Lue keskustelun säännöt.
Mies, oletko ollut parisuhteessa naisen kanssa, jolle saa koko ajan varoa että mitä sanoa?
19.03.2025 |
Minulla on ollut kaksi tällaista suhdetta. Usein on sellainen hieman kireä ilmapiiri ja lähes koko ajan pitää olla ikään kuin hieman varpaillaan, että mitä voi sanoa tai miten jonkun asian muotoilee, ettei tule jotain kälätystä ja tunnelman kiristymistä entisestään. Se on loppujaan todella raskasta. Jos minulla on ollut kaksi tällaista naista parisuhteessa, niin voisin veikata ettei ole kovin vieras tilanne muillekaan miehille, ainakaan jos useammasta parisuhteesta on kokemusta.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niitä kahta naista yhdistää? Niin - sinä.
Juuri näin. Kun sama nainen saa useammalta mieheltä pataan elämänsä aikana, vika ei voi olla miehissä, vaan siinä yhteisessä tekijässä, eli tässä naisessa. Nainen käytöksellään aiheuttaa pahoinpitelyn.
huutaminen, nimittely ja provosointi on myös väkivaltaa
itse en miehenä ole koskaan lyönyt naista, mutta yh-mutsin ja mummon kasvattamana opin jo nuorena sen miten naiset riitelee ja sanoilla voi satuttaa toisia, ja sitä olen myös käyttänyt parisuhderiidoissa, pakko myöntää
Naisten käyttämä väkivalta on henkistä. Sanoista jää syvempi jälki kuin lyönnistä.
Voi jessus sentään. Lyöntiin voi menehtyä, sanoihin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Kaksi viikkoa riitti. Se osoittautui sosiopaatiksikin niin ollen myös persuksi :( HYI !
Ei onneksi ole. Arvostan sitä, että vaimoni osaa ottaa vastaan monenlaista palautetta, kuten itsekin pyrin tekemään. Olisi nimittäin todella raskasta, jos puoliso uhriutuisi heti, kun itse jostain aiheesta tuohtuneena pauhaa suoraa palautetta (asiassa pysyen tietenkin, eikä mitään henk.koht. loukkauksia laukoen).
Tunnetila rauhoittuu silloin, kun se osataan ottaa vastaan. Taitavat asiakaspalvelijat tietävät tämän. Sama juttu parisuhteessa. Enkä tarkoita, että näitä negatiivisia tunteet-pinnassa tilanteita olisi usein. Silloin kun niitä tulee, kummankaan ei tarvitse manipuloida toisen tunteita tai heittäytyä viattomaksi uhriksi, vaan asia hoidetaan nopeasti pois päiväjärjestyksestä.
Esimerkki: Istuin wc-pöntöllä ja säikähdin pesukoneen kovaa pauketta, aivan kuin se hajoaisi. Sammutin heti koneen ja avasin luukun. Sieltä löytyi matto, joka painoi märkänä niin paljon, ettei rumpu pystynyt pyörittämään sitä kuivauskierroksilla, vaan se paukkui pesukoneen kylkiin. Aloin pauhaamaan vaimolle, että "eikö ole puhuttu, ettei mattoja laiteta pesukoneeseen. Katso nyt kuinka paljon tämä painaa. Pesukone hajoaa!" Heitin maton olohuoneeseen, jossa vaimo yritti urheasti ottaa siitä koppia. Tilanne rauhoittui ja meni nopeasti ohi, koska vastaanottajapuoli ymmärsi ja otti palautteen reilusti vastaan. Sama juttu olisi toiminut myös toisin päin.
Ja naiset aina hokee, että miesten pitää puhua. Sitten jos puhuukin rehellisesti jotain mitä nainen ei olisikaan halunnut kuulla, niin siitä syntyy riita ja pian nainen on puhumatta mitään mykkäkoulua vetäen 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut. Ihmisenä todella vaikea nainen. Jätin hänet, mutta kaipasin kyllä jonkun aikaa.
