Ulkonäkökehujen ja ylipäänsä positiivisen palautteen antaminen lähi/ystäväpiirissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväpiiriini kuuluu paljon naisia - oikeastaan enemmistö. Anteeksi, en ole palstaincell-valittaja, mutta olen mennyt täysin lukkoon mitä tulee naisten ulkonäköön - olen lukenut liikaa mielipiteitä negatiivisesta vaikutuksesta ja ahdistuksesta. Yritän nykyään olla lainkaan mainitsematta mistään, esim uudesta kampauksesta, silmälaseista etc. 

Aiemmin kommunikointi oli rentoa ja välittävää, helppoa. Vähän ääripäät taas liikkeellä - kaltaiseni ylisensitiiviset ja toisaalta hyvä perse-tyypit: ei tästäkään kyllä hyvää mieskuvaa synny?

Onko sinulle siis vaikea olla kommentoimatta toisten ulkonäköä? 

No ehkä se tietysti voi olla työn ja tuskan takana yrittää olla möläyttämättä, jos on sellaiseen koko ikänsä tottunut. Ihan uusi juttu monelle, että naisen ulkonäköä ei tarvitse kommen

Olen eri myös. Surullista, että kehuja ts. hyviä sanoja ja niiden ääneen sanomista pitää varoa. Jotenkin ainakin itselle ihan uusi asia tuollainen, että jollekin voisi siitä paha mieli tulla. Toki, jos on kovin ujo tai ei halua huomiota, niin ymmärrän, että jonkin kehun ääneen kuuleminen voi pelottaa tai ahdistaa, mutta jotenkin olen ainakin itse oppinut aina pitämään kehuja kivana ja positiivisena asiana, on ne sitten ulkonäkökehuja tai kehuja ihmisen saavutuksista tai persoonasta.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on opetettu, ettei toisen ulkonäköä saa kommentoida! Kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat. Siksi en sano mitään kenenkään ulkonäöstä. 

Tämäkin on mielenkiintoinen näkökulma. Aina ei ole kyse kateudesta, vaan taustalla on esimerkiksi tällainen syy.

Ymmärrän ap:ta. Mä ajattelin ennen, että pärjään hyvin ilman kehuja.

Mutta kehujen tai positiivisen huomioimisen saamisen vähyyden huomaa siinä vaiheessa kun porukassa on joku manipuloija-Pirre, joka käyttää sitä aseena latistamiseen.

Eli vaikka joku Jaana ja mä tehtäisiin sama työsuoritus, toimisimme samoin ja samoilla sanoilla, niin Jaana saa Pirreltä vuolaita ylistyksiä, mä en. Tai jos Jaana suoriutuu jopa huonommin kuin mä, niin Pirre ei vahingossakaan kehu mua, vaan Jaanaa. Sitä sanotaan kiusaamiseksi. 

Eli manipuloija on päättänyt edetä urallaan ja päättää keitä kuuluu hänen piiriinsä (ne suositut ja vahvat, mutta myös sopivan tahdottomat, mutta sympaattiset myötäilijät), ja itse tipun pois. 

Tää on itselleni vaikea ja kipeä asia ja olen jotenkin huomannut, että elämässä on ihmisiä joilla on vetovoimaa, ja ihmisiä joilla ei ole. Itse lukeudun jälkimmäisiin.

Sitä karismaa ei voi opetella tai näytellä, se joko on tai ei. Toki sosiaalisia taitoja voi aina opetella ja se auttaa johonkin asti.

Mutta kyse ei ole aina siitä kuka on kaunis tai arkisemman näköinen, kellä kivat ja vähemmän kivat vaatteet, vaan kyse on sosiaalisuudesta, pelisilmästä, tilannetajusta. Kuinka asettuu muottiin olemalla silti mielenkiintoinen.

Jotkut ihmiset vaan hehkuu vahvaa läsnäoloa, vetovoimaa ja sosiaalisuutta, vaikka olisivat hiljaa. 

