Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa onko tällainen ihminen tosiaan säälittävä / surullinen tapaus?
22.03.2025 |
Olen 51-vuotias, 3 vuotta sitten eronnut nainen. Lapsia 2 kappaletta, toinen asuu vielä kotona. Olen akateemisesti koulutettu ja teen arvostettua, hyväpalkkaista työtä. Harrastan myös liikuntaa ja pidän itsestäni huolta, ja olen ilmeisesti kai ihan kohtuullisen mukavan näköinen. Minulla on myös mukavia harrastuksia. Oikeastaan elämä on kaikin tavoin reilassa ja olen elämääni tyytyväinen.
Olin eilen viettämässä pitkästä aikaa iltaa pari ystävän kanssa ja keskustelimme elämästä ja siitä, mitä meille kullekin kuuluu. Puhuttiin myös miesasioista, koska 2 muutakin meistä on lähivuosina eronnut pitkistä suhteista. Yllätyksekseni - ja oikeastaan myös suureksi pettymyksekseni - sain osakseni suurta ihmettelyä ja suoranaista vähättelyä siitä, että en ole eroni jälkeen harrastanut tätä kuuluisaa "villiä sinkkuelämää", jota monet ikäiseni eronneet naiset tuntuvat harrastavan ja jota esim. monissa elokuvissa ihaillaan ja pidetään jotenkin "rajuna". Ystävieni kertoman mukaan he puolestaan ottavat nyt ilon irti miehistä, kun niitä ei ole voinut harrastaa pitkän avioliiton aikana.
Rehellisesti sanoen en ole eroni jälkeen ollut millään tavalla miehistä kiinnostunut. En flirttaile, en katsele onko joku minkäkin näköinen enkä myöskään ole kertaakaan treffeillä käynyt. Rehellisesti voin myös myöntää etten ole näin vuosina myöskään ollut käytännössä ollenkaan seksuaalinen. Ei vain jostakin syystä yhtään kiinnosta. Ei edes itsekseen. Tästä huolimatta kuitenkin koen, että elän oikein laadukasta ja hyvää elämää, mutta siihen ei vain enää (tai ainakaan tällä hetkellä) tällaiset asiat kuulu. En kaipaa niitä enkä varsinkaan koe, että jäisin mistään paitsi. Toinen ystävistäni sanoi, että hänen mielestään tässä iässä ei pitäisi vielä elää kuten vanhapiika. Tämä tuntui aika pahalta.
Summa summarum: onko surullista / säälittävää, että viisikymppinen sinkkunainen elää näin? Omasta mielestäni elämäni on oikein hyvää, mutta näemmä joidenkin mielestä sitten surullista.
Kommentit (59)
Eiköhän sitä 51-vuotias ihminen jo yleensä tiedä, kuinka itse haluaa elää ja mitkä asiat itselle tuottaa mielihyvää. Ei ole muiden asia kertoa, miten tulisi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni jokainen saa elää mikä parhaalta tuntuu. Jos olet tyytyväinen noin niin ei se ole keneltäkään pois eikä varsinkaan säälittävää. Itse olen suunnilleen saman ikäinen, hiljattain eronnut ja nyt viettänyt tuota toisenlaista sinkkuelämää. Olen tyytyväinen tähän. Älä elä muiden mielipiteiden mukaan.
Sinä itse tiedät, minkälainen elämä sopii sinulle parhaiten. Älä suorita elämääsi muiden mieliksi. Jos ei ole tarvetta testata omaa markkina-arvoaan tai halua ketään kohtaan niin sitten sitä ei ole. Ei ihmistä kannata arvottaa halujen ja seksikokemusten perusteella. Kaikki eivät saa noista suhteista joitain kicksejä.
Miks annat vielä viiskymppisenä noin paljon merkitystä toisten mielipiteille? You do you.
Ei ole säälittävää. Miksi ulkopulinen ihminen määrittelee miten sinun on elettävä elämääsi?
Siksi, että hän tuskin elää omaa elämäänsä täsmälleen haluamallaan tavalla, mutta ei uskalla myöntää sitä itselleen eikä muille.
Sen sijaan hän yrittää kääntää muut elämään samanlaista elämää mitä hän itse haluaisi jotta tuntisi yleistä hyväksyntää ja oikeutusta elää siten.
Ehkä hän ei muuten pysty tuntemaan yhteenkuuluvuutta ja kärsii siitä itse eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole minusta surullista eikä säälittävää, mutta erikoista kyllä. Et toki kerro, oletko aiemmin ollut miten seksuaalinen tai onko vaihdevuodet päällä tms. joten vaikea kommentoida kokonaisuutta.
Itse olen myös viisikymppinen sinkkunainen ja itselleni kyllä nämä aikuisten leikit tuovat jännitystä ja tietynlaista potkua elämään ja hirmu vaikea olisi elää ilman niitä.
Ei ole ollenkaan säälittävää. Minusta tuntuu siltä, että ystäviäsi ärsyttää se, ettet vietä sitä "villiä sinkkuelämää", jota he haluaisivat kiihkeästi päästä ruotimaan kanssasi. Et tarjoa heille sitä reposteltavaa, jota he kaipaisivat. Osa ihmisistä on sellaisia, että heidän mielestään elämä on heti tylsää ja säälittävää, jos se ei sisällä mitään sutinaa. Nämä ihmiset elävät draamasta, niin omastaan kuin muiden. Tuo vanhaksipiiaksi nimittely on jo tahattoman koomista ja kertoo vain siitä, että ystäväsi haluaa loukata sinua siitä hyvästä, ettet täytä hänen tarpeitaan ja juoruilunhaluaan.