Itselle ei kyllä helppoja naisia ole tullut vastaan ollenkaan. Tai siis ei sellaisia, joista olisin ollut kiinnostunut.
Mulla typerä maku...?
Jos sulla on omasta mielestäsi vaan niitä hankalia ja vaikeita naisia, niin onkohan se sun tekosyy sille että voit vierittää omat vikasi muitten niskoille? Koska nyt tuosta sun kommentista saa sen käsityksen, että sinä olet se hankala.
Jokainen meistä muodostaa omat käsityksensä. Enimmäkseen muutaman tiedonjyvän varaan. Ja sen huomaa.
Mut joo olen vaikea vittumaisille ja typerille ihmisille (välillä, aina ei tietenkään jaksa). Ja tietysti muitakin vikoja ihan kuten kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on kirjoittamaton oikeus äksyilyyn, kiukutteluun ja pahantuulisuuteen. Miehen tehtävä on väistellä naisen mielenliikkeitä.
Tuo on kyllä luulo.
Miehet tekevät sitä koko ajan ja vain naisten kanssa jotka ovat kuin lapsia. Miesten kesken vallitsee arvostus ja kunnioitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niitä kahta naista yhdistää? Niin - sinä.
Juuri näin. Kun sama nainen saa useammalta mieheltä pataan elämänsä aikana, vika ei voi olla miehissä, vaan siinä yhteisessä tekijässä, eli tässä naisessa. Nainen käytöksellään aiheuttaa pahoinpitelyn.
huutaminen, nimittely ja provosointi on myös väkivaltaa
itse en miehenä ole koskaan lyönyt naista, mutta yh-mutsin ja mummon kasvattamana opin jo nuorena sen miten naiset riitelee ja sanoilla voi satuttaa toisia, ja sitä olen myös käyttänyt parisuhderiidoissa, pakko myöntää
Naisten käyttämä väkivalta on henkistä. Sanoista jää syvempi jälki kuin lyönnistä.
Eikä jää.Mieti nyt it
Minia on lyöty monta kertaa. Sairaalaan saakka. Ne olen unohtanut. Naisten sanomiset muistan loppuikäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luopumassa omasta kodistani ja muuttamassa naisen luo. Ymmärtääköhän hän että se tulee olemaan minunkin kotini, vai olenko siellä vain kylässä?
Riippuu varmaan paljon siitä, miten te kommunikoitte keskenänne. Jos sinä alat olla siellä kodissasi kuin vieras, niin sitten varmaan. Puhukaa.
Puhu.
Puhu mistä?
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-vaimo muuttui sellaiseksi pitkän avioliiton aikana: en koskaan tiennyt mistä vitsistä, mielipiteestä tai faktasta sai kahdesta tunnista pariin viikkoon kestävän mykkäkoulun.
Oli jo kyllästynyt sinuun🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä tilanteita välillä ollut.
Kumma juttu kun naiset oikein painottavat sitä että haluavat miehen joka on rehellinen ja joka puhuu tunteistaan..
Kun sitten sanot että: Ei, en halua lähteä anoppilaan viettämään juhannusta/joulua/pääsiäistä ja ettet, r e h e l l i s e s t i sanottuna edes pidä koko tyypistä tai ilmapiiristä joka siellä vallitsee, niin alkaakin henkinen ummetus. Jotain paskaa on padottuna mutta se ei vaan tule ulos. Höh!. Ilmeisesti naiset haluavat kuulla vain sellaisia asioita joita haluavat kuulla.
Mies ei vaan ole ajatusten lukija..
Ja kyllä mulla menee ihan hyvin tässä suhteessa. Oon oppinut olemaan hiljaa😅
Naidet tarkoittavat puhumisella sitä että he saavat päästää ulos mielenilmauksiaan. Viisas mies väistää, on hiljaa eikä provoile.
Ketjua lukematta kenenkään ei kannata jäädä parisuhteeseen jossa joutuu kävelemään munankuorilla, ei kannata edes yrittää vaan pelastaa itsensä heti. Toisaalta jos jatkuvasti löytää itsensä siitä tilanteesta kannattaa mennä terapiaan selvittämään miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luopumassa omasta kodistani ja muuttamassa naisen luo. Ymmärtääköhän hän että se tulee olemaan minunkin kotini, vai olenko siellä vain kylässä?
Kannattaa miettiä ja tarkistaa nuo asiat ennen kun päättää muuttaa yhtään mihinkään. Ei ole kiva niitä kamoja sitten edes takaisin kannella.
Millä sen tarkastaa jos naisen käytös muuttuu sinä päivänä kun suljet oman asunnon oven?
Naistenkin pitäisi katsoa itseään peiliin. Kaikenlainen nalkutus ja valittaminen on erittäin kuluttavaa ja rasittavaa, siitä loppujen lopuksi kärsii kumpikin osapuoli. Kireässä, kritisoivassa ilmapiirissä ei suhde kukoista.
t. elämää kokenut N59
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä aina välillä suuttua tussahtaa, mutta tärkeää on, ettei siihen tunnetilaan jää. Ei myöskään toisen pitäisi joutua koko ajan olemaan vaativan puolison jätesäkki johon koko ajan tungetaan omia negatiivisia tunnetiloja. Henkistä väkivaltaa on monenlaista. Puolison pitäminen varpaillaan on yksi sellainen tapa.
Vierailija kirjoitti:
Se on vain jäävuoren huippu. Itsestäänselvyys on, että nainen päättää sisustuksen ym. joten ei puhuta siitä.
Jokapäiväinen elo suomalaisessa parisuhteessa on melko pitkälti naisen mielentilan mukaan menoa. Mitä tahansa miehenä teet, niin se ei riitä, ja aina löytyy uusi "mikrotyö", johon saa menemään aikaa.
Jos hoidan auton huollot, kaiken ajamisen, kaupassakäynnit, kaikki kodin tekniset työt, haen lapset päiväkodista, ja sitten menen sohvalle istumaan, niin en jaksa kuunnella miten iso uhraus parisuhteelle on, että hoitovapaalla oleva nainen täytti tiskikoneen poissaollessani ja teki perheelle (eli myös omalle lapselleen) ruokaa, ja miten en "osallistu".
Nyt kun lapset on tehty ja heidän kanssaan saan olla omalla ajallani ilman että nainen veisi huomiota lapsilta, niin en kaipaa enää mitään parisuhdetta, tai muita säätöjä, joissa toinen ihminen rajoittaa sitä kuka saan olla ja mitä saan tehdä.
Pidät itseäsi todellisena arjen sankarina. Tarkastellaan vähän.
Autoa huolletaan kerran vuodessa. Teetkö sen itse vai viet korjaamolle ja haet? Renkaat vaihdetaan kahdesti, max tunti per kerta.
Autolla ajaminen on sekin työtä? Ohhoh.
Kaupassa käydään 1-2 kertaa viikossa. Vaimo on tehnyt listat, sinä keräilet tavarat. Alle tunnin juttu.
Kodin teknisiä töitä on normikodissa ehkä kerran kuukaudessa. Vaihdat sulakkeen tai lampun, puhdistat vesilukon jne. Enintään puolen tunnin hommia. Toki jos teillä on joku valtava remonttiprojekti, työtä voi olla ihan kunnolla.
Haet lapset päiväkodista. Vaimo sitten ilmeisesti vie, joten olette tässä tasoissa.
Vaimo hoitaa joka päivä lasta, siivoaa, pyykkää ja laittaa ruoan. Hän on myös jättänyt oman työuransa ainakin hetkellisesti sivuun tehdäkseen tämän.
Tämän lisäksi hän tekee varmasti nipun samantyyppisiä satunnaisia askareita kuin sinäkin. Ompelee napin, lyhentää housut (vs tekniset työt), vie lapset neuvolaan ja lääkäriin (vs auton huolto), ostaa lapsille vaatteet. Ja niin edelleen.
Täydellisen minäkeskeisen vapauden kokeneelle on kurjaa, että lasten tultua heidän tarpeensa hyvin pitkään määräävät arjen tahdin. Tunnut kuitenkin syyttävän siitä vaimoasi. Oletko miettinyt, että vaimosi arki pyörii täysin lasten tahtiin? Miltä se mahtaa hänestä tuntua?
Olen suhteessa sellaisen kanssa. Hän on mies,minä nainen.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut. Taustalla hänellä oli lapsuusvaiheen tapahtumista seuranneet itsetunto-ongelmat, joita hän ei saanut työstettyä - näitä puitiin usein myös yhdessä. Ette taatusti usko miten ihmeellisistä asioista hän kykeni suuttumaan.
Kyllä uskon.Meillä joskus riideltiin kun sanoin jostain että onpa t y h m ä ä jonka sanan hän ymmärsi sanana t y h m ä. Ja näin sanan ja asian merkitys muuttui aivan toiseksi. Meni kauan kertoa hänelle ymmärrettävästi mitä eroa noilla sanoilla on.
Fyysinen väkivalta on aina myös henkistä. Jokainen lyönti sattuu myös henkisesti, kun tajuaa, että se mukarakakastava kumppani tekeekin minulle näin.
Vierailija kirjoitti:
Ei onneksi ole. Arvostan sitä, että vaimoni osaa ottaa vastaan monenlaista palautetta, kuten itsekin pyrin tekemään. Olisi nimittäin todella raskasta, jos puoliso uhriutuisi heti, kun itse jostain aiheesta tuohtuneena pauhaa suoraa palautetta (asiassa pysyen tietenkin, eikä mitään henk.koht. loukkauksia laukoen).
Tunnetila rauhoittuu silloin, kun se osataan ottaa vastaan. Taitavat asiakaspalvelijat tietävät tämän. Sama juttu parisuhteessa. Enkä tarkoita, että näitä negatiivisia tunteet-pinnassa tilanteita olisi usein. Silloin kun niitä tulee, kummankaan ei tarvitse manipuloida toisen tunteita tai heittäytyä viattomaksi uhriksi, vaan asia hoidetaan nopeasti pois päiväjärjestyksestä.
Esimerkki: Istuin wc-pöntöllä ja säikähdin pesukoneen kovaa pauketta, aivan kuin se hajoaisi. Sammutin heti koneen ja avasin luukun. Sieltä löytyi matto, joka painoi märkänä niin paljon, ettei rumpu pystynyt pyörittämään sitä kuivauskierroksilla, v
Raskas ihminen tuollainen pauhaaja ja mattojen paiskoja. Oletko tosissasi sitä mieltä, että saat tunteesi rauhoittumaan vain jos voit paasata ne jollekin, joka "osaa ottaa ne vastaan"? Töissäkin riehut estoitta aina kun pahoitat mielesi?
Useimmilla ihmisillä on jonkinlaiset itsesäätelyn taidot, jotka kehittyvät iän mukana. Sinä olet päättänyt, että näiden sijasta sinulla on vaimo. Voit kaataa tunteesi häneen.
Ymmärrän, että vaimo teki harkitsemattomasti, mutta pitäisin melko lapsellisena miestä, joka paiskaa märän maton olohuoneeseen. Enemmän setvittävää ja siivottavaa siitä tulee kuin pesukoneessa pyörimisestä. Eihän se pesukone edes hajonnut.
En ihmettelisi, jos vaimollasi tulisi mitta täyteen.
Ei varsinaisesti ole ollut tuollaista, mutta sellaista sukellusveneilyä on ollut että on otettu pahasti jotain mitä olen sanonut, ei näytetty sitä mitenkään ja sitten vasta myöhemmin ilmoitettu eron hetkellä että kun sanoit sitä ja tätä. Olisiko voinut sanoa asiasta heti, niin olisi voitu käsitellä niitä, oppia niistä ja eroa ei olisi ehkä tullut?