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoillakin yleensä tietyt henkilöt ylistävät toisiaan. Noiden ihmisten hoviin ei kaikki pääse. -huonompi ja rumempi kuin muut- 

Tuo kuulostaa todella kurjalta. Ihan jokainen ansaitsee kuulla kivoja(kin) sanoja ja kehuja.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta. Mä ajattelin ennen, että pärjään hyvin ilman kehuja.

Mutta kehujen tai positiivisen huomioimisen saamisen vähyyden huomaa siinä vaiheessa kun porukassa on joku manipuloija-Pirre, joka käyttää sitä aseena latistamiseen.

Eli vaikka joku Jaana ja mä tehtäisiin sama työsuoritus, toimisimme samoin ja samoilla sanoilla, niin Jaana saa Pirreltä vuolaita ylistyksiä, mä en. Tai jos Jaana suoriutuu jopa huonommin kuin mä, niin Pirre ei vahingossakaan kehu mua, vaan Jaanaa. Sitä sanotaan kiusaamiseksi. 

Eli manipuloija on päättänyt edetä urallaan ja päättää keitä kuuluu hänen piiriinsä (ne suositut ja vahvat, mutta myös sopivan tahdottomat, mutta sympaattiset myötäilijät), ja itse tipun pois. 

Kyllä aikuinen ilman kehujakin pärjää - kunhan ei sitten hiljaisuuden ja kehumattomuuden lisäksi saa vastaansa pelkkiä haukkuja. Mutta, mitä enempi negatiivista puhetta kuulee, sitä suuremmaksi kasvaa tarve myös sen (korjaavan) positiivisen palautteen kuulemiselle. Vastaavasti, jos ei kuule kehuja eikä niitä haukkujakaan, tilanne on neutraali. Tosin, siltikin toinen henkilö kaipaisi sen neutraalin sijaan sitä positiivista virettä ja kaiken positiivisen (myös kehujen) ääneen sanomista, ja joku toinen taas ei.

Tuo mainitsemasi esimerkki on todella ikävä, ja kieltämättä tulee mieleen tahallinen toisen kehuitta jättäminen ja kiusaaminen. Voisitko valittaa asiasta ylemmälle taholle?

Vierailija kirjoitti:

Tää on itselleni vaikea ja kipeä asia ja olen jotenkin huomannut, että elämässä on ihmisiä joilla on vetovoimaa, ja ihmisiä joilla ei ole. Itse lukeudun jälkimmäisiin.

Sitä karismaa ei voi opetella tai näytellä, se joko on tai ei. Toki sosiaalisia taitoja voi aina opetella ja se auttaa johonkin asti.

Mutta kyse ei ole aina siitä kuka on kaunis tai arkisemman näköinen, kellä kivat ja vähemmän kivat vaatteet, vaan kyse on sosiaalisuudesta, pelisilmästä, tilannetajusta. Kuinka asettuu muottiin olemalla silti mielenkiintoinen.

Jotkut ihmiset vaan hehkuu vahvaa läsnäoloa, vetovoimaa ja sosiaalisuutta, vaikka olisivat hiljaa. 

Tulin jotenkin tosi surulliseksi tästä kommentista. Ymmärrän sinua, ja toivon sinulle paljon voimia <3 Kaikki eivät ole oman elämänsä sanaseppoja tai karisma-Karreja ja Kateja, ja vaikka tosiaan taitoja voi opetella, tuntuu, että kaikille ei silti ole sijaa ja tilaa elämän "parrasvaloissa". Toiset jäävät auttamatta ulkopuolelle, kun suurisuisemmat ja näkyvimmät vievät kaiken huomion, ja toisaalta kaikki eivät vaan yksinkertaisesti edes mahdu saman ihailun tai huomion kohteeksi - ja tarvitaan myös niitä, jotka kaiken mahdollistavat, eli ihmisiä, jotka ottavat sen ihailijan ja kehujan roolin. Siltikin toivoisin, että kukin vuorollaan saisi kehuja ja kannustusta - on sitten se porukan suosituin ja äänekkäin tai vähän syrjään vetäytyvämpi, ujo ja hiljaisin. Kehut ja kannustus, positiiviset sanat, kuuluvat ihan kaikille.

