Keski-ikäinen: mitä opiskelisit, jos saisit uuden alun?

Arkeologi. Haluaisin pyöriä jossain Egyptin aavikolla ja katsella kuin avustajat (paikallinen väestö) kaivavat. Arkeologi vain johtaa kaivaustöitä. Minä käyn napsimassa parhaat palat päältä ja myyn ne. Ei kun siis luovutan museolle ja otan kaiken kunnian näistä löydöistä. Toki ne kiinnostavat minua aidosti (rakastan arkeologiaa ja historiaa) mutta tuo hikinen kaivuutyö ei ole mun juttu. 

Lisäys äskeiseen. Haluaisin olla arkeologi. Nyt olen biologi ja tykkään kaivaa puutarhassa. Mutta jotain rajaa siihenkin hommaan. 

Kauppatieteitä opiskelisin. Päädyin aivan väärälle alalle. 

Olisin hakenut lääkikseen. Pelkäsin olevani liian epäsosiaalinen lääkäriksi, mutta olen pärjännyt opettajana, olisin pärjännyt kyllä lääkärinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mä opiskelisin poliisiksi joka oli nuoruudessakin se ykköshaaveammatti, mutta silloin oli vielä minimipituusraja ja jäin siitä sentin.

Kenttähommissa voisin hyvin olla jossain syrjäseudun pikkupaikkakunnalla ja tuo koulutus olisi antanut mahdollisuuden senkin haaveen toteuttamiselle, että saisin asua jossain maalla. 

Toisaalta haluaisin kyllä olla rikospaikkatutkija tai ihan vaan tylsästi toimistossa rikoksia selvittelevä poliisi, mutta eipä näitä haaveita kannata enempää miettiä. Tulee vain paha mieli.

Ei mennyt elämä kuten toivoin ja suunnittelin :(

Sinulla on paljon kohtalotovereita. En tarkoita pelkästään ammatinvalintaa vaan koko elämää. Moni tuntee jonkunlaista pientä pettymystä, mutta yritetään pärjätä näissä olosuhteissa, mitä on.

Lääkäri. Jos voisin matkustaa ajassa taaksepäin niin kävisin potkimassa itseäni kunnes ryhdistäytyisin. 

Työtön kunnes eläkeikä koittaa eli sellainen kuusi vuotta vielä. Parikymppisenä luulin tulevaisuuteni löytyvän jossain luovassa ammatissa tai ainakin lähellä luovia ihmisiä. Mieluiten kustannusmaailmassa. Opiskelin humanistisen tutkinnon enkä sitä kadu. Kustannustoimittajaa minusta ei kuitenkaan tullut. Päädyin henkilöstöhallintoon ja sen jälkeen it-alalle projektipuolelle. Nyt noin kuuskypäsenä huomaan olevani tarpeeton joka puolella.

Ilman muuta lääkikseen. Sitten tekisin lyhyttä viikkoa niinkuin moni nytkin. 
Ihotautilääkäriksi erikoistuisin. Ei voisi pieleen mennä.

Vierailija kirjoitti:

Välillä on kaduttanut etten opiskellut sittenkin puheterapeutiksi. Helppo työ ja paljon töitä sekä aina tarpeellinen ammatti. Ihan eri työ kuin opettajan työ ja saisi auttaa lapsia. 

Nyt olen työtön tutkija. 

Sekin harmittaa etten aikoinaan edes ajatellut, että olisin voinut opiskella kielen kääntäjäksi. Kuvittelin etten opi kieliä mutta englantia osaan nykyään ihan riittävän hyvin, että sen kääntäminen onnistuisi. 

Kerran jopa kuuntelin junassa kun joku kääntäjä pohti puhelimessa jonkin sanan merkitystä ja olisin tiennyt heti tarkan suomenkielisen käännöksen sanalle, jonka merkitystä hän pohti. 

Ajattelen samaa. Kielenkääntäjän työ olisi sopinut minulle hyvin. Jostain syystä en silloin osannut valita sitä. Mahsollilsesti tulkin työ myös, mutta ehkä sellainen on liian nopeatempoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin jos? Keski-ikäinen voi nykyisin opiskella uuden ammatin ihan helpostikin. Itse vaihdoin lähärinhommat päiväkodissa kirjanpitäjän hommiin. En ole katunut päivääkään. 

Eikä voi. 

Miksi väität vastaan päivänselvälle asialle, joka on todistettavasti mahdollista?

