Lue keskustelun säännöt.
Onko muita lähihoitajia, jotka häpeävät ammattiaan?
23.03.2025 |
Kysymys otsikossa.
Tunnen suurta häpeää, jos joku kysyy ammattiani. En haluaisi vastata.
Tuntuu, että lähihoitajan ammatti on Suomen inhotuin ja halveksituin.
Kommentit (96)
Ei tarvitse hävetä yhtään. Tämä palsta on täynnä huono itsetuntoisia ihmisiä, jotka kuvittelevat että oma olo paranee painamalla toisia alaspäin.
Toivottavasti opit olemaan ylpeä itsestäsi ja tärkeästä työstäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on. Olen työssä psykiatrisessa sairaalassa ja minut on palkattu toimeen mielenterveyshoitajan nimikkeellä. Käytän mieluummin sitä, tosin en paljoa sitäkään, kun ihmiset kyselee tyhmiä aiheeseen liittyen.
En häpeä ammattiani, vaan sitä minkälainen maine lähihoitajilla on. Eikä se nyt ihan syyttä ole tullut. Meilläkin on ollut kokeilemassa töissä ja opiskelijoina niin sekaisin olevia lähihoitajia, että heidän työsopimuksensa tai harjoittelunsa on jouduttu keskeyttämään.
Oletko siis ns. valkotakkinen mies? En tiennyt, että sellaisissa on lähihoitajiakin.
Kyllä olen, jo 19. vuosi ja lähihoitaja koulutukseltani. Lähihoitajia on n. 30 prosenttia tässä sairaalassa hoitajina. Monet on olleet talossa pitkään. Uusia tulee aina, jos hyviä, otetaan töihin, jos huonoja, laitetaan jatkamaan matkaa muualle.
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta aloittamassa opintoja ja kyllähän tässä itsekin pohtii tuota. En nyt ehkä häpeä, mutta jotenkin ammatilla on se huono maine. Aiempi ammatti on ollut ihan eri alalla ja tavallaan hyvässä maineessa, siis siellä ei pärjää ihan kuka tahansa. Kyllä tässä lähihoitaja haussa oli pääsykoe, mutta se oli hyvin helppo. Ja enemmän oli hakijoita, kuin sinne otettiin. Mutta varmaan ennemmin sitten käytän vähän eri nimeä, eli että opiskelen lastenhoitajaksi.
Lastenhoitajaksi pääsee myös opiskelemalla lastenohjaajaksi. Se on selvästi korkeamman profiilin ammatti.
Ei ole soveltuvuuskokeita läheskään kaikissa oppilaitoksissa, osassa kyllä.
Ymmärrän sua täysin. Itse olen koulutukseltani (yo-pohjaiselta) lähihoitaja. Olen eri alalla, mutta en silti ylpeydellä tuota koulutustani kerro. Toki nykyinen ammattinikin on duunariammatti, josta en ole ylpeä, vaikka pidän kovasti työstäni ja elän pienellä palkallani ihan hyvää perusarkea.
Toki tuollainen nolouden tunne on turhaa, kun kuitenkin elämässä pärjään perushyvin. Täytyy muistaa olla kiitollinen niistä oman elämän hyvistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on. Olen työssä psykiatrisessa sairaalassa ja minut on palkattu toimeen mielenterveyshoitajan nimikkeellä. Käytän mieluummin sitä, tosin en paljoa sitäkään, kun ihmiset kyselee tyhmiä aiheeseen liittyen.
En häpeä ammattiani, vaan sitä minkälainen maine lähihoitajilla on. Eikä se nyt ihan syyttä ole tullut. Meilläkin on ollut kokeilemassa töissä ja opiskelijoina niin sekaisin olevia lähihoitajia, että heidän työsopimuksensa tai harjoittelunsa on jouduttu keskeyttämään.
Ongelmana on tosiaan se, että kouluun pääsee kuka tahansa. Soveltuvuuskokeita ei enää ole.
Soveltuvuuskokeet otettiin takaisin käyttöön jo vuosia sitten.
Ei ainakaan minun oppilaitoksessani ollut, kun hain sinne noin kuusi vuotta sitten.
- ap
Häpeän, että olen sh ja työskentelen vanhainkodissa, ammattitaitoni menee hukkaan perushoitoja tehdessä. En vain uskalla ja repäistä ja lähteä tästä helposta työstä. Onko sairaalassa työskentely parempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole soveltuvuuskokeita läheskään kaikissa oppilaitoksissa, osassa kyllä.
No ainakaan Helsingissä kaikissa paikoissa ei ole. Otetaan sisään sillä että netissä ilmoittautuu. Mukana on sitten ollut vankilassa istuneita, huumeiden käyttäjiä sekä mt-ongelmaisia. Eihän siitä tule lasta eikä paskaa.
