Suhtautumisesi lasten riehumiseen ja huutamiseen? Itse nimittaisin kiljahtelua ja aanekasta leikkimista ihan normaaliksi ilkamoinniksi ja leikkimiseksi, joka saa jatkua, niin kauan
kuin huuto ja meluaminen ei ole päätarkoitus ja kun turvallisuus säilyy ettei riehaannuta vaarallisesti. Olen vain huomannut, että jotkut (myös vanhempia itse) eivät siedä yhtään lapsista lähtevää ääntä, eli heti ollaan kieltämässä ettei saa huutaa, ei saa riehua, ei saa juosta, ei saa kiljua. Esim jopa silloin jos lapsi innoissaan huutaa vaikka että lunta sataa, niin siihenkin sanotaan, että joo mutta voi tulla rauhallisesti kertomaan että lunta sataa.
Kommentit (7)
Mutta joskus kiellän, kun
-riehuminen tapahtuu illalla juuri ennen nukkumaanmenoa
-tarkoituksena on kiusata toista
-härnätään minua tai jotakuta toista
-riehutaan, kun pitäisi esim. pukea
-pompitaan sohvalla (selitä, että sohva menee rikki, mikä on totta: sohvan käyttöikä lyhenee, jos sitä rasitetaan turhaan) ja ohjaan hyppimään lattialle tyynyille ja patjoille
-riehutaan vaarallisissa paikoissa
Eli mielestäni toimin ihan normaalisti.
Uskoisin, että tähän ketjuun ei moni tunnusta kieltävänsä lasten normaalia riehumista ;)
Minusta esim kaikkia havaintojaan ei tarvitse ilmoittaa huutamalla kesken muiden puheen ja kurkku suorana, niin kuin toisilla lapsilla on tapana. Huudetaan pissahätää, nälkää ja milloin mitäkin, ihan kuin sillä asialla olisi hengenhätä. Eli pääsääntöisesti kommunikoidaan tavallisella puheäänellä, huutaminen on keino varoittamisen vuoksi kiinnittää kaikkien huomio heti itseensä.
Vierailija:
Uskoisin, että tähän ketjuun ei moni tunnusta kieltävänsä lasten normaalia riehumista ;)
Tiedostan ongelmani: En kestä hälyääniä. Kysymys on omasta voinnistani, ajoittain kärsin masennuksesta. En kestä myöskään siis niitä ilonkiljahduksia ja hauskojen leikkien ääniä.
Olemme tunnistaneet ongelmani ja yritämme aina kanavoida lasten touhuja siten, ettei tulisi törmäyskurssia äidin huonojen olojen kanssa liian usein. Paljon ulkoilua yhdessä, säännöllinen päivärytmi, jokaisella omat pienet vastuualueet.
Itse asiassa he ymmärtävät yllättävän hyvin, kun joskus joudun heiltä pyytämään hiljaisuutta. He tietävät jo, että toisena hetkenä saa taas mennä täysillä, mutta nyt juuri tehdään hiljaisia asioita.
Ei onnistu aina tietenkään, mutta olen kiitollinen heille kaikista niistä hetkistä, jolloin he oikeasti yrittävät edes:)
Lapset 3,5- 6,5- ja 7,5-vuotiaita.
kaikki on kunnossa. Kaipaan työpäiväni jälkeen hiljaisuutta ja rauhaa, mutta turha toivo, luulen... Lapsista vaan syntyy melua, kun ovat niin spontaaneja leikeissään. En usko siihenkään, että lapset opetetaan jo pienestä olemaan näkymättömiä ja poissa aikuisten jaloista. Rauhalliseen puheeseen kannustan kyllä, viestikin menee paremmin perille, kun ihan rauhassa kertoo kaikki järisyttävätkin asiat.
jaksa kuunnella meteliä ja silloin kyllä kiellän niin kauan että totellaan.
Tämä alkoi noin vuosi sitten ja ihmettelin kovasti mikä lapsen toimissa saa vihaiseksi ja tajusin ettei lapsi puhu normaaliin ääneen vaan lähes huutaa kaikki kysymykset.
Aloin merkata vihkoon minä päivinä lapsi huutaa, sillä sitä ei ollut joka päivä.
Ja parin viikon seurannan jälkeen tulokseksi tuli, että lapsi huutaa niinä päivinä kun on ollut päiväkodissa.
Kyselin lapselta että jos hänellä on asiaa hoitajalle mitä hän tekee. Lapsi sanoi, että hän huutaa sitä monta kertaa. Kysyin että miksi monesti. Lapsi vastasi että siksi, kun hoitajalla on paljon tekemistä ja kaikilla on asiaa eikä se muuten kuule jos ei monta kertaa huuda.
Eli lapselle jäi hoitopäivästä " huutovaihde" päälle ja huusi kotonakin huomaamattaan, koska haluaa heti huomiota. Kun tämän tajusin, selitin lapselle, että äiti ja iskä on kotona vain häntä varten, meille ei tarvitse huutaa, kuulemme muutenkin.
Päiväkodin huutokilvan vuoksi lapseni on vaikea tajuta myös sitä, että kun joku toinen puhuu, päälle ei puhuta vaan odotetaan omaa vuoroa.
Kovasti harjoittelemme asiaa kotona, mutta välillä kyläillessä tulee tilanteita, ettei kaikki pidä, kun lapsemme alkaa puhua päälle.
Tulee paha mieli lapsen puolesta. Tekeehän tuota valitettavan moni aikuinenkin.
Syynä on se, että asumme kerrostalossa ja täällä on aivan onneton äänieristys. Jopa tavallinen puhe kuuluu läpi. Naapurit ovat vielä herkästi hermostuvaa sorttia ja heti alkaa kolistelu, kun meiltä kuuluu ääniä.
vähän ääntä, mutta valitettavasti mieheni näyttää " kärsivän" kovastikin kaikista kiljahteluista ja muista äänistä :(