Sanokaa onko tällainen ihminen tosiaan säälittävä / surullinen tapaus?
Olen 51-vuotias, 3 vuotta sitten eronnut nainen. Lapsia 2 kappaletta, toinen asuu vielä kotona. Olen akateemisesti koulutettu ja teen arvostettua, hyväpalkkaista työtä. Harrastan myös liikuntaa ja pidän itsestäni huolta, ja olen ilmeisesti kai ihan kohtuullisen mukavan näköinen. Minulla on myös mukavia harrastuksia. Oikeastaan elämä on kaikin tavoin reilassa ja olen elämääni tyytyväinen.
Olin eilen viettämässä pitkästä aikaa iltaa pari ystävän kanssa ja keskustelimme elämästä ja siitä, mitä meille kullekin kuuluu. Puhuttiin myös miesasioista, koska 2 muutakin meistä on lähivuosina eronnut pitkistä suhteista. Yllätyksekseni - ja oikeastaan myös suureksi pettymyksekseni - sain osakseni suurta ihmettelyä ja suoranaista vähättelyä siitä, että en ole eroni jälkeen harrastanut tätä kuuluisaa "villiä sinkkuelämää", jota monet ikäiseni eronneet naiset tuntuvat harrastavan ja jota esim. monissa elokuvissa ihaillaan ja pidetään jotenkin "rajuna". Ystävieni kertoman mukaan he puolestaan ottavat nyt ilon irti miehistä, kun niitä ei ole voinut harrastaa pitkän avioliiton aikana.
Rehellisesti sanoen en ole eroni jälkeen ollut millään tavalla miehistä kiinnostunut. En flirttaile, en katsele onko joku minkäkin näköinen enkä myöskään ole kertaakaan treffeillä käynyt. Rehellisesti voin myös myöntää etten ole näin vuosina myöskään ollut käytännössä ollenkaan seksuaalinen. Ei vain jostakin syystä yhtään kiinnosta. Ei edes itsekseen. Tästä huolimatta kuitenkin koen, että elän oikein laadukasta ja hyvää elämää, mutta siihen ei vain enää (tai ainakaan tällä hetkellä) tällaiset asiat kuulu. En kaipaa niitä enkä varsinkaan koe, että jäisin mistään paitsi. Toinen ystävistäni sanoi, että hänen mielestään tässä iässä ei pitäisi vielä elää kuten vanhapiika. Tämä tuntui aika pahalta.
Summa summarum: onko surullista / säälittävää, että viisikymppinen sinkkunainen elää näin? Omasta mielestäni elämäni on oikein hyvää, mutta näemmä joidenkin mielestä sitten surullista.
Kommentit (59)
Et todellakaan ole surullinen tapaus kenenkään tervejärkisen mielestä. Tiedät mitä haluat ja elät sen mukaan. Joskus ehkä vielä tapaat miehen/miehiä, joista kiinnostut sen verran, että voit sanoa haluavasi sitä. Jos et, niin sitten et, ja se ei tee sinusta mitenkään surullista tai outoa tapausta.
Ihanaa, että nautit elämässä niistä asioista jotka tuovat sinulle iloa ja ei elämässäsi todellakaan ole mitään vikaa, kuulostaa itseään arvostavan naisen elämältä! Ja kertoo mielestäni enemmän ystävistä, että eivät ymmärrä sitä että ihmiset nauttivat eri asioista ja kurjaa etteivät osaa arvostaa sitä mitä sinä itse elämältäsi haluat. Jatka samaan tahtiin vaan ja korkeintaan hakkiudu eroon tällaisista ystävistä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sitä 51-vuotias ihminen jo yleensä tiedä, kuinka itse haluaa elää ja mitkä asiat itselle tuottaa mielihyvää. Ei ole muiden asia kertoa, miten tulisi elää.
Kyllä, hyvin sanottu 👍
Ei kannata jäädä päätään vaivaamaan heidän sanomisillaan. Elät niin kuin parhaaksi näet, itsellesi.
T: N 53
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sinä saatat edustaa tyypillisintä naista. Tuossa vaiheessa lapset on tehnyt. Sekstitarpeiden tyydyttämisen huonolla seksillä tietää typeräksi, vaaralliseksi ja jättää vain huonot fiilikset. Parempi elää itselleen ja katsoa, tulisiko se loppuelämän kumppani joskus vastaan.
