En aio kertoa tyttärelleni että hän on kaunis. En halua hänen identiteettiään rakentuvan ulkonäön varaan.
Tyttäreni on nyt 4 vuotias. Hän on muiden mielestä "ihana", "suloinen", "pieni prinsessa". Mutta minä en sano sitä hänelle.
En halua opettaa häntä ajattelemaan, että hänen arvonsa on hänen ulkonäössään. Kehun hänen uteliaisuuttaan, rohkeuttaan ja tapaa leikkiä muiden kanssa. Mutta en sano, että hän on kaunis.
Kun ystäväni kuuli tästä, hän suuttui. Sanoi, että lapsi tarvitsee myös kehuja ulkonäöstä. Että muuten "maailma sanoo hänen olevan ruma".
Minä sanon: jos maailma määrittelee tyttöni kauneuden kautta, niin jonkun on rikottava kaava.
Kommentit (101)
Jaha. Mamma taas pätemässä. Ollaan olevinaan niin muita vanhempia parempia.
Vierailija kirjoitti:
Älä ota noin ankeaa asennetta.
Lasta saa kehua ulkonäönkin osalta vai pelkäätkö ettet osaa kehua terveellä tavalla?
Kehuista voi myös keskustella lapsen kanssa ja samalla voi puhua vaikka yleisesti ihmisten erilaisuudesta ja senkin rikkaudesta.
Itse opetin pienestä alkaen tytölleni muidenkin arvostamista. Hän tykkäsi antaa kehuja muille, siitä tuli hyvä mieli.
Hän kiinnitti myös huomiota yksityiskohtiin muutenkin ja saattoi kehua esimerkiksi jonkun naisen korvakoruja tai kenkiäkin.
Muistutin että kohteliaisuus on hyvä asia mutta että muistaa olla aina aito kehuessaan eli tarkoittaa sitä mitä sanoo.
Hän piti kyllä kehuista itsekin mutta ei liian kanssa tai muodon vuoksi. Siitä voi tulla jopa paha mieli.
Kannattaa keskustella ja harjoitella asioita, näin koko elämäkin helpottaa. Tämä auttaa myös mahdollisten kateuden tunteiden kanssa.
Hyvä kommentti. 👍
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsit tai et, maailma arvottaa naisen arvon lähinnä tämän kauneuden mukaan. Totuutta ei pääse pakoon. :)
Miksi automaattisesti opettaa tytöt taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, keskittymään ulkonäköönsä, kun saman energian voisi käyttää vaikka matematiikan opiskeluun? Jälkimmäinen kantaa paljon pidemmälle elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsit tai et, maailma arvottaa naisen arvon lähinnä tämän kauneuden mukaan. Totuutta ei pääse pakoon. :)
Lapsen voi edes omalta osaltaan silti yrittää kasvattaa perustamaan itsearvostuksensa muihin asioihin.
Ja miten kauneus sulkee pois muita ominaisuuksia?
Ap mene hoitoon, et ehkä ansaitse lastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsit tai et, maailma arvottaa naisen arvon lähinnä tämän kauneuden mukaan. Totuutta ei pääse pakoon. :)
Lapsen voi edes omalta osaltaan silti yrittää kasvattaa perustamaan itsearvostuksensa muihin asioihin.
Ja miten kauneus sulkee pois muita ominaisuuksia?
Ei sulje, mutta jos iso osa nuoruudesta menee ulkonäköön keskittymiseen ja mahdollisimman hyvän ulkonäön tavoitteluun, on sanomattakin selvää, että se aika on pois muusta.
Tavoittelemme asioita, jotka saavat meidät tuntemaan itsemme arvostetuiksi ja hyväksytyiksi, ja jos annetaan ymmärtää, että tytöillä se on kauneus, niin tottakai tytöt alkavat priorisoida ulkonäkötyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsit tai et, maailma arvottaa naisen arvon lähinnä tämän kauneuden mukaan. Totuutta ei pääse pakoon. :)
Lapsen voi edes omalta osaltaan silti yrittää kasvattaa perustamaan itsearvostuksensa muihin asioihin.
Ja miten kauneus sulkee pois muita ominaisuuksia?
Ei tuossa kommentissani noin sanottu.
Kaava ei ole rikottavissa. Tyttäresi kokee joka tapauksessa olevansa joko kaunis, ruma tai jotain siltä väliltä. Jos hän kokee olevansa kaunis, hänellä on enemmän itsevarmuutta ja paremmat mahdollisuudet olla tyytymättä huonoihin ratkaisuihin.
Et voi itse päättää hänen identiteetistään. Psykologia lukiossa valottaa jo tätä ilmiötä enemmän.
Onko tuo sitten ollut tapana kehua lapsia kauniiksi? Minusta kuulostaisi oudolta ja väärältä sanoa kenellekään lapselle niin, vaikka mielessäni ajattelisinkin, että onpa kaunis lapsi. Ja joskus aikuisten kanssa keskenään on kyllä tullut puheeksi joistain oikein harvinaisen kauniista lapsista, että ovat kyllä kauniita. Muuten ei tule lasten ulkonäöstä puhuttua, eikä koskaan lasten kuullen.