Elämäsi kuulostaa mukavalta ja tasapainoiselta ja harkitse, kannattaako draamannälkäisiä ystäviä roikottaa mukana sitä rasittamassa. Hyvä elämä, johon olet itse tyytyväinen, on arvokas asia ja sitä kannattaa vaalia. Hyvää kevään jatkoa sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meneehän ne halut tuossa iässä parisuhteessa oleviltakin vaihdevuosi-ikäisiltä naisilta niin miksi ei sitten sinkulta. Ongelmaahan tuosta ei koidu kenellekään, jos itse ei asiaa kaipaa eikä toisaalta ole kenellekään muulle tilivelvollinen.
On jokaisen oma asia mitä tekee. Jokaisella on oma mieli, mutta joillakin menee todella pitkään käsittää että se on enemmän kuin teoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kirjoitus AP:lta. Elän itse täysin samanlaisessa tilanteessa. Minulle ei kukaan ulkopuolinen ole asiasta huomauttanut, mutta itse olen kyllä tätä asiaa aika paljonkin miettinyt. Itsellä myöskin kiinnostus miehiin tai ylipäätään seksuaalisuuteen on kyllä käytännössä pyöreä nolla. Toisaalta sitten taas tietenkin muistissa on se, kuinka jännittäviä ja ihania nuo asiat aikanaan parhaimmillaan olivat, ja tämän ymmärtäminen tuo vähän sellaisen hämmentyneen olon, että miksi nuo ei sitten enää yhtään kiinnosta.
Omalla kohdallani ajattelen, että tämäkin puoli minussa voi vielä joskus herätä henkiin, jos löydän tasavertaisen rakastavan parisuhteen.
Itse elän samalla lailla enkä koe että siinä on mitään ihmeellistä. Lähinnä ihmettelen samanikäisiä tuttuja jotka haluavat tässä iässä vielä uuden miehen ristikseen, ja se on mielestäni vähän surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mä olen kolmekymppinen akateeminen nainen, joka elää tuota vanhanpiian elämää ihan täysin vapaaehtoisesti. Mua ei vaan kiinnosta seksi, enkä voi sille mitään, enkä koe jääväni mistään paitsi sen vuoksi.
Oon joskus lukenut vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten kirjoituksia, missä ovat kertoneet elämänsä muuttuneen paremmaksi kun seksi ei enää kiinnosta heitä eikä siihen ole enää velvollisuutta. Joku kirjoitti, että näkee elämän jotenkin laajemmin tms. (en muista tarkkaa sanaa) nyt, kun seksi ei enää kiinnosta ja voi olla siitä vapaa. Heidän kirjoitukset resonoivat muhun todella, koska mulle tuli olo että oon siinä asiassa tän ikäisenä kuten he nykyään.
Mielestäni sinä saatat edustaa tyypillisintä naista. Tuossa vaiheessa lapset on tehnyt. Sekstitarpeiden tyydyttämisen huonolla seksillä tietää typeräksi, vaaralliseksi ja jättää vain huonot fiilikset. Parempi elää itselleen ja katsoa, tulisiko se loppuelämän kumppani joskus vastaan.
Mielestäni minkään ikäluokan jakorasioita ei arvosteta ylöspäin vaan alaspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en kyllä pidä tuota millään tavalla omituisena. Itsekin olen viisikymppinen eronnut "frigidi". Avioliitonkaan aikana minua ei koskaan "panettanut", mutta sopivien olosuhteiden vallitessa sain toki tämän puolen itsestäni esiin ja nautinkin siitä paljon. Mutta nyt, kun tätä tunnetta ei ole kukaan virittelemässä, se uinuu jossakin hyvin kaukana taustalla ja mitä pidempään on ilman, sen kaukaisemmalta se tuntuu.
Minua kolme vuotta vanhemmalla siskolla täysin sama kehitys. Olemme tästä myös avoimesti jutelleet. Jännä havainto on myös se, että hänen tapauksessa myös ulkonäkö ja pukeutuminen ovat muuttuneet paljon. Ei enää ajattele tippaakaan miltä näyttää, vaan laittaa päällensä mikä mukavalta tuntuu.
Ja hirmu tyytyväinen vaikuttaa elämäänsä olevan!
Mielenkiintoinen keskustelu. Kysymys teille, naiset: ettekö siis esim. koskaan kiinnitä huomiota, jos vastaan tulee omasta mielestänne hyvännäköinen mies tai eikö se herätä mitään kiinnostusta?
Ei ollenkaan säälittävää. Hieno nainen. Pää pystyssä eteenpäin.
Haha. Itse olin juuri tuollainen kaverin eron jälkeen ja ihmettelin kun ei kiinnosta iloittelu. No, erosinpa aikanaan sitten itsekin ja kas kummaa, ei jaksanut kiinnostaa miehet ja seksi sitten pätkääkään. Elämä on ihanaa, mutta seksi ei siihen enää kuulu. Että siitäs sain.
Vierailija kirjoitti:
Itse elän samalla lailla enkä koe että siinä on mitään ihmeellistä. Lähinnä ihmettelen samanikäisiä tuttuja jotka haluavat tässä iässä vielä uuden miehen ristikseen, ja se on mielestäni vähän surullista.
Sun mielestä. Älä ole turhaan surullinen.
jos muiden mielipiteet on noin tärkeitä niin sit elämä voi olla haastavaa