Ammatti on yksi aliarvostetuimpia. Joku nuorten aikuisten gallup tehtiin ja siinä lähihoitaja oli "noloimpia" ammatteja. Sanoisin, että sille on syynsä, mutta moni hyvä lähäri sitten kärsii ja ei kerro ammattiaan tämän vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Häpeän, että olen sh ja työskentelen vanhainkodissa, ammattitaitoni menee hukkaan perushoitoja tehdessä. En vain uskalla ja repäistä ja lähteä tästä helposta työstä. Onko sairaalassa työskentely parempaa?
Mä valmistun pian sairaanhoitajaksi ja teen jo töitä vanhassa työpaikassani eli vanhusten hoivakodissa. En todellakaan häpeä tätä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse hävetä yhtään. Tämä palsta on täynnä huono itsetuntoisia ihmisiä, jotka kuvittelevat että oma olo paranee painamalla toisia alaspäin.
Toivottavasti opit olemaan ylpeä itsestäsi ja tärkeästä työstäsi.
No kiitos. Eipä tuo työ niin kovin tärkeältä tunnu, kun joutuu kohtaamaan fyysistä ja henkistä väkivaltaa päivittäin, asiakkailta siis. Usein mietin, miksi edes olen tuolla.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Häpeän, että olen sh ja työskentelen vanhainkodissa, ammattitaitoni menee hukkaan perushoitoja tehdessä. En vain uskalla ja repäistä ja lähteä tästä helposta työstä. Onko sairaalassa työskentely parempaa?
Eikö sh ole enemmän lääkehoidon toteuttaja vanhusten paikoissa? Meillä sh meni "jakamaan" lääkkeitä kun perushoidot alkoi ja vietti siellä tuntikausia. Hän oli myös lääkärin kierrot ja kirjaamiset päälle, eli ei paljoa pyllyjä tarvinnut pestä. Kun joku sanoi asiasta se vastasi että luin sairaanhoitajaksi ettei tarvitse tuota tehdä (tarkoitti perushoitoa, oli entinen lähäri).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häpeän, että olen sh ja työskentelen vanhainkodissa, ammattitaitoni menee hukkaan perushoitoja tehdessä. En vain uskalla ja repäistä ja lähteä tästä helposta työstä. Onko sairaalassa työskentely parempaa?
Kokeile ihmeessä toisenlaista työtä.
- ap
Kaikki hoitajat häpeävät nykyisin ammatinvalintaansa.
Aliarvostettu ammatti, missä liukuhihnameininki. Ei potilaan kohtaamista, ei puhetta, tyly meininki potilaille. Kirjaaminen tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko AP itse syönyt paskaasi? Sulle se sopisi etkä muuta tarvitsisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hoitajat häpeävät nykyisin ammatinvalintaansa.
Aliarvostettu ammatti, missä liukuhihnameininki. Ei potilaan kohtaamista, ei puhetta, tyly meininki potilaille. Kirjaaminen tärkeintä.
Kyllä monikin hoitaja kohtaa potilaan empaattisesti ja arvostavasti.
- ap
Lähihoitajat on entisiä apuhoitajia sairaalassa. Aivan kunnioitettava työ!
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hoitajat häpeävät nykyisin ammatinvalintaansa.
Aliarvostettu ammatti, missä liukuhihnameininki. Ei potilaan kohtaamista, ei puhetta, tyly meininki potilaille. Kirjaaminen tärkeintä.
Kaikki hoitajat? En mä ainakaan häpeä. En häpeä sitä, että mulla on lähihoitajan koulutus enkä häpeä sitä, että valmistun sairaanhoitajaksi. Asukkaita todellakin kohdataan, puhutaan eikä olla tylyjä. Kirjaaminen on totta kai tärkeää kun halutaan pysyä kärryillä asukkaan voinnista, mutta tämä kirjaaminen tehdään silloin kun suurin osa asukkaista on päivälevolla.
Lähihoitaja on tärkeä ammatti enkä pahoittaisi mieltäni, jos lapseni haluaisi lähäriksi. Itse asiassa hän on suunnitellutkin tähtäävänsä vanhuspuolelle.
Minä pyrin välttämään kertomasta, että olen äidinkielen opettaja yläkoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko AP itse syönyt paskaasi? Sulle se sopisi etkä muuta tarvitsisikaan.
Miksi reagoit noin aggressiivisesti?
- ap
Olen vasta aloittamassa opintoja ja kyllähän tässä itsekin pohtii tuota. En nyt ehkä häpeä, mutta jotenkin ammatilla on se huono maine. Aiempi ammatti on ollut ihan eri alalla ja tavallaan hyvässä maineessa, siis siellä ei pärjää ihan kuka tahansa. Kyllä tässä lähihoitaja haussa oli pääsykoe, mutta se oli hyvin helppo. Ja enemmän oli hakijoita, kuin sinne otettiin. Mutta varmaan ennemmin sitten käytän vähän eri nimeä, eli että opiskelen lastenhoitajaksi.