En aio kertoa tyttärelleni että hän on kaunis. En halua hänen identiteettiään rakentuvan ulkonäön varaan.
Tyttäreni on nyt 4 vuotias. Hän on muiden mielestä "ihana", "suloinen", "pieni prinsessa". Mutta minä en sano sitä hänelle.
En halua opettaa häntä ajattelemaan, että hänen arvonsa on hänen ulkonäössään. Kehun hänen uteliaisuuttaan, rohkeuttaan ja tapaa leikkiä muiden kanssa. Mutta en sano, että hän on kaunis.
Kun ystäväni kuuli tästä, hän suuttui. Sanoi, että lapsi tarvitsee myös kehuja ulkonäöstä. Että muuten "maailma sanoo hänen olevan ruma".
Minä sanon: jos maailma määrittelee tyttöni kauneuden kautta, niin jonkun on rikottava kaava.
Kommentit (101)
Jopa omakehu (paska) taas haisee, hyi!
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä ap:n kanssa samoilla linjoilla. Miksi tyttölapsia pitäisi kehua lähinnä siitä, miltä näyttävät?
Olen ihan kyllästynyt siihen, että pikkulapsesta saakka tytöt arvioidaan ensisijaisesti ulkokuorensa kautta. Ei sen, missä he ovat vahvoilla, taitavia, fiksuja, rohkeita...
Tyttö- ja poikalapsia voi kehua MYÖS siitä, miltä näyttävät.
Esimerkki on paras opetus. Toisin sanoen ap, älä koskaan ehosta itseäsi, laita hiuksiasi tai osta nättejä vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsistani on hyvin kaunis (nyt jo aikuinen ja saa kyllä kuulla siitä). En ole mitenkään kertonut sitä hänelle, miksi olisin?
Siitä voisi jäädä mukava muisto jälkikäteen, kun sinua ei enää ole.
Olen aiemmin välttänyt kehumasta lapsia ulkonäöstä, mutta tän keskustelun pohjalta hoksasin, että ehkä joskus pitäisi.
Meidän tärkeimpiä asioita elämässä on oma keho ja oman kehon hyväksyntä. Se on osa tervettä itsetuntoa. Oman kehon hyväksynnän kautta rakennamme myös seksuaalisuuttamme. Kun ulkopuolinen kehuu kehoasi, se eheyttää hyväksymään oman kehon kaikkine epäkohtineen.
Onko paikalla seksuaalikasvatuksesta tietäviä? Meneekö se näin?
Mä kerron lapsilleni, että olet ihana, kaunis, hyvä juuri sellaisena kuin olet. Eipä noista ole kukaan ulkonäkönsä varaan mitään laittanut
Hän kyllä tietää olevansa ja se ettet sitä hänelle sano opettaa hänelle vain sinun kateellisen pikkumaisuutesi.
Kaunis voio lla myös lahjakas ja se että tietoisesti välttelet ja vähättelet hänen ulkonäköään ja suloisuuttaan paljastaa sinun rumuutesi.
Älä ota noin ankeaa asennetta.
Lasta saa kehua ulkonäönkin osalta vai pelkäätkö ettet osaa kehua terveellä tavalla?
Kehuista voi myös keskustella lapsen kanssa ja samalla voi puhua vaikka yleisesti ihmisten erilaisuudesta ja senkin rikkaudesta.
Itse opetin pienestä alkaen tytölleni muidenkin arvostamista. Hän tykkäsi antaa kehuja muille, siitä tuli hyvä mieli.
Hän kiinnitti myös huomiota yksityiskohtiin muutenkin ja saattoi kehua esimerkiksi jonkun naisen korvakoruja tai kenkiäkin.
Muistutin että kohteliaisuus on hyvä asia mutta että muistaa olla aina aito kehuessaan eli tarkoittaa sitä mitä sanoo.
Hän piti kyllä kehuista itsekin mutta ei liian kanssa tai muodon vuoksi. Siitä voi tulla jopa paha mieli.
Kannattaa keskustella ja harjoitella asioita, näin koko elämäkin helpottaa. Tämä auttaa myös mahdollisten kateuden tunteiden kanssa.
