En aio kertoa tyttärelleni että hän on kaunis. En halua hänen identiteettiään rakentuvan ulkonäön varaan.
Tyttäreni on nyt 4 vuotias. Hän on muiden mielestä "ihana", "suloinen", "pieni prinsessa". Mutta minä en sano sitä hänelle.
En halua opettaa häntä ajattelemaan, että hänen arvonsa on hänen ulkonäössään. Kehun hänen uteliaisuuttaan, rohkeuttaan ja tapaa leikkiä muiden kanssa. Mutta en sano, että hän on kaunis.
Kun ystäväni kuuli tästä, hän suuttui. Sanoi, että lapsi tarvitsee myös kehuja ulkonäöstä. Että muuten "maailma sanoo hänen olevan ruma".
Minä sanon: jos maailma määrittelee tyttöni kauneuden kautta, niin jonkun on rikottava kaava.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni hokee 4 v tai vanhemmalle pojalleen, että oot kyllä komea tai hyvännäköinen? En ainakaan minä, kyllä kehut keskittyvät muihin osa-alueisiin kuten oot ihana jne...
Häh? Tietenkin kehun. Onko tämä taas joku vanhemman sukupolven tunnevamma, ettei lapsi saa vahingossakaan luulla olevansa miellyttävä ulkomuodoltaan. Ei, reipas ja ahkera vaan
Hah joo! Mietin itekin, että oon ehkä tunnevammainen. Ja mulla on kyllä melko vanhat vahemmat. Olen siis itse ollut epävarma omasta ulkonäöstäni. Et ehkä voisin alkaa kehumaan poikaa myös ulkonäöstä t: kommentin kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sitten teininä tulee kuulemaan sitä kaikkialta.
Siitä pitävät lähi idän herrasmiehet huolen. No worries.
Vierailija kirjoitti:
Kehutteko pieniä poikianne kauniiksi?
No ei tietenkään. Se olisi alentuvaa. Miehet tekevät asioita, voittavat, etenevät. Ei poika ymmärrä mahdollisuuksiaan, jos keskittyy ulkonäköönsä.
Tyttöjen arvo on kiinni ulkonäöstä. Siksi heitä pitää kehua kauniiksi, että ymmärtävät mihin heidän kuuluu pyrkiä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni hokee 4 v tai vanhemmalle pojalleen, että oot kyllä komea tai hyvännäköinen? En ainakaan minä, kyllä kehut keskittyvät muihin osa-alueisiin kuten oot ihana jne...
Ja yleensä pojat saavat kehuja kun tekevät jotain. "Olet niin ihana kun teet asian x."
Tyttöjä kehutaan silloin kun tyttö ei tee mitään muuta kuin olla möllöttää ja näyttää nätiltä.
Näin opetetaan tyttöjä passiiviseksi ja poikia aktiiviseksi.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sanottu koskaan kauniiksi, nätiksi tai ihanaksi. Minulla ei ole mitään muistikuvaa lapsuudesta tai nuoruudesta siitä, että olisin ollut millään tavalla ihastuttava tai rakastettava. Siitä seurasi se, että kun sain positiivista palautetta ulkonäöstäni nuoruudessa, niin sillä oli aivan liian iso vaikutus minuun suhteessa miehiin.
Joten olen muistanut kertoa tyttärelleni usein miten ihana ja kaunis hän on.
Eli teidän molempien elämä pyörii ulkonäön ympärillä. Eikö oikeasti löytynyt muita tavoitteita?
Olen samaa mieltä Ap:n kanssa. Minäkään en kehunut tyttäreni ulkonäköä, vaikka nätti on ollut pienestä pitäen. Muita ominaisuuksia kyllä, kuten hyvää koulumenestystä kiittelin ja musikaalisuutta.
Tiesin, että kyllä pojat sen kauneuden sitten aikanaan huomaavat ja niin kävikin. Lisäksi valmistui yliopistosta hyvin arvosanoin.
T. Tyttärestään oikealla tavalla ylpeä äiti
Minä kerron jatkuvasti tyttärilleni kuinka kauniita ja älykkäitä he ovat.
Kun lapsenlapseni 9v tyttö kysyi: "Mummo, olenko sinun mielestäsi nätti", sanoin että olet.
Muuten en suuremmin tykkää ihmisten ulkonäköä kommentoida suuntaan tai toiseen. Liian pinnallista on meno muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsenlapseni 9v tyttö kysyi: "Mummo, olenko sinun mielestäsi nätti", sanoin että olet.
Muuten en suuremmin tykkää ihmisten ulkonäköä kommentoida suuntaan tai toiseen. Liian pinnallista on meno muutenkin.