Olen nainen enkä ikinä huomaa jos joku on käynyt kampaajalla ellei muutos ole aivan järisyttävä esim pitkistä hiuksista pixie-kampaukseen. En huomaa jos jollain on uudet vaatteet, kihlasormus tms. Sen sijaan huomaan jos on vaihtanut autoa, koska sellaiset asiat kiinnostaa enemmän. 

En oo itse missään somessa, lähdin facesta aikoinaan kun se kommunikaatio siellä oli niin falskia, jo vuosia ennen instaa...

Kun tapaan ystävän, saatan sanoa: "hei mitä kivaa oot tehnyt viime aikoina, oot iloisen oloinen". Puhtaasti toisen ulkonäön kehuminen on pinnallista, tyhjää puhetta enkä itse osallistu sellaiseen. Kauniita asioita ja ystävän tukemista voi osoittaa muilla keinoilla kuin ulkonäön kehumisella.

Minua lähinnä oksettaa somen ulkonäkökommentointi. Eräs miespuolinen harrasti niitä söpö-kommentteja niin kauan kunnes sanoin ensin nätimmin ja myöhemmin suoraan että nyt saa riittää. Ihmiset kyselivät, miksi se yksi mies kommentoi joka kuvaa. Loukkaantui tietysti kun sanoin suoraan. Naisetkin kommentoivat joskus kehuen, mutta eivät lässyttämällä omassa kaveripiirissäni. Siis niitä "olet upea" & sydänhyniöt ei onneksi ole tullut. Jotain asiallisempia kehuja joskus, mutta nekin on kiusallisia ja pyrin latistamaan ne laittamalla leikiksi. Nyt en ole aikoihin mitään kuvia julkaissutkaan.

Itse kehun ihmisiä ihan oikeassa elämässä enkä somessa. Tarkoitus ei ole herättää mitään julkista huomiota vaan kertoa kohteelle kun näen jotain positiivista.

Minua ei ole lapsena kehuttu, enkä ehkä siksi osaa pitää positiivisena mitään julkisia lässytyksiä. Vaikuttavat teeskentelyltä ja todella lapselliselta. Jos aloittajalla on sellainen ystäväpiiri jossa ihmiset ajattelevat kuten minä? Minulle tulee myötähäpeä kun näen miten ihmiset hehkuttavat toistensa ulkonäköä, usein vielä kyse jostain aivan epäaidoista poseerauksista ja kuvanmuokkauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kehuu miehet. Eniten oma, mutta muutkin. Ja lähinnä oikeassa elämässä. Somessa on hiljaista ja toiset naiset harvemmin kehuvat ulkonäköäni yhtään missään. En tiedä mistä johtuu, kehun kyllä muita suht usein, mutten mitenkään erityisen vuolaasti. 

Kieltämättä tällaisessa esimerkkitapauksessa tulee mieleen ensimmäisenä tuo ketjussa mainittu kateus. Jos miehet kehuvat, niin se kertoo siitä, että kohteen ulkonäössä ei ole mitään vikaa, ja, päinvastoin, siitä löytyy paljon kehuttavaa. Syy, miksi naiset eivät sitten kehu samaa kohdetta, on mysteeri. Eivätkö he vaan ole kehujatyyppiä? Ovatko kateellisia? Eikö tule vaan mieleen koskaan kehua? Tai kehua takaisin silloin, kun itse saa kehuja? Onko mielessä niin paljon muita asioita? Ovatko naiset niin kriittisiä ulkonäkökehuissa, että kehuvat vain kaikista kauniimp

