin. Älä käsitä väärin, lapset on ihania, mutta vanhemmuus on paljon rankempaa kuin osaa kuvitellakaan. Tosiaan, hoitele nyt tän ekan vauva-aika ja miettikää sitten lisää. 🙂
Viisikymppistä kolmivuotiaan isää katsellessa sanon vaan, että jätä väliin. On ihan eri juttu käydä siinä iässä isoisänä sillointällöin palloa potkimassa lapsenlapsen kanssa, kuin elää isänä pikkulapsi perhe-elämää. Jos mallia katsoo noista iäkkäistä, jopa seitsenkymppisistä julkkis-isistä, niin heillä on varaa palkata henkilökuntaa. Viisikymppisellä tavallisella töissäkäyvällä miehellä harvemmin on. Edellisen kierroksen lapset elävät jo nuoren aikuisen elämää, eivät ehdi sisarpuolia hoitamaan ja mummut ja papat ovat liian vanhoja. Aika yksin saa kakkoskatraan kanssa pärjätä.
Höpsis! Mieheni tuli viimeisen kerran isäksi 48-vuotiaana ja nyt on 64 ja lapsi 16. Aivan mielettömän jaksava isä ja touhannut kaikkea. Vie harrastuksiin, on ahkerana keräämässä rahaa seuralle jne. Toki, eihän hän jaksa reuhata työn ja perheen ohella enää missään eli ei mitään omia harrastuksia paitsi koiran kanssa ulkoilu. Ei kavereiden kanssa iltoja tai muuta. Kaikki vapaa-ajan energia menee kotitöihin ja kuopuksen passaamiseen. Superisäksi sanoisin. Minähän se laiska tässä olen, vaikka olen 10 vuotta nuorempi. Seuraavaksi jää eläkkeelle. Se minua enemmän tässä pelottaa. Ettei ihan taannu papaksi tänne kotiin. Ei se ihan heti tapahdu, mutta eläkkeelle jääneet pakkaa 2-3 vuodessa hidastua, kun tavallaan sitä passivoituu, kun kerran voi passivoitua. Tulee sellainen hitaasti puuhasteleva eläkeläinen.
Ystäväni sai esikoisensa 45-vuotiaana ja sitten vielä 4 lasta, joten ei ole epärealistista jos olette terveitä. Kun neljäs lapsi oli 2-vuotias mies kuoli onnettomuudessa ja turvaverkot eli isovanhemmat olivat liian iäkkäitä jaksaakseen auttaa. Pidä huoli että on myös sukua tai ystäviä ympärillä auttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Kiire tulee, mutta kyllä ehtii. Toki, olet äidiksi aika vanha. Itse olen 49 ja lapset 19 ja 21, niin tästä näkökulmasta olisi kamala olla edelleen pienten lasten kanssa. Mutta aikansa kutakin. Kun se vanhempana lapsia saanut oli vapaa, niin minä olin sidottu vaippoihin, päiväkotiin, kurahousuihin, alakoulun vanhempainiltoihin jne.
Eräs vanha tuttu aloitti 42-vuotiaana ja ehti vielä kolme. Viimeisin syntyi 47-vuotiaana. Aika moni saa lapsia 40+ nykyään. Eihän se optimi ole, mutta ehdottomasti parempi kuin kovin nuori vanhempi.
Moni käyttää myös luovuttuja munasoluja, eteenkin reilusti yli 40 vuotiaina raskaaksi tulleet.
Vierailija kirjoitti:
En ole aiemmin löytänyt miestä.
Ap
Mistä nyt löysit?
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni sai esikoisensa 45-vuotiaana ja sitten vielä 4 lasta, joten ei ole epärealistista jos olette terveitä. Kun neljäs lapsi oli 2-vuotias mies kuoli onnettomuudessa ja turvaverkot eli isovanhemmat olivat liian iäkkäitä jaksaakseen auttaa. Pidä huoli että on myös sukua tai ystäviä ympärillä auttamassa.
Ei varmaankaan omilla munasoluilla 45 + vuotiaana neljä lasta!
Josko nyt ensin tekisit sen yhden lapsen? Siis siihen asti että syntyy ja tiedät mitä se vanhemmuus oikeasti on. Voipi mieli muuttua. Itse tein lapset ajoissa mutta silti en enää 35v uskaltanut ottaa riskiä että 3.lapsi olisi ollut sairas ym. Päätin tyytyä 2 perusterveeseen lapseen ja näin jälkiviisaana voi sanoa että päätös oli oikea.