On niin surullista että yhä edelleen pikkutytöt opetetaan kyselemään tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani eivät koskaan kehuneet minua kauniiksi. Kehuivat kyllä muiden sukulaisten tyttöjä. Eli jos et kehu omaasi, älä myöskään kehu sitten muita lapsia tai teinejä. Se jättää kyllä arvet. Vasta keski-ikäisenä tajusin etten ole, enkä ole ollut koskaan ollut, ruma vaan ihan nätti.
Minun vanhempani eivät kehuneet kenenkään kauneuksia, ei omien eikä vieraiden. Eivät myöskään rumiksi sanoneet ketään. Arvostan heidän viisauttaan.
Aikanaan sitten pojat alkoivat juosta perässäni joten taisin aika söpö likka olla. Että ei tarvii sitä ulkonäköä penskalle sen kummemmin hokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsenlapseni 9v tyttö kysyi: "Mummo, olenko sinun mielestäsi nätti", sanoin että olet.
Muuten en suuremmin tykkää ihmisten ulkonäköä kommentoida suuntaan tai toiseen. Liian pinnallista on meno muutenkin.
On niin surullista että yhä edelleen pikkutytöt opetetaan kyselemään tuollaista.
Mikä tuossa on surullista? Kyllä lapset saavat kysellä kaikkea, myös sitä onko nätti. Kannattaa vastata, että on ihana ja nättikin, mutta korostaa myös muita ominaisuuksia.
Jatkuva ulkonäöstä vouhkaaminen on tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Kehutteko pieniä poikianne kauniiksi?
Mun poika on kuusikuinen ja kehun komeaksi ja ihanaksi. -sivusta
Kaikkea kohtuudella. Sano välillä häntä nätiksi, mitä turhaan kitsastella kehuja? Ei siinä överiksi tarvitse mennä. Jos et pysty, sulla on joku ongelma
Poikani ovat alakoulussa, kutsun heitä ihaniksi, suloisiksi, rakkaiksi. Välillä komeiksi, vaikka ap:n tapaan olen samaa mieltä siitä, että ulkonäöstä ei ihmistä kannata kauheasti kehua. Ja kaikkea muutakin hyvää heistä sanon heille.
En tosin ymmärrä miksei ap kutsu lastaan ihanaksi, eihän se liity mitenkään ulkonäköön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni hokee 4 v tai vanhemmalle pojalleen, että oot kyllä komea tai hyvännäköinen? En ainakaan minä, kyllä kehut keskittyvät muihin osa-alueisiin kuten oot ihana jne...
Ja yleensä pojat saavat kehuja kun tekevät jotain. "Olet niin ihana kun teet asian x."
Tyttöjä kehutaan silloin kun tyttö ei tee mitään muuta kuin olla möllöttää ja näyttää nätiltä.
Näin opetetaan tyttöjä passiiviseksi ja poikia aktiiviseksi.
Kyllä ne passiiviset syrjäytyneet 3-kymppiset ovat pääosin miehiä, naiset pärjäävät paljon paremmin yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsenlapseni 9v tyttö kysyi: "Mummo, olenko sinun mielestäsi nätti", sanoin että olet.
Muuten en suuremmin tykkää ihmisten ulkonäköä kommentoida suuntaan tai toiseen. Liian pinnallista on meno muutenkin.
On niin surullista että yhä edelleen pikkutytöt opetetaan kyselemään tuollaista.
Mikä tuossa on surullista? Kyllä lapset saavat kysellä kaikkea, myös sitä onko nätti. Kannattaa vastata, että on ihana ja nättikin, mutta korostaa myös muita ominaisuuksia.
Jatkuva ulkonäöstä vouhkaaminen on tyhmää.
Ja kuitenkin opetat lasta juuri siihen. Etkä edes ymmärrä että tyttö on opetettu kysymään tuollaista. Ei se itsestään tule.
Tule ensin pois peräkamarista, hanki töitä ja vaimo. Lakkaa puhumasta mielikuvituslapsista, se ei tee hyvää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Poikani ovat alakoulussa, kutsun heitä ihaniksi, suloisiksi, rakkaiksi. Välillä komeiksi, vaikka ap:n tapaan olen samaa mieltä siitä, että ulkonäöstä ei ihmistä kannata kauheasti kehua. Ja kaikkea muutakin hyvää heistä sanon heille.
En tosin ymmärrä miksei ap kutsu lastaan ihanaksi, eihän se liity mitenkään ulkonäköön.
Kyllä ihaniksi, suloisiksi ja etenkin RAKKAIKSI kannattaa lapsiaan sanoa.🥰
Opeta hänelle että kunnollinen tavismies kelpaa hyvin.
Häh? Tietenkin kehun. Onko tämä taas joku vanhemman sukupolven tunnevamma, ettei lapsi saa vahingossakaan luulla olevansa miellyttävä ulkomuodoltaan. Ei, reipas ja ahkera vaan