"Jotenkaan" 😄

Vierailija kirjoitti:

Minua lähinnä oksettaa somen ulkonäkökommentointi. Eräs miespuolinen harrasti niitä söpö-kommentteja niin kauan kunnes sanoin ensin nätimmin ja myöhemmin suoraan että nyt saa riittää. Ihmiset kyselivät, miksi se yksi mies kommentoi joka kuvaa. Loukkaantui tietysti kun sanoin suoraan. Naisetkin kommentoivat joskus kehuen, mutta eivät lässyttämällä omassa kaveripiirissäni. Siis niitä "olet upea" & sydänhyniöt ei onneksi ole tullut. Jotain asiallisempia kehuja joskus, mutta nekin on kiusallisia ja pyrin latistamaan ne laittamalla leikiksi. Nyt en ole aikoihin mitään kuvia julkaissutkaan.

Itse kehun ihmisiä ihan oikeassa elämässä enkä somessa. Tarkoitus ei ole herättää mitään julkista huomiota vaan kertoa kohteelle kun näen jotain positiivista.

Minua ei ole lapsena kehuttu, enkä ehkä siksi osaa pitää positiivisena mitään julkisia lässytyksiä. Vaikuttavat teeskentelyltä ja todella lapselliselta. Jos aloittajalla on sell

Ja sama koskee julkista ulkonäön kehumista vaikka työpaikalla, ei minusta lainkaan asiallista. Jos on läheinen työkaveri, kerrotaan sitten kahden kesken, eikä nolata missään kahviossa. Mieluummin hyvin varovasti ja vain jos tietää että toinen  arvostaa. Yleisesti itse en halua että kukaan töissä ajattelee tai kommentoi ulkonäköäni millään lailla.

Työsuorituksista kehutaan yleensä niitä jotka ovat miellyttäviä ihmisiä. Joskus nämä miellyttävät ihmiset myös varastavat toisten kunnian ja mielellään paistattelevat kehuissa. Se on aika ikävää, mutta inhimillistä. Monesti toiset eivät tarkkaan tiedä kuka teki ja mitä, ja parhaat pisteet annetaan ihmiselle joka vaikuttaa hyvältä tyypiltä.

Vierailija kirjoitti:

Minua lähinnä oksettaa somen ulkonäkökommentointi. Eräs miespuolinen harrasti niitä söpö-kommentteja niin kauan kunnes sanoin ensin nätimmin ja myöhemmin suoraan että nyt saa riittää. Ihmiset kyselivät, miksi se yksi mies kommentoi joka kuvaa. Loukkaantui tietysti kun sanoin suoraan. Naisetkin kommentoivat joskus kehuen, mutta eivät lässyttämällä omassa kaveripiirissäni. Siis niitä "olet upea" & sydänhyniöt ei onneksi ole tullut. Jotain asiallisempia kehuja joskus, mutta nekin on kiusallisia ja pyrin latistamaan ne laittamalla leikiksi. Nyt en ole aikoihin mitään kuvia julkaissutkaan.

Itse kehun ihmisiä ihan oikeassa elämässä enkä somessa. Tarkoitus ei ole herättää mitään julkista huomiota vaan kertoa kohteelle kun näen jotain positiivista.

