Sanokaa onko tällainen ihminen tosiaan säälittävä / surullinen tapaus?
Olen 51-vuotias, 3 vuotta sitten eronnut nainen. Lapsia 2 kappaletta, toinen asuu vielä kotona. Olen akateemisesti koulutettu ja teen arvostettua, hyväpalkkaista työtä. Harrastan myös liikuntaa ja pidän itsestäni huolta, ja olen ilmeisesti kai ihan kohtuullisen mukavan näköinen. Minulla on myös mukavia harrastuksia. Oikeastaan elämä on kaikin tavoin reilassa ja olen elämääni tyytyväinen.
Olin eilen viettämässä pitkästä aikaa iltaa pari ystävän kanssa ja keskustelimme elämästä ja siitä, mitä meille kullekin kuuluu. Puhuttiin myös miesasioista, koska 2 muutakin meistä on lähivuosina eronnut pitkistä suhteista. Yllätyksekseni - ja oikeastaan myös suureksi pettymyksekseni - sain osakseni suurta ihmettelyä ja suoranaista vähättelyä siitä, että en ole eroni jälkeen harrastanut tätä kuuluisaa "villiä sinkkuelämää", jota monet ikäiseni eronneet naiset tuntuvat harrastavan ja jota esim. monissa elokuvissa ihaillaan ja pidetään jotenkin "rajuna". Ystävieni kertoman mukaan he puolestaan ottavat nyt ilon irti miehistä, kun niitä ei ole voinut harrastaa pitkän avioliiton aikana.
Rehellisesti sanoen en ole eroni jälkeen ollut millään tavalla miehistä kiinnostunut. En flirttaile, en katsele onko joku minkäkin näköinen enkä myöskään ole kertaakaan treffeillä käynyt. Rehellisesti voin myös myöntää etten ole näin vuosina myöskään ollut käytännössä ollenkaan seksuaalinen. Ei vain jostakin syystä yhtään kiinnosta. Ei edes itsekseen. Tästä huolimatta kuitenkin koen, että elän oikein laadukasta ja hyvää elämää, mutta siihen ei vain enää (tai ainakaan tällä hetkellä) tällaiset asiat kuulu. En kaipaa niitä enkä varsinkaan koe, että jäisin mistään paitsi. Toinen ystävistäni sanoi, että hänen mielestään tässä iässä ei pitäisi vielä elää kuten vanhapiika. Tämä tuntui aika pahalta.
Summa summarum: onko surullista / säälittävää, että viisikymppinen sinkkunainen elää näin? Omasta mielestäni elämäni on oikein hyvää, mutta näemmä joidenkin mielestä sitten surullista.
Kommentit (59)
32-vuotias ikäneito nostaa kätensä lippaan ja hurraa sinulle! Jatka elämääsi juuri sellaisena kuin hyvältä tuntuu. Parinmuodostukseen ei voi ketään painostaa, eikä ole syytäkään. Minä en ole koskaan käynyt treffeillä tai seurustellut, eikä siinä ole minusta mitään erikoista.
Itse koen että olen paineeton. Voin vapaasti valita hyvältä tuntuvan ja oikeakseni kokevani vaihtoehdon ja vaihtoehdotkin vaihtelevat.
"harrastanut tätä kuuluisaa "villiä sinkkuelämää", jota monet ikäiseni eronneet naiset tuntuvat harrastavan ja jota esim. monissa elokuvissa ihaillaan ja pidetään jotenkin "rajuna"
SE ON VAIN ELOKUVISSA
En ole minäkään viettänyt villiä sinkkuelämää eron jälkeen. Ei kiinnosta.
54v.
Olen itsekin 49 v. eronnut sinkkunainen ja tajunnut, että elämän ironiani seksuaalisuuden saralla on tämä: ikävuosina, jolloin asia periaatteessa kiinnostaisi, ei siihen juuri koskaan ole elämän muilta kiireiltä (ainakin heillä, joilla on useampi lapsi) tilaisuutta. Sitten, kun tilaisuuksia näin vanhemmalla iällä olisi, ei asiaa enää juuri kiinnosta.
Täysin normaalia. Vaihdevuodet ja yksin eläminen ei varmaan kovin monelle sitä enintä kiimaa nostata.
Ei ole surullista eikä säälittävää, itsekään en pari vuotta sitten erottuani enää katsokaan miehiin. Mulle riitti. Olen muutamia vuosia sinua nuorempi. Miehiin käytetty aika on hukkaan heitettyä aikaa. Mitä villiä itsekeskeisten nylkkyjen kanssa edes on tarjolla. Hohhoijaa taas. Jotain ovimattoja ja miesten hyväksyntää vailla nuo sun kaverit.
Heikko libido aluperin, koska ei muutoin seksuaalisuus katoa vaihdevuosissa, saati yksinasumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Heikko libido aluperin, koska ei muutoin seksuaalisuus katoa vaihdevuosissa, saati yksinasumisesta.
Mieskeskeinen heteroseksi tuottaa frigidejä ja heikkoa libidoa. Aivan turhaa puuhaa, siivouskin parempaa hommaa.
Juu minäkin voisin ottaa ilon irti miehistä muuten mutta kun sellaisia miehiä ei kovin paljoa ole niin eipä innosta minkään ihan mukavan tai ok tyypin kanssa sekstailla. Pitää olla kuuma mies ja tunteita mukana että pystyy nauttimaan läheisyydestä ja ottamaan ilon irti.
