Lue keskustelun säännöt.
Miten saada ystävä lopettamaan ulkonäköni jatkuva kommentointi?
22.03.2025 |
Taas sain kuulla ikävää kommenttia ystävältä ulkonäkööni liittyen. Takaisin en ala veetuilemaan mutta miten saada loppumaan asiaton käytös. Kahvittelun lomassa ystävä heittelee ikäviä kommentteja siitä kuinka minulla on taas tehty meikki tietyllä tavalla kuten sillä ja sillä julkimolla tai kaulassa on tuttuun tapaan ainainen musta huivi kuten henkilöllä x. Mitä vielä kun nyt sinulla on taas nuo samanlaiset kengät kuin julkimo x:llä tai hänen työkaverilla. Eikö voi olla muuta tyyliä tai meikkiä? Onko aina pakko tehdä noin?
En seuraa kenenkään julkimon tyyliä toisin kuin ystävä tekee ja vertaa minua muihin ja minun päällä kaikki näyttää aina halvemmalta ja huonommalta kuin muilla. Laittaisit joskus päällesi keltaista, se on sinun oikea värisi. Julkimoilla x ja y ei ole keltaista, mutta se ei värianalyysin mukaan sovi minulle vaan tekee sairaannäköiseksi ja koen ystävän ehdottavan vain saadakseen minusta rumemman. Voiko olla?
Mielessä on käynyt välien katkaiseminen mutta en viitsisi toimia niin radikaalisti. Ei tuollainen kommentointikaan mukavaa ole. Neuvoja?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittääkö sinulle, ettei "ystävä" kuittaile, kun asenne on kuitenkin noin epäystävällinen ja epäkunnioittava? Jos sanoja ei lausuttaisi ääneen, ajatukset pysyisivät kuitenkin. Minulla on ollut tuollainen "ystävä", joka katkaisi välinsä minuun löytäessään parempaa suraa. Vieläkin harmittaa, että jäin hänen seuraansa niin kilttinä ja kaiken ilkeilyn vastaanottavana, vaikka tästä on parikymmentä vuotta. Ryhdistäydy, sinulla on velvollisuus suojella itseäsi, eikä vain keksiä, miten tuollainen halveksunta puheen tasolla saataisi loppumaan.
Ap:n kuuluu sietää ARVOSTELUA, koska ARVOSTELU kuuluu aitoon ystävyyteen. Ei saa olla niin herkkänahkainen itkupilli.
Paskat. Kenenkään ei tarvitse veetuilua kuunnella. Kuulostat itse joltain psykopaatti-narsistilta. Kenenkään ei tarvitse sinua katsella hetkeäkään, etkä mahda sille yhtään mitään. Siinähän pillität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käske sen läskin pitää turpansa kiinni ettei naama tummene. Kyä lähtee sellaset meikkivoiteet että jää keinorusketus toiseksi stna
Niin, täsllaisesta on kokemusta. Huomauttelua, arvostelua, arvioimista, vertailemista. Nokkimistakin. Otin sitten lopulta kissan pöydälle. Jonkinlaista kateutta ja epävarmuutta siinä oli taustalla. Ystäviä olemme edelleen. Puhukaa.
Mulla oli nuorena ystävä jonka kanssa oltiin tosi läheisiä. Sitten elämä vei meidät pysyvästi eri paikkakunnille ja huomasin etten oikeastaan kaipaa häntä. Mietinkin, että miksi olen oikeastaan helpottunut, kun emme tapaa.
Myöhemmin tajusin, että hän oli kritisoinut mua ikävästi, mutta just sopivan harvoin, etten voinut/tajunnut ottaa asiaa puheeksi. Tiedätte, joku heittää typerän kommentin, mutta sen vaan ohittaa.
Tajusin kuitenkin myöhemmin, että olin nuorena yksinäinen ja siksi onnellinen, että mulla oli edes tämä yksi ystävä. En ymmärtänyt, että suorasanaisuus ja ilkeily ovat kaksi eri asiaa.
Ap:n ongelma on vähän eri, hän on tajunnut ystävänsä ilkeilyn ja tämän ilkeily kohdistuu ulkonäköön. Voi tietysti kokeilla sanoa asiasta, mutta melkeinpä suosittelisin pistämään ystävyyden poikki. Ilkeily kertoo asenteesta siellä taustalla, ei se ole pelkkää sanahelinää.
nyt poikki, hei oikeesti,suorat sant, ja poikki, sano,anna tuölla- mee nyt vaaaan --vittuub saatanan kuspääää,mikä nössö sää oot,en arvosta sua,enkä sun frendii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorena samanlainen ystävä ja katkaisin välit täysin. Se oli täysin oikea valinta. Huomasin, että aloin lopulta nähdä itseni rumana, kun kaveri sitä aina toitotti.