Mielestäni minkään ikäluokan jakorasioita ei arvosteta ylöspäin vaan alaspäin.
Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa tuosta elämäntyylistä. Ihmetyttää kuitenkin mistä se loppuelämän kumppani voi tupsahtaa vastaan, jos ei osoita minkäänlaista romanttista kiinnostusta keneenkään? Pitääkö sen sulhon lukea ajatuksia ja tupsahtaa oikealla hetkellä taikamatolla ikkunan taakse, vai mikä se ajatuksenjuoksu tässä taustalla on?
Seurustelun voi aloittaa muutenkin kun harrastamalla seksiä....
Uskon vakaasti, että nykyäänkin ne kestävemmät avo/avioliitot syntyy, kun parisuhde perustuu muihinkin seikkoihin kuin pelkkään seksiin.
Itse oon monen moelestä varmaan säälittävä ja hukkaan elämäni olemalla kotona neljän seinän sisällä. Mutta olen viimeiset 10 vuotta rakastanut puuhailla kodisani, tehdä remontteja, sisustaa jne. Koti on minulle tärkein paikka ja harrastus. Mulla ei ole koskaan tylsää kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sinä saatat edustaa tyypillisintä naista. Tuossa vaiheessa lapset on tehnyt. Sekstitarpeiden tyydyttämisen huonolla seksillä tietää typeräksi, vaaralliseksi ja jättää vain huonot fiilikset. Parempi elää itselleen ja katsoa, tulisiko se loppuelämän kumppani joskus vastaan.
Mielestäni minkään ikäluokan jakorasioita ei arvosteta ylöspäin vaan alaspäin.
Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa tuosta elämäntyylistä. Ihmetyttää kuitenkin mistä se loppuelämän kumppani voi tupsahtaa vastaan, jos ei osoita minkäänlaista romanttista kiinnostusta keneenkään? Pitääkö sen sulhon lukea ajatuksia ja tupsahtaa oikealla hetkellä taikamatolla ikkunan taakse, vai mikä se ajatuksenjuoksu tässä taustalla on?
Seurustelun voi aloittaa muutenkin kun harrastamalla seksiä....
Us
Luiteko ollenkaan alkuperäistä postausta? Siinähän sanottiin näin: "Rehellisesti sanoen en ole eroni jälkeen ollut millään tavalla miehistä kiinnostunut. En flirttaile, en katsele onko joku minkäkin näköinen enkä myöskään ole kertaakaan treffeillä käynyt". Minä en puhunut sanaakaan seksistä, vaan sen "loppuelämän kumppanin löytämisestä" tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on naiset surkeita olioita... Teillä varmaan ollu surkeita soijapoikia, ihan sääliksi käy. Vanhapiian täti-elämä alkaa jopa kolmikymppisenä... Itse olen 42 ja on mahtavaa kun on edelleen hottis kumppani puolisona.
M42
Naisesi varmaan vuodattaa palstaketjuihin tarinoita "upeasta" suhteestanne ja "kuumasta" mieskeskeisestä hetskujynkystä.
Se uskon, että sulla on kyllä mahtavaa.
Jep, oottakoon vaan m42 kun puolisolla alkaa vaihdevuodet, sen jälkeen on eri ääni kellossa hyvin suurella todennäköisyydellä.
Vierailija kirjoitti:
jos muiden mielipiteet on noin tärkeitä niin sit elämä voi olla haastavaa
Haastavaa siinä on lähinnä se, että ne muut jakavat omia (typeriä) mielipiteitään pyytämättä ja kysymättä.
Ei halut lopu yhtä aikaa kuukautisten loppumisen kanssa. Ehkä joillain muttei se mikään sääntö ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sinä saatat edustaa tyypillisintä naista. Tuossa vaiheessa lapset on tehnyt. Sekstitarpeiden tyydyttämisen huonolla seksillä tietää typeräksi, vaaralliseksi ja jättää vain huonot fiilikset. Parempi elää itselleen ja katsoa, tulisiko se loppuelämän kumppani joskus vastaan.
Mielestäni minkään ikäluokan jakorasioita ei arvosteta ylöspäin vaan alaspäin.
Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa tuosta elämäntyylistä. Ihmetyttää kuitenkin mistä se loppuelämän kumppani voi tupsahtaa vastaan, jos ei osoita minkäänlaista romanttista kiinnostusta keneenkään? Pitääkö sen sulhon lukea ajatuksia ja tupsahtaa oikealla hetkellä taikamatolla ikkunan taakse, vai mikä se ajatuksenjuoksu tässä taustalla on?
Seurustelun voi aloittaa muutenkin kun harrastamalla seksiä....
Us
Tässä nyt on kyse siitä, että esim. aloittajalla ei ole mitään kiinnostusta minkäänlaisen seurustelun aloittamiseen. Eikä hän ole ainoa nainen. Itse olen lähes viisikymppinen, enkä ole koskaan halunnut seurustella yhtään kenenkään kanssa.
"Luiteko ollenkaan alkuperäistä postausta? Siinähän sanottiin näin: "Rehellisesti sanoen en ole eroni jälkeen ollut millään tavalla miehistä kiinnostunut. En flirttaile, en katsele onko joku minkäkin näköinen enkä myöskään ole kertaakaan treffeillä käynyt". Minä en puhunut sanaakaan seksistä, vaan sen "loppuelämän kumppanin löytämisestä" tuolla tavalla."
Jos tarkoituksesi oli kommentoida aloitusta, niin idea olisi tullut paremmin selväksi ilman lainauksia. Varsinkin, kun edellinen kommentti loppui nimenomaan seksiin.
Itse asiassa aloituksessakin arvostelijan keskeisenä kriteerinä oli nimenomaan säälittävä seksittömyys. Tuo lainaamasi osa vain kertoi ettei ap:tä kiinnosta tällä hetkellä edes etsiä millään tasolla itselleen parisuhdetta.
Surullista ja säälittävää on se, että kirjoitat tuosta tänne.
Vierailija kirjoitti:
"Luiteko ollenkaan alkuperäistä postausta? Siinähän sanottiin näin: "Rehellisesti sanoen en ole eroni jälkeen ollut millään tavalla miehistä kiinnostunut. En flirttaile, en katsele onko joku minkäkin näköinen enkä myöskään ole kertaakaan treffeillä käynyt". Minä en puhunut sanaakaan seksistä, vaan sen "loppuelämän kumppanin löytämisestä" tuolla tavalla."
Jos tarkoituksesi oli kommentoida aloitusta, niin idea olisi tullut paremmin selväksi ilman lainauksia. Varsinkin, kun edellinen kommentti loppui nimenomaan seksiin.
Itse asiassa aloituksessakin arvostelijan keskeisenä kriteerinä oli nimenomaan säälittävä seksittömyys. Tuo lainaamasi osa vain kertoi ettei ap:tä kiinnosta tällä hetkellä edes etsiä millään tasolla itselleen parisuhdetta.
Lainaamani henkilö sanoi AP:n edustavan "tyypillistä naista" ja kirjoitti loppuelämän kumppanin löytämisestä. Eli viestini ei ollut AP:lle, vaan lainaamalleni henkilölle. AP:n viesti oli ainut määritelmä "tyypilliselle naiselle", jonka lainaamani henkilö antoi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on naiset surkeita olioita... Teillä varmaan ollu surkeita soijapoikia, ihan sääliksi käy. Vanhapiian täti-elämä alkaa jopa kolmikymppisenä... Itse olen 42 ja on mahtavaa kun on edelleen hottis kumppani puolisona.
M42
Ei ole vanhapiikaelämä. Olen uudessa parisuhteessa. 😄
54v.
Minun vaatimattoman kokemukseni mukaan irtomiehistä on harvemmin iloa, useammin harmia.
Ei se määrä vaan laatu.
Jos ystävä lyttää, onko hän ystävä?
Vierailija kirjoitti:
Jos ystävä lyttää, onko hän ystävä?
Hyvä ja aiheellinen kysymys, joka on tullut mieleen monta kertaa palstan ystävyysketjuja lukiessa. Olen joutunut miettimään tätä kysymystä itsekin.
(Vastaus: ei ole.)
Loppuelämä halutaan usein olla rauhassa parisuhteessa koettujen lukuisten pettymysten jälkeen. Ei siinä mitään vilkuilla, korkeintaan mulkoillaan jos joku yrittää tehdä tuttavuutta. Kevät on pahinta aikaa, en haluaisi laittaa nokkaani ulos ollenkaan. Alkaa olla miehillä kohta kevätvilli.