Lue keskustelun säännöt.
Mies, oletko ollut parisuhteessa naisen kanssa, jolle saa koko ajan varoa että mitä sanoa?
19.03.2025 |
Minulla on ollut kaksi tällaista suhdetta. Usein on sellainen hieman kireä ilmapiiri ja lähes koko ajan pitää olla ikään kuin hieman varpaillaan, että mitä voi sanoa tai miten jonkun asian muotoilee, ettei tule jotain kälätystä ja tunnelman kiristymistä entisestään. Se on loppujaan todella raskasta. Jos minulla on ollut kaksi tällaista naista parisuhteessa, niin voisin veikata ettei ole kovin vieras tilanne muillekaan miehille, ainakaan jos useammasta parisuhteesta on kokemusta.
Kommentit (143)
"Pidät itseäsi todellisena arjen sankarina. Tarkastellaan vähän.
Autoa huolletaan kerran vuodessa. Teetkö sen itse vai viet korjaamolle ja haet? Renkaat vaihdetaan kahdesti, max tunti per kerta.
Autolla ajaminen on sekin työtä? Ohhoh.
Kaupassa käydään 1-2 kertaa viikossa. Vaimo on tehnyt listat, sinä keräilet tavarat. Alle tunnin juttu.
Kodin teknisiä töitä on normikodissa ehkä kerran kuukaudessa. Vaihdat sulakkeen tai lampun, puhdistat vesilukon jne. Enintään puolen tunnin hommia. Toki jos teillä on joku valtava remonttiprojekti, työtä voi olla ihan kunnolla.
Haet lapset päiväkodista. Vaimo sitten ilmeisesti vie, joten olette tässä tasoissa.
Vaimo hoitaa joka päivä lasta, siivoaa, pyykkää ja laittaa ruoan. Hän on myös jättänyt oman työuransa ainakin hetkellisesti sivuun tehdäkseen tämän.
Tämän lisäksi hän tekee varmasti nipun samantyyppisiä satunnaisia askareita kuin sinäkin. Ompelee napin, lyhentää housut (vs tekniset työt), vie lapset neuvolaan ja lääkäriin (vs auton huolto), ostaa lapsille vaatteet. Ja niin edelleen.
Täydellisen minäkeskeisen vapauden kokeneelle on kurjaa, että lasten tultua heidän tarpeensa hyvin pitkään määräävät arjen tahdin. Tunnut kuitenkin syyttävän siitä vaimoasi. Oletko miettinyt, että vaimosi arki pyörii täysin lasten tahtiin? Miltä se mahtaa hänestä tuntua?"
Osaat näköjään menestyksekkäästi olettaa ja väheksyä. Mutta niinhän se on, että omat työt on aina tärkeämpiä ja työläämpiä kuin jonkun toisen. Miksi muuten oletat ihan kaiken oletettavissa olevan ns. naisen parhaaksi, vaikka mitään syytä siihen ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niitä kahta naista yhdistää? Niin - sinä.
Niin no, minulla on elämässäni kolme parisuhdetta takana ja noiden kahden jälkeen tämä kolmas on ollut hyvinkin seesteinen ja kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Sen mitä noista ex-akoista tiedän, niin kummatkaan eivät vakiintuneet minunkaan jälkeen ja ainakin toinen porsi mukelon miehelle, josta kohta sitten kuitenkin erosi.
Ap
Älä puolustele itseäsi. Olen traumataustainen nainen, jonka on ollut vaikeaa luottaa miehiin. Nykyinen aviomieheni on jotunut kestämään ja elämään varpaillaan osan avioliittoa. Olemme olleet naimisissa 20 vuotta. Iän ja turvallisuudentunteen myötä, on seesteisempää. Mieheni luottaa minuun ja enää ei kävele varpaillaan. Minussa on kuitenkin ollut niitä hyviä puolia enemmän kuin lannistavia.
Hienoa, että olet löytänyt arvoisesi naisen.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja olen ollut parisuhteessa sellaisen naisen kanssa. Hän oli räjähdysherkkä ja epätasapainoinen. Veikkaan että epävakaa persoonallisuushäiriö.
Ei kaikki ole epävakaita. Joillakin voi olla pelkästään viitteitä, jotka terapialla korjattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Miehissäkin on näitä, saa kumppanina liikkua kuin lasinsiruilla päivittäin ettei räjähdä
Nyt kuitenkin kysyy mies!
