Miten vammaisten tarvitsema apu tulisi järjestää?

Vierailija kirjoitti:

"Keinänen korostaa, että kukaan muu kuin palvelujen käyttäjä ei voi määrittää, mikä on kenellekin välttämätön apu.

Palveluiden pitäisi auttaa siinä, että pystyn toimimaan äitinä ja tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä huolimatta siitä, että tarvitsen apua."

 

Siinä olisi kyllä pukki kaalimaan vartijana jos avustettava saisi ihan itse subjektiivisesti määritellä mikä apua hänen mielestään juuri hänelle on välttämätöntä. Se vasta johtaisikin palvelujen epätasavertaisuuteen.

No nykyiselläänhän näin on, että vammainen itse määrittelee sen avun tarpeensa. Ja ne jotka osaavat ja kehtaavat vaatia eniten, saavat eniten. Avustaja saattaa ajaa perheen ok-talon nurmikon, hoitaa kukkapenkit, lenkittää perheen koiran, tehdä ruuan valmiiksi kun vammaisen puoliso palaa töistä/harrastuksistaan. Pestä auton, kiertää pari tuntia kauppoja tarjousten perässä. Leipoa koko avustettavan suvulle säännöllisesti, kestitä sosiaalisesti aktiivisen avustettavan vieraita. Ihan vaan koska "mä tekisin noi kaikki itse jos en olisi vammainen mutta koska olen, henkilökohtainen avustaja tekee ne mihin mä en pysty".

Henkilökohtainen apu on monelle vammaiselle elintärkeä tukimuoto, ja samaan aikaan se on aivan käsittämättömiä väärinkäytöksiä ja turhaa rahanmenoa mahdollistava järjestelmä. Apua pitää antaa, mutta kotipiikaa ei kenellekään pitäisi yhteiskunnan kustantaa.

Mielestäni on omituista, että vanhukset eivät saa samankaltaista apua.

Saako tämä henkilö vastaavan avun vielä 80-vuotiaana.

Eläkeikäisille on eri laki ja se on väärin. 

"Jutussahan on ihan hyvä perustelu. Jos yöllä oletettavasti kaikki nukkuvat, niin avustajalle maksettaisiin käytännössä siitä, että hän vain oleskelisi perheen kodissa ja pyörittelisi peukaloitaan siltä varalta, että JOS jotakin tapahtuu."

Tätä varallaoloa on yhteiskunnassa paljon. Esim. hengityshalvauspotilaat, psykiatrinen osasto, palokunta... Vammaisille myönnetään paljonkin varallaoloa.

Kannatan kyllä ajatusta palvelutaloista, joihin voi muuttaa koko perhe, myös vammattomat. Olisi joku rivitalo, jossa perheet voivat asua omissa asunnoissa, ja henkilökunta sitten siinä viereisessä rakennuksessa. Kaikilla perheillä kutsunapit, joita painamalla apua saa ympäri vuorokauden. Suomessa on käsittämätöntä, että vammaiset pitäisi erottaa muusta perheestä, tai vanhukset. Kun toinen sairastuu dementiaan, miksi eivät voi pariskuntana muuttaa palvelutaloon?

"No nykyiselläänhän näin on, että vammainen itse määrittelee sen avun tarpeensa. Ja ne jotka osaavat ja kehtaavat vaatia eniten, saavat eniten."

Tämä on ihan valhetta! Nykyisin kaikki menee niin avustajan ehdoilla. Jos avustaja ei halua uimaan, ei mennä uimaan. Jos avustaja ei halua ulos, ei mennä ulos. Kokemusta on. Palveluita ei saa vaatimallakaan. Ei auta edes hallinto-oikeuden päätökset. Vammaispalvelut ovat lain yläpuolella.

"Äidillä on henkilökohtainen avustaja, jonka tehtävänä on paikata liikuntakyvyn tuomia rajoitteita. Miksi hänen lapsensa joutuisi kantamaan enemmän vastuuta kotona ja toimimaan omaishoitajana/avustajana?"

Äidillä on vielä henkilökohtainen avustaja. Vielä. Minun alaikäinen poikani joutui vuosien ajan avustamaan minua, ja joutuu edelleen täysi-ikäisenäkin. Tässä on isoja eroja Suomessa, miten vammaiset saavat apua. Moni tietää totuuden jo, koska on sen itse kohdannut. Tämä äiti alkaa vasta nyt huomata, mitä todellisuus on. Uskallan arvata, että vielä hänenkin lapset joutuvat häntä avustamaan. Näin sen ei pitäisi olla, mutta valitettavasti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Keinänen korostaa, että kukaan muu kuin palvelujen käyttäjä ei voi määrittää, mikä on kenellekin välttämätön apu.

Palveluiden pitäisi auttaa siinä, että pystyn toimimaan äitinä ja tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä huolimatta siitä, että tarvitsen apua."

