Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun nykyinen työ ahdistaa, eikä uutta löydy tilalle. Mitä tehdä?
24.03.2025 |
Kysymys otsikossa. Olen täysin kyllästynyt nykyiseen työhöni, motivaatiota löytyy enää keksimälläkään huonosti ja lähes joka päivä tuntuu tavalla tai toisella ankealta ja ahdistavalta. Teen työni edelleen kaikesta huolimatta täydellä teholla, eikä työmoraalini antaisikaan myöten tehdä huonosti. Mutta tämä työpaikka on vaan niin loppuun saakka nähty.
Etenemisen ja urakehityksen mahdollisuutta ei ole. Koulutukseni on korkeampi kuin mikä nykyiseen työnkuvaan vaaditaan. Johtaminen on huonoa johtamistaitoja myöten ja se ikävä kyllä heijastuu negatiivisesti työyhteisöön. Joka aamu tuntuu hankalammalta aloittaa työpäivä ja iltaisin työasiat pyörii mielessä, niistä on hankala päästä eroon ja ne ahdistavat. Aamuyöllä heräilyä arkisin esiintyy, viikonloppuisin saan kyllä nukuttua.
Olen etsinyt uutta työpaikkaa, mutta hakijoita on tällä hetkellä niin paljon, että tuntuu mahdottomuudelta saada uusi työpaikka. Se tekee tilanteesta vielä ankeamman ja tällä hetkellä jo vähän kauhistuttaa, että mitä teen ja mitä tapahtuu, jos en saa tilanteeseen muutosta. En ole saikuttaja, enkä osaa ajatella millekään sairaslomalle jääntiä. Eihän se tässä tilanteessa ratkaise mitään. Sama työ odottaa ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa, jos ei eteenpäin pääse. Mitä ihmettä tässä tilanteessa voi tehdä?! Tyhjän päälle en voi jäädä mitenkään tai irtisanoutua noin vaan lasten vuoksi.
Samaa kokeneilta ottaisin kernaasti neuvoja ja näkemyksiä/kokemuksia vastaan.
Kommentit (29)
Kiitos jos kerrotte vielä näkemyksiänne ja kokemuksianne samanlaisista työelämän tilanteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin samassa tilanteessa. Kun olin puolitoista vuotta etsinyt työtä ja käynyt läpi kolmikantaneuvottelut ym ja pyytänyt pienempää työaikaa ja mikään ei onnistut niin irtisanouduin tyhjän päälle. Ikäväkseni joudun kertomaan että olen siitä asti ollut työtön. Nyt vuoden verran. Olin aina saanut jotain ja luulin että nytkin saan edes jotain. Joka päivä mietin mitä tuli tehtyä ja kadun.
Minulla on työ joka olisi tähän elämäntilanteen muuten ihan hyvä mutta työpaikan ilmapiiri, ilmanvaihto, pomon muiden työntekijöiden suosiminen ja toisten syrjiminen sekä huono johtaminen tekevät työstä sietämättömän.
Palkka on pieni mutta pitkän työttömyyden jälkeen 500e isompi eli en ainakaan työttömäksi halua.
Mutta, johtamisessa on ongelmia. Toiset saa pitää pomon luvalla saikkua, toiset hakee ensimmäisestä päivästä lähtien todistuksen. Sairaslomista pomo kertoo ja niille naureskellaan.
Työpaikalla pomolla on suosikit jotka raportoivat pomon ollessa pois miten muut tekevät työn, kuka on pois tms. Tämä huonontaa työilmapiiriä. Hänen palaverit pelottavat jo etukäteen koska ne ovat aina negatiivisia. Pomon koppiin joutuu puhutteluun useasti, siellä jopa uhkaillaan. Työmäärä on järjetön ja siihen ei voi sanoa mitään koska muuten olet tavallaan myöntänyt että et pysty tähän työhön ja seuraava olisi jo tulossa.
Tunnen että minua yritetään savustaa ulos vaikka olen ammattilainen ja tehnyt alani vaativaampaakin työtä, saanut siksi korotetun palkan, oppilaita ja palkinnon. Silti tuolla sitä ei arvosteta lainkaan.
Kohtelu on outoa koska teen työni hyvin. Pomon suosikit tosin hyppivät miten sattuu tauoilla, käyvät kotona tms kun pomo on pois, itse teen sen ajan työtä.
Olen tosin suunnitellut opiskelevani uuden työn nykyisen ohessa, joka vaatisi vain vuoden lisäkoulutuksen. Aion sen tehdä koska muuten mikään ei muutu.
Täälläkin motivaatio ja innostus omaan työhön hukassa. Ja työyhteisön muutokset, ristiriidat ja loppumattomat vaatimukset aiheuttavat stressiä ja kalvavaa rittämättömyyden tunnetta. Tuntuu ahdistavalta ajatella, että kaikki jatkuisi tällaisena hamaan tulevaisuuteen, vaikka toisaalta pitäisi olla tyytyväinen, että on suht vakaa työsuhde näinä aikoina. Välillä koen jopa huonoa omatuntoa tällaisista pikku ongelmista. Lisäksi palkkani on sen verran hyvä, ettei olisi helppo päästä samaan muissa itselleni realistisesti mahdollisissa hommissa. Sen takia olen ajatellut, että parempi sinnitellä nyt vain jotenkin tässä huonojen aikojen yli. Toki ei ole kiveen hakattu, ettei jotain yt:itä omassakin työpaikassa tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyys on nyt parasta. Minäkin kyllästyin työhön ja sain työttömäksi.
Samassa tilanteessa (työ kyllästytti eikä toista saanut) lähdin opiskelemaan toiselle alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin tulla tekemään työtäsi. Jaetaan palkka 50/50.
Alue: Aihe vapaa
Up