Osaat näköjään menestyksekkäästi olettaa ja väheksyä. Mutta niinhän se on, että omat työt on aina tärkeämpiä ja työläämpiä kuin jonkun toisen. Miksi muuten oletat ihan kaiken oletettavissa olevan ns. naisen parhaaksi, vaikka mitään syytä siihen ei ole?
Olet väärässä. Alkuperäisen kommentin kirjoittaja koki olevansa väärin ymmärretty arjen sankari, joka väheksyi puolisoaan sekä paheksui sitä, että nainen oli tyytymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos puhut tuolla tavalla aina, niin ei ihme, jos parisuhteissasi on ollut kireä tunnelma. Siistipä suusi, ihan itsesi takia.
On otsikoita, joissa kysellään menneistä traumoista. Tämä apn aloitus on yksi niistä. Trauma, joka jättää jälkensä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissäkin on näitä, saa kumppanina liikkua kuin lasinsiruilla päivittäin ettei räjähdä
Nyt kuitenkin kysyy mies!
Ja naistenko pitää olla hiljaa?😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos puhut tuolla tavalla aina, niin ei ihme, jos parisuhteissasi on ollut kireä tunnelma. Siistipä suusi, ihan itsesi takia.
On otsikoita, joissa kysellään menneistä traumoista. Tämä apn aloitus on yksi niistä. Trauma, joka jättää jälkensä!
Antaako trauma mielestäsi luvan puhua muista ihmisistä rumasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niitä kahta naista yhdistää? Niin - sinä.
Juuri näin. Kun sama nainen saa useammalta mieheltä pataan elämänsä aikana, vika ei voi olla miehissä, vaan siinä yhteisessä tekijässä, eli tässä naisessa. Nainen käytöksellään aiheuttaa pahoinpitelyn.
huutaminen, nimittely ja provosointi on myös väkivaltaa
itse en miehenä ole koskaan lyönyt naista, mutta yh-mutsin ja mummon kasvattamana opin jo nuorena sen miten naiset riitelee ja sanoilla voi satuttaa toisia, ja sitä olen myös käyttänyt parisuhderiidoissa, pakko myöntää
Naisten käyttämä väkivalta on henkistä. Sanoista jää syvempi jälki kuin lyönnistä.
Eikä jää.Mieti nyt it
Henkinen väkivalta turruttaa, lyömiseen tottuu. Trauma molemmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt hänestä on tullut mutta ymmärrettävistä syistä.
Onneksi ei kehittynyt parisuhteeksi asti, mutta tunnen joo.
"Keskustelu" on kuin munankuorilla hiipimistä. Yksikin väärä sana tai pilkunpaikka tuottaa suhteettoman raivokohtauksen, jota sitten myöhemmin itsekin pahoittelee. Ja taas sama toistuu.
Veikkaan, tai en hämmästyisi, jos kyse olisi jostain persoonallisuushäiriöstä. Epäluuloinen tms. koska voi ottaa minkä tahansa sanan hyökkäyksenä itseään vastaan. On siis myös hyvin epäluuloinen edes tapaamaan, ja tavatessa ikään kuin "pakene tai taistele" moodissa. Tapaamiset ei yleensä kestä tuntia kauempaa. Ihan kuin pinnistelisi, että pysyy tuonkin ajan jotenkin nahoissaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on muuttunut sellaiseksi vuosien aikana. En tarkkaa tiedä missä kohtaa muutos on tapahtunut mutta loukkaantuu hyvin usein sanomastani ja yleensä en niitä asioita pahalla tarkoita. On se aika raskasta pitkän päälle ja kyllähän sitä välttää liikaa puhumista tietyistä aiheista.
Rakkaus kuollut, ota ero.
myötä ja vastakäymisissä. ihminen muuttuu iän myötä, miehilläkin vaihdevuodet. . kyllä näkyy kuuluu, räjähdykisä,arvaamattomuutta, tuittuilua, molemmilla tanttamaisuutta. onko syy erota,jos kuolema meidät erottaa.
Meillä ei kuolema erota.
Ollut kerran suhteessa tällaiseen naiseen, en ole enää. Henkisesti sairas henkilö oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naistenkin pitäisi katsoa itseään peiliin. Kaikenlainen nalkutus ja valittaminen on erittäin kuluttavaa ja rasittavaa, siitä loppujen lopuksi kärsii kumpikin osapuoli. Kireässä, kritisoivassa ilmapiirissä ei suhde kukoista.
t. elämää kokenut N59
Ei kukaan tosiaan nauti. Minun mieheni samanikäinen kuin sinä. On olemassaan hyvä avulias mies. Kuitenkin löytyy piirteitä, jotka ärsyttää. Jatkuu ja jatkuu, ei muuta toimintaa vaikka tietää, että muuttaisi yhteistä elämää. Aina ei vika siinä nalkuttavassa naisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissäkin on näitä, saa kumppanina liikkua kuin lasinsiruilla päivittäin ettei räjähdä
Nyt kuitenkin kysyy mies!