 

Siinä olisi kyllä pukki kaalimaan vartijana jos avustettava saisi ihan itse subjektiivisesti määritellä mikä apua hänen mielestään juuri hänelle on välttämätöntä. Se vasta johtaisikin palvelujen epätasavertaisuuteen.

No nykyiselläänhän näin on, että vammainen itse määrittelee sen avun tarpeensa. Ja ne jotka osaavat ja kehtaavat vaatia eniten, saavat eniten. Avustaja saattaa ajaa perheen ok-talon nurmikon, hoitaa kukkapenkit, lenkittää perheen koiran, tehdä ruuan valmiiksi kun vammaisen puoliso palaa töistä/harrastuksistaan. Pestä auton, kiertää pari tuntia kauppoja

Laki asettaa selvät rajat sille, mihin henkilökohtaista avustajaa saa käyttää. Esim. normaalin viikkosiivouksen saa teettää avustajalla, kunhan avustettava on itse mukana siivoukseasa kykyjensä puitteissa. Vaikka avustettava olisi neliraajahalvaantunut eikä pystyisi tekemään mitään itse, hän ei silti saa katsoa sarjoja tai tehdä jotain muuta silloin kun avustaja siivoaa, vaan hänen tulee vähintään valvoa siivousta koko ajan. Isommat suursiivoukset mattojen tamppauksineen yms. ei puolestaan kuulu lainkaan avustajien työnkuvaan, vaan avustettava joutuu huolehtimaan niistä jotenkin muuten.

Se on tietysti ongelma, että läheskään kaikki avustajat ja avustettavat ei tiedä mitä laki sanoo. Joskus on myös vaikea tietää, minkä verran avustettava pystyy tekemään mitäkin itse ja minkä verran avustajalta saa milloinkin vaatia. Avustajaa ei kuitenkaan koskaan saa hyödyntää minään kotiorjana, joka pitää kodin putipuhtaana, huolehtii hehtaarin kokoisesta puutarhasta, vaihtaa auton renkaat ja ties mitä muuta.

"Vaikka avustettava olisi neliraajahalvaantunut eikä pystyisi tekemään mitään itse, hän ei silti saa katsoa sarjoja tai tehdä jotain muuta silloin kun avustaja siivoaa, vaan hänen tulee vähintään valvoa siivousta koko ajan."

Höpöp höpö. Neliraajahalvaantunut saa tehdä ihan mitä haluaa sillä aikaa kun avustaja siivoaa. Välillä on myös järkevää ohjata avustettava muuhun puuhaan siksi aikaa kun siivoat, jos avustettava on esim. vaikeasti kehitysvammainen. Helpompi siivota yksin kuin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni on aivan älytöntä hankkia lapsia tietäen, ettei heidän huolehtimisestaan pysty suoriutumaan ja olettaa, että yhteiskunta kyllä huolehtii puitteet kuntoon. Kertoo siitä, että tämä todellakin on hyysäysyhteiskunta. 

Mun on pakko olla tästä samaa mieltä. On eri asia, jos sattuu jotain, kuin että tieten tahtoen rakentaa toisten varaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni on aivan älytöntä hankkia lapsia tietäen, ettei heidän huolehtimisestaan pysty suoriutumaan ja olettaa, että yhteiskunta kyllä huolehtii puitteet kuntoon. Kertoo siitä, että tämä todellakin on hyysäysyhteiskunta. 

Mun on pakko olla tästä samaa mieltä. On eri asia, jos sattuu jotain, kuin että tieten tahtoen rakentaa toisten varaan. 

Olen samaa mieltä, mutta ei ole lasten vika että he ovat syntyneet tähän maailmaan. Yhteiskunnan tulee pitää lapsista huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Keinänen korostaa, että kukaan muu kuin palvelujen käyttäjä ei voi määrittää, mikä on kenellekin välttämätön apu.

Palveluiden pitäisi auttaa siinä, että pystyn toimimaan äitinä ja tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä huolimatta siitä, että tarvitsen apua."

 

Siinä olisi kyllä pukki kaalimaan vartijana jos avustettava saisi ihan itse subjektiivisesti määritellä mikä apua hänen mielestään juuri hänelle on välttämätöntä. Se vasta johtaisikin palvelujen epätasavertaisuuteen.