Selvä narsisti ex-ystäväsi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, täsllaisesta on kokemusta. Huomauttelua, arvostelua, arvioimista, vertailemista. Nokkimistakin. Otin sitten lopulta kissan pöydälle. Jonkinlaista kateutta ja epävarmuutta siinä oli taustalla. Ystäviä olemme edelleen. Puhukaa.
Aina puhuminen ei auta, vaikka keskustelun jälkeen ymmärrystä olisikin, niin en voisi pitää tuollaista ihmistä enää elämässäni, koska luottamus olisi mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehillä tuollaista kateellista panettelua?
Ilkeily on vallankäyttöä, valitettavasti. Pistä välit poikki äläkä edes selittele mitään. Katso, mateleeko takaisin elämääsi. Älä ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduta
Ei ole tarvetta laihduttaa, koska olen hoikka. Ystävälläni on ylipainoa mutta en ole koskaan kommentoinut sanallakaan asiasta hänelle.
Kattele peilistä itseäsi ja sano että olet hiukan lihonut (vaikka et ole) ja pitäisikö meidän yhdessä mennä johonkin laihdutusryhmään.
Henkilö ei missään nimessä ole ystäväsi vaan vihamiehesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, täsllaisesta on kokemusta. Huomauttelua, arvostelua, arvioimista, vertailemista. Nokkimistakin. Otin sitten lopulta kissan pöydälle. Jonkinlaista kateutta ja epävarmuutta siinä oli taustalla. Ystäviä olemme edelleen. Puhukaa.
Aina puhuminen ei auta, vaikka keskustelun jälkeen ymmärrystä olisikin, niin en voisi pitää tuollaista ihmistä enää elämässäni, koska luottamus olisi mennyttä.
Puhuminen ei auta silloinkaan, jos kyseessä on rajaton ihminen, jolla on vilpittömästi mielestään oikeus ohjeistaa toista ja joka vain tarkoittaa hyvää. Tällainen ihminen osaa kyllä vääntää mustan valkoiseksi ja manipuloida ystävänsä uskomaan, että tämä on vain liian herkkänahkainen/ennakkoluuloinen/vanhentuneeseen tyyliin jämähtänyt/mitä lie. Ainoa keino säilyttää oma mielenterveys ja itsearvostus on laittaa välit kylmästi poikki. Siitä saattaa toki seurata uhriutuvaa viestipommitusta teemalla "mitä mä oon oikein tehnyt väärin", möksähtäneen koiranpennun leikkimistä aina kasvokkain törmätessä ja keittiöpsykologista analysointia plus mustamaalausta selän takana mutta tiukkana kannattaa pysyä siitä huolimatta. Epänormaalisti kehittyneiden ihmisten kanssa ei voi pelata normaalien ihmisten säännöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, täsllaisesta on kokemusta. Huomauttelua, arvostelua, arvioimista, vertailemista. Nokkimistakin. Otin sitten lopulta kissan pöydälle. Jonkinlaista kateutta ja epävarmuutta siinä oli taustalla. Ystäviä olemme edelleen. Puhukaa.
Aina puhuminen ei auta, vaikka keskustelun jälkeen ymmärrystä olisikin, niin en voisi pitää tuollaista ihmistä enää elämässäni, koska luottamus olisi mennyttä.
Puhuminen ei auta silloinkaan, jos kyseessä on rajaton ihminen, jolla on vilpittömästi mielestään oikeus ohjeistaa toista ja joka vain tarkoittaa hyvää. Tällainen ihminen osaa kyllä vääntää mustan valkoiseksi ja manipuloida ystävänsä uskomaan, että tämä on vain liian herkkänahkainen/ennakkoluuloinen/vanhentuneeseen tyyliin jämähtänyt/mitä lie. Ainoa keino säilyttää oma mielenterveys j
Näille kuvaamillesi ihmisille ei tietenkään saa sanoa pahasti eikä antaa samalla mitalla takaisin, flippaavat heti ja suuttuvat tulisesti. Nämä ihmiset tulee heivata lähipiiristä välittömästi. Hengailkoot ja rähiskööt keskenään. Turhaan piinaavat normiempatialla ja käytöstavoilla varustettuja ihmisiä.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se taitaa mennä. Että syytetään herkkänahkaiseksi, yliajattelijaksi tai jopa kielletään, että on mitään sanonutkaan. Tai sitten heitetään syytös takaisin "miksi takerrut sanoihini?" Tai "eikö meillä nyt ole niin hyvät välit, ettemme voi puhua suoraan?" Tai sitten semmoinen pilkallinen hymähdys, et "jahas.. oletko nyt jotenkin stressaantunut tai jotain kun käyt noin herkillä?"
Kaikki nuo edellämainitut ja sen tyyliset lausahdukset jos kuulee, niin kannattaa miettiä onko kyse ystävästä vai henkilöstä joka nauttii kiusaamisesta.
Oikea ystävä pahoittelisi, jos on loukannut. Vaikkei olisi tarkoittanutkaan.
Ai tommonen "ystävä"🤔 Välttelisin kyllä mielelläni tommosen seuraa.