Omaa tytärtäni olen sanonut kyllä paljon ihanaksi ja söpöksi, mutta se ei oikeastaan ole ulkonäköä vaan koko sen ihmisen tapa olla, ja myös normaali tapa nähdä oma lapsi ihan riippumatta siitä minkä näköinen se lapsi on.
Ei minullekaan ole vanhempani koskaan sanoneet, että olisin kaunis, enkä ole sitä kaivannutkaan. Eivät ole kommentoineet lasten ulkonäköä.
Te, joiden mielestä lapsen ulkonäköä ei saisi kehua, niin kehutteko koskaan omaa ulkonäköänne? En tarkoita toisille, mutta katsotteko itseänne peilistä ja ajattelette, että hyvältä näyttää. Tai oletan, että ette, koska sehän voisi tehdä teistä turhamaisia tai jotain, kuten niistä lapsista. Terveen itsetunnon perusta on mielestäni se, että itsestään ja ulkonäöstään pystyy sanomaan hyviä asioita.
Ja mun mielestä se on ihan tervettä kommentoida lapsenkin kuulen omaa ulkonäköään positiivisesti. Mä en ole mikään täydellinen missi, mutta mulle on tärkeää, että lapseni kuulevat mun puhuvan arvostavasti itsestäni. Oppivat sitten itsekin katsomaan itseään arvostavasti.
Tuollaiset kaavan rikkomisen joidenkin kohdalla saattaa olla vähän turhan kouluttavia. Ei ketään pitäisi pistää esitaistelijaksi johonkin, ellei sitten itse päätä sitä tai halua.
Vierailija kirjoitti:
Olet paska vanhempi. Lapsi tarvitsee kehuja ja kannustusta, tai kasvaa katkeraksi ja tunneongelmaiseksi aikuiseksi.
No niitähän aloittaja sanoo lapsellensa antavan. Osaatko saatana edes lukea?
Mammat triggeröity kun tajusivat miten tyhmästi ovat toimineet.
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä lapsen ulkonäköä ei saisi kehua, niin kehutteko koskaan omaa ulkonäköänne? En tarkoita toisille, mutta katsotteko itseänne peilistä ja ajattelette, että hyvältä näyttää. Tai oletan, että ette, koska sehän voisi tehdä teistä turhamaisia tai jotain, kuten niistä lapsista. Terveen itsetunnon perusta on mielestäni se, että itsestään ja ulkonäöstään pystyy sanomaan hyviä asioita.
Ja mun mielestä se on ihan tervettä kommentoida lapsenkin kuulen omaa ulkonäköään positiivisesti. Mä en ole mikään täydellinen missi, mutta mulle on tärkeää, että lapseni kuulevat mun puhuvan arvostavasti itsestäni. Oppivat sitten itsekin katsomaan itseään arvostavasti.
Hyvä kommentti. Itse olen kuitenkin huomannut olevani onnellisimmillani silloin, kun en uhraa ajatustakaan ulkonäölleni. En hyvässä enkä pahassa. Ne hetket, jolloin näen ja aistin ympäröivää maailmaa.
No, meidän tytär on kaunis ja oli pienenäkin jo tosi suloinen. Kerran oltiin sukuloimassa kun hän oli 4-vuotias ja täti kysyi, tuleeko hänestä isona missi. Tytär sanoi että ei, minusta tulee presidentti. No ei ainakaan vielä ole presidentti, mutta ihan muulla kuin kauneusalalla vaikuttaa.
Ei se ulkonäkö kaikille ole niin tärkeä ja elämää ohjaava asia, vaikka tietäisikin näyttävänsä hyvältä.
Kauniista lapsista tulee aikuisena usein ihan taviksia. Persoonallisen näköisistä ja vähän omituisenkin näköisistä sitten niitä kauniita.
Vierailija kirjoitti:
No, meidän tytär on kaunis ja oli pienenäkin jo tosi suloinen. Kerran oltiin sukuloimassa kun hän oli 4-vuotias ja täti kysyi, tuleeko hänestä isona missi. Tytär sanoi että ei, minusta tulee presidentti. No ei ainakaan vielä ole presidentti, mutta ihan muulla kuin kauneusalalla vaikuttaa.
Ei se ulkonäkö kaikille ole niin tärkeä ja elämää ohjaava asia, vaikka tietäisikin näyttävänsä hyvältä.
Eikai omaan ulkonäköön keskittyminen sitä tarkoita, että menee kauneusalalle töihin.
Onneksi mun vanhemmat eivät ole koskaan sanoneet mua kauniiksi. Ei olisi kiva tulla huomioiduksi vain ulkonäön kautta. Sillä ulkonäöllä ei ole vttuakaan väliä.
No ihan ohiksena taas totean, että en ole tilputtanut lapselleni joka päivä kuinka kaunis ja ihana hän on. Tikari tuli nyt äidin sydemmeen:( Toki en ymmärrä muutenkaan ko. avausta.