No nykyiselläänhän näin on, että vammainen itse määrittelee sen avun tarpeensa. Ja ne jotka osaavat ja kehtaavat vaatia eniten, saavat eniten. Avustaja saattaa ajaa perheen ok-talon nurmikon, hoitaa kukkapenkit, lenkittää perheen koiran, tehdä ruuan valmiiksi kun vammaisen puoliso palaa töistä/harrastuksistaan. Pestä auton, kiertää pari tuntia kauppoja

Täyttä paskaa. Yksikään vammainen ei saa määritellä avun tarvettaan itse, ellei maksa tarvitsemaansa apua omasta pussistaan. Henkilökohtainen avustaja myönnetään aina tietyksi tuntimääräksi tiettyjä tarkoituksia varten. Jos apua ei ole myönnetty esim. kotitöihin, avustajaa ei saa laittaa tekemään ruokaa ja siivoamaan, vaikka avustettava kuinka tahtoisi. Ja jos apua ei ole myönnetty henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen, avustettava joutuu olemaan vessakäynnin jälkeen paskaisissa housuissa jos ei syystä tai toisesta pystykään pyyhkimään pyllyään itse.

Tuon cp-vammaisen äidin kaltaisille tapauksille sopisi hyvin sellainen järjestely, että 10 vammaista asuisi samassa kerrostalossa ja yksi avustaja päivystäisi siellä yöaikaan. Mutta eiväthän vammaiset sellaista hyväksy, he vaativat että jokaisella täytyy olla oma avustaja vieressä 24/7. Itsekkyyden määrä on valtava, yhtään ei ajatella muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuon cp-vammaisen äidin kaltaisille tapauksille sopisi hyvin sellainen järjestely, että 10 vammaista asuisi samassa kerrostalossa ja yksi avustaja päivystäisi siellä yöaikaan. Mutta eiväthän vammaiset sellaista hyväksy, he vaativat että jokaisella täytyy olla oma avustaja vieressä 24/7. Itsekkyyden määrä on valtava, yhtään ei ajatella muita ihmisiä.

Miksi syyllistät vammaisia, kun yhteiskunta ei tarjoa mahdollisuutta tuollaiseen? Sen sijaan yhteiskunta olisi valmis laittamaan tuonkin äidin ympärivuorokautista hoitoa tarjoavaan laitokseen ja lapset sijoitukseen, mistä aiheutuisi järjettömät kustannukset veronmaksajille ja suunnaton määrä inhimillistä kärsimystä asianosaisille.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on omituista, että vanhukset eivät saa samankaltaista apua.

Saako tämä henkilö vastaavan avun vielä 80-vuotiaana.

Eläkeikäisille on eri laki ja se on väärin. 

Vammaispalvelulaki mahdollistaa avuntarvitsijoiden epätasa-arvoisen kohtelun. Vanhukset ovat yleensä sosiaalihuoltolain piirissä, ja saman lain alle pitäisi saada myös vammaiset. 

Ongelma on siinä, että vammaisjärjestöjen mielestä olisi kauhea ihmisoikeusloukkaus jos vammaisten pitäisi tyytyä samoihin palveluihin kuin muiden. Valitettavasti päättäjät hyppivät näiden pillin mukaan, koska eivät halua saada nasseleimaa otsaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon cp-vammaisen äidin kaltaisille tapauksille sopisi hyvin sellainen järjestely, että 10 vammaista asuisi samassa kerrostalossa ja yksi avustaja päivystäisi siellä yöaikaan. Mutta eiväthän vammaiset sellaista hyväksy, he vaativat että jokaisella täytyy olla oma avustaja vieressä 24/7. Itsekkyyden määrä on valtava, yhtään ei ajatella muita ihmisiä.

Miksi syyllistät vammaisia, kun yhteiskunta ei tarjoa mahdollisuutta tuollaiseen? Sen sijaan yhteiskunta olisi valmis laittamaan tuonkin äidin ympärivuorokautista hoitoa tarjoavaan laitokseen ja lapset sijoitukseen, mistä aiheutuisi järjettömät kustannukset veronmaksajille ja suunnaton määrä inhimillistä kärsimystä asianosaisille.

Yhteiskunta varmasti tarjoaisi mahdollisuuden tuollaiseen järjestelyyn, mutta vammaiset vetoavat siihen että heillä on oikeus valita asuinpaikkansa itse ja saada henkilökohtainen apu sinne. Ja nimeomaan henkilökohtainen apu, mikään yhteinen avustaja ei tietenkään kelpaa kun se rikkoo ihmisoikeuksia.

"Täyttä paskaa. Yksikään vammainen ei saa määritellä avun tarvettaan itse, ellei maksa tarvitsemaansa apua omasta pussistaan. Henkilökohtainen avustaja myönnetään aina tietyksi tuntimääräksi tiettyjä tarkoituksia varten. Jos apua ei ole myönnetty esim. kotitöihin, avustajaa ei saa laittaa tekemään ruokaa ja siivoamaan, vaikka avustettava kuinka tahtoisi. Ja jos apua ei ole myönnetty henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen, avustettava joutuu olemaan vessakäynnin jälkeen paskaisissa housuissa jos ei syystä tai toisesta pystykään pyyhkimään pyllyään itse."