Et ole outo . Täällä toinen, vähän samanlainen. Olen ihan hyvännäköinen ja hoikka yli 50 v , viime kesänä eronnut nainen. Minua kiinnostaisi löytää vierelle uusi mies, mutta vaatimukset on sitä luokkaa tten löydä. Ei tarvii olla rikas, vaan mulla on luonteeseen ja elämänarvoihin liittyviä vaatimuksia. Seksielämää kaipaisin , mutta lyhyet seksijutut ei sovi mulle, vaan avioliitto..
Ystävät eivät kysele , kun tietävät elämänkatsomukseni, mutta jotkut työkaverit ja hieroja( nainen) olisi vähän udellut mutta en heille ole tilivelvollinen .
Todennäköisesti tulen viettämään loppuelämäni ilman miestä , mikä vähän surettaa.
Surullista ja säälittävää on, että asiasta pitää kysellä vauvapalstalla. Elä omannäköistäsi elämää juuri niinkuin itse haluat. Jos et ole sitä aikaisemmin ymmärtänyt tehdä, viisikymppisenä on vielä mahdollisuus opetella elämään miettimättä turhaa mitä muut ajattelee.
AP, ei ole surullista. Miksi pitäisi hillua jos ei huvita? Elät mieluummin oman näköistä elämää, ja hillut eri tavalla.
Kysyt väärän kysymyksen ja ainoa säälittävä asia on, se että annat muiden mielipiteitten vaikuttaa. Elä sellaista elämää kuin haluat, mitä se muille kuuluu tai mitä mielipiteitä muilla on siinä. Mitä väliä sillä on?
Kyllä on naiset surkeita olioita... Teillä varmaan ollu surkeita soijapoikia, ihan sääliksi käy. Vanhapiian täti-elämä alkaa jopa kolmikymppisenä... Itse olen 42 ja on mahtavaa kun on edelleen hottis kumppani puolisona.
M42
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sinä saatat edustaa tyypillisintä naista. Tuossa vaiheessa lapset on tehnyt. Sekstitarpeiden tyydyttämisen huonolla seksillä tietää typeräksi, vaaralliseksi ja jättää vain huonot fiilikset. Parempi elää itselleen ja katsoa, tulisiko se loppuelämän kumppani joskus vastaan.
Mielestäni minkään ikäluokan jakorasioita ei arvosteta ylöspäin vaan alaspäin.
Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa tuosta elämäntyylistä. Ihmetyttää kuitenkin mistä se loppuelämän kumppani voi tupsahtaa vastaan, jos ei osoita minkäänlaista romanttista kiinnostusta keneenkään? Pitääkö sen sulhon lukea ajatuksia ja tupsahtaa oikealla hetkellä taikamatolla ikkunan taakse, vai mikä se ajatuksenjuoksu tässä taustalla on?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu. Kysymys teille, naiset: ettekö siis esim. koskaan kiinnitä huomiota, jos vastaan tulee omasta mielestänne hyvännäköinen mies tai eikö se herätä mitään kiinnostusta?
Mua ei oo koskaan miehen ulkonäkö herättänyt seksuaalista kiinnostusta suoraan. Kiinnostun ulkonäöstä ulkonäkönä, miellyttävänä estetiikkana joka vetää mua puoleensa ja sitten se on edellytys että seksiäkin vois olla. Mutta mulle mies ei koskaan ole ollut ns seksikäs näkönsä puolesta. Jutut ja kommunikaatio voi taas suoraan sytyttää yläpään sijaan muutkin päät (eikä ikinä seksijutut tai niiden vihjailut siis, vaan älykäs ja hauska sanailu esim).
Olen 35v nainen ja voisin olla juuri samanlainen kuin ap jos en olisi parisuhteessa.
Olen ollut siinä käsityksessä, että on melko yleistä sekä miehillä että naisilla. Etenkin jos on sitouduttu nuorena, on kiva olla välillä tai viimein myös yksin.
Suurempi ihmetyksen aihe minusta on se, että nuoret haluaa viettää sinkkuvuosia. Siinä menee vuosia hukkaan, tässä iässä aivan sama.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole surullista eikä säälittävää, itsekään en pari vuotta sitten erottuani enää katsokaan miehiin. Mulle riitti. Olen muutamia vuosia sinua nuorempi. Miehiin käytetty aika on hukkaan heitettyä aikaa. Mitä villiä itsekeskeisten nylkkyjen kanssa edes on tarjolla. Hohhoijaa taas. Jotain ovimattoja ja miesten hyväksyntää vailla nuo sun kaverit.
Yes👍
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on naiset surkeita olioita... Teillä varmaan ollu surkeita soijapoikia, ihan sääliksi käy. Vanhapiian täti-elämä alkaa jopa kolmikymppisenä... Itse olen 42 ja on mahtavaa kun on edelleen hottis kumppani puolisona.
M42
Naisesi varmaan vuodattaa palstaketjuihin tarinoita "upeasta" suhteestanne ja "kuumasta" mieskeskeisestä hetskujynkystä.
Se uskon, että sulla on kyllä mahtavaa.
Säälittävää olisi elää viisikymppisenä, tai ylipäätään minkä tahansa ikäisenä, omien arvojensa vastaista elämää vain siksi että ne mystiset "kaikki muut" pitävät sitä ihaltavana ja hauskana. Se kertoo enemmän heistä kuin sinusta, jos he pitävät sinua surullisena vain siksi, ettet lähde tuollaiseen mukaan.