Kun tyttäresi huomaa kauneutensa, tulee hän ihmettelemään, miksi ei ole kaunis äitinsä silmissä. Onnea matkaan!
En ymmärrä tätä suomalaisten negatiivisuutta. Ettei vaan ylpisty!! Voi hyvä isä sentään. Tottakai saa kehua kauniiksi ja miksi vaan ihanaksi. Ja kaikkea muutakin positiivista tulee sanoa ja kannustaa. Ja pojalle myös. Poikaa voi kehua komeaksi kauniin sijaan ja voihan poikakin olla kaunis. Kaunis voi olla sisäisesti myös ja siitäkin voi sanoa ja keskustella. Vain ja ainoastaan suomalaiset on kitsaita antamaan kehuja. Eihän niitä osata edes vastaanottaa. Muualla osataan kiittää kehuista jo pienestä pitäen. Kehut kunniaan!
Jokainen äiti näkee lapsensa kauniina.
Aika paha. Äiti jo kateellinen nelivuotiaalle kersalleen. Ainakin 14 vuotta lisää tyttären itsetunnon sabotaasia. Tällaisia äitejähän riittää.
Tykkäsit tai et, maailma arvottaa naisen arvon lähinnä tämän kauneuden mukaan. Totuutta ei pääse pakoon. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä ap:n kanssa samoilla linjoilla. Miksi tyttölapsia pitäisi kehua lähinnä siitä, miltä näyttävät?
Olen ihan kyllästynyt siihen, että pikkulapsesta saakka tytöt arvioidaan ensisijaisesti ulkokuorensa kautta. Ei sen, missä he ovat vahvoilla, taitavia, fiksuja, rohkeita...
Tyttö- ja poikalapsia voi kehua MYÖS siitä, miltä näyttävät.
Mikä on kehu? Tiedätkö sinä, millä kaikilla tavoilla voit kehua niin, ettei se ole kuulijasta loukkaavaa, kiusallista tms..?
Olen mies. En muista, että vanhempani olisivat koskaan kehuneet minua komeaksi varttuessani. Auttoiko tämä minua jotenkin? En sanoisi. Olisi ollut ihan kiva kuulla joskus kehuja, mutta tällaista se on pojille. Olisi tehnyt pelkästään hyvää itsetunnolleni. Ja kyllä, olen aidosti komea.
Vierailija kirjoitti:
Olen aiemmin välttänyt kehumasta lapsia ulkonäöstä, mutta tän keskustelun pohjalta hoksasin, että ehkä joskus pitäisi.
Meidän tärkeimpiä asioita elämässä on oma keho ja oman kehon hyväksyntä. Se on osa tervettä itsetuntoa. Oman kehon hyväksynnän kautta rakennamme myös seksuaalisuuttamme. Kun ulkopuolinen kehuu kehoasi, se eheyttää hyväksymään oman kehon kaikkine epäkohtineen.
Onko paikalla seksuaalikasvatuksesta tietäviä? Meneekö se näin?
Jos vaikkapa omasta ulkonäöstään "autuaan tietämättömänä" elävä tyttö saa kehun, että hänellä on iso leveä lantio, niin onko kommentti haitallinen vai hyödyllinen? Alkaako hän tarpeettomasti kiinnittää huomiota lantionsa kokoon ja vertailla sitä muihin?
Vierailija kirjoitti:
Kun tyttäresi huomaa kauneutensa, tulee hän ihmettelemään, miksi ei ole kaunis äitinsä silmissä. Onnea matkaan!
Voihan sen sitten sanoa, jos lapsi kysyy? Ei kai oletus automaattisesti ole, että jos koko muu maailma pitää kauniina, niin omat vanhemmat eivät, jos eivät sitä lapselleen ääneen sano?
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsit tai et, maailma arvottaa naisen arvon lähinnä tämän kauneuden mukaan. Totuutta ei pääse pakoon. :)
Lapsen voi edes omalta osaltaan silti yrittää kasvattaa perustamaan itsearvostuksensa muihin asioihin.
Tämä umpimätä ulkonäkökeskeinen maailma on opettanut 9v lapsenlapseni kyselemään tuollaista. Se on hyvin surullista.
t. mummo 54v