Tämä on niin totta. Esim. nyt minulla lääkärin määräämät laboratoriokokeet ottamatta, koska en saa käyttää apua lääkärissä käyntiin, laboratoriossa käyntiin jne. Se on myönnetty harrastuksiin. Pääsen siis maalauskerhoon, mutta en hammaslääkäriin. Näin on vammaispalveluiden sosiaalityöntekijä päättänyt. Tulevaisuudessa siis avuntarpeeni kasvaa, koska sairauttani ei voida hoitaa oikein, koska en pääse laboratoriokokeisiin ja lääkäriin. Onneksi saa edes harrastaa. Olisiko kokonaisuuden kannalta kuitenkin järkevää antaa käyttää apua myös terveydellisten asioiden hoitamiseen?

"Ja nimeomaan henkilökohtainen apu, mikään yhteinen avustaja ei tietenkään kelpaa kun se rikkoo ihmisoikeuksia."

Taas ei ymmärretä, mistä puhutaan. Henkilökohtainen avustaja voi olla yhteinen, tai yhdellä avustettavalla voi olla kaksi samanaikaista avustajaa. Palvelun nimi on henkilökohtainen apu. Se ei tarkoita, että on yksi avustaja yhteä avustettavaa kohden. Usein toki näin on, mutta ei aina. Tiedän avustettavia, kenellä on kaksi avustajaa kerrallaan. Ja tiedän avustettavia kenellä on yhteinen avustaja. Tässä tulee muistaa myös, että laki määrittelee työntekijän oikeudet ja velvollisuudet. Työntekijällä on oikeus kohtuullisiin työoloihin. Ei voida kaataa mieletöntä työmäärää yhden avustajan niskaan. Siinä on aikamoinen vastuu, jos on monta vammaista yhden avustajan varassa.

"Vammaispalvelulaki mahdollistaa avuntarvitsijoiden epätasa-arvoisen kohtelun. Vanhukset ovat yleensä sosiaalihuoltolain piirissä, ja saman lain alle pitäisi saada myös vammaiset."

Laki ei kohtele epätasa-arvoisesti. Sen tekevät virkamiehet.

Vammaiset ovat jo nyt sosiaalihuoltolain piirissä. Jos sosiaalihuoltolain palvelut eivät riitä, vasta sitten on oikeus vammaispalveluihin.

Vanhuus on määräaikainen asia. Vammaisuus voi kestää koko elämän. Siksi eri palvelut. Sitä paitsi pelkkä vanhuus ei aiheuta palveluntarvetta. Vaan sairaudet, joita vanhetessa tulee.

Vierailija kirjoitti:

8-vuotias kyllä pystyy jo auttamaan kotitöissä hyvin. Itsekin olin lapsena vastuussa isäni sairauden hoidosta, joten mikä tässä on ongelma?

Ongelma ainakin omalla kohdallani on se, että näen yhä vanhana painajaisia, joissa isä tippuu pyörätuolista. Iso osa aikuisuudesta on kulunut lapsuudentraumojen käsittelyyn. Mielestäni vammaisten hoitoa ei saisi sysätä lainkaan omaisten kontolle. Ei varsinkaan lasten.

"Tuon cp-vammaisen äidin kaltaisille tapauksille sopisi hyvin sellainen järjestely, että 10 vammaista asuisi samassa kerrostalossa ja yksi avustaja päivystäisi siellä yöaikaan. Mutta eiväthän vammaiset sellaista hyväksy, he vaativat että jokaisella täytyy olla oma avustaja vieressä 24/7. Itsekkyyden määrä on valtava, yhtään ei ajatella muita ihmisiä."

Ja mistäs ajattelit löytää sellaisen avustajan joka ottaa yksin vastuulleen yöaikaan 10 avustettavaa? Avustajat ovat fiksuja ihmisiä! Työsuojelulait koskee myös avustajia. Työmäärän ja työolojen pitää olla kohtuulliset.

Vierailija kirjoitti:

"Tuon cp-vammaisen äidin kaltaisille tapauksille sopisi hyvin sellainen järjestely, että 10 vammaista asuisi samassa kerrostalossa ja yksi avustaja päivystäisi siellä yöaikaan. Mutta eiväthän vammaiset sellaista hyväksy, he vaativat että jokaisella täytyy olla oma avustaja vieressä 24/7. Itsekkyyden määrä on valtava, yhtään ei ajatella muita ihmisiä."

Ja mistäs ajattelit löytää sellaisen avustajan joka ottaa yksin vastuulleen yöaikaan 10 avustettavaa? Avustajat ovat fiksuja ihmisiä! Työsuojelulait koskee myös avustajia. Työmäärän ja työolojen pitää olla kohtuulliset.

Hoivakodissa yhdellä lähihoitajalla voi olla vastuullaan 25 asukasta. Omalla työpaikallani 29 vanhusta valvoo yksi yökkö.