Onneksi on vain ystävä. Vähän hankalampi tilanne olis jos kyseessä olis anoppi, äiti tai mummo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se muutu kuin katkaisemalla välit.
Miksi kuvittelet, että voisit muuttaa toista ihmistä? Oliko lapsuutesi turvaton vanhempien osalta?
En kuvittele muuttaa ketään, vaan saada ymmärtämään kuinka loukkaavia kommentteja laukoo ulkonäöstäni ja saada sellaiset loppumaan. Itseluottamukseni on ollut olematon ollessani lapsi ja minua on kiusattu rankalla kädellä.
Kysyin juuri siksi, että arvasin tuon, kun olen ollut sinä.
Tee self helpiä, mene joskus elämässäsi terapiaan jne.
Lopeta yliymmärtäminen ja toivo paskojen ihmisten suhteen. Joskus on ihan vaan fiksumpaa ja itselle terveellisempää ottaa ja lähteä, kuten täällä moni onkin kehoittanut tekemään.
Auttaako irtautumaan, jos hahmotat, että ystäväsi tekee tuon ihan tahallaan. Ja tekee siksi, että pitää sinua manipuloitavana reppanana, joka pysyy eikä nouse vastarintaan. Koulukiusaajistakin tulee aikuisia, luonne ei muutu, toimintatavat kylläkin. Yllätä hänet ja itsesi ja anna sisällesi kasvaa omanarvontunto ja rajat.
Kuuluu tuntea suuttumusta, kun joku on tuollainen. Ja se suuttumus ohjaa rajojen luomiseen. Ja tuollaisen kanssa se on erkaantuminen omille teille. Se seura itsessään on kuluttavaa, vaikkei mitään arvostelua olisi.
Tässä ketjussa oli pari kommenttia, joihin haluan vielä kommentoida ilman lainauksia alkuperäisestä.
Osatukka-yllyttäjästä. Ex ystäväni yritti kehua minua niin, että olisin ostanut rumat silmälasit. En tajunnut sitä vielä silloin. Onneksi en ostanut niitä vaan ihan toisenlaiset. Kun hänen luonteensa selvisi, loppui ystävyytemme siihen.
Joku kyseli, miten tunnistaa tuollainen. Se on tosi vaikeaa, ellei ole noin avoimen röyhkeä kuin ap:n ystävä eikä tapahdu mitään, mikä eskaloisi tapahtumia niin, että näkisi ystävän oikean luonteen.
Joku kehoitti sanomaan suoraan ja pyytämään lopettamaan. Joo ja ei. Välien hiivuttaminen tai katkaisu on parempi, koska hän sitten siirtyy toisenlaiseen vit##iluun, ei se lopu. Se voi tapahtua myös niin, että hän alkaa pilkata kohdetta kolmansille osapuolille tai särkeä hänen muita ihmisuhteitaan. Jos joku on noin häiriintynyt ja aloittanut kiusaamisen, se kiusaaminen ei lopu pyytämällä, se vain vaihtaa olomuotoaan. Kiusaaja on jo tottunut vallantunteeseensa/ hyvänolon tunteeseen kiusaamisesta.
Tosi hyvin kirjoitettu, nro 58!
Mulla oli tosiaan se piikittelevä ystävä, joka muutti toiselle paikkakunnalle. Tajusin siitä hänen piikittelevän tai jopa kiusaavan, kun yhteinen miespuolinen koulukaverimme heitti ohimennen jotain, että "onko tuo kaverisi manipuloiva sua kohtaan?".
Mutta suurempi tuntomerkki oli se, että kyse ei ollut yhdestä tai kahdesta heitosta eikä edes huumorista. (Tosin jotkut kyllä piilottavat piikittelyt vitseiksi) Muistan useampia kaverini kommentteja.
Kerran söin uutena vuotena sipsejä niin kaverini iski oikein voimalla mandariinin siihen lautaselle sipsien keskelle. Tuli selväksi.
Mulla oli ehkä jo ala-asteiässä sellainen vika, että hyväksyin kavereiltani mitä vain, kunhan nyt ovat kavereita. Ainahan nämä piikittelijät osaavat olla myös mukavia halutessaan.
No, johan on moukkamainen kaveri. Itse kysyisin kyllä suoraan, että mikä ongelma mun meikki/vaatteet/korut on hänelle. Enkä kuuntelisi yhtään "hyvää tarkoittavia" selityksiä, vaan sanoisin, että pukeudun ja meikkaan kuten haluan, enkä aio jatkossa kuunnella piikittelyä.
Tuota voisi oikeasti käyttää. Mutta siis sarkastisesti. Kun sovitte seuraavasta tapaamisesta, kysy häneltä viestillä hänen toiveestaan asusi, meikkisi ja kampauksesi suhteen. "Kun on tähän mennessä aina mennyt harmittavasti pieleen, etkä ole ollut niihin koskaan tyytyväinen, niin voisitko antaa tarkat ohjeet?" Hän joko tajuaa tai ei.