Ja naistenko pitää olla hiljaa?😂
On poikkeuksellisia naisia, jotka katsoo peiliin ja myöntää oman vaillinaisuutensa. Sinä et niihin lukeudu. N55
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos puhut tuolla tavalla aina, niin ei ihme, jos parisuhteissasi on ollut kireä tunnelma. Siistipä suusi, ihan itsesi takia.
On otsikoita, joissa kysellään menneistä traumoista. Tämä apn aloitus on yksi niistä. Trauma, joka jättää jälkensä!
Antaako trauma mielestäsi luvan puhua muista ihmisistä rumasti?
Kuinka usein tätä näillä palstoilla tehdään?! Voi reppanaa sinua, kun vain miehistä saisi vatvoa. Katse peiliin! N55
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niitä kahta naista yhdistää? Niin - sinä.
Ap on toksinen ja myrkyttää kumppaninsa
Niin, naistenkin huono käytös on nykyään miesten vika
Isäsuhteeni oli tuollainen ja nykyäänkin pysyn yleensä hiljaa, koska pelkään ihmisten reaktioita sanomisiini ja äänensävyihini, ja pelkään punastumista, mikä tulee helposti. Parisuhteessa en ole ollut.
M43
Minusta aloituksessa ei ollut mitään haukkumista, enemmänkin toteamus, että AP:n kokemus asiasta on kuvatunlainen. Ja kysymys, millaisia kokemuksia muilla miehillä on.
Tuo useammassa vastauksessa esiin tullut "mikä näitä naisia yhdistää - sinä" kommentointi on tietenkin totta, mutta ei millään tavalla rakentavaa. Sillä kommentilla ei välttämättä edes aina tarkoiteta sitä, että AP olisi itse hankala persoona, vaan ihan sitä, että syystä tai toisesta hän on vetänyt tällaisia ihmisiä puoleensa ja ollut itsekin heistä kiinnostunut siinä määrin, että on alkanut suhteeseen heidän kanssaan. Tämä on hankala asia ottaa puheeksi, koska se saa ihmiset takajaloilleen herkästi. Mutta ei se ole syyllistämistä tai vikojen kaivelua kummastakaan parisuhteen osapuolesta, vaan ihan toteamus. Näin näyttää olevan/käyneen.
Monesti meitä ohjaa lapsuudessa opitut toimintamallit ja valitettavasti kaikki niistä eivät ole kovin toimivia tai terveitä. Se on sellainen "roskapussi", jota kannamme huomaamatta mukanamme ja aina välillä sieltä löyhähtää vähemmän mukavat terveiset menneisyydestä. Noista vanhoista ja haitallisista toimintamalleista täytyy ensin havahtua olemaan tietoinen, sen jälkeen voi alkaa miettiä, mitä niille voisi/haluaa tehdä. Paljon nimittäin voi jos on omaa halua asiaan. Ja HUOM! vain niitä omia toimintamallejaan voi muuttaa, ei kenenkään toisen!!!
Jos siis jatkuvasti elämässään törmää johonkin toistuvaan kenkkuun asiaan, niin kannattaa pysähtyä miettimään, mikä se oma rooli niissä on ollut. Ja tosiaan se oma rooli on voinut olla sellainen, että on kiltti ja joustava, eikä ole oppinut omia terveitä rajojaan, vaan kävelee itse niiden yli ja muut seuraa perässä. Koska niin oppi toimimaan lapsuudessaan ja toistaa sitä mallia tiedostamatta vielä aikuisenakin.
Vaikeita juttuja, mutta ei mahdottomia muuttaa. Työtä se vaatii, mutta oppimassahan täällä elämässä ollaan.
N47
Olipa hyvä esimerkki, joku keskenkasvuinen mies? heittää märän maton olohuoneeseen ja se on susta normaalia? Kai sää nyt oot oikeesti joku provo, ei kai kukaan täysijärkinen tuollaista tee? Vai onko se olohuone muutenkin paikka, jossa kuivaatte vettä valuvat matot? Jos niin, niin sitten sen voisi jopa ymmärtää.