Minua ei ole lapsena kehuttu, enkä ehkä siksi osaa pitää positiivisena mitään julkisia lässytyksiä. Vaikuttavat teeskentelyltä ja todella lapselliselta. Jos aloittajalla on sell

Kieltämättä sellainen liian suureellinen ja julkinen, teinimäinen somehehkutus ja ulkonäkökommentointi on minunkin mielestäni vähän noloa tai muuten jotenkin vaivaannuttavaa....mutta sitten toivoisin että tosi elämässä voisi kuitenkin toista niin ulkonäöllisistä jutuista kuin vaikka sitten onnistuneista teoista kehua. Juurikin koska siitä tulee hyvä mieli ja se pitää yllä semmoista positiivista ilmapiiriä. Kehujen pitää toki olla aitoja ja vilpittömiä, ja ehkä aloituksessa käytin vähän huonoa esimerkkiä Fb:stä ja niistä lausahduksista "ihana tuo ja tämä". Niistä sai ehkä vähän väärän kuvan mitä tarkoitin kehuilla. Tosiaan kirjoitin aloitukseen myös (tosin hyvin paljon lyhyemmin) muistakin, kuin ulkonäköön liittyvistä kehuista. Ylipäänsä tarkoitin sellaista iloista, positiivista viestintää läheisten ja ystävien kesken vs. latistaminen tai hiljaa oleminen silloin kun voisi jonkin positiivisenkin sanan tai pari sanoa.

Voi olla, että omassa lähipiirissänikin on sellaisia ihmisiä, mitä kuvasit, ja se on okei, mutta kieltämättä arvostan niitä positiivisia asioita ja vilpittömiä kehuja ääneen sanovia lähimmäisiä/ystäviä enemmän. En oikein osaa selittää, mutta kyse on ehkä vähän ihmistyypistäkin, sellainen itse olen. Ja toisaalta kyse on myös erilaisten ihmisten tarpeista: toiset eivät kaipaa positiivisia sanoja, huomiota ja kehuja mistään ominaisuuksistaan tai teoistaan, ja toiset taas nauttivat siitä ja sanovat ääneen itsekin aina kun näkevät jotakin mistä pitävät. Kyse ei ole kuitenkaan mistään kehujen keräämisestä tai kerjäämisestä - vaan yksinkertaisesti halusta levittää positiivista ja hyvää mieltä. Jos kehun tai kannustuksen ääneen sanominen ilahduttaa sekä minua että kuulijaa, miksen tekisi niin.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että ns. tavallisen näköiset saavat kehuja paljon varsinkin toisilta naisilta. Jos joku on todella kaunis, naiset harvemmin kehuvat ja miehiltä tulee jotain 🔥 kommentteja.

Totta tämä!

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että ns. tavallisen näköiset saavat kehuja paljon varsinkin toisilta naisilta. Jos joku on todella kaunis, naiset harvemmin kehuvat ja miehiltä tulee jotain 🔥 kommentteja.

Yleensä nämä kirjoitukset tulevat naisilta, jotka kokevat olevansa jumalaisen kauniita, mutta muut naiset eivät ymmärrä riittävästi kehua heitä. 

Työpaikalla kehujen antaminen onkin vähän toisenlaista kuin sitten lähipiirissä tai ystävien kesken. Toki voi ajatella, että joku ystäväkin saattaa nolostua, jos hänen vaatettaan tai ulkonäköään muuten ison porukan edessä aletaan kehumaan. Ihmiset ovat erilaisia.

Ikävää kyllä tuollainen työkäytös, missä yleisesti miellyttävänä pidetyt ihmiset saavat kehut vain siksi, että ovat yleisesti miellyttävänä pidettyjä. Pitäisi aina varmistaa kenen työpanos on tosiasiassa kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että ns. tavallisen näköiset saavat kehuja paljon varsinkin toisilta naisilta. Jos joku on todella kaunis, naiset harvemmin kehuvat ja miehiltä tulee jotain 🔥 kommentteja.

 

Yleensä nämä kirjoitukset tulevat naisilta, jotka kokevat olevansa jumalaisen kauniita, mutta muut naiset eivät ymmärrä riittävästi kehua heitä. 

Onko välttämättä kyse siitä, että kokee itse olevansa kaunis? Entäpä jos kaunis kokeekin itse olevansa vähemmän kaunis ja kaipaa siksi lisäkehuja? Kokee, että kaikkia muita kehutaan, paitsi häntä?