No tarkoitan sitä että viiskymppisen esim turha enää opiskella moniakaan aloja, kuten ekonomiksi tai lakimieheksi, jos töitäkin haluaa sillä tutkinnolla saada. 

Missä teidän mielestä tämän asian rajapyykki menee? Vuosissa siis. 

Se riippuu paljolti opintojen kestosta. On eri asia, jos valmistuu kahdessa vuodessa kuin seitsemässä.  Ja sitten on se iso peikko: toimeentulo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä on kaduttanut etten opiskellut sittenkin puheterapeutiksi. Helppo työ ja paljon töitä sekä aina tarpeellinen ammatti. Ihan eri työ kuin opettajan työ ja saisi auttaa lapsia. 

Nyt olen työtön tutkija. 

Sekin harmittaa etten aikoinaan edes ajatellut, että olisin voinut opiskella kielen kääntäjäksi. Kuvittelin etten opi kieliä mutta englantia osaan nykyään ihan riittävän hyvin, että sen kääntäminen onnistuisi. 

Kerran jopa kuuntelin junassa kun joku kääntäjä pohti puhelimessa jonkin sanan merkitystä ja olisin tiennyt heti tarkan suomenkielisen käännöksen sanalle, jonka merkitystä hän pohti. 

Kai ymmärrät, että kielenkääntäjiä ei käytännössä enää kohta tarvita. Kuoleva ammatti. Ja englannin kielen kääntäjiä ei tarvita sitäkään vähää.

Olen eri. Tiedän, että niin on, mutta se on valitettavaa. Saan melkein sydänkohtauksen katsoessani TV:tä ja nähdessäni järjettömiä käännöksiä. Samoin käy kirjoja lukiessa.

Vierailija kirjoitti:

Biologiaa. Olen aina ollut pienestä pitäen valtavan kiinnostunut luonnosta, sen ilmiöistä ja eläimistä. Työskentelen liike-elämässä, rahassa ei ole mitään kiinnostavaa.

Kyllä se alkaa kummasti kiinnostaa kun sitä ei ole. Raha siis.

Opiskelisin ainakin perustutkinnon matematiikasta ja/tai tilastotieteestä ja sen jälkeen jotain muuta, taloutta tai tekniikkaa, jossa voisin soveltaa matematiikkaa. Olen KTM.

Suuntautumisen tutkimusalalle, esim geologia kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

Kauppatieteitä opiskelisin. Päädyin aivan väärälle alalle. 

Minä opiskelin kaupan alaa ja valmistuin. Väärä ala minulle. Kyllästyin nopeasti ja otin lopputilin ensimmäisestä duunipaikasta (helppo toimistotyö, ei asiakaspalvelua, joustavat työajat).

OIisi pitänyt mennä heti opiskelemaan lääketiedettä tai jotain teknisempää alaa (insinööri). Tai jotain "hyödytöntä" eli taidehistoriaa, tähtitiedettä tai arkeologiaa. 

Vierailija kirjoitti:

En yhtään mitään mitään. Olen opiskeluni opiskellut ja työni tehnyt. Nyt luovuttaisin ihan mielelläni paikkani nuoremmille. 

Mikä estää?

Sairaanhoitaja varmasti tai jokin terveydenhuollon henkilö. Haluan auttaa ihmisiä. Nyt on ei-työllistävä alan amk insinööri ja kauppatieteiden maisteri pian. En ole ollut töissä koska olen sairastellut ja kun kunto alkaa olemaan parempi niin olen hakenut töitä mutta eipä niitä olen.

Vierailija kirjoitti:

Suuntautumisen tutkimusalalle, esim geologia kiinnostaa

Sama täällä. Lukion jälkeen pohdin eri vaihtoehtoja (biologia, geologia) ja päätin ruveta biologiksi. Ala sopii minulle hyvin, mutta ei tässä hommassa rikastu. 

Miksi väität vastaan päivänselvälle asialle, joka on todistettavasti mahdollista?

Ei se ole kaikille mahdollista, vaikka sinulle olikin (vaihtaa alaa 5-kymppisenä). Jos et pysty keksimään syitä, miksei ole, niin etpä ole kovin älykäs. 

Siivoojaksi. Tekisin osa-aikaisena tai määräaikaisena ja reissaisin muun ajan, lisäksi voisin tehdä hommia reissussa missä päin maailmaa vaan. En tartte omaisuuksia, tai edes omaisuutta, haluan